Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä yli epätoivoisesta ihastuksesta?
11.08.2024 |
Olen nyt reilun vuoden ollut ihastunut itseäni lähes 20 vuotta vanhempaan työkaveriini. Nyt kun näin hänet kuun alussa ensimmäisen kerran loman jälkeen, niin siitä lähtien en ole muuta pystynyt ajattelemaan kuin häntä. En ole ihan varma hänen fiiliksistään, mutta sillä ei ehkä ole edes väliä, koska tästä ei voi ikinä tulla mitään vaikka molemmat vapaita ovatkin. Tarvitsisin apua, miten päästä yli, kun en voi välttää hänen näkemistään ja äänensä kuulemista?
Kommentit (93)
Olet ihastunut mielikuvaan / fantasiaan hänestä.
Olet ihastunut potentiaaliin, millainen hän VOISI olla.
Et tunne häntä arjessa, et tiedä, millaista olisi asua saman katon alla sun kanssa, miten hän sua kohtelisi, miten käyttäytyisi.
Tyhjät aukkokohdat täytät siis omalla fantasiallasi hänestä, jotka sopivat sun haluihisi. Hän voi olla tyystin erilainen kuin sun haavekuvissa yhdessä asuessa ja ollessa. Röyhtäilisi, paskoisi, korjaisit likaisia sukkia ja pesisit kalsareita ja muuta mukavaa. Hän ei välttämättä olisi edes mukava luonne tai mukava seurustelukumppanina.
Koska et tunne häntä, niin et voi tietää.
Siksi nää on pahoja. Oot itte luonu ihastuksen, joka ei perustu todellisuuteen vaan fantasiaan, mielikuvaan, haaveisiin. Oot kehittänyt ne tunteet oman pään sisällä, eikä ne perustu siis siihen, että sä tuntisit sen tyypin läpikotaisin ja millaista olisi asua hänen kanssaan ja silti rakastaisit häntä intohimoisesti. Jotenka tuo on vain utopiaa tuo sun ihastuminen, se ei ikäänkuin ole totta.
Auttoko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuontakia naisten ei pitäisi ylipäätään käydä työpaikoilla joissa on miehiä.
Jään seurailemaan tätä keskustelua, kiinnostaa tosi paljon koska olen itse samankaltaisessa tilanteessa. Onneksi minun ei tarvitse nähdä tätä ihastustani kuin muutaman kerran vuodessa ja hän on kaiken lisäksi naimisissa joten minulla on ihan hyvät mahdollisuudet päästä ihastuksestani eroon.
Tutustu häneen niin huomaat hänen vikansa ja ihastus haihtuu.
Minulla näihin auttaa aina se kun tutustun henkilöön paremmin. Kukaan ei ole täydellinen. Mitä enemmän saan tietää henkilöstä, sitä varmemmin huomaan että hän on itse asiassa romanttisesti aivan epäkiinnostava emmekä sopisi ollenkaan yhteen.
Jos vielä sittenkin olen ihastunut niin käytän saamiani tietoja mielikuvaharjoittelussa. Kuvittelen jonkun ihanan tilanteen jossa haluaisin tyypin kanssa olla ja sitten kuvittelen mahdollisimman realistisesti miten mies oikeasti käyttäytyisi. Kyllä siinä syvimmätkin ihastuksen tunteet haihtuvat taivaan tuuliin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on elämän varrella ollut vastaavanlaisia ongelmia. Rakastuminen on riskipeliä ja voi olla hyvin todennäköistäkin etteivät tunteet kohtaakkaan ja joutuu pettymään. Se on elämää ja elämä opettaa. Täytyy vaan suhtautua niin ettei hammasta purren väenväkisin ole itseään parittamassa vaan pilke silmäkulmassa ja ei se ole niin vakavaa. Kaikki aikanaan. Kyllä tällä planeetalla varmasti vielä joku sydänkäpynen vastaan kävelee niin että tunteet matchaa kohdakkain ja voi hyvällä syyllä sanoa olevansa rakastunut ja saa myös vastakaikua tunteilleen. Muista että tunteiden ei pidä antaa mennä järjen edelle kun muutoin siitä ei hyvää seuraa. Järki edellä ja avoimin mielin katsot mitä kortit tuo tullessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet ihastunut mielikuvaan / fantasiaan hänestä.
Olet ihastunut potentiaaliin, millainen hän VOISI olla.
Et tunne häntä arjessa, et tiedä, millaista olisi asua saman katon alla sun kanssa, miten hän sua kohtelisi, miten käyttäytyisi.
Tyhjät aukkokohdat täytät siis omalla fantasiallasi hänestä, jotka sopivat sun haluihisi. Hän voi olla tyystin erilainen kuin sun haavekuvissa yhdessä asuessa ja ollessa. Röyhtäilisi, paskoisi, korjaisit likaisia sukkia ja pesisit kalsareita ja muuta mukavaa. Hän ei välttämättä olisi edes mukava luonne tai mukava seurustelukumppanina.
