Miten jaksaa elämää yksinäisenä ja masentuneena?

Nro 55:

Kiitos vastauksesta. Joo, ei usko tosiaan kaikkia ongelmia ratkaise. Kuten sanoin, itsekin yritin taas kesällä lopettaa masennuslääkityksen, mutta en pystynyt. 

Olisin varmasti myös jo tappanut itseni ilman Jeesusta. Yritin sitä 26 vuotiaana, enkä halua enää päätyä niin epätoivoiseen tilaan. 

Ei tässä auta muu kuin yrittää vain pärjätä. Oikeastihan sitä se ihmisten elämä on ollut aina. Uutuutena tässä on ainoastaan se, että nykyään joutuu pärjäämään yksin, koska elämisestä on tullut niin helppoa, ettei enää tarvitse elää kyläyhteisöissä. 

Eikä se ole ihan niin yksinkertaista, että meet vaan tuolla ja höpiset tuntemattomille kuin joku kylähullu. Olen koko kesän kulkenut ympäriinsä autollani museoissa,  uimarannoilla ja kahviloissa ja hyvin harvoin löytyy ihmisiä, joita kiinnostaa jutella ja kaikilla on yleensä jo valmiiksi seuraa, niin mee siinä sitten selittämään jotain. 

Ja ihan siis nainen olen. Miehillä varmaan vieläkin vaikeampaa, tosin en tiedä miten tän vaikeammaksi voi muuttua, mutta kai sitten kuitenkin omituista höpöttäjää pidetään vähemmän uhkaavana, jos se on nainen.

En silti ole mitään siitä "hyötynyt". Jos näin voi sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rupea:

*piirtämään ja maalaamaan (kurssit + koti), / keramiikka ja muu muotoilu / kalligrafia / grafitti / ikonimaalaus

*tekemään käsitöitä (ompelu tai puutyöt / koti + kurssit)

*laulamaan (koti, karaoke, kuoro jos pääset, kurssit, perehdy erilaisiin lauluihin esim kevyt musa, irkkumusa, tangot - joita on kiva laulaa... ota netistä muutakin kuin karaokeversioita. Sanat saat esille kun kirjoitat biisin nimen + lyrics.

*soittamaan jotain instrumenttia, opettele nuotit

*kirjoittamaan (koti + kurssi, kirjoita oma elämänkerta, laulun sanoja pienistä elämäsi tapahtumista, ajatuksistasi, tunteistasi yms), luontokävelyt, tanssiminen liikuntana + tilaisuuksina, musiikin kuuntelu jne...

*opettele kirjoittamaan kaunolla

*PEREHDY KRISTINUSKOON - ei tartte ruveta miksikään hihhuliksi. Aloita pelkästä Uudesta Testamentista. Kristillinen musiikki on aivan

Joo, mun unelmaelämäni olisi sellaista että on monta lasta (noin 5), paljon sukulaisia ja ystäviä ja asutaan lähekkäin. Sen sijaan oon suvusta, jossa ei pidetä toisiin yhteyttä, en saanut parisuhdetta (olen ruma), ei ystäviä sen jälkeen kun nämä sai omat perheensä ja rupesi säälimään minua, eikä mitään.. 

Vierailija kirjoitti:

Miehenä vaikeampaa.

Mutta nainen voi aina alkaa hyväksyä tasoistaan miesseuraa. Ei tarvitse olla kuin pari viikonloppua enää yksin sen jälkeen, ja sitten onkin parisuhteessa, jos vain haluaa.

M43

Miksei mies voi tehdä samoin? 

Se mullakin masennuslääke. - No usko kyllä kantaa, ja on ollut voimana, oppaana siinä, että olen saanut johdatuksen avun saamiselle. Olin kyllä aikeissani tehda pahaa itselleni, mutta se ei onnistunut, koska ymmärsin, että se on sitten lopullista. Kyllä suora yhteys yläkertaan toimii myös usein lohtuna, kun on yksin eikä ketään sopivaa ihmistä, jolle puhua. Jumalallehan voi kertoa kaiken sensuroimatta. - Mutta miksi olet sitten yksin? Kuulostat järkevältä ihmiseltä

Vierailija kirjoitti:

Uskoville kysymys:

Jumala näki, ettei ihmisen ollut hyvä olla yksin. Niin hän otti Aadamin kylkiluun, kun tämä nukkui ja muovasi siitä naisen, avun.

Miksi sitten Jumala ei yhdistä yksinäisiä ihmisiä, ettei näiden tarvisi olla yksin?

Johtuuko ensimmäisten ihmisten syntiinlankeamisesta? 

Aika kova rangaistus meille, jotka elämme yksin ja kaipaamme lähelle toista ihmistä v. 2024.

