Miksi papat kokoontuu esim torille tai huoltoasemalle parvessa kahville, mutta mummot vaan kyhjöttää erillään jossain?

Näin se on, että naisilla ne "keskustelut" menevät äkkiä päällepäsmäröinniksi ja parempana ja tietävämpänä olemiseksi. Hiljaisemmat jäävät paitsioon ja kimakkaäänisemmät huutavat kurkkunsa kipeiksi.

Ja aiheina tietenkin ne iänikuiset lapsenlapset ja sairauskertomukset. Kenellä eniten sairauksia ja lääkärissäkäyntejä, on tietenkin se paras.

Jos jollakulla ei ole sairauksia tai ei halua laverrella niistä, on outo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummot tekevät kotityöt, joissa vanhemmiten menee aikaa vielä enemmän kuin nuorempana.

 

 

No meillä ainakin. Anoppi siivoaa asuntoa hikipäässä kun appiukko vaan käy golfailemassa. 

Mites talvella? 

Vierailija kirjoitti:

Mummot kyläilee toistensa luona. Se on ihan sama kuin jo lapsena koulussa, pojat kulkee ja tekee asioita porukassa, ja tytöillä on 1-2 parasta kaveria jonka kanssa supatellaan jossain sivummalla.

Kyläilevät eli käyvät riitelemässä, arvostelemassa ja puukottamaan selkään poissaolijaa. 

Vierailija kirjoitti:

Näin se on, että naisilla ne "keskustelut" menevät äkkiä päällepäsmäröinniksi ja parempana ja tietävämpänä olemiseksi. Hiljaisemmat jäävät paitsioon ja kimakkaäänisemmät huutavat kurkkunsa kipeiksi.

Ja aiheina tietenkin ne iänikuiset lapsenlapset ja sairauskertomukset. Kenellä eniten sairauksia ja lääkärissäkäyntejä, on tietenkin se paras.

Jos jollakulla ei ole sairauksia tai ei halua laverrella niistä, on outo.

Jos se todellakin on listauksia sairauksista ja listauksia lasten ja lastenlasten elämästä... niin en kyllä ihmettele, että iso osa ei niissä jaksa käydä.

Tässä ketjussakin näkyy se syy. Naisissa on enemmän näitä jotka yleistää oman kokemuksensa ja tuntemuksensa ainoaksi oikeaksi eikä tällaisten negatiivisten päällepäsmäri- ihmisten kanssa oikein voi, eikä jaksa keskustella joiden "keskustelutaito" on minä-keskeistä ja oikeastaan kaikki lauseet alkaa närkästyneenä tyyliin ei pidä paikkaansa, koska kyllä ainakin minä / minun...

Jotenkin ei osata eikä varsinkaan haluta nähdä mitään oman boxin ulkopuolelta ja toisten ajatukset otetaan kuin henkilökohtaisena loukkauksena.

On siellä naisiakin nurkkapöydissä hängöraundeina mutta ei ne osallistu keskusteluun. Vähän ne kyllä häiritsee kun ei naisten kuullen voi puhua naisjutuista.

Mummot kyylää naapureita naama nurinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin se on, että naisilla ne "keskustelut" menevät äkkiä päällepäsmäröinniksi ja parempana ja tietävämpänä olemiseksi. Hiljaisemmat jäävät paitsioon ja kimakkaäänisemmät huutavat kurkkunsa kipeiksi.

Ja aiheina tietenkin ne iänikuiset lapsenlapset ja sairauskertomukset. Kenellä eniten sairauksia ja lääkärissäkäyntejä, on tietenkin se paras.

Jos jollakulla ei ole sairauksia tai ei halua laverrella niistä, on outo.

Jos se todellakin on listauksia sairauksista ja listauksia lasten ja lastenlasten elämästä... niin en kyllä ihmettele, että iso osa ei niissä jaksa käydä.

Eilen tein aloituksen mutta ei ketään kiinnostanut. Vanhana naisena koen etteivät naisystäväni kuuntele minua. Heillä on niin paljon omista sairauksista ja lääkäreistä, lastensa eroista ja jo lastenlastensa parisuhteista yms, roskien viennin raskaudesta, siivoojan kansalaisuudesta jne.

