Mounjaro laihdutuslääke kokemuksia

Minulla on myös helttaa siellä ja täällä. Olkavarret roikkuu, maha roikkuu ja pepun tienoilla on ryppyä. Mutta olkavarret ei minusta ole enää pahentuneet, kun vauhti on hidastunut ja senttejä on nahasta huolimatta lähtenyt ihan mukavasti. Alamaha roikkui valmiiksi ja musta se ei ole sen pahempi. Ehkä navan ympärillä rypistymää aiempaa enemmän. Reidet on ltodella löysät ja takapuolen kohdalla sellaista paksua ryppyä, jossa tietysti vielä rasvaa myös ihon alla. Eihän  tämä kivaa ole. Ymmärrän hyvin halusi hidastella. Toisaalta itse olen tosiaan se hosuli, joka luottaa, että kyllä ne kasaan sen verran menee sitten kuin menee. Tuskin kaikki kuitenkaan. Eniten itseäni vaivaa kuitenkin leuanalus. Kun posket on kaventuneet, leuan alle on valunut ylimääräistä ihoa ja siinä on pitkittäiset vanat. Hymyily kiristää sitä nahkaa, kun posket kohoaa, mutta muuten se kyllä näkyy jonkin verran. Yritän kaikkea laserista retinoliin sen kanssa, mutta saapi nähdä, auttaako mikään oikeasti. Ehkä se hiukan siitä kuroutuu vielä. Eikös se nahan asettuminen kestä vuoden tai pari. Siihen vaikuttaa ikä ja geenit. Geeneistä en tiedä, mutta ikäni ei oikein puolla enää sitä, että en jäisi jostain pussittamaan. 

Olen silti ollut suhteellisen tyytyväinen siihen, miten nahka on mennyt kasaan. Ei kaikki ja eihän nuo kaikki tule menemään, mutta on sitä kasaankin mennyt. Ei kaikki roiku ympärillä. Erityisesti maha on yllättänyt positiivisesti. Vaikka se roikkuu, niin ei se roiku sen enempää kuin yli 30kg aiemmin. Roikko on vain ohuempi. Onhan siitä lähtenyt se noin 20-25cm. 

Satakeiju

Mielenkiintoista lukea näitä kommentteja täällä. Itsellä 2,5 mg ja 5 mg annokset eivät auttaneet lainkaan, paino ei laskenut. Sitten seuraava nosto, sain 10 mg n kynän ja alkoi pelittämään. Nyt tippunut 101 kg stä  94,7 kiloon. Toinen 10 mg kynä alussa, kuusi annosta otin ensimmäisestä, kun aloitin 7,5 mg stä ja siitä kaksi viimeistä kympillä, viimeinen ruiskulla. Nyt toinen kynä siis alkaa ja vihdoin näyttää siltä, että tämä oikeasti toimii. Oli jo epätoivoinen olo, kun ei pelittänyt lainkaan. Tuntee, että nyt on normaali ihminen, nälkä on silloin kun oikeasti tarvitsee ruokaa eikä koko ajan. Toki kävelylenkkejä sekä salia on ollut tässä ohessa jonkin verran, lisätäkin voisi.  Laihtuminen auttaa, että jaksaa paremmin ja paikat pysyy kunnossa. Nyt kohti normaalipainoa, 80 tähtäimessä. Aivan mahtavaa myös kuulla näitä tarinoita onnistumisista ja vaikeuksistakin. Kiitos satakeiju ja monet muut!T. Äijä 60v 

Laihtumisesta ja ihon sopeutumisesta voisin kokemuksia jakaa myös. Aloitin MJn maaliskuussa jolloin vyötärön ympärys oli järjetön 137 eli suurin osa ylimääräisestä oli vatsan alueella. Nyt vyötärön ympärys on 75 eli lähes puolet on hävinnyt pelkkää läskiä tuosta vatsan alueelta. Kaulan ihon roikkumisen tunnistan myös, mutta ajan ja rasvauksen myötä olen sen saanut katoamaan. Kaulan iho on siisti, eikä roiku. Vatsan alueella on isompi ongelma, mutta uskon, että ajan myötä se palautuu edes siedettävälle tasolle. Perusrasvaus näyttää tehoavan ja iho tuntuu sopeutuvan hiljalleen. Ihan nuori en enää ole, eli toivoa on meille vanhemmillekin. Ja oma strategia oli tehokas laihdutusvaihe eli vaikka paino tippui nopeasti, on iho sopeutunut kuitenkin ihan ok.

