Urheilu nykyään yhtä itkuun purskahtelua. Mistä tämä kertoo?

Henkinen puoli, henkinen puoli. Halutaan olla " näyttäviä", muuhun ei sitten kyvyt enää riittäkkään. Suomen Olympiakomitea haluaa olla " voittoa tavoittelematon" yhteisö. 😂. 

Tämän ajan kuva. Itkeä pillitetään jos rima putoaa, tai kissi kuolee. Jos vanha mummo riutuu hoivakodissa käydään sitä halaamassa joulua-aaton aattona ja laitetaan kuva faceen. Sitten kun mummo kuolee on mahdotonta perua etelänmatkaa että pääsisi edes hautajajaisiin.

AP:n avaus toi esiin sen, miksi suomessa ei koskaan päästä eteenpäin: sen sijaan että ihmiset yrittäisivät saada elämässään jotain aikaan, käyttävät sen muiden kyttäämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Paavo Nurmi voitti 5 kultamitalia Pariisissa 1924. Hävisi kuitenkin 10 000 metrin juoksun Ritolalle. Ei itkenyt. 

Ennen oli kovuutta. Nyt ei. Ihminen on heikko tänään.

Inhimilliset tunteet kuten pettymys tai suru ovat heikkoutta? Miksi pitäisi olla kova? Kenelle sillä todistellaan ja mitä? Miksi ihminen joka näyttää tunteensa olisi heikko? 

Vierailija kirjoitti:

Mielummin kuin se, että hymyillään menemään tuolla alisuoriutuneen kisan jälkeen...Voi vee! Suoraansanottuna maku menee.

Joo, ei tarvitse hymyillä, mutta ei nyt kuitenkaan tarvitse itkemäänkään ruveta

Hormonit sekaisin liian kovasta treenistä mitä kunto ei kestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielummin kuin se, että hymyillään menemään tuolla alisuoriutuneen kisan jälkeen...Voi vee! Suoraansanottuna maku menee.

Joo, ei tarvitse hymyillä, mutta ei nyt kuitenkaan tarvitse itkemäänkään ruveta

Ei tuollaista mielipidettäkään tarivitse esittää.

Vierailija kirjoitti:

AP:n avaus toi esiin sen, miksi suomessa ei koskaan päästä eteenpäin: sen sijaan että ihmiset yrittäisivät saada elämässään jotain aikaan, käyttävät sen muiden kyttäämiseen.

Vaikea olla huomaamatta tuota itkemistä. Riittää kun pitää silmät auki

Mietin pitkään jaksanko edes kommentoida. Mikä näiden avausten ja kommenttien tarkoitus on, halveksia ja vähätellä ihmisiä. Mistä se kumpuaa, niin kertoo lähinnä teistä, ei mitään noista urheilijoista. On myös toinen tapa elää ja siihen ei kuulu toisten alaspainaminen, haukkuminen, voi olla kannustava ja positiivinen myös silloin kun joku epäonnistuu.

Jotenkin kuvaavaa on myös se, että foorumin virallinen olympiaketju keskittyy kaikkeen muuhun kuin itse urheiluun tai urheilusuorituksiin. Sivukaupalla esimerkiksi haukuttiin 13 vuotiasta joka edusti hienosti Suomea ensimmäisissä olympialaisissa, lähes kaikki kommentit negatiivisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paavo Nurmi voitti 5 kultamitalia Pariisissa 1924. Hävisi kuitenkin 10 000 metrin juoksun Ritolalle. Ei itkenyt. 

Ennen oli kovuutta. Nyt ei. Ihminen on heikko tänään.

Inhimilliset tunteet kuten pettymys tai suru ovat heikkoutta? Miksi pitäisi olla kova? Kenelle sillä todistellaan ja mitä? Miksi ihminen joka näyttää tunteensa olisi heikko? 

Kyllä se on heikkoutta jos ei osata tunteitaan hallita. Kun tunteet ovat hallinnassa, muukin elämä on silloin hallinnassa. 

Itkeminen ja selittely olympialajeiksi, niin Suomen mitalisaldo olisi ennennäkemätön. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paavo Nurmi voitti 5 kultamitalia Pariisissa 1924. Hävisi kuitenkin 10 000 metrin juoksun Ritolalle. Ei itkenyt. 

Ennen oli kovuutta. Nyt ei. Ihminen on heikko tänään.

Paavo kumppaneineen voittikin samojen aineiden turvin joilla käytiin kaikki suomen sodat.

Mitä sekoilet? Paavo Nurmem aktiiviura käsitti vuodet 1920-1932 aikana jolloin pervitiiniä (1934) ei ollut vielä edes keksitty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paavo Nurmi voitti 5 kultamitalia Pariisissa 1924. Hävisi kuitenkin 10 000 metrin juoksun Ritolalle. Ei itkenyt. 

Ennen oli kovuutta. Nyt ei. Ihminen on heikko tänään.

Inhimilliset tunteet kuten pettymys tai suru ovat heikkoutta? Miksi pitäisi olla kova? Kenelle sillä todistellaan ja mitä? Miksi ihminen joka näyttää tunteensa olisi heikko? 

Kyllä se on heikkoutta jos ei osata tunteitaan hallita. Kun tunteet ovat hallinnassa, muukin elämä on silloin hallinnassa. 

