Tapailen miestä, joka ei ole tekemisissä lapsensa kanssa
Osaako kukaan antaa perspektiiviä tähän.
Asia ei tapailun alussa vaivannut, koska ei muutenkaan jaettu arkea eikä asumusta, vaan seurustelu oli huoletonta, aikuisten kesken tapailua.
Nyt viime aikoina itseäni on alkanut vaivata, että miehellä tosiaan on lapsi, joka on olemassa, mutta katkaissut välit. Hän tulee olemaan olemassa myös tulevaisuudessa, mutta minä en tiedä hänestä mitään, ja tuntuu niin kovin merkilliseltä, että miestä ei tunnut vaivaavan asia lainkaan. Itsellä kun on aktiiviset välit omiin sisaruksiin, vanhempiin, sisarusten lapsiin jne.
Vaivaisiko muita, että jossain on olemassa puolisonne jälkeläinen, josta te ette tiedä?
Kommentit (95)
Usein taustalla joku oma moka jonka vuoksi ei uskalla hakea oikeutta tavata oikeusteitse.
Oman päätöksensä olla tapaamatta voi myös selittää parhainpäin muille. Osa tekee tapaamiset niin tukalaksi ettei heitä halua tavata. Hylkäämisen kokemus ja läsnäolon puute ei auta lapsia yhtään mitenkään
Se kertoo persoonasta millaiset välit on lapsiin. Jos ei tapaa lapsia tai on katkaissut välit? Todennäköisesti tosi itsekäs ihminen tai ei kykene lainkaan ajattelemaan muiden parasta.
En muista oliko se täällä vai missä, mutta jossain joku kirjotteli että etäisä huutaa ja on mykkäkoulussa lapselle siitä, että lapsi ei ole hänelle kiitollinen siitä, että ottaa luokseensa tai jotain sellaista. Tälläisiltä vanhemmilta ne lapset katkasee välit.
Vierailija kirjoitti:
Jos hän kykenee hylkäämään lapsensa, joka on hänen lihaa ja verta, mitähän hän kykenee tekemään sinulle.
Käsitin että lapsi on katkaissut välit. Eli syy voi olla mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavallinen tapaus on vieraannutus. Ihan normisettiä suomessa, että naiset vieraannuttavat lapset kostoksi. Viranomaiset tukevat tätä usein vielä todella kivasti.
Kaikki ei halua puhua moisesta, vaikka käytännössä kaikki tunnistavat vieraannutettuja lapsia.
https://apuaeroon.fi/tietoaerosta/vieraannuttaminen/
On lapselle todella traumatisoivaa, suorastaan rääkkäystä joutua äidin sijaan miehen "hoitoon". Suomalaiset miehet ovat psykopaatteja, kun eivät ymmärrä lapsen tarpeita ja nimenomaan tämän tarvetta äidilleen. Miehen oma himo lasta kohtaan ajaa kaiken yli, lapsi traumatisoituu ja äiti traumatisoituu. Sitten ihmetellään, kun kukaan ei enää synnytä
Vierailija kirjoitti:
En ikinä voisi seurustella ihmisen kanssa, joka valitsee olla pitämättä yhteyttä lapseensa. No ehkä poislukien jos lapsi olisi uhka, mutta silloinkin olettaisin kuulevani jotain mukavia muistoja.
Mutta jos lapsi on ihan tavallinen ja isä vain p*ska, niin ei kyllä toimisi.
Lapsi voi olla uhka, jos kantaa psykopaattista geeniperimää, on miespuolinen, ja saa vahingollisen kasvatuksen. Juuri oli taas iltiksessä, kun tällainen poika tappoi äitinsä. Samaa tapahtunut omallakin kylällä, hyvä äiti kylmätään tai naapurin mies joutuu heittämään tämän ulos talosta, sillä hyväksikäyttää ja pahoinpitelee äitiään ihan niinkuin tämän siittäjäkin
Haluatko että sinua hoitaa Suomessa hoitaja, joka on jättänyt omat pienet lapset kotimaahansa. Olen lukenut näistä halpatyövoiman maista tuoduista nuorista naisista-kaikilla on siellä kaukana lapset sukulaisten hoidossa. Onko tämä moraalisesti oikein meiltä. Tuomme tänne hoitajaopiskelijoita, joille pitää alkaa alusta opettamaan kieltämme, kulttuuriamme. Näyttävät melko surullisilta ja yksinäisiltä.
