Lue keskustelun säännöt.
Nuorten mielenterveysongelmat
08.08.2024 |
Tämän artikkelin mukaan alamäki alkoi 2014. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/todella-huolestuttavaa-rehtorit-ker…
Mitkä asiat sinun mielestäsi ovat voineet vaikuttaa siihen, että nuoret eivät enää ole onnellisia? Toisin oli aikaisempien sukupolvien laita. Itse en ollut lapsena ja nuorena kovin onnellinen. Olen sitä mieltä, että siihen vaikutti liian hyvät vanhemmat, minulta odotettiin paljon, minua vahdittiin ja suojeltiin paljon. Se ei onnellista, vaikka on toisaalta ihan hyvää. Ongelma oli ehkä se, että rajoitusten aiheuttaman sosiaalisen vajeen tilalle ei ollut antaa mitään. Taisin tehdä saman virheen omien lasteni kanssa, koska tajusin tämän vasta nyt lähes kuusikymppisenä. Kun vihdoin olen onnellinen.
Kommentit (33)
Heikkolaatuisella ravinnolla ja juomavedellä on isompi vaikutus kuin arvaammekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Some. Aiheuttaa painetta, kateutta, riippuvuutta, ulkopuolisuutta, nostaa riman kaikessa liian korkealle. Siihen sitten vertaillaan. Kaiken pitäisi näyttää somessa hyvältä ja masentaa jos tykkäyksiä ei tule. Vaikuttajien elämä on uusi normaali, vaikka se on totaalisen kaukana perus tavisnuoren maailmasta ja arjesta. Oma arki tuntuu merkityksettömältä kun siihen vertaa.
Woke. Sekoittaa nuorten pään. Ehkä ne pienet vähemmistöt voivat nyt paremmin. Olen aika varma, että valtaosa nuorista voi kuitenkin huonommin. Nuoret menevät sekaisin, ovat kauheassa ristitulessa. Jokaiseen ahdistukseen ja identiteettikriisiin etsitään selitystä olisinko sittenkin semmoinen, tämmöinen, tuommoinen. Tavallinen ei ole mitään. Ollakseen jotain erityistä ja saadakseen huomiota pitäisi keksiä miten olisi erityinen.
Liikaa valinnanvaraa, oikeuksia ja vapauksia. Mistään ei seuraa mitään. Missään ei ole kohtuullista vaatia mitään. Nuoret passivoituvat j
Erittäin tosia kaikki.
Noihin liiallisiin odotuksiin liittyen; joku aika sitten kirjoiteltiin siitä, että nuoret miehet kokevat, että heille annetut lupaukset elämästä eivät toteudu ja siksi masentaa. Mistä nämä "lupaukset" ovat muka peräisin? Somesta tietysti.
En ole ainakaan missään nähnyt tai kuullut, että jokaiselle miehenaluille luvataan yhteiskunnan taholta komea ulkonäkö, fantsu ammatti somevaikuttajana, helppoa rahaa sekä mallitason naisia ovista ja ikkunoista. Näitä ilmeisesti osa nuorista miehistä pitää kuitenkin vähimmäisvaatimuksina ja ovat sitten pettyneitä kun eivät toteutuneetkaan. Kaikki on omaa kuvitelmaa, jota some saa aikaan ja ruokkii.
Fakta on varmaankin se, että 99,99% suomalaisista miehistä joutuu todellisuudessa elämään kohtalaisen vaatimatonta elämää, tekemään perusduuneja, elämään mediaanipalkalla, olemaan aika vaatimattoman näköinen ja seurustelemaan yhtä vaatimattoman näköisten perusnaisten kanssa.
Millähän tämän realismin saisi kaikkien ulottuville?
Vierailija kirjoitti:
Kristillisyys on suurimmaksi osaksi kielletty kouluista ja päiväkodeista. Ennen se on tuonut monille lapsille turvaa ja järjestystä.
Turva, järjestys, arvot, kuolemanjälkeisten juttujen pohtiminen ja nää on kyllä olennaisia, mutta en sanois että näitä sais vaan kristillisyyden ansiosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse aloitin koulunkäynninohjaajana amiksessa tällä viikolla ja se mihin oma huomioni on kiinnittynyt on se, että nuoret ovat tosi hiljaisia. Pitkä käytävä, nuoret istuvat penkeillä ja kaikki katsovat omaa kännykkäänsä ja ympärillä täysi hiljaisuus. Myös katsekontaktia on vaikea saada ja osa vaikuttaa tosi hermostuneilta... minkä seurauksena vuorovaikutus on vaikeaa. Surullisinta on ollut huomata esim. ruokalassa, että moni nuori syö yksin.
