Voiko lapset jättää asumaan keskenään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy niiltä lapsilta. Itse olin 15v. (täytin 16v. myöhemmin samana vuonna) kun muutin pois kotoa. Ei ollut paljon muita vaihtoehtoja jos opiskelemaan halusi.

Oliko sinulla perhettä samassa maassa? Jos oli, vastauksesi ei liity aiheeseen. 

No eipä noillakaan taida koko suku olla muuttamassa. Samalla tavalla puhelimella saa yhteyden oli sitten samassa maassa tai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinenhan on jo täysi-ikäinen, ja voisi jo muutenkin asua omillaan. Kyllähän monet muuttavat lukioonkin toiselle paikkakunnalle jo 16-vuotiaina. 

Riippuu tietysti ihmisestä ja hänen luonteestaan, mutta maalaisjärjellä ajateltuna homman voisi kuvitella toimivan. Ainakin jos samalla paikkakunnalla olisi joku täti tai setä, läheinen perheystävä tms. kypsempi aikuinen, johon ottaa yhteyttä jos tulee pulmatilanne. 

Ei se aina ole kasvatuksestakaan kiinni. Riippuu paljon myös mihin seuraan päätyy ja millaiselle asuinalueelle. Hyvä olisi olla joku aikuinen lähistöllä, jolta saada tarvittaessa apua ja kävisi välillä tarkistamassa, että kaikki on ok. Kyllähän tuo voi hylkäämiseltä tuntua varsinkin, jos et sitten pääse osallistumaan esim. koulujuttuihin ja joihinkin valmistujaisjuhliin tms. On se vähän ikävä seurata vierestä kun kavereiden vanhemmat ryntää ku

Mitä hittoa nyt? Eiköhän sieltä ulkomailtakin voi tulla välillä Suomeen valmistujaisjuhliin. Muita vanhemmille tarkoitettuja koulujuttuja ei taida tuon ikäisillä ollakaan.

Ja sekin vaikuttaa millaset välit sinulla on ollut lapsiisi koko lapsuuden. Onko lapsi ollut toivottu, kerrotteko vaivattomasti toisillenne asioista, onko lapsi ollut rakastettu. Millä tavalla olet puhunut lapsesta jne.

Jos on jo valmiiksi tulehtuneet välit, niin tuo Suomeen jättäminen on varmasti viimenen isku.

Vierailija kirjoitti:

Voi. Me olimme vuotta nuorempia lukiolaisia, kun jäimme kotimaahan. Tosin täytin 18 aika pian lähdön jälkeen.

Kiva, että teillä on mennyt hyvin. Minä olen maailmalla ollut töissä, ja kollegalle kävi esim niin, että yhtäkkiä piti lähteä USAsta Australiaan noutamaan parikymppistä mielenterveyden ongelmista kärsivää poikaa, kun tämä ahdistui vanhempien etäisyydestä. Ja siis ennen ja jälkeen tämän tilanteen pojalla meni ihan hyvin. Nuorten aikuisten lasten pärjääminen on melko yleinen ongelma ulkomailla työskentelevien kohdalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinenhan on jo täysi-ikäinen, ja voisi jo muutenkin asua omillaan. Kyllähän monet muuttavat lukioonkin toiselle paikkakunnalle jo 16-vuotiaina. 

Riippuu tietysti ihmisestä ja hänen luonteestaan, mutta maalaisjärjellä ajateltuna homman voisi kuvitella toimivan. Ainakin jos samalla paikkakunnalla olisi joku täti tai setä, läheinen perheystävä tms. kypsempi aikuinen, johon ottaa yhteyttä jos tulee pulmatilanne. 

Ei se aina ole kasvatuksestakaan kiinni. Riippuu paljon myös mihin seuraan päätyy ja millaiselle asuinalueelle. Hyvä olisi olla joku aikuinen lähistöllä, jolta saada tarvittaessa apua ja kävisi välillä tarkistamassa, että kaikki on ok. Kyllähän tuo voi hylkäämiseltä tuntua varsinkin, jos et sitten pääse osallistumaan esim. koulujuttuihin ja joihinkin valmistujaisjuhliin tms. On se vähän ikävä seurata vierestä kun kavereiden vanhemmat ryntää ku

Okei, kun lähtee ulkomaille töihin ei enää tapaa lapsiaan koskaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinenhan on jo täysi-ikäinen, ja voisi jo muutenkin asua omillaan. Kyllähän monet muuttavat lukioonkin toiselle paikkakunnalle jo 16-vuotiaina. 

Riippuu tietysti ihmisestä ja hänen luonteestaan, mutta maalaisjärjellä ajateltuna homman voisi kuvitella toimivan. Ainakin jos samalla paikkakunnalla olisi joku täti tai setä, läheinen perheystävä tms. kypsempi aikuinen, johon ottaa yhteyttä jos tulee pulmatilanne. 