Vierailija kirjoitti:
Olen tämmöisen isän lapsi, isä lähti toisen naisen perään ja unohti minut ja äitini.
Ei mitään yhteyttä, ei edes syntymäpäivänä korttia.
Lapsesta asti olen tuntenut huonommuutta ja kelpaamattomuutta. Takana kasa epäonnistuneita parisuhteita ja vääränlaisia miehiä.
Voin lohduttaa sinua kertomalla, että niitä "oikeanlaisia miehiä" ei ole olemassakaan. Sinulla on vaan turhan ruusuinen fantasiakuva miehistä, koska et ole päässyt lähietäisyydeltä todistaaman, mitä elämä heidän kanssaan on. Hyvät välit äitiin ovat naisen elämässä tärkein asia
Erityisesti tyttölapsi on onnekas, jos pääsee eroon isästään. Suomalainen mies ei koskaan kasva yli siittäjyydestään, ja on todella oksettaaa tulla oman isänsä seksualisoimaksi, joka tapahtuu väistämättä kaikille miehelle altistuville naisille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun miesystäväni ei pidä mitään yhteyttä lapsiinsa. Miesystäväni hylkäsi lapsensa, kun lapset olivat kouluikäisiä.
Miesystäväni on luonteeltaan ystävällinen, auttavainen, huomaavainen ja älykäs. Osa ihmisistä ei vain ole lapsirakkaita.
Hyi helvetti mikä äijä. Jos ei ole lapsirakas, niin miksi tekee lapsia 🤮
Ne on tehty toisen mieliksi.
On kyllä jotain päässä vialla jos tapailee miestä/naista jolla on jo lapsia.
kyseessä voi olla myös päinvastainen tilanne, kuin mitä ap luulee. Eli, olen nähnyt tilanteen sivusta, että tulee avioero (tai ero) ja lapsi jää äidille. Äiti hankaloittaa lapsen ja isän tapaamisia, kenties oikeutetusti, kenties ei. Voi olla taustalla esim. ex miehen alkoholin käyttö eron aikoihin. MUTTA, tilanne muuttuu kun mies raitistuukin. Sen sijaan lapsen äidin mielipide EI muutu, eikä hän päästä lasta tapaamaan isäänsä. Vuodet vierii, ja lapsi jää vieraaksi isän puolen suvulle. On siis vieroitettu lapsi isästä. Äiti siis edelleen uskottelee lapselle että isä on juoppo, epäluotettava, ei noudata tapaamisaikoja, ei saavu paikalle, pettää lupauksia lapselle, ja näin onkin voinut joskus olla. Mutta, vaikka isä raitistuu, ei tilannetta saa enää muuksi. Äidille tulee uusi mies perheeseen, joka adoptoi lapsen, tai saa huoltajuuden yms. Ymmärrän miehen kannan ettei kehtaa sinulle kertoa totuutta asioista.
Ei kannata pakottaa miestä tapaamaan lapsiaan
Taidat seurustella mun ex-miehen kanssa? Suosittelen pakenemaan, vielä kun voit.
Miehet jotka hylkää omat lapset on ehkä alinta pohjasakkaa mitä löytyy. Suuresti myös kyseenalaistan kaikki naiset jotka tälläisia miehiä haluaa tapailla.
