Voiko mies pelätä rakkautta

Vierailija kirjoitti:

Tehtäköön nyt kaikille teorioitaan esittäneille selväksi, että EI, en ole jahdannut, tehnyt itseäni tykö, fantasioinut, jahdannut, kampittanut, kepittänyt , yrittänyt parantaa tai rakastaa terveeksi varattua valepukkia.

Kyseessä oli kahden aikuisen, hiljakseen edennyt, tasa-arvoinen suhteenalku, joka päättyi yllättäen, kun kävi ilmi, että molemmilla oli  tunteita toisiaan kohtaan.

En pyytänyt spekulointia siitä, että mikä olisi voinut olla syynä, koska kukaan ei tiedä asioita itseäni paremmin. Alkuperäinen kysymykseni oli, että onko mahdollista, että mies olisi voinut pelätä rakkautta niin paljon, että perääntyi, että onko joku mies kokenut sellaista. Sain muutaman asiallisen vastauksen. Kiitos niistä!

Ja vielä tiedoksi, että Ei, en jahtaa, en yritä lähentyä, en yritä jatkaa alkanutta. Yritän vain ymmärtää tapahtunutta ja herkän miehen mielentilaa. 

Minullakin oli tarve ymmärtää ihmisiä, jotka kohtelivat minua huonosti. Se ei johda mihinkään. Tämän takia olet saanut hyviä vastauksia, joissa on avattu sitä ettei sinun kannata hukata aikaasi kyseiseen mieheen tai hänen ajatteluun yhtään. Keskity omaan hyvinvointiisi ja myöhemmin voit ihmetellä miksi ihmeessä käytit aikaasi kys. mieheen. Olet saanut paljon asiallisia vastauksia. Vastauksia joista olisin itse ollut kiitollinen vuosia sitten - tosin en minäkään olis tunnistanut itseäni ja tilannettani niistä, koska en tiennyt mitä itsensä rakastaminen on ja katsoin miestä vaaleanpunaisten linssien läpi - vaikka väitin, etten niin tehnyt. 

 

Tunne-elämältään tasapainoinen ihminen jatkaa elämäänsä, jos häntä kohdellaan huonosti. Hän ei käytä aikaansa muiden tekemisten miettimiseen. Tämä ei ole kritiikkiä sinua kohtaan ap, vaan tsemppaus. Opettele arvostamaan itseäsi, koska olet sen arvoinen.

 

N31

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehtäköön nyt kaikille teorioitaan esittäneille selväksi, että EI, en ole jahdannut, tehnyt itseäni tykö, fantasioinut, jahdannut, kampittanut, kepittänyt , yrittänyt parantaa tai rakastaa terveeksi varattua valepukkia.

Kyseessä oli kahden aikuisen, hiljakseen edennyt, tasa-arvoinen suhteenalku, joka päättyi yllättäen, kun kävi ilmi, että molemmilla oli  tunteita toisiaan kohtaan.

En pyytänyt spekulointia siitä, että mikä olisi voinut olla syynä, koska kukaan ei tiedä asioita itseäni paremmin. Alkuperäinen kysymykseni oli, että onko mahdollista, että mies olisi voinut pelätä rakkautta niin paljon, että perääntyi, että onko joku mies kokenut sellaista. Sain muutaman asiallisen vastauksen. Kiitos niistä!

Ja vielä tiedoksi, että Ei, en jahtaa, en yritä lähentyä, en yritä jatkaa alkanutta. Yritän vain ymmärtää tapahtunutta ja herkän miehen mielentilaa.&nbsp

Kiitos N31, tiedän, että tarkoitat hyvää. Et kuitenkaan tunne minua, vaan teet olettamuksia omien kokemustesi perusteella. Ei minulla ole tarvetta opetella arvostamaan itseäni. Teen sen jo. Itse asiankin suhteen olen sinut, enkä koe, että minua hyväksikäytettiin millään muotoa. Jäljellä on vain älyllinen halu ymmärtää miehen mielenliikkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Tarkoitan sitä orasvaa rakkauden tunnetta, joka on siinä vaiheessa kun ihastumisen jälkeen on "jo" vähän kiintynyt toiseen ja elää mielikuvassa, että tunne on monipuolista mutta alitajunta työntää mieleen varoituksia siitä, että odota vain, niin nainen ilmoittaa, että halua sittenkin vain olla vain kavereita, ehkä jopa ystäväsi tai vain kohteliaampi ja huomaavaisempi kuin hän, joka päättäisi lopulta ghostata, joita viimeisebä mainitults onneksi olen vielä säästynyt. Koputtaa puuta  

Mutta lopputuloksena taas se, että vieläkään en saa mahdollisuutta edetä ja olla lopulta parisuhteessa, vaan saan jatkaa sinkkuna, kuten ni-in monesti ennenkin.

Yrittäen jaksaa olla kiitollinen siitä, että joidenkin naisten (ja miesten) kanssa sentään olen voinut muodostaa vastavuoroisia muita ihmissuhteita kuin parisuhteita.

Eivät ne, ei yksikään niistä tietenkään

Kiitos viisasita sanoistasi. - Ei oikeastaan "pelko" oikeastaan ole paras ilmaisu kuvaamaan minun tunnettani suhteessa keskinäienn ja vasta parisuhderakkauteen; joka siis on vain yksi, joskin erityinen rakkauden muoto. - Ehkö puhuisin enemmän turhautuneisuudesta. Toisaalta sitäkin koen enempi aallottaisena kuin jatkuvana pahana olona. Onneksi. Kuvittelen myös, että viihtymällä, ainakin enimmäkseen omissa naihoissani ja siinä mitä milloinkin puuhaan ja teen (tai olen tekemättä) niin olen parempi kumppani kuin rikkomalla pääni sen kanssa, että pitäsin elämääni korkeintaan puolinaisena kun elän sinkkuna. Tosinaan vain iskee mahdoton halipula ja lähesiyyden kaipuu. - Mutta niin julmalta ja kamalalta kuinse kuullosytaakin, niin tällaine tunne voi onnettomassa tilanteessa tietysti muodostua vaikka eläisi ja olisi keskellä parisuhdetta.