Olen siis saavuttanut normaalipainon reilu kuukausi sitten ja edelleen lääkkeellä, mutta annosta pienentäen.

Hei!

Kohta viikko ensimmäisestä pistoksesta (2,5 mg), ei sivuvaikutuksia. Nälkä kohtuullista (nyt toki myös flunssassa, mikä vaikuttaa), mutta ei apua tunnesyömiseen tai mielitekoihin (näihin oli ozempicista apua aluksi). Haastava elämäntilanne menossa, joten lohturuokaa on mennyt:( Jännittää, pelottaa, turhauttaa, mutta olen myös innostunut ja toiveikas.

Tätä ennen ollut käytössä siis ozempic 16 kk, jolla paino laski 107->91, bmi 38->33. Paino junnannut koko kesän ja syksyn, jonka takia päädyin kokeilemaan mounjaroa. Alhaimmilaan kävi 88, mutta nyt elää 90-92. Sain mj:n ihan terveyskeskuksesta omasta pyynnöstä. Nuori mieslääkäri oli ymmärtäväinen ja kiinnostunut, eikä pitänyt läskipuhutteluita.

7. luokalla yksi aikuinen kommentoi mun laihtuneen (olin pyöreä, mutta normaalipainoinen), siitä asti oon painoani tarkkaillut enemmän ja vähemmän ja koko aikuisikäni ollut ylipainoinen. Oon kokeillut eneä ja nettivalmennuksia ja vaikka mitä, koskaan en oo saanut pysyvää painonpudotusta aikaiseksi. Rasva kerääntyy mahaan, selkään, käsivarsiin ja naamaan. Nahka ei ole vielä ruvennut pahasti roikkumaan, mutta ei varmasti tule täysin palautumaan, ikää kuitenkin jo sen verran (kohta 40). Mahassa ruvennut rypistymään. En tavoittele mallin vartaloa, eikä se tällä iällä enää edes mahdollista, mutta jos vatsalle jää paha roikko, niin harkitsen kyllä vakavasti sen leikkauttamista. Toinen on kaksoisleuka, se on ollut iso ja vaikea uskoa, että se täysin palautuisi. Olisikin mielenkiintoista kuulla tarkemmin mitä menenetelmiä olette kokeilleet sen elvyttämiseen ja mikä on tuntunut tehokkaalta? Satakeiju oli ainakin laseria kokeillut, mitä siinä tehdään?

En ole laihduttamisesta kenellekkään puhunut, en edes miehelle. On se ehkä jotain huomannut, tai sitten ei, mutta mitään ei ole sanonut. Kotona yritän olla mahdollisimman normaalisti. Lapset harrastaa lajia, jossa jossain määrin ihannoidaan hoikkuutta ja ovat valittettavasti perineet mun ruumiinrakenteen, joten yritän olla hyvin tarkkana etteivät saisi vääristynyttä ruokasuhdetta, tai kehonkuvanhäiriötä tai etteivät kokisi painetta laihduttaa. 

Paino on tähän mennessä tippunut pelkällä ruokavaliolla, mutta lokakuun lopussa aloitin jumiin liikunnan. Mikä on liikuntavihaajalle iso asia. Mutta eipä siitä apua ole ollut. Tuntuu, että paino vaan nousee. Toki tiedän, että lihakset kerää nestettä ja lihaksen kasvaessa myös paino nousee sen takia, mutta luulisi nesteen kerääntymisen jo tasoittuneen eikä se mun kotitreeni niin huikeaa ole, että lihakset ois massiivisesti kasvaneet.