Usein kun aikuinen lapsi (en tiedä, minkäikäinen on kyseessä) hylkää vanhempansa, on kyse jostain vakavasta tunne-elämän vauriosta vanhemmassa. Se voi näkyä tunnekylmyytenä tai kaikenlaisena rajattomuutena (fyysisenä lyömisen, seksuaalisina tekoina...). Lähtisin nuuhkimaan mahdollisuutta, että miehellä on persoonallisuushäiriö. Jos se on cluster-B, sinun kannattaa ottaa jalat allesi. Toki voi olla kyse myös äidin tekemästä vieraannuttamisesta, mutta en olettaisi tätä vain siksi, että se olisi sinulle kätevämpää. Se on hyvin harvinaista. Lisäksi on olemassa vaihtoehto, että lapsella on joku päihdeongelma tms., johon liittyy tälaista häpeää ja välien katkaisemista. Isä on voinut vetää rajoja aikuiseen lapseensa ja lapsi on raivostunut. Vaihtoehtoja on useita, mutta todennäköisin siitä on tuo ensimmäinen.
Vierailija kirjoitti:
Selvitä miksei ole tekemisissä. Itsekään en ole, koska mies oli hengenvaarallinen ja jouduin jatkuvasti rikosten uhriksi, hän tuhosi käytännössä elämäni, välineellisti lasta rikoksiin minua kohtaan, agitoi lasta pahoinpitelemään minua, jne.
Tai no, aikuinen osaa kyllä kertoa itsekin, miksei ole tekemisissä. Jos siihen on hyvät perusteet niin ei pitäisi olla mitään ongelmaa
Suomessa vallitsee mielestäni todella outo suhtautuminen lapsiin. Kuvitellaan, että esim. väkivaltaisen tai häiriintyneen lapsi on jotenkin pyhä ja puhdas, ja että r aiskarin lapsi ansaitsee kaiken rakkauden. Ja sitten tämän hirviön oikeuksia ja perimää suojellaan uhrin ja lapsen kustannuksella
Jos mies ei suostu selittämään tuota asiaa, hän peittelee jotakin, mikä ei kestä päivänvaloa. Moni mies saattaa haluta siittämiskokemuksen (esim. seksi ilman ehkäisyä), ja nyt pakoilee vastuutaan, koska itse puski asiaa siihen suuntaan.
MINÄ MINÄ MInä minuun, minua kohtaan, minä vain, ja minä minä minä. Huomaatko kirjoituksesi kohteen: se on MINÄ! Tässä on puhe LAPSESTA, eli: toisesta ihmisestä, ja HÄNEN ihmisoikeuksistaan. Sinä et omista lastanne. Hänet itseasiassa omistaa sosiaalihuoltolaitos, eli suomen valtio, (tai Jumala oikeastaan). Sinä olet vain väliaikainen holhoaja.Moni nainen ei suostu erottamaan omaa persoonaansa lapsesta, ja elää elämäänsä lapsen kautta, kokee persoonansa lapsen osaksi. Tämä on erittäin vaarallinen persoonallisuushäiriö, tällaiset vanhemmat mielummin vaikka surmaa lapsen jos ei itse saa pidettyä huoltajuutta.
Ja mitä tulee vankien oikeuteen vanhemmuuteen, se on ja pysyy, sitä ei mikään poista. Jopa sarjamur----lla on jonkunlaiset valvotut tapaamisoikeudet ellen ole käsittänt väärin. Ja tämä on kansainvälisestikin näin. Olen lukenut sarjam---sta joille on paljastunut myöhemin jälkeläisiä ja nämä on mielenkiinnolla tavanneet vankilassa vanhempaansa. No tämä tietty ääriesimerkki. Charles Mansonin perinnöstä taisteltiin jopa oikeudessa, "jälkeläiset" tappelee siitä kuka on oikea biologinen jälkeläinen, dna-testeillä, ja kuka ei. Tämä on aika mielnkiintoista.
https://www.vauva.fi/keskustelu/5693126/tapailen-miesta-joka-ei-ole-tek…
Tapailen miestä joka ei ole tekemisissä lapsensa kanssa.