Mitä luulet, mikä niistä nuorista tekee yksinäisiä?
En tiedä... elämä on hyvin vahvasti siellä kännykässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä me sota-ajan nuoret selviydyttiin. Ei ollut ruokaa, ei vaatteita, ei aina koulua jatkuvat pommitukset. Isä sodassa sukulaiset miespuoliset sodassa ei koskaan tiennyt koska tulee viesti että läheinen on kuollut. Ei toivoa tulevaisuudesta elettiin päivä kerrallaan
Jokaikinen päivä sai pelätä henkensä edestä juostiin pommisuojaan kun hälytys tuli, nukkumisesta ei tietoakaan ja aamulla piti lähteä kouluun, usein myös koulun jälkeen töihin. Tätä me kestimme vuosia. Ei voinut olla ahdistunut tai masentunut oli pienet siskot, ja veljet hoidettavana äiti painoi töitä että saimme edes jotain syötävää.
Some jatkuva tuijottaminen siihen päivitetään, kuvataan ja vertaillaan itseään siella oleviin malleihin misseihin joita on paranneltu kuvia muokkaamalla ihan erinäköisiä ovat normaalisti. Vanhempien läsnäolo vanhempia ei käytännössä monella nuorella ole. Teinit elää omaa elämää vanhempia ei kiinnosta mitä ne touhuaa. Kuulee sanottavan no se meidän poika /tyttö lentää omia menojaan on niin iso et pärjää mutta ei nuori pärjää ilman aikuisen tukea neuvoa apua. Nuori luisuu porukoihin, varsinkin jos kotiintulo aikoja ei ole tai kukaan ei valvo että nuori tule sovittuna aikana. Oman lapsensa kanssa pitää olla yhdessä, jotta välit vanhempiin syntyy tätä yhdessaoloa on oltava koko lapsen elämän ajan. Suhdetta ei voi olla jos yhteistä aikaa ei ole vietetty ollaan kuin vieraat, samassa talossa. Moni aikuinen ei edes tiedä missä oma lapsi kulkee kenen seurassa missa aikansa viettää. Vanhemmat ovat välinpitämättömiä omat menot, oma elämä on tärkeämpää kuin nuoren kanssa oleminen, siksi moni nuori on yksinäinen ilman aikuisen tukea se on todellakin surullista. Ottakaa vanhemmat vastuu nuoristanne pitäkää heistä huolta keskustelkaa, kyselkää kertokaa miten rakas, ja tärkeä hän on. Niillä sanoilla onvaltava merkitys nuoten elämässä on aikuisia jotka oikeasti välittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin tuli älypuhelimet ja muut älylaitteet
Netflixin takia ei ollut enää mitään mitä odottaa, kun kaikki tv-ohjelmien jaksot näki putkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse aloitin koulunkäynninohjaajana amiksessa tällä viikolla ja se mihin oma huomioni on kiinnittynyt on se, että nuoret ovat tosi hiljaisia. Pitkä käytävä, nuoret istuvat penkeillä ja kaikki katsovat omaa kännykkäänsä ja ympärillä täysi hiljaisuus. Myös katsekontaktia on vaikea saada ja osa vaikuttaa tosi hermostuneilta... minkä seurauksena vuorovaikutus on vaikeaa. Surullisinta on ollut huomata esim. ruokalassa, että moni nuori syö yksin.
Mitä luulet, mikä niistä nuorista tekee yksinäisiä?
Jokainen ajattelee ettei riitä, kelpaa, ole tarpeeksi kiinnostava, ole tarpeeksi hot..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo sota aikoinakin vanhemmat huolehtivat, meistä lapsista me olimme heille tärkeitä. Mummo hoiti meitä pommitusten keskellä. Juoksimme pommisuojaan Helsingissa meitä onnisti kukaan meistä ei kuollut tai vammautunut. Äitini puolesta pelkäsimme hän hoiti haavoittuneita sotilaita sairaalassa teki pitkiä päiviä. Haavoittuneita tuotiin junalasteittain sairaalaan osa selvisi osa ei. Aitini ei koskaan puhunut, kotona niista kokemuksista mitään. Sain vasta aikuisena tietää minkä helvetin äitini oli kokenut, raskaat muistot purkautuivat vanhoilla päivillä lohduttomana itkuna. Hän itki sitä kun moni nuori mies menetti henkensä. Auttaa ei aina voitu parhaansa vaikka yritti niin hoitajat kuin lääkäritkin. Voi kun nykyajan ihmiset ymmärtäisivät, miten raskaita aikoja on moni ikäihminen kokenut
Sairas yhteiskunta jossa keskitytään vain itseen.