Miksei suomalaiset halua tukea pieniä käsityöputiikkeja?
Vaikka tuotteet ovat kalliimpia, niin jos jokainen ostaisi jotain vaikka lahjan rakkaalleen niin putiikit saisivat näin enemmän rahaa.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä lahjan ostaisit rakkaallesi?
kirveen
kynttilän
viinaa
korun
joo ei..ihmiset on niin uniikkeja että mikään ei kelpaa
JA OVAT KÖYHIÄ
Ollaan köyhiä, koska demarisaatanoiden vuoksi kaikki rahat menee veroihin, että saadaan hyysättyä kela elättejä sekä koko touhua ylläpitävää demarirälssiä.
Siksi jää putiikit välistä.
Kiitos hyysäyksestä.
-työtön käsityöläinen
M E N E T Ö I H I N !!!
Saan Temusta halvemmalla parempaa tavaraa. En tarvitse mitään rikkaan miehen vaimon harrastuksena tekemiä tekotaiteellisia askartelutöitä ylipäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Minkä lahjan ostaisit rakkaallesi?
kirveen
kynttilän
viinaa
korun
joo ei..ihmiset on niin uniikkeja että mikään ei kelpaa
JA OVAT KÖYHIÄ
Mä kerran toivoin exältä lahjaksi viinapulloa ja kirvestä.
Se toi ne! :D ja kumpikin oikein arvostettuja ja käyttöön tuli.
Kynttilöitä olen usein saanut, ihmiset tietää että tykkään niistä.
EK. ja kok. saastuttavat termin yrittäjä.
Mitä ihmettä minä tekisin jollain käsityöllä?
Käsityötaitoisena minulla ei ole tarvetta ostaa käsitöitä vaan voin tehdä itse, jos on tarve esim. neulomisella tai ompelemiselle.
Ostan jos tuote mielyttää, yleensä ei. Viimeksi ostin käsin tehdyn saippuan. Monesti vaan on myynnissä aika turhaa tavaraa. Pitäisi olla enemmän sellaista käyttöön sopivaa eikä turhaa koristetta.
En osta mitään ihan vain ostamisen vuoksi.
Kun ei ole sitä rahaa millä ostaa. 50e villasukista on mulle vaan liikaa varsinkin kun osaan neuloa itsekin.
Itse ex-käsityöyrittäjänä juurikin allekirjoitan sen, että Suomessa on aika pitkälti kaksi koulukuntaa, kun kyseessä on käsityöt. Ne, jotka tykkäävät käsitöistä ja tekevät ne itse ja sitten ne, jotka eivät tykkää käsitöistä.
Joulun alla ostan isot kasat villasukkia ja annan ne lahjaksi läheisille. Itse olen käsityötaitoinen ja kovasti minulta aina toivotaan juurikin villasukkia ja lapasia lahjaksi. Enää ei kuitenkaan omat sormet kykene neulomaan, niin ostan valmiina.
Lisäksi ostan hyväntuoksuisia palasaippuoita ja uniikimpia kynttilöitä. Jokaisessa käsityöpuodissa tuntuu olevan myynnissä räikeän värisiä frillahuiveja, huovutettuja koppahattuja, kahvipaketeista tehtyjä koreja sekä juurikin niitä sulka- ja enkelikorviksia. Nämä jää kauppaan enkä tunne ketään, joka ilahtuisi ko. tuotteen saamisesta.
Virkkukoukkusesta olen ostanut kortteja, keittiöpyyhkeitä ja pari laukkua. Mutta on kyllä kallista ja vaatteet on kyllä mielestäni kaameita.
Kun niitä tuotteita ei varsinaisesti tarvitse.
Katsokaas vaikka Youtubesta japanilaisia käsityöläismestareita niin huomaatte sen eron.
Kukaan ei halua ostaa jotain leppäkertuksi maalattua kiveä tai 10 euron saippuaa johon on sotkettu jotain mömmöä. Lapset tekee semmoisia.
Se vaan on niin, että käsityöliikkeissä esim. langat ovat kalliimpia kuin tavaraloissa ja marketeissa. Jos sukkalankakerä maksaa alennusmyynnissä marketissa 3,-€ ja käsityön erikoisliikkeessä 8,-€, niin toki minä köyhänä ostan sen marketista. Näin olen kuluvana kesänäkin huomannut, kun joululahjasukkia värkkään.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ovat pihejä.
Ja käsityöputiikeissa valitettavasti suurin osa on sellaista perinteistä, tylsää ja helppoa mummo-käsityötä (huopajuttuja, villasukkia)... ei mitään uniikkeja ja elegantteja Louis Vuitton -tyylisiä nahkalaukkuja tai muita haluttavia esineitä/vaatteita.
Pitäisikö olla jotenkin häpeissään siitä, jos ei pidä hippimummotyyliä esteettisesti viehättävänä eikä halua sellaisiin vermeisiin pukeutua? Tuntisin itseni pelleksi jossain batiikkivärjätyssä roikkumekossa, sulkakorvikset korvissa ja virkattu laukku olalla. Potkutkin saattaisi tulla tai ainakin sairaslomaa mielenterveyssyistä, jos tuollaisissa vermeissä töihin ilmestyisin...
Monta tekijäähän näissä on, monet jo ketjussa mainittuja, mutta lisäksi pieni brändäysasia. "Putiikki" kuulostaa suomenkielessä juuri siltä, että joku harrastuksekseen askartelee ja myy sitten juuri sitä, mitä häntä huvittaa. Välttäisin putiikki-sanaa liikkeen nimessä. Yrittäisin nimetä täsmällisemmin, jotta asiakkaat löytäisivät, nimi voisi sisältää esim. sanan koru/villa/ompelu yms. tuotteiden mukaan.
Koska niissä ei ole mitään minua miellyttävää. Villasukat ja lapaset osaan tehdä itse. Muut käsityöt ei kiinnosta. Tytär tykkää rannekoruista, mutta tekee ne itse.
En osta noista putiikeista koska
- osaan tehdä itse villasukkia ja kortteja ja pärekoreja on vanhan maalaistalon ulkorakennus täynnä
- kaikissa on sama valikoima (tämän joku edellä hyvin kiteyttikin: räikeän värisiä frillahuiveja, huovutettuja koppahattuja, kahvipaketeista tehtyjä koreja sekä juurikin niitä sulka- ja enkelikorviksia) enkä halua näistä mitään
- moni kauppa ei kerro mistä raaka-aineet tulevat enkä halua tukea mitään Temu-maahantuontia (tästä on ollut nyt monta kirjoitusta netissä ja mm. ylellä)
- en halua ostaa mitään turhaa vain sen takia että joku myy
Ostan tarpeeseen en tukeakseni jotain yrittäjää. Joskus tarpeeni on hoitunut käsityöläispuodin tai jonkin pienen erikoismyymälän valikoimalla, usein ei. En myöskään maksa liian kovaa hintaan vain tukeakseni jotakuta.