Ei se aina ole kasvatuksestakaan kiinni. Riippuu paljon myös mihin seuraan päätyy ja millaiselle asuinalueelle. Hyvä olisi olla joku aikuinen lähistöllä, jolta saada tarvittaessa apua ja kävisi välillä tarkistamassa, että kaikki on ok. Kyllähän tuo voi hylkäämiseltä tuntua varsinkin, jos et sitten pääse osallistumaan esim. koulujuttuihin ja joihinkin valmistujaisjuhliin tms. On se vähän ikävä se

Voi tulla tietty jos on sellanen vanhempi, joka jaksaa tulla ja on rahaa ja viitsii. Kaikki ei viitsi edes vaikka asuisi Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinenhan on jo täysi-ikäinen, ja voisi jo muutenkin asua omillaan. Kyllähän monet muuttavat lukioonkin toiselle paikkakunnalle jo 16-vuotiaina. 

Riippuu tietysti ihmisestä ja hänen luonteestaan, mutta maalaisjärjellä ajateltuna homman voisi kuvitella toimivan. Ainakin jos samalla paikkakunnalla olisi joku täti tai setä, läheinen perheystävä tms. kypsempi aikuinen, johon ottaa yhteyttä jos tulee pulmatilanne. 

Ei se aina ole kasvatuksestakaan kiinni. Riippuu paljon myös mihin seuraan päätyy ja millaiselle asuinalueelle. Hyvä olisi olla joku aikuinen lähistöllä, jolta saada tarvittaessa apua ja kävisi välillä tarkistamassa, että kaikki on ok. Kyllähän tuo voi hylkäämiseltä tuntua varsinkin, jos et sitten pääse osallistumaan esim. koulujuttuihin ja joihinkin valmistujaisjuhliin tms. On se vähän ikävä se

No se riippuu siitäkin, miten kauas lähtee. Eri mantereelta voi olla oikesti vaikea päästä kovin nopeasti tai kovin usein käymään. Meillä lentoliput Suomeen maksoi kauan ennakkoon ostettuna noin tuhat euroa, mutta jos yllättävässä tilanteessa olisi pitänyt saada liput, hinta saattoi olla 3000-5000 euroa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinenhan on jo täysi-ikäinen, ja voisi jo muutenkin asua omillaan. Kyllähän monet muuttavat lukioonkin toiselle paikkakunnalle jo 16-vuotiaina. 

Riippuu tietysti ihmisestä ja hänen luonteestaan, mutta maalaisjärjellä ajateltuna homman voisi kuvitella toimivan. Ainakin jos samalla paikkakunnalla olisi joku täti tai setä, läheinen perheystävä tms. kypsempi aikuinen, johon ottaa yhteyttä jos tulee pulmatilanne. 

Ei se aina ole kasvatuksestakaan kiinni. Riippuu paljon myös mihin seuraan päätyy ja millaiselle asuinalueelle. Hyvä olisi olla joku aikuinen lähistöllä, jolta saada tarvittaessa apua ja kävisi välillä tarkistamassa, että kaikki on ok. Kyllähän tuo voi hylkäämiseltä tuntua varsinkin, jos et sitten pääse osallistumaan esim. koulujuttuihin ja joihinkin valmistujaisjuhliin tms. On se vähän ikävä se

No on siinä eroa, lähteekö Tallinnaan vai Chileen. Toisesta voi käydä vaikka penkkareissa, toisessa päästään vain lakkiaisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Toinenhan on jo täysi-ikäinen, ja voisi jo muutenkin asua omillaan. Kyllähän monet muuttavat lukioonkin toiselle paikkakunnalle jo 16-vuotiaina. 

Riippuu tietysti ihmisestä ja hänen luonteestaan, mutta maalaisjärjellä ajateltuna homman voisi kuvitella toimivan. Ainakin jos samalla paikkakunnalla olisi joku täti tai setä, läheinen perheystävä tms. kypsempi aikuinen, johon ottaa yhteyttä jos tulee pulmatilanne. 

Jos on loppuvuodesta syntynyt, niin on vasta 15v kun lukio alkaa, jos muuttaa omilleen.

Tottakai noin isot pärjäävät. Toinien jo täysi-ikäinenkin. Tosiaan, osa nuorista muittaa omilleen ja toiselle paikkakunnalle, kun menee toiselle asteelle amikseen tai lukioon 15-vuotiaana, jos loppuvuonna syntynyt.