En sitten saa juuri suunvuoroa ja terveempänä ja "osaavampana" ( ajan autolla, pärjään netissä) tuntuisi tyhmältäkin puhua mökkireissuista tai auton katsastuksesta tai verkkokauppatilauksesta 

Eläkeläisenä naisena täytyy sanoa, että mua ei ainakaan oikein useimpien naisten seura kiinnosta. Olen yrittänyt välillä hakeutua ihmisten pariin, kun varsinkin muutama vuosi eläkkeelle pääsyn jälkeen oli välillä aika yksinäinen olo, kun ei ole puolisoa eikä lapsiakaan. Mutta kun ne ikäisteni naisten jutut oli jotenkin niin masentavia. Sairauksista puhuttiin loputtomasti. Ja muutenkin kauhean negatiivinen ja pinnallinenkin maailma monella. Edelleen jaksetaan ulkonäöstä ja painoista, omasta ja muiden, kohkata loputtomiin. Naapureista, sukulaisista, toisista saman harrastusporukan naisista, muista samalla eläkeläisten bussimatkalla tms. puhutaan selän takana pahaa. Olen varma, että vaikka kahden kesken oli mulle mielin kielin, niin sitten muiden kavereiden kanssa ollessa arvosteltiin minut ja juoruttiin minun asiani - niinhän ne kertoi muiden asiatkin mulle. 

Mä olen käytännössä omasta tahdostani valinnut nyt aika erakkomaisen elämän, koska minusta on kivampi olla ilman seuraa ollenkaan, kuin seurassa joka lähinnä masentaa ja tekee huonon mielen.

Naisilla taitaa olla enemmän kautta elämän sitä sellaista bestis-ajattelua eli halutaan vain se yksi ystävä ja vähän ollaan jopa omistuksenhaluisiakin, kun taas miehillä on noita tuollaisia isompia kaveriporukoita joiden kokoonpano elää.

Mummotkin ovat, uskokaa tai älkää, yksilöitä. Ei riitä, että ystävät ovat yhtä vanhoja, pitää olla myös muuta yhteistä, että viihtyy. Ystävän on ihan kiva olla samaa ikäluokkaa, samanhenkisyys kuitenkin   tekee seurustelusta antoisaa, Silloin on ihan hauskaakin muistella menneitä,  jutella jälkikasvustaan, lapsenlapsista ja välillä myös sairauksista, mikäs siinä. Minulla on suuri onni omistaa tällainen ystävä. Aina juttelu hänen kanssaan piristää koko päivän.

Vierailija kirjoitti:

Mummotkin ovat, uskokaa tai älkää, yksilöitä. Ei riitä, että ystävät ovat yhtä vanhoja, pitää olla myös muuta yhteistä, että viihtyy. Ystävän on ihan kiva olla samaa ikäluokkaa, samanhenkisyys kuitenkin   tekee seurustelusta antoisaa, Silloin on ihan hauskaakin muistella menneitä,  jutella jälkikasvustaan, lapsenlapsista ja välillä myös sairauksista, mikäs siinä. Minulla on suuri onni omistaa tällainen ystävä. Aina juttelu hänen kanssaan piristää koko päivän.

Naisilla on myös usein läpi elämän kestäviä läheisiä ystävyyssuhteita, jotka säilyvät myös vanhemmalle iälle. Näin itsellänikin. En oikein kaipaa mitään toriparlamentti -tyyppistä tekemistä tai istuskelua itselleni, kun on muutama ystävä, sisarukseni ja sitten lapset perheineen ympärillä. 

Vierailija kirjoitti:

Naisilla taitaa olla enemmän kautta elämän sitä sellaista bestis-ajattelua eli halutaan vain se yksi ystävä ja vähän ollaan jopa omistuksenhaluisiakin, kun taas miehillä on noita tuollaisia isompia kaveriporukoita joiden kokoonpano elää.

Eikö ne bestikset jää teini-ikään, nuoreen aikuisuuteen? Bestis vie aikaa 24/7/365... siinä olisi sitten puoliso, lapset, koti, työt hoidettavana. Ei riitä aika. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummotkin ovat, uskokaa tai älkää, yksilöitä. Ei riitä, että ystävät ovat yhtä vanhoja, pitää olla myös muuta yhteistä, että viihtyy. Ystävän on ihan kiva olla samaa ikäluokkaa, samanhenkisyys kuitenkin   tekee seurustelusta antoisaa, Silloin on ihan hauskaakin muistella menneitä,  jutella jälkikasvustaan, lapsenlapsista ja välillä myös sairauksista, mikäs siinä. Minulla on suuri onni omistaa tällainen ystävä. Aina juttelu hänen kanssaan piristää koko päivän.

