Millä tavalla se akateeminen mies on erilainen kuin duunari?

Itse akateemisena suosin duunareita. En jaksa turhantärkeilyä.

On rahaa enemmän kuin duunarilla. Se on mulle tärkeintä.

Akateemisen kanssa voi myös jutella siten, että keskustelu kiinnostaa minuakin. Duunarin kanssa joutuu tyhmentää itsensä, että keskustelu sujuu.

Ymmärtää ehkä laajemmin maailmaa ja senkin mistä ei tiedä mitään.

Fiksut duunarimiehet

Fiksut duunarimiehet <3

Ainoastaan ne akateemiset miehet ovat minusta kiinnostuneita myös sen jälkeen, kun olen avannut suuni.

Ihmeellisiä yleistyksiä. Tunnen paljon duunareita jotka toisenlaisessa yhteiskunnassa voisivat olla vaikka filosofeja ja paljon akateemisia, joiden kanssa henkinen keskustelu on muiden ajatusten siteeraamista.

Entä jos on opiskellut yliopistossa, mutta tekee duunariammatissa töitä?

Entä jos tekee akateemisella alalla töitä ilman yliopistotutkintoa?

Taitaa AP:lla pää räjähtää näitä miettiessä.

Työ ei ole niin raskasta että tarvitsee kaikki viikonloput viettää tuoppiin nojaillen lähipubissa.

Ap:n esittämä kysymys perustuu niin syvälle tietämättömyydelle ja ymmärtämättömyydelle, että hän ei kykene käsittämään eroa, vaikka sitä pyrkisi selittämään. Ei kannata vaivautua.

Vierailija kirjoitti:

Jonkin verran osaa päätänsä käyttää enemmän kuin typerä duunari. Ei ole heti myöskään pllua vinkumassa.

Sun pääsi ei näytä olevan älyllä pilattu, raukka.

Akateemisen miehen kanssa pystyn keskustelemaan arkisten asioiden lisäksi niistä asioista, jotka mua oikeasti kiinnostavat. Niistä akateemisista asioista.

Niin mikä on kun ei riitä mies kuin mies tai nainen kuin nainen? Nappaat siitä kadulta nyt vaan jonkun, mitä välii? Ihme vaatimuksia.

Vierailija kirjoitti:

On rahaa enemmän kuin duunarilla. Se on mulle tärkeintä.

Moni duunari tienaa enemmän kuin yliopiston käynyt.

Sinä voit tienata rahasi itse ettei tarvitse ukon lompakolla lokkeilla.

Vierailija kirjoitti:

Fiksut duunarimiehet <3

Kuumia! Mutta eikö ole hyvä että naisillakin on monenlaisia makuja. 

Huumori on aika tärkeä, siis sellainen perushyväntuulisuus. Tosikkous ei. 

Ei mua ainakaan viehätä se ylemmyydentuntoisuus ja muiden nokkavarttaan pitkin katselu mitä moni akateeminen harrastaa ja pitää alemmin tai "väärälle alalle" kouluttautuneita jotenkin kategorisesti itseä tyhmempinä. 

Ne oikeasti älykkäät harvemmin noin käyttäytyy eli tuo on sellaisten 13 tusinassa akateemisten ominaisuus.

Millä tavalla urheilullinen mies on erilainen kuin sohvaperuna? Eikö riitä että kykenee vaeltamaan sohvan ja jääkaapin väliä hengästymättä?

Millä tavalla musikaalinen mies on erilainen kuin sävelsokea? Eikö riitä että osaa laittaa radion päälle?

Millä tavalla maanviljelijämies on erilainen kuin kaupunkirotta? Eikö riitä että osaa ruokakaupassa punnita perunat?

Osalle riittää ja osalle ei. Kyse on siitä mitä kukin parisuhteelta ja kumppanilta toivoo.

Akateemisen miehen identiteetti on rakennettu sen akateemisuuden ympärille. Egosyistä useimmat sinne yliopistoihin pyrkivät.

Vierailija kirjoitti:

Työ ei ole niin raskasta että tarvitsee kaikki viikonloput viettää tuoppiin nojaillen lähipubissa.

Eivätkö akateemiset yleensä mainosta miten yleviä, empaattisia ja vapaita ennakkoluuloista ovat... Ja sitten kumminkin kaikki amikset ja duunarit ovat kaiken vapaa-aikansa kuppiloissa tai sohvalla, makkara suussa viettäviä simpletoneja... Ja vielä persuja, todennäköisesti myös hakkaavat naisia. Kaikki.