Miksi äiditön lapsi saa enemmän sympatiaa kuin isätön lapsi?
Vaikka heillä olisi periaatteet ihan samanlaiset kotiolot.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Äitimyytin takia. Äidit nähdään vielä nykyäänkin jonkinlaisina "päävanhempina" ja lasten ensisijaisina hoivaajina.
Tällä "myytillä" on kyllä aika vahva biologinen mandaatti, sillä olemme nisäkkäitä. Sen sijaan väittäisin, että "isyys" on täysin keksitty meemi, eli myytti, millä ei ole luonnollista perustaa. Poikanen leikkii kaikkien lähellä olevien yksilöiden kanssa, oli se sitten siittäjä, sisarus, tai vaikka naapuri
Mutta suhde äitiin on uniikki: raskauden, imetyksen ja näiden kautta luonnollisesti syntyneen hormonaalisen kiintymyksen ja yhteyden vuoksi. Lapsi, jolla tätä kokemusta ei ole, ei ole saanut "jotakin muuta", vaan menettänyt äidin. Mikään hoivasuhde ei korvaa tervettä ja normaalia hormonitoimintaa, ja se vaatii syntyäkseen luonnolliset toiminnot. Turvallinen ja nautinnollinen raskaus, synnytys, ja imetys. Naisen keho on täynnä oksitosiinia stressihormonien sijaan. Imetys edistää tätä entisestään, ja lapsi saa sen vuoksi ylimaallista hoivaa ja rakkautta. Näitä pyritään sabotoimaan yhteiskunnallisellakin tasolla mahdollisimman paljon pelottelemalla naisia ja rikkomalla lapsi-äitisuhdetta jo ennen lapsen syntymää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vain äidillä on yleensä erilainen rooli ihmisen elämässä. Olemme kavereiden kanssa jutelleet asiasta, että äidin kuolema on rajumpaa kuin isän kuolema, suurimmalleosalle. Vaikka se äiti kuolee vanhuksena.
Myös minulle. Olin isänikin kanssa läheinen, mutta jotenkin äiti oli aina se tuki ja turva, joka auttoi.Olin itse hieman yllättynyt kuinka rankaksi koin oman äitini kuoleman, vaikka hän oli vanha ja sairas. Olin viimeiset vuodet ollut hänen omaishoitaja, sillä hänellä oli alzheimer. Hoitosuhde oli siis jo kääntynyt, mutta silti hänen kuolemansa otti todella koville.
Mietin, että kyse oli varmaan siitä, että hän oli aikoinaan terveenä ollut todella hyvä, läsnäoleva ja turvallinen äiti. Huonomman äitikokemuksen kanssa suru ei ehkä olisi ollut niin riipaiseva?
Se kiintymys muodostuu sukupuolen perusteella. Lapsi on äidin ruumiinosa, minkä jälkeen äiti on mm. hänen ravintonsa lähde. Lapsen imetys vapauttaa äidissä hormoneja, jotka saavat tämän rakastamaan lasta enemmän kuin mitään maailmassa, ja tämä rakkaus ja yhteys kantaa pitkälle aikuisuuteenkin
Toki kaikissa äititapauksissa ei näin ole, jos olosuhteet ovat vaikkapa turvattomat tai äiti kokee jostakin syystä tarpeelliseksi vieroittaa poikasen välittömästi. Tällainen uhka voi syntyä esim. aggressiivisesta miehestä tai muusta yhteisöstä, myös isovanhemmat voivat olla vihamielisiä ja katkeria äidin ja lapsen suhdetta kohtaan. Apinalaumoissa mm. vanhemmat naaraat tappavat toisten naaraiden vastasyntyneitä poikasia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitimyytin takia. Äidit nähdään vielä nykyäänkin jonkinlaisina "päävanhempina" ja lasten ensisijaisina hoivaajina.
Tällä "myytillä" on kyllä aika vahva biologinen mandaatti, sillä olemme nisäkkäitä. Sen sijaan väittäisin, että "isyys" on täysin keksitty meemi, eli myytti, millä ei ole luonnollista perustaa. Poikanen leikkii kaikkien lähellä olevien yksilöiden kanssa, oli se sitten siittäjä, sisarus, tai vaikka naapuri
Mutta suhde äitiin on uniikki: raskauden, imetyksen ja näiden kautta luonnollisesti syntyneen hormonaalisen kiintymyksen ja yhteyden vuoksi. Lapsi, jolla tätä kokemusta ei ole, ei ole saanut "jotakin muuta", vaan menettänyt äidin. Mikään hoivasuhde ei korvaa tervettä ja normaalia hormonitoimintaa, ja se vaatii syntyäkseen luonnolliset toiminnot. Turvallinen ja nautinnollinen raskaus, synnytys, ja imetys. Naisen keho on täynnä oksitosiinia stres
Minä en ole ollut raskaana nuorimman lapseni kohdalla enkä ole imettänyt häntä, mutta en näe itse äitiyden/vanhemmuuden suhteen mitään eroa verrattuna vanhempiin lapsiin joiden kohdalla taas olen ollut raskaana ja imettänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työni puolesta olen tavannut paljon nuoria, jotka ovat menettäneet jomman kumman tai molemmat vanhempansa. Meidän asiakkaaksi tullaan vain jos on ongelmia, eli ne lapset jotka voivat hyvin yh-isien hoteissa eivät meille päädy, mutta meille voi päätyä muustakin syystä kuin vanhemmuuden puutteista. Työssä kohtaamani "aineiston" perusteella on pakko sanoa, että äidittömillä lapsilla tilanteen taustalla paljastuu lähes poikkeuksetta puutteita hoivassa ja turvallisuudentunteessa, kun taas isättömillä lapsilla (joita toki on paljon enemmän) vain osassa tilanteissa taustalla on riittämätöntä vanhemmuutta.
Minä en usko etteikö miehet voisi olla yhtä hyviä vanhempia kuin äidit, mutta jokin meidän kulttuurissa ja kasvatuksessa johtaa siihen että käytännössä miehiltä näyttää jäävän lasten ei-aineelliset tarpeet herkästi huomaamatta tai sitten on taitopuutoksia niihin vastaamisessa.
Oli sitten sellainen aivoripulipieraisu tällä kertaa!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiyttä tuetaan yhteiskunnassa enemmän kuin isyyttä. Ajattelu että äiti hoitaa lapset ja kodin ja isä tuo rahat on edelleenkin se joka on voimissaan. Millä muulla esim. selitetään naisten huonompi palkkataso ja se että lapset jäävät erossa useimmin äidille?
Naisilla on huonompi palkkataso vain, koska tekevät keskimäärin pienempipalkkaisilla aloilla töitä tai vähemmän tunteja. Palkkaa ei makseta sukupuolen perusteella Suomessa. Tästä tosiasiasta vastaan väittämisen toivoisin loppuvan viimeistään tänään.
Niin et tässä kuitenkaan vastannut kysymykseen, että MIKSI naisvaltaiset alat on matalapalkka-aloja? Ja miksi se naisten kotona tekemä työ on palkatonta työtä? Tunteja on miehillä ja naisilla saman verran vuorokaudessa ja töitä tehdään varmaan sama aika.
Ihan typerää vertailla tällaistakin asiaa.
Voisiko olla niin ettei tässä ollutkaan kyse siitä varsinaisesta sukupuolesta vaan teidän välisestä suhteesta ja kiintymyksestä?