En ajattele, että yksinäisyys olisi Jumalan rangaistus. Vaikka itsekin ollut lähes koko elämäni yksin. En usko, että Jumala sitä minulle toivoo. Päinvastoin lohdutusta saanut yksinäisyyteen. Jotkut kertoneet, että ovat rukoilleet itselleen puolisoa ja saaneet. Ehkä se voisi löytyä sitäkin kautta

Vierailija kirjoitti:

Se mullakin masennuslääke. - No usko kyllä kantaa, ja on ollut voimana, oppaana siinä, että olen saanut johdatuksen avun saamiselle. Olin kyllä aikeissani tehda pahaa itselleni, mutta se ei onnistunut, koska ymmärsin, että se on sitten lopullista. Kyllä suora yhteys yläkertaan toimii myös usein lohtuna, kun on yksin eikä ketään sopivaa ihmistä, jolle puhua. Jumalallehan voi kertoa kaiken sensuroimatta. - Mutta miksi olet sitten yksin? Kuulostat järkevältä ihmiseltä

Tämä oli tarkoitettu no 61

Teen työtä, missä hyvä jos yhteen ihmiseen törmään kuukauden aikana (sekin varmaan yläkanttiin) yksinhuoltaja isänä ajan kanssa kaikki sosiaalinen elämä vain kadonnut. Tänä vuonna meni se viimeinenkin tärkeä suhde ja ei tästä kuolevasta kaupungista löydä ketään. Ainoa ratkaisu olisi myydä kämppä isolla tappiolla ja lähteä opiskelemaan, mutta muksu juuri aloitti koulun ja en haluaisi kaikkia säästöjäni tuhlata opiskelessa koska sen verran tullut kärsittyä niiden eteen epämiellyttävissä töissä. Ja työ on todella liikunnallista, mutta ei se ole mikään avain onneen

No 53. Jokaisessa kunnassa toimii ainakin seurakunta. Löytyiskö sieltä mitään toimintaa?

Vierailija kirjoitti:

Helpommin sanottu kuin tehty, mutta pitäisi mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, jotta mitään muutosta tulisi. Jos jokainen päivä, viikko, kuukausi ja vuosi toistaa samaa kaavaa ja teet samoja asioita, mikään ei todennäköisesti tule muuttumaan. 

Jokin uusi harrastus, aktiviteetti. 

Mukavuusalueen ulkopuolelle? Eiköhän masentunut ole joka päivä mukavuusalueen ulkopuolella. Eiköhän yksinäinen ole joka päivä mukavuusalueen ulkopuolella.

Ei keski-ikäisen masentuneen ole mitenkään helppo löytää uusia MERKITYKSELLISIÄ ihmissuhteita. Montako tiivistä ystävyyttä tai parisuhdetta sinä tai lähipiirisi on aloittanut masentuneen yksinäisen kanssa viime vuosina?

Olen ihan yhtä yksin, jos vaihdan muutaman sanan kaupassa vieraalle tai harrastuksessa tutulle. Tarvitsen elämääni läheisen ihmisen jakamaan elämää kanssani. 

Pitäisi olla joku livealusta yksinäisyydestä kärsiville.

Vierailija kirjoitti:

Helpommin sanottu kuin tehty, mutta pitäisi mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, jotta mitään muutosta tulisi. Jos jokainen päivä, viikko, kuukausi ja vuosi toistaa samaa kaavaa ja teet samoja asioita, mikään ei todennäköisesti tule muuttumaan. 

Jokin uusi harrastus, aktiviteetti. 

Jos on ihan oikeasti masentunut, ei saisi puskea itseään vapaaehtoisesti epämukavuusalueelle (psykiatrin, lääkärin ja terapeutin ohje). Sellaiset epämukavuusalueponnistelut kuuluvat siihen, kun on terve, sairaalla ei ole ruutia.

Mutta joo, jotain helposti toteutettavaa, mielihyvää tuottavaa pitäisi keksiä ja tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helpommin sanottu kuin tehty, mutta pitäisi mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, jotta mitään muutosta tulisi. Jos jokainen päivä, viikko, kuukausi ja vuosi toistaa samaa kaavaa ja teet samoja asioita, mikään ei todennäköisesti tule muuttumaan. 

Jokin uusi harrastus, aktiviteetti. 

Jos on ihan oikeasti masentunut, ei saisi puskea itseään vapaaehtoisesti epämukavuusalueelle (psykiatrin, lääkärin ja terapeutin ohje). Sellaiset epämukavuusalueponnistelut kuuluvat siihen, kun on terve, sairaalla ei ole ruutia.

Mutta joo, jotain helposti toteutettavaa, mielihyvää tuottavaa pitäisi keksiä ja tehdä.

 

Minulla on paniikkihäiriö ja aikaisemmin pahempi. Jos en olisi mennyt vain mukavuusalueen ulkopuolelle, niin paniikkihäiriökään ei olisi näin paljon helpottanut. Siis masentuneena näin tein. Jos olisin jäänyt odottamaan tulevani terveeksi . . . Kokonaan syrjäytyminen vain ruokkii huonoa oloa. Tietysti omien voimien mukaan näitä irtiottoja pois mukavuusalueelta tehdä. Ei tarvitse enempää kuin jaksaa. Onnistumisesta voi iloita ja takapakkejakin voi tulla. Mutta niiden ei pidä antaa itseään lannistaa. Ole armollinen itseäsi kohtaan.