Naisilla on myös usein läpi elämän kestäviä läheisiä ystävyyssuhteita, jotka säilyvät myös vanhemmalle iälle. Näin itsellänikin. En oikein kaipaa mitään toriparlamentti -tyyppistä tekemistä tai istuskelua itselleni, kun on muutama ystävä, sisarukseni ja sitten lapset perheineen ympärillä. 

Asuvatko nämä naiset koko ikänsä samalla paikkakunnalla? 

Miksi te olette noin täynnä vihaa? Antakaa pappojen ja mummojen olla rauhassa siellä missä haluavat olla.

Vanhoissa Suomi-filmeissä oli toisinpäin. Akat kokoontui kylän raitille juoruamaan, miehet murahteli tuvan nurkassa. Sitten ilmaantui tietenkin farssit, joissa neitimäiset pojat alkoi juoksemaan perhoshaavi kädessä niityllä, ylioppilas Larvanto -tyyliin. Mieskuva muuttui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummotkin ovat, uskokaa tai älkää, yksilöitä. Ei riitä, että ystävät ovat yhtä vanhoja, pitää olla myös muuta yhteistä, että viihtyy. Ystävän on ihan kiva olla samaa ikäluokkaa, samanhenkisyys kuitenkin   tekee seurustelusta antoisaa, Silloin on ihan hauskaakin muistella menneitä,  jutella jälkikasvustaan, lapsenlapsista ja välillä myös sairauksista, mikäs siinä. Minulla on suuri onni omistaa tällainen ystävä. Aina juttelu hänen kanssaan piristää koko päivän.

Naisilla on myös usein läpi elämän kestäviä läheisiä ystävyyssuhteita, jotka säilyvät myös vanhemmalle iälle. Näin itsellänikin. En oikein kaipaa mitään toriparlamentti -tyyppistä tekemistä tai istuskelua itselleni, kun on muutama ystävä, sisarukseni ja sitten lapset perheineen ympärillä. 

Asuvatko nä

Olen asunut koko ikäni pääkaupunkiseudulla, samoin suurin osa ystävistäni. Kaupunki on välillä kyllä vaihtunut Vantaasta Helsinkiin ja takaisin. 

N65

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummotkin ovat, uskokaa tai älkää, yksilöitä. Ei riitä, että ystävät ovat yhtä vanhoja, pitää olla myös muuta yhteistä, että viihtyy. Ystävän on ihan kiva olla samaa ikäluokkaa, samanhenkisyys kuitenkin   tekee seurustelusta antoisaa, Silloin on ihan hauskaakin muistella menneitä,  jutella jälkikasvustaan, lapsenlapsista ja välillä myös sairauksista, mikäs siinä. Minulla on suuri onni omistaa tällainen ystävä. Aina juttelu hänen kanssaan piristää koko päivän.

Naisilla on myös usein läpi elämän kestäviä läheisiä ystävyyssuhteita, jotka säilyvät myös vanhemmalle iälle. Näin itsellänikin. En oikein kaipaa mitään toriparlamentti -tyyppistä tekemistä tai istuskelua itselleni, kun on muutama ystävä, sisarukseni ja sitten lapset perheineen ympärillä. 

Asuvatko nä

Tosi monet ihmiset asuvat koko elämänsä, jos ei samalla paikkakunnalla, niin samoilla seuduilla. Osa taas muuttaa pitkin maata ja maailmaa. Ihmiset ovat erilaisia ja heidän elämänpolkunsa vaihtelevat. Ystävyyssuhteita pystyy lisäksi ylläpitämään kauempanakin asuviin ihmisiin. 

Hupaisa ketju 🤣

T. Vanha nainen

Vierailija kirjoitti:

Mummot kyläilee toistensa luona. Se on ihan sama kuin jo lapsena koulussa, pojat kulkee ja tekee asioita porukassa, ja tytöillä on 1-2 parasta kaveria jonka kanssa supatellaan jossain sivummalla.

Ihmisistä tulee vanhuksina taas lapsia. Se on hauskakin juttu.