Voiko lapset jättää asumaan keskenään?

Riippuu lasten työpaikoista ja siitä osaavatko huolehtia itsestään. Minut jätettiin 16 -vuotiaana huolehtimaan itsestäni.

Minusta ei. Ellei toinen vanhempi ole ihan naapurissa. 

 

Minulla on kokemusta siitä, että asuimme ulkomailla kun lapsi oli 20, ja siinäkin oli vaikeita hetkiä. Nuori aikuinen tarvitsee lähipiirin, vaikka ei enää mitään hoitoa tarvitsekaan. 

Vain jos työ on kuninkaan jobi hottentottien saarella, ja lapsille jättää laikukkaan hevosen viihdykkeeksi.

Vanhalla isäpuolella oli tuollainen idea, kun olin 15 ja sisareni oli 16. Äiti ei jakanut kääkän käsitystä.

Se vähän riippuu siitä onko lapsilla muuta lähipiiriä saatavilla Suomessa.

Minä en pystyisi jättämään. Nytkin kun 16- ja 19-vuotiaat ovat viikonlopun tai työmatkojen aikana keskenään, tuntuu vähän heitteillejätöltä. Vaikka eihän se niin ole, monet asuvat jo omillaan tuossa iässä. Mutta meillä on isovanhemmat ja muuta sukulaisia kuitenkin siinä ihan lähellä, jos tulee hätä. Tietysti he pärjäävät ja on hyväkin oppia elämään itsenäisesti, mutta välillä on ollut tilanteita, että on äitiä tarvittu. 

 

Sekin vaikuttaa, että millaiseen asuntoon he jäisivät. Omakotitalo mahdollisine pihatöineen ja muine huolenpitoa vaativine hommineen on ihan eri asia, kuin kerrostaloasunto.

Toinenhan on jo täysi-ikäinen, ja voisi jo muutenkin asua omillaan. Kyllähän monet muuttavat lukioonkin toiselle paikkakunnalle jo 16-vuotiaina. 

Riippuu tietysti ihmisestä ja hänen luonteestaan, mutta maalaisjärjellä ajateltuna homman voisi kuvitella toimivan. Ainakin jos samalla paikkakunnalla olisi joku täti tai setä, läheinen perheystävä tms. kypsempi aikuinen, johon ottaa yhteyttä jos tulee pulmatilanne. 

Olen asunut omillani jo 15v. Kyllä ne lapset pärjää. Ruokaa tosin en tainnut syödä juuri ollenkaan.

Se riippuu vähän siitä millaisia lapsia olet kasvattanut. Me asumme saaristossa ja kumpikin lapsista on muuttanut lukioon mantereelle 16-vuotiaana ja heillä oli ns yhdyshenkilö maissa, kun saaristossa saattoi olla kelirikko ja me aina päästy täältä pois tai he tänne. 

Vierailija kirjoitti:

Toinenhan on jo täysi-ikäinen, ja voisi jo muutenkin asua omillaan. Kyllähän monet muuttavat lukioonkin toiselle paikkakunnalle jo 16-vuotiaina. 

Riippuu tietysti ihmisestä ja hänen luonteestaan, mutta maalaisjärjellä ajateltuna homman voisi kuvitella toimivan. Ainakin jos samalla paikkakunnalla olisi joku täti tai setä, läheinen perheystävä tms. kypsempi aikuinen, johon ottaa yhteyttä jos tulee pulmatilanne. 

Harvoin tuon ikäiset lähtevät lukioon eri maahan kuin vanhempansa, ei voi verrata tilanteeseen, missä pääsee kuitenkin viikonlopuksi kotiin. 

Kysy niiltä lapsilta. Itse olin 15v. (täytin 16v. myöhemmin samana vuonna) kun muutin pois kotoa. Ei ollut paljon muita vaihtoehtoja jos opiskelemaan halusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinenhan on jo täysi-ikäinen, ja voisi jo muutenkin asua omillaan. Kyllähän monet muuttavat lukioonkin toiselle paikkakunnalle jo 16-vuotiaina. 

Riippuu tietysti ihmisestä ja hänen luonteestaan, mutta maalaisjärjellä ajateltuna homman voisi kuvitella toimivan. Ainakin jos samalla paikkakunnalla olisi joku täti tai setä, läheinen perheystävä tms. kypsempi aikuinen, johon ottaa yhteyttä jos tulee pulmatilanne. 

Harvoin tuon ikäiset lähtevät lukioon eri maahan kuin vanhempansa, ei voi verrata tilanteeseen, missä pääsee kuitenkin viikonlopuksi kotiin. 

Lapsilla ei ole muita ihmisiä elämässään kuin äiti? Napanuora katkeaa synnytyksessä. 

