Ihan järkyttävä olo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa elää omaa elämää eikä muiden mielistelyä 

En mielistele ketään. Olen vaan ystävällinen ja hyväkäytöksinen.

Miksi sitten ihmiset tulevat rajojesi yli?  Minäkin olen ystävällinen ja hyväkäytöksinen, mutta en kynnysmatto. Minun ylitseni ei kävele kukaan.  Ja se ei tarkoittaa sitä, että minulle puhutaan asiallisesti, ystävällisyyteen vastataan ystävällisyydellä, hyvään käytökseen hyvällä käytöksellä. En ota vastaan muuta ja annan tietää sen. Monta kertaa minusta ei pidetä koska en anna ylittää tiettyjä rajoja, mutta koska tiedän mitä otan vastaan ja mitä en, se ei minulle tuota minkäänlaisia omantunnon vaivoja. 

En puhu rumasti mutta olen selkeä rajoistani.  Annan asiallisen palautteen ja jos toinen ei sitä kykene vastaan ottamaan se on hänen murheensa, ei minun. 

Tämä maailma on mennyt siihen malliin, että puoliaan pitämätön tallotaan armotta jalkoihin.  Sillä p-skan määrällä ei ole rajoja mikä niskaasi sataa jos annat sen tapahtua.  Itsetuntoaan voi kehittää ja kohottaa, ja kuten sanoin hyvä terve itsetunto ei tarkoita töykeyttä eikä ilkeyttäl, päin vastoin.  Kun tiedät rajasi  ja sen, kuka olet ja mitä siedät on helppo olla mukava ja ystävällinen ilman että joudut ylikävellyksi.

Vaikea ymmärtää kiusaajia ja epäasiallista käytöstä. Mikä sellaisia ihmisiä vaivaa? Onko oma itsetunto niin rikkinäinen että sitä yritetään toisia sortamalla pönkittää? Parempiakin keinoja löytyisi. 

Itsellä on ikää sen verran, että uskallan sanoa jo vastaan tai jättää riidanhaastajan huomiotta. Nuorempana en uskaltanut. Otan mielessäni etäisyyttä tilanteeseen, tarjoan asiallisesti ratkaisuvaihtoehdot ja jos ei kelpaa, niin sanon, että siinä tapauksessa en voi auttaa. Raivoamista en ota vastaan ollenkaan - asiaan palataan vasta kun vastapuoli on rauhoittunut. Mutta olen myös vaihtanut työpaikkaa huonon työilmapiirin vuoksi - yleensä ongelmat ovat syvemmällä kuin parissa huonosti käyttäytyvässä ihmisessä, eikä keskusteluista tuolloin ole apua.

Mitä tulee omiin lapsuuden/nuoruuden kokemuksiisi ap, niin syy ei silloinkaan ollut sinussa. Et ole vastuussa muiden huonosta käytöksestä, eikä sinun tarvitse sellaista taakkaa kantaa. 

Ikävä kyllä mulla tuo melkein meni fyysiseksi, kun eräs mies tuli pelottelemaan pihaan kaljatölkkinsä kanssa. Toinen meinasi ajaa autolla niin että käsi menee tai jään alle. Ja yksi katsoo pahasti ohi kulkiessa, tuijottaen. Kerrostaloissa ei ole helppo asua. Silloin minustakin tuntui jo ikävältä ja vieläkin vähän. Puhumattakaan muusta siihen päälle mitä voi olla. Mutta on hyvä että aurinko paistaa ja osaan ehkä suojautua taas paremmin.

Sinä riität omana itsenäsi. Olet hyvä sellaisena kuin olet, etkä ansaitse mitään pahaa. Älä siis enää ota sellaista vastaan. Miksi edes yrität parhaasi ja olet kiltti, jos palkka on tuo? Siksikö että sinusta pidettäisiin? Kun itse mietin, millaisista ihmisistä pidän, niin pidän eniten sellaisista jotka ovat ystävällisiä, mutta itsevarmoja ja luonteikkaita. Se tekee ihmisistä mielenkiintoisia ja persoonallisia, eikä heillä ole tarvetta kohdella muita huonosti. 

 

Itse olin lapsena ja nuorena hyvin kiltti ja miellyttämishaluinen. En uskaltanut pitää puoliani ja ajattelin, että jos olen hirmu kiltti niin minuakin kohdellaan kiltisti. Sain sitten kokea osani koulukiusaamisesta ja ensimmäisissä työpaikoissa ylitseni käveltiin. Jossain vaiheessa totesin, että näin ei voi jatkua ja oman hyvinvointini takia. Vain mun omalla mielipiteellä minusta on mitään merkitystä, eikä niistä kiusaajista kaveria saa, vaikka kuinka hymyilin ja mielistelin. 

 

Nykyisin en pistä tikkua ristiin kenenkään takia. No lasteni ja puolison, mutta muut vastatkoon itsestään. En yritä miellyttää ulkopuolisia, vaan olen asiallinen ja kohtelias. En anna kenenkään ylittää mukavuusalueeni rajoja. Olen huomannut, että ihmiset enemmänkin yrittävät olla nyt minulle mielin kielin. 

Vierailija kirjoitti:

Sinä riität omana itsenäsi. Olet hyvä sellaisena kuin olet, etkä ansaitse mitään pahaa. Älä siis enää ota sellaista vastaan. Miksi edes yrität parhaasi ja olet kiltti, jos palkka on tuo? Siksikö että sinusta pidettäisiin? Kun itse mietin, millaisista ihmisistä pidän, niin pidän eniten sellaisista jotka ovat ystävällisiä, mutta itsevarmoja ja luonteikkaita. Se tekee ihmisistä mielenkiintoisia ja persoonallisia, eikä heillä ole tarvetta kohdella muita huonosti. 

 

Itse olin lapsena ja nuorena hyvin kiltti ja miellyttämishaluinen. En uskaltanut pitää puoliani ja ajattelin, että jos olen hirmu kiltti niin minuakin kohdellaan kiltisti. Sain sitten kokea osani koulukiusaamisesta ja ensimmäisissä työpaikoissa ylitseni käveltiin. Jossain vaiheessa totesin, että näin ei voi jatkua ja oman hyvinvointini takia. Vain mun omalla mielipiteellä minusta on mitään merkitystä, eikä niistä kiusaajista kaveria saa, vaikka kuinka hymyili

Totta, eivät he tiedä minusta oikeastaan mitään, joten ei heidän mielipiteillä ole mitään merkitystä. Siinäpähän inhoavat ihan syyttä. Ehkä olen liian kaunis, liian hiljainen, liian hyväkäytöksine tai liian arka ja ujo. Kuka tietää.

Miten määritellään kiltteys?

Joku voi pitää itseään kilttinä, mutta toisten näkökulmasta katsottuna ei välttämättä niin olekkaan.

Jos ostelet toisielle lahjoja ja teet heille ruokaa ja leivonnaisia niin ei se ihmisestä ns. kilttiä tee, ennemminkin miellyttäjän.

Kanssaihmisille täytyy myös puhua asialliseti ja kunnioittaa heitä, jos mielit saada itsekkin kunnioitusta.

Jos esim. arvostelet ja haukut toisen omaisuutta ja olet töksyttelijä ja vaadit asioita itsellesi niin kyllä siinä kohtaa varmaan joku antaa takaisin.