****
Annatte kovin miehiä tuomitsevia vastauksia? Tuskin pitäisi tuomita näin yleisellä tasolla. Ennen oli tämä että miehen piti tunnustaa lapsensa. Jos tätä tunnistamista ei enää oikein ole yhteiskunnassamme niin mikä näyttää korvanneen tämän miehen taholta? Kaikki naiset eivät edes halua että isä on tiedossa (lapsellaan) ties mistä syystä. Siinä että lapsella on biologinen isä on oikeastaan kyse sekä lapsen että miehen ihmisoikeudesta. Jokaisella ihmisellä on joku isä! Ei ole ketään ihmistä jolla ei olisi joku biologisena isänä. Jeesuksella Isänä oli Jumala ja Jeesus oli Jumalihminen eli Ihminen ja Jumala ja syntynyt Pyhästä Hengestä Neitsyt Marian (kohdun) kautta.
On miehiä jotka surevat sitä että eivät saa olla lastensa kanssa tekemisissä mutta myös niitä joista voisi sanoa että eivät halua tietää lapsestaan mitään / hylänneet lapsensa ja kaikkea tältä väliltä ja ympäriltä nykyaikana jne. Pitää myös kysyä että 'millä systeemillä' ja missä (suhde)olosuhteissa miehen lapset ovat saaneet alkunsa ja vaikuttaako tämä miehen suhtautumiseen lapsiinsa ja tunteisiin tätä kohtaan.
Tiedän yhden tapauksen jossa naimisissa oleva mies sanoi häpeävänsä koko tilannetta ja lastaan. Ja toisen tapauksen jossa kaikki tuntuu nyt olevan sellaista sekasotkua että en yhtään ihmettelisi jos miehellä jotain ongelmaa - hirveääkin (tunne)sotkua - 'naisensa' synnyttämien lasten kanssa oli näiden lasten ikä mikä tahansa - pieniä tai aikuisia - 'asiat = ongelmat' muuttavat vain muotoa sekä lasten että vanhemman elämänkaaren eri vaiheissa.
Tietysti voi olla kyse siitä kuinka kypsästä ja 'sivistyneestä' miehestä on kyse. Mutta naisena sanoisin omasta kokemuksesta että ei ole mahdotonta että naisellakaan ei missään vaiheessa ole minkäänlaisia lämpimiä tunteita lastaan kohtaan vaan päinvastoin. Epäilen todellakin että naisetkaan eivät rakasta kaikkia lapsiaan ja on niitäkin joita ei rakasta ollenkaan. Tämmöisestä on varmaan täysi TABU PUHUA vaikka tämä voi olla erittäin surullista monen lapsen eli ihmisen kohdalla omassa henkilöhistoriassa. Toinen asia on sitten se että ihmiset huolehtivat kaikista lapsistaan jopa tasokkaasta. Sekin on kamalaa jos ihminen kamppailee tunteidensa kanssa - koska on ikään kuin olettamuksena että kaikkia lapsiaan rakastaa - jos on jotain ongelmaa omien tunteidensa kanssa suhteessa omaan lapseen / lapsiin.
Aivan rajaton ero tulla raskaaksi miehestä johon naisella on tunteita kuin tulla raskaaksi tuntemattomalle miehelle r-sta.
Vierailija kirjoitti:
Olen tämmöisen isän lapsi, isä lähti toisen naisen perään ja unohti minut ja äitini.
Ei mitään yhteyttä, ei edes syntymäpäivänä korttia.
Lapsesta asti olen tuntenut huonommuutta ja kelpaamattomuutta. Takana kasa epäonnistuneita parisuhteita ja vääränlaisia miehiä.
Surullista. Minun isä teki saman. Teki uudet lapset ja unohti edelliset.
Minusta olisi kamalaa, jos minun lasten isä olisi hylännyt omat lapset eron jälkeen.
Onneksi ei. He ovat jo aikuisia.
En voisi elää tuollasen ihmisen kanssa, joka ei tapaa lapsiaan.
Sivusta
Ei ole mikään syy vanhemman ja lapsen välillä. Herranen aika. Kyllä se syy on jokin muu. Ei kenelläkään muullakaan ole mitään yhteistä vanhempiensa kanssa jotka on yleensä täysin eri maailmasta kuin itse on eikä niihin katkaista välejä.