Koska et tunne häntä, niin et voi tietää.
Siksi nää on pahoja. Oot itte luonu ihastuksen, joka ei perustu todellisuuteen vaan fantasiaan, mielikuvaan, haaveisiin. Oot kehittänyt ne tunteet oman pään sisällä, eikä ne perustu siis siihen, että sä tuntisit sen tyypin läpikotaisin ja millaista olisi asua hänen kanssaan ja silti rakastaisit
Tämä kyllä helpotti ja vähän samanlaisia juttuja olen itsekin pyöritellyt mielessäni. Vaikka hän on mua paljon vanhempi, niin hän vaikuttaa nuoremmalta. Yhteiselo olisi varmasti mielenkiintoista ja tuskin kovin sujuvaa.
Ja en kyllä osaa yhtään ajatella, miten hän mua kohtelisi. Nytkin hän selvästi välttää kutsumasta mua nimellä vaikka selvästi sen tietää, koska työpostit löytävät kyllä perille. Hän on kerran kutsunut mua nimellä ja silloin meni jotenkin vaikeaksi ja sen jälkeen ei ole nimellä kutsunut.
Vierailija kirjoitti:
tuontakia naisten ei pitäisi ylipäätään käydä työpaikoilla joissa on miehiä.
Juu, täähän se on. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-sen tajuaminen että olet ihastunut vain haavekuvaan, mielikuvituksesi tuotokseen, et oikeaan henkilöön
-ajattele hänen olevan kuollut, silloin vähän pakko unohtaa ja siirtyä eteenpäin, toki vähän vaikeaa jos näet häntä säännöllisesti
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on elämän varrella ollut vastaavanlaisia ongelmia. Rakastuminen on riskipeliä ja voi olla hyvin todennäköistäkin etteivät tunteet kohtaakkaan ja joutuu pettymään. Se on elämää ja elämä opettaa. Täytyy vaan suhtautua niin ettei hammasta purren väenväkisin ole itseään parittamassa vaan pilke silmäkulmassa ja ei se ole niin vakavaa. Kaikki aikanaan. Kyllä tällä planeetalla varmasti vielä joku sydänkäpynen vastaan kävelee niin että tunteet matchaa kohdakkain ja voi hyvällä syyllä sanoa olevansa rakastunut ja saa myös vastakaikua tunteilleen. Muista että tunteiden ei pidä antaa mennä järjen edelle kun muutoin siitä ei hyvää seuraa. Järki edellä ja avoimin mielin katsot mitä kortit tuo tullessaan.
Olen aivan varma, että tästä ei tulisi kuin sydänsuruja ja siksi toivoisinkin pääseväni tästä ihastuksesta hyvin äkkiä yli. En edes tiedä, miksi olen ihastunut. Yhtäkkiä vaan ihan puskista alkoi tulla ihmeellisiä ajatuksia mieleen, kun olin hänen kanssaan samassa tilassa. Järki huutaa koko ajan ei, mutta ihastus tuntuu silti eikä jätä rauhaan.
aap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi päästä yli?
Koska se on niin tuhoon tuomittua ja aiheuttaisi vaan kipua, jos siitä jotain tulisi. Haluaisin taas pystyä ajattelemaan järkevästi, enkä olla ihan sumussa hänen takiaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
-sen tajuaminen että olet ihastunut vain haavekuvaan, mielikuvituksesi tuotokseen, et oikeaan henkilöön
-ajattele hänen olevan kuollut, silloin vähän pakko unohtaa ja siirtyä eteenpäin, toki vähän vaikeaa jos näet häntä säännöllisesti
Haha, ja sitten hän aina jokainen arkiaamu olisi kuolleista nousseena siellä työpaikalla. :D Kieltämättä on vähän resuinen, että sinällään voisin ajatella häntä zombina. :D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille kommenteista, tätä keskustelua oli mielenkiintoista seurata, sain paljon uusia näkökulmia tästä. Terveisin eräs aiemmin kommentoinut.
Vierailija kirjoitti:
Tutustu häneen niin huomaat hänen vikansa ja ihastus haihtuu.
Kukaan ei ole täydellinen, mutta kun löydät sen jonkun joka on omana epätäydellisyytenä täydellinen niin siinä ei tunteet haihdu.
Täällä liikkuu ihmeellistä porukkaa. Sen kerran kun joku menee ihastumaan, niin kehoitetaan unohtamaan, ajattelemaan siitä pahaa ja todetaan vaan, että kuvittelet vain. Ei ihme, että lapsia ei synny kun kukaan ei ole valmis antamaan Rakkaudelle mahdollisuutta.
Jätä se sika. Niin helppoa se on.
En tiedä. En ymmärrä. En koskaan halua päästä yli.
Hienoa ja parasta olisi, jos löytäisin uuden ihastuksen, mutta tämä viimeinen taisi jäädä viimeiseksi.
Hän löysi lapselleen isän, se en ollut minä. Ok. Näillä menään. Sukuni sammuu.
Eikö mitenkään?