Minä "jätin" tuon ikäiset asumaan keskenään omakotitaloon. Itse asuin nuorimmaisen kanssa vajaan tunnin matkan päässä hänen koulunsa takia.  Eli en nyt ihan ulkomailla tai muutenkaan kaukana. Lapset pärjäsivät hyvin keskenään, minä tietysti rahoitin koko elämisen kumpaankin talouteen. Viikonloppuja vietettiin yhdessä milloin missäkin ja viikollakin saatettiin "kyläillä".

En jättäisi. 17v ei ole vielä täysi-ikäinen, joten ei pysty itse hoitamaan kaikkia virallisia asioita ja jos joku tapaturma sattuu, niin olet kaukana.

Täällä olisi yksi äiti, joka on Norjassa töissä. Mulla on 17-vuotias lapsi, jolla on jo esim ajokortti. Mitä haluaisit tietää? 

Vierailija kirjoitti:

Riippuu lasten työpaikoista ja siitä osaavatko huolehtia itsestään. Minut jätettiin 16 -vuotiaana huolehtimaan itsestäni.

Minä menin 16-vuotiaana kokopäivätöihin asumaan työsuhdeasuntoon. Vanhemmat satojen kilsojen päässä.

Mieti tätä myös itsesi kannalta. Kuinka usein sitä tulee mahdollisuus muuttaa ulkomaille töihin?

Kyse ei ole vain lastesi elämästä vaan myös omasta elmämästäsi. Et voi elää elämääsi vain lapsiasi varten... Alkaako kaduttamaan jos, et nyt ota ulkomaille muuton mahdollisuudesta kiinni?

Kaveri jätti 14, 16 ja 18 vuotiaat. Lähti itse opiskelemaan keski-suomeen ja lapset jäi pkseudulle. Muutti siis tuoreen (6kk) miesystävänsä luo ja käy kerran kuussa moikkaamassa lapsia.

Sitä ennen myi omakotitalon, muuttivat rähjäisempään lähiöön ja sitten lähti äiti jaloista. Ei ole suvun turvaverkkoa, vaan me vanhat kaverit pidetään silmällä muksuja ja kutsutaan välillä syömään ja viettämään viikonloppuja ja lomia. Esim lapset eivät ole koskaan käynyt siellä äitinsä kodissa, ei edes lomilla.

Sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinenhan on jo täysi-ikäinen, ja voisi jo muutenkin asua omillaan. Kyllähän monet muuttavat lukioonkin toiselle paikkakunnalle jo 16-vuotiaina. 

Riippuu tietysti ihmisestä ja hänen luonteestaan, mutta maalaisjärjellä ajateltuna homman voisi kuvitella toimivan. Ainakin jos samalla paikkakunnalla olisi joku täti tai setä, läheinen perheystävä tms. kypsempi aikuinen, johon ottaa yhteyttä jos tulee pulmatilanne. 

Harvoin tuon ikäiset lähtevät lukioon eri maahan kuin vanhempansa, ei voi verrata tilanteeseen, missä pääsee kuitenkin viikonlopuksi kotiin. 

En kyllä näe miten tilanne poikkeaisi esim. siitä, että joku teini muuttaisi Rovaniemeltä Helsinkiin lukioon. Ei sieltäkään lähdetä hetkessä apuun. 

Kysy mitä mieltä nuoret itse ovat? Vai haluaisivatko kenties tulla mukaan?

Kyllähän tuonikäiset voivat lähteä vaihto-oppilaiksi vaikka toiselle puolelle maailmaa. Toki silloin on se vaihtoperhe mutta kyllä minusta riittää että on joku turvallinen aikuinen lähellä jos jäävät Suomeen ilman äitiä ja isää. Samassa kaupungissa tai kohtuullisen ajomatkan päässä. Jos sattuu joku onnettomuus tai joutuu muuten sairaalaan niin kyllä moni kaipaa aikuista huolehtimaan asioista. Moni asuu tuonikäisenä opiskelemassa yksin eri kaupungissa kuin vanhempansa mutta kummasti silti vanhempien neuvot ja apu ovat tervetulleita uusissa tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Mieti tätä myös itsesi kannalta. Kuinka usein sitä tulee mahdollisuus muuttaa ulkomaille töihin?

Kyse ei ole vain lastesi elämästä vaan myös omasta elmämästäsi. Et voi elää elämääsi vain lapsiasi varten... Alkaako kaduttamaan jos, et nyt ota ulkomaille muuton mahdollisuudesta kiinni?

Kyllähän tekevälle tulee vaikka joka viikko mahdollisuuksia. Eihän nuo nyt enää mitään once in a lifetime juttuja ole.

Voi. Mun äiti muutti Portugaliin, kun olin 16v. Mutta eipä häntä sitä ennenkään paljon näkynyt. En muista minkä ikäinen olin kun hän alkoi jättämään rahaa pöydälle. Kaverin perhe teki lasun, mutta ei se mihinkään enää johtanut, kun olin 16.