Tulipa tarinaa, mutta ehkä joku saa tästä tarttumapintaa. Itse olen jo pitkään lukenut ketjua vaikka olin ozempicilla ja on ollut huikeaa lukea muiden onnistumisista ja saada vertaistukea. Kiitos!

vaihtaja?-->vaihtaja.

Hieno lukea taas monenlaisista kuulumisista. Aika menee nyt kyllä siivillä, vuosi sitten aika taas tuntui matelevan, kun tähän aikaan turhautuneena odotin tavoitteen saavuttamista ja turnausväsymys sekä epäusko oli pahimmillaan. Nyt sitten puolestaan taas on yksi viikko takan, tänään tasan 47 viikkoa tavoitepainon ohittamisesta ja lääkkeen alasajosta.

Paino ei ole lähtenyt nousemaan eikä ruokahälyä ole tullut. Enää 5 viikkoa kriittiseen ensimmäiseen täyteen vuoteen. Aika on toisaalta mennyt tosi nopeasti, vaikka laihdutusurakkaan lähtiessä edessä oleva matka (20 viikkoa) tuntui ikuisuudelta. Matkalla oli turhautumista, turnausväsymystä ja välillä taas intoa, Nyt olen tyytyväinen, että otin lääkkeen tähän tueksi, koska sen avulla sain tsempattua itseäni myös tiukimmilla hetkillä. Myös tänne kirjoittaminen auttoi minua, koska olin tavallaan  julkisesti tilivelvollinen, vaikka tämä onkin anonyymi palsta. Tänne kirjoittaminen on auttanut minua tämän vajaan vuoden ajankin painon ylläpitämisessä.Minulla on silti edelleen yksi haaste. Puolisoni on kannustanut minua kovasti ja antaa positiivista palautetta painon putoamisesta. Sitten taas toisaalta hän on erinomainen velho keittiössä ja selkeästi närkästyy, jos minulla ei ole nälkä tai ateriarytmini ei muutoin noudattele hänen gourmee aterioidensa aikataulua. Vaikka hän tietää tilanteeni, niin silti hän närkästyy ja tuhahtelee, jos en syö kaikkea mahdollista. Ja sitten kun hän tekee kaikesta huolimatta "minullekin", koen ihan hirveää syyllisyyttä  hänen loukkaantumisestaan ja turhautumista, kun toinen ei tajua että hänen ruokarytminsä ei vaan sovi minulle. Kuitenkin hän pitää siitä, että olen hoikistunut, mutta ei oikein tunnu tajuavan, että se edellyttää sitä että kuuntelen oman kehoni tarpeita enkä hänen kehonsa tarpeita.

Tsemppiä kaikille omissa projekteissaan. -AP

Meillä mies on kanssa perheen ikioma privakokki ja onneksi lapset sentään lappaa isänsä ruokia mahan täydeltä, niin oma närppiminen ei häiritse miestä. Mutta kyllä se hiukan harmittaa, kun toinen on tehnyt jotain hyvää ja sitten puputan sitä muutaman suupalan. 

Tuohon leuanaluseen. Olen nyt ottanut hifu-hoitoa. En tiedä, onko se kuinka tehokasta ollut, koska laihdun koko ajan lisää ja en osaa sanoa, miltä leuanalus näyttäisi ilman hoitoja. Ainakin viime hoidon jälkeen tuntui kovin kireältä jostain sisältä. Hifuhan kiristää sitä ihonalaista kalvoa. Aion vielä ottaa mikroneulaussarjan. Työkaveri kävi mikroneulauksessa ja oli pettynyt, mutta pakko se on omakin pää samaan hakata ja kokeilla. Ihonhoidossa voitelen ja voitelen. Aamulla laitan Ordinaryn sitä uutta ihmenestettä ja runsaasti päivävoidetta. Yötä vasten taas retinolia ja päälle yövoide. Yritän kovin ja iho on kyllä hyvässä kunnossa poskista yms. Mutta en tiedä sitten, auttaako nämä oikeasti siihen pääongelmaan eli roikkuvaan kaulaan. Vertailua "ennen ja jälkeen" on mahdoton tehdä, kun paino tippuu samalla ja uutta nahkaa tulee koko ajan lisää. 