Suomalainen kulttuuri on todella outo ja perhekeskeisen vastakohta, jos joku edes HARKITSEE moista. Huh huh

Vierailija kirjoitti:

Kysy niiltä lapsilta. Itse olin 15v. (täytin 16v. myöhemmin samana vuonna) kun muutin pois kotoa. Ei ollut paljon muita vaihtoehtoja jos opiskelemaan halusi.

Oliko sinulla perhettä samassa maassa? Jos oli, vastauksesi ei liity aiheeseen. 

Voi. Me olimme vuotta nuorempia lukiolaisia, kun jäimme kotimaahan. Tosin täytin 18 aika pian lähdön jälkeen.

Voi, koska tuon ikäisiä asuvat opiskeluiden takia toisella paikkakunnalla.  Ja jos tiedät, että ovat vastuullisia, hoitavat koulun ok, ei ongelmia päihteiden, mielenterveyden tms. kanssa.  Ja tässä pitää kuulla nuorten mielipide.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinenhan on jo täysi-ikäinen, ja voisi jo muutenkin asua omillaan. Kyllähän monet muuttavat lukioonkin toiselle paikkakunnalle jo 16-vuotiaina. 

Riippuu tietysti ihmisestä ja hänen luonteestaan, mutta maalaisjärjellä ajateltuna homman voisi kuvitella toimivan. Ainakin jos samalla paikkakunnalla olisi joku täti tai setä, läheinen perheystävä tms. kypsempi aikuinen, johon ottaa yhteyttä jos tulee pulmatilanne. 

Harvoin tuon ikäiset lähtevät lukioon eri maahan kuin vanhempansa, ei voi verrata tilanteeseen, missä pääsee kuitenkin viikonlopuksi kotiin. 

Lapsilla ei ole muita ihmisiä elämässään kuin äiti? Napanuora katkeaa synnytyksessä. 

Jos isän luokse pääsee tarvittaessa, tilanne on ihan ok. Nyt sellaista tietoa tässä ei annettu. 

Vierailija kirjoitti:

Toinenhan on jo täysi-ikäinen, ja voisi jo muutenkin asua omillaan. Kyllähän monet muuttavat lukioonkin toiselle paikkakunnalle jo 16-vuotiaina. 

Riippuu tietysti ihmisestä ja hänen luonteestaan, mutta maalaisjärjellä ajateltuna homman voisi kuvitella toimivan. Ainakin jos samalla paikkakunnalla olisi joku täti tai setä, läheinen perheystävä tms. kypsempi aikuinen, johon ottaa yhteyttä jos tulee pulmatilanne. 

Ei se aina ole kasvatuksestakaan kiinni. Riippuu paljon myös mihin seuraan päätyy ja millaiselle asuinalueelle. Hyvä olisi olla joku aikuinen lähistöllä, jolta saada tarvittaessa apua ja kävisi välillä tarkistamassa, että kaikki on ok. Kyllähän tuo voi hylkäämiseltä tuntua varsinkin, jos et sitten pääse osallistumaan esim. koulujuttuihin ja joihinkin valmistujaisjuhliin tms. On se vähän ikävä seurata vierestä kun kavereiden vanhemmat ryntää kukkakimppujen kanssa halaamaan ja itse seisoskelet siellä yksinäs.

Kyllä tuon ikäiset jo pärjää tai saavat ainakin jo opetella pärjäämään. Itse muutin 17 vuotiaana pois kotoa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Välillä oli hankalaa, mutta siitä selvittiin ja hei, puhelin on keksitty...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinenhan on jo täysi-ikäinen, ja voisi jo muutenkin asua omillaan. Kyllähän monet muuttavat lukioonkin toiselle paikkakunnalle jo 16-vuotiaina. 

Riippuu tietysti ihmisestä ja hänen luonteestaan, mutta maalaisjärjellä ajateltuna homman voisi kuvitella toimivan. Ainakin jos samalla paikkakunnalla olisi joku täti tai setä, läheinen perheystävä tms. kypsempi aikuinen, johon ottaa yhteyttä jos tulee pulmatilanne. 

Ei se aina ole kasvatuksestakaan kiinni. Riippuu paljon myös mihin seuraan päätyy ja millaiselle asuinalueelle. Hyvä olisi olla joku aikuinen lähistöllä, jolta saada tarvittaessa apua ja kävisi välillä tarkistamassa, että kaikki on ok. Kyllähän tuo voi hylkäämiseltä tuntua varsinkin, jos et sitten pääse osallistumaan esim. koulujuttuihin ja joihinkin valmistujaisjuhliin tms. On se vähän ikävä seurata vierestä kun kavereiden vanhemmat ryntää ku

Suomeen ei ole lentokieltoa.