Jollakin terapeutilla saattaisi olla mielipiteensä tähän 😂

Vierailija kirjoitti:

Mietin pitkään jaksanko edes kommentoida. Mikä näiden avausten ja kommenttien tarkoitus on, halveksia ja vähätellä ihmisiä. Mistä se kumpuaa, niin kertoo lähinnä teistä, ei mitään noista urheilijoista. On myös toinen tapa elää ja siihen ei kuulu toisten alaspainaminen, haukkuminen, voi olla kannustava ja positiivinen myös silloin kun joku epäonnistuu.

Jotenkin kuvaavaa on myös se, että foorumin virallinen olympiaketju keskittyy kaikkeen muuhun kuin itse urheiluun tai urheilusuorituksiin. Sivukaupalla esimerkiksi haukuttiin 13 vuotiasta joka edusti hienosti Suomea ensimmäisissä olympialaisissa, lähes kaikki kommentit negatiivisia.

Kysymys oli kai siitä, miksi pettymystä tai epäonnistumista ei enää osata käsitellä edes aikuisena ilman itkua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paavo Nurmi voitti 5 kultamitalia Pariisissa 1924. Hävisi kuitenkin 10 000 metrin juoksun Ritolalle. Ei itkenyt. 

Ennen oli kovuutta. Nyt ei. Ihminen on heikko tänään.

Inhimilliset tunteet kuten pettymys tai suru ovat heikkoutta? Miksi pitäisi olla kova? Kenelle sillä todistellaan ja mitä? Miksi ihminen joka näyttää tunteensa olisi heikko? 

Sydämensä kovettunut ihminen on heikko tiukan paikan tullen. Kuiva ja kova puu katkeaa myrskyssä kun notkea nuori lehtipuu taipuu ja asettuu taas kasvaman kun myrsky on mennyt ohi. 

 

Suomen parhaan sijan saanut 13-vuotias Heili Sirviö oli positiivinen, optimistinen sekä kilpailusta huolimatta kilpasiskojensa kanssa hyvää pataa keskenään. Menestystä saadaan kun uskalletaan elää aidosti tunteella ja kilpaurheilussa on useimmilla intohimo lajiin se positiivinen palkinto. Rullalautailijoille oli finaali siisti tilaisuus skeitata Pariisin olympialaisissa.

 

Se, että vain neljä vuotta rullalautailu harrastanut on tuolla tasolla kertoo lahjakkuudesta, joka on saanut aikaisemmin kokeilla jujutsua, voimistelua ja ihan lasten laulua ja leikkiä. Suomalaisten kannattaisi ottaa mallia tuon tytön positiivisuudesta. Muuten penkkiurheilija ei ole mikään todellinen fani jos ei pysty seisomaan toisen rinnalla myös vastoinkäymisten hetkellä.

 

Vaikuttaa siltä, ettei suomalaisen penkkiurheilijan psyykkinen resilienssi ole kovinkaan hyvässä iskussa. Sille pitää tehdä jotain. Hankkia omassa elämässään onnistumisen kokemuksia eikä odottaa niitä onnistumisia eli mitaleita muilta. 99,99% suomalaisen elämään ei vaikuta millään tavalla, vaikkei tulisi yhtään mitalia tai jokaisella olisi jokin mitali plakkarissa.

Itkeminen tuntuu olevan tunne joillekin jota ei saisi näyttää, ihmisen pitäisi piilottaa tunteensa. Mutta oikeasti tervepäinen ihminen ymmärtää, että se on yksi tunne siinä missä muutkin tunteet, eikä sen näyttämisessä ole mitään pahaa. 

Olen ihan näin miehenäkin ihmetellyt kuinka paljon joitakin pelottaa tuo tunne, suorastaan kauhistuttaa, ei sekään ole tervettä, suhtautua johonkin täysin luonnolliseen asiaan pelolla, lähes hysteerisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paavo Nurmi voitti 5 kultamitalia Pariisissa 1924. Hävisi kuitenkin 10 000 metrin juoksun Ritolalle. Ei itkenyt. 

Ennen oli kovuutta. Nyt ei. Ihminen on heikko tänään.

Inhimilliset tunteet kuten pettymys tai suru ovat heikkoutta? Miksi pitäisi olla kova? Kenelle sillä todistellaan ja mitä? Miksi ihminen joka näyttää tunteensa olisi heikko? 

Kyllä se on heikkoutta jos ei osata tunteitaan hallita. Kun tunteet ovat hallinnassa, muukin elämä on silloin hallinnassa. 

Suorituksen aikana hallitaan tunteet.



Suorituksen jälkeen sitä ei enää tarvitse tehdä, paitsi jos niiden näyttäminen pelottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:n avaus toi esiin sen, miksi suomessa ei koskaan päästä eteenpäin: sen sijaan että ihmiset yrittäisivät saada elämässään jotain aikaan, käyttävät sen muiden kyttäämiseen.

Vaikea olla huomaamatta tuota itkemistä. Riittää kun pitää silmät auki

Kuka käskee sinut kyttäämään?

Kertoisikohan siitä, etteivät suomalaiset pärjää noissa kisoissa?

Hyvät kinkut.