Satakeiju

Eikös parhaat kokit tee todella pieniä annoksia hei - pitäiskös superkokkien vielä vähän Michelinöityä. Maistelumenu, sehän on päivän sana - ja ennen vanhaan sellaisen jälkeen piti käydä snägärillä.

Vähän vakavammalla naamalla, niin tuo on minullekin vaikein pala: Mennä jonnekin, missä on pakko syödä, tai joutuu tilille. Eilen taas onnistuin olemaan syömättä tällaisessa tilanteessa, mutta se vaati suorastaan jälkiruokalautasen piilottamista.

mm

Minulla on jäljellä 4 kiloa ja sitten siirryn kaksinumeroiseen lukuun painon suhteen. Eli joko jouluna tai uutena vuotena toivottavasti paino putoaa alle sadan. 10 kk ja 18 kiloa takana. Minusta tuntuu, että paino junnaa koko ajan, mutta kokonaispudotus kertoo jotain muuta. 

Menen 5 Mg annoksella ja sillä jatkan toistaiseksi. On ollut kiva huomata, että kaupasta alkaa löytyä vaatteita minun kokoiselle. Ostin juuri XXL tunikan, mutta sepä onkin vähän liian suuri. Ei tullut mieleenkään kokeilla pienempää kokoa, sillä yleensä kaupoista ne suurimmatkaan koot eivät ole minulle mahtuneet. 

Nyt, kun on pimeät illat, on ulos lähtö ollut selkeästi nihkeää. Niinpä olen käynyt punttisalilla rehkimässä pieniä aikoja kerrallaan. Jospa inhokkilaji muuttuisi vähitellen mukavaksi. 

Makeaa on tehnyt selvästi enemmän mieli, mutta maltilla niitäkin napsin. Tämä on tasapainoilua mielitekojen kanssa. 

Kuitenkin tähyän innokkaana kohti kaksinumeroista painoa. Se jos mikä kannustaa ja palkitsee. Tämä lääke on nostanut itsetuntoa roimasti. Nyt on tunne, että pystyn tähän, vaikka matkaa on edessä vielä pitkälti. Tsemppiä kaikille !! T. Minninen 

Hei Minninen! Itse pääsin juuri kaksinumeroiseen painoon, ja tuntui kyllä erityisen mukavalta! Ei ole pitkä matka sinne sinullakaan :)

Uskomattomia saavutuksia täällä kaikilla! Pitää kyllä itsekin alkaa vähän ahkerammin kroppaa rasvaamaan, sillä vatsanahka on alkanut näyttää rypistymisen merkkejä.

-Pehmis

Täällä uusi lääkeavusteinen laihduttaja. Ensimmäinen viikko Ozempicilla ja vielä ihmettelen tätä kaikkea.

Itse lähdin lääkkeeseen kohtuullisen pienellä tavoitteella. Tarkoitus saada tippumaan 10-15kg.

Viimeiset vuodet paino noussut kovaa tahtia vaikka ruokailutottumukset suhteellisen hyvät. Syön perusruokaa kasvispainotteisesti. Herkuille tosin olen perso. Kilot kertyy vyötärölle ja sekä kolesteroli että verenpaine on alkanut nousta. 

Pari vuotta yrittänyt aktiivisesti katkaista pinon nousua siinä onnistumatta.

Nyt siis tavoite saada vyötäröltä pois reilusti kiloja ja saada veriarvot paremalle tasolle.

lauantaina pistin ensimmäisen annoksen ja paino on lähtenyt hyvin laskuun. Reilu kilo kadonnut mutta tässä varmasti nesteitä iso osa. Tavoittelen rauhallista painon laskua ja irtaantumista sokerikoukusta.

todella kiva kuulla muiden onnistumisia.

Tämä on mounjaron käyttäjille tarkoitettu keskusteluryhmä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on mounjaron käyttäjille tarkoitettu keskusteluryhmä.

Ei minua ainakaan haittaa, jos on muitakin lääkkeitä täällä mukana. Tietysti keskustelussa enemmän mennään Mounjaron annostuksissa yms., mutta kaipa tänne muitakin lääkkeitä mahtuu joukkoon, jos ei ole sopivaa ryhmää omille ajatuksille. Luulen, että perusjutut lääkkeestä huolimatta on samat. 

Ja vielä puristelen tässä kohti seiskalla alkavaa painoa. Tänään aamulla oli 80,3kg, mutta perjantai on virallinen punnituspäivä. Nyt on kyllä sen verran hidasta menoa, että tuskin saan sitä seiskalla alkavaa perjantaille, mutta pieni toivo on. Olisihan se huikeaa. Edes 79,9kg. Kun tulee 79,5kg, niin sitten takana on tasan 35kg. Ja siitä kilo ja BMI painuu alle 30. Sitä kohti askeleittain. Se on niin lähellä, mutta samalla kaukana. Alussa tämä siivu ei olisi ollut mikään viikossa tai viimeistään kahdessa. Nyt taistellaan sadat grammat kerrallaan jo. 

Satakeiju

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on mounjaron käyttäjille tarkoitettu keskusteluryhmä.

Ei minua ainakaan haittaa, jos on muitakin lääkkeitä täällä mukana. Tietysti keskustelussa enemmän mennään Mounjaron annostuksissa yms., mutta kaipa tänne muitakin lääkkeitä mahtuu joukkoon, jos ei ole sopivaa ryhmää omille ajatuksille. Luulen, että perusjutut lääkkeestä huolimatta on samat. 

Ja vielä puristelen tässä kohti seiskalla alkavaa painoa. Tänään aamulla oli 80,3kg, mutta perjantai on virallinen punnituspäivä. Nyt on kyllä sen verran hidasta menoa, että tuskin saan sitä seiskalla alkavaa perjantaille, mutta pieni toivo on. Olisihan se huikeaa. Edes 79,9kg. Kun tulee 79,5kg, niin sitten takana on tasan 35kg. Ja siitä kilo ja BMI painuu alle 30. Sitä kohti askeleittain. Se on niin lähellä, mutta samalla kaukana. Alussa tämä siivu ei olisi ollut mikään viikossa tai viimeistään kahdes

Samaa mieltä Satakeijun kanssa. Täällä on paljon myös muutakin pohdintaa kuin itse lääkkeen käyttö, itselle vertaistuki ja henkisten asioiden pohdinta on tärkeämpää.

Tulen ihan sun kintereillä Satakeiju, mulla 3,5 kg jäljellä että BMI alle 30. Odotan sitä tohkeissani! Uskomatonta kuinka pitkällä jo ollaan ja miten nopeasti aika on sitten lopulta mennyt.

-Pehmis

Vierailija kirjoitti:

Hei Minninen! Itse pääsin juuri kaksinumeroiseen painoon, ja tuntui kyllä erityisen mukavalta! Ei ole pitkä matka sinne sinullakaan :)

Uskomattomia saavutuksia täällä kaikilla! Pitää kyllä itsekin alkaa vähän ahkerammin kroppaa rasvaamaan, sillä vatsanahka on alkanut näyttää rypistymisen merkkejä.

 

-Pehmis

Hei Pehmis! Pitääkin kelata keskusteluketjua taaksepäin ja lukea, miten matkasi on edennyt. On niin mukavaa, että joku menee kanssani samoissa lukemissa. Tulen siis perässäsi kohti pienempiä lukuja. 

-Minninen ja pian toivottavasti Mininen 

Lähes kaikki tähän ketjuun kirjoittavat ovat päättäneet tehdä ihan kohtuullisen taloudellisen uhrauksen hoikistuakseen. Olemme siis ilmeisesti kokeneet kehomme häiritsevän vääränlaisiksi.

Hoikkuus on vallitseva  ihanne, eikä se (vastoin joitain väitteitä) mikään uusi ideaali ole. Jos katsoo vaikkapa Hollywood-elokuvia ihan 20-luvulta alkaen, ovat sankarit ja sankarittaret poikkeuksetta hoikkia. Lihavat ihmiset ovat kelvanneet pahiksiksi tai koomisiin rooleihin.

Naisvartalon muoti muuttuu. Aika ajoin vähän muodokkaampi Marilyn tai Jlo on ihanne, välillä Twiggy tai Audrey Hepburn. Bridget Jonesin kaltaiset roolihahmot ovat koominen poikkeus. Miesvartaloissa suuntaus on ollut jo kauan keskimäärin bodatumpaa fitness-kehoa kohti. Joku Timothy Chalamet on nykyään outolintu.

Itselläni on painonhallintaan keski-ikäisen näkökulma. Ylipaino on terveysriski ja haittaa liikuntasuorituksia. Ylipaino aiheuttaa myös ihan konkreettisia ongelmia arjessa. Selkä- ja polvikivut lienevät suurimmalle osalle treenaavista ja liikkuvista  ylipainoisista tuttuja.

Mutta se ulkonäkö! Jos olet sinkku, ja etsit parisuhdetta, on ylipaino miltei missä iässä vaan aikamoinen turnoff. Ehkä vielä enemmän epätasa-arvoisesti miehille. Naiset kysykööt itseltään, miksi mahakkaatkin miehet kelpaavat.

Entä me myöhäiskeski-ikäiset turvallisissa parisuhteissa olevat? Vastaan tässä nyt vain omasta puolestani.

Olen aina ollut esteetikko, ja viehättynyt kauniista naisista. Valitettavasti olen aika tavallisen näköinen mies, joten muilla avuin on pitänyt pärjätä. Pärjäsin kuitenkin.

Menin sitten naimisiin campuksen kauneimman naisen kanssa. Tuskallisesti tiesin, että tässä suhteessa välillämme oli epäsuhta. Fiksu ja mukava vaimoni ei koskaan asiasta huomautellut.

Aika kuitenkin auttoi. Salitreenit, pukeutumisen opettelu ja yleinen elämänkokemuksen karttuminen pukevat miestä. Järkeilin myös niin, että jos minä olen iloinen ja ylpeä partnerini ulkonäöstä, niin ei hänen ainakaan pidä tarvita hävetä minua.

Parin-kolmenkymmenen vuoden aikana ulkonäöstä huolehtimisesta ja siististä pukeutumisesta tuli tapa. Ja tähän liittyy myös se laihdutuslääkkeen aloittaminen. Kiloja kertyi, enkä enää pitänyt peilikuvastani. Tiesin kokemuksesta, ettei itsekurini riitä hoikistumiseen ilman apua. Mounjaro-resepti oli ihan itsestään selvä ratkaisu.

Uskon (paradoksi), ettei vaimoani voisi enää vähempää kiinnostaa olenko kymmentä kiloa kevyempi tai painavampi. Myöskään muuta lähipiiriä laihtumiseni ei paljoa hetkauta. Itselleni uusi peilikuvani kuitenkin tuottaa mielihyvää, ja tenniskentällä haen pallot paremmin. Minkä arvoinen on kohentunut itsetunto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on mounjaron käyttäjille tarkoitettu keskusteluryhmä.

Ei minua ainakaan haittaa, jos on muitakin lääkkeitä täällä mukana. Tietysti keskustelussa enemmän mennään Mounjaron annostuksissa yms., mutta kaipa tänne muitakin lääkkeitä mahtuu joukkoon, jos ei ole sopivaa ryhmää omille ajatuksille. Luulen, että perusjutut lääkkeestä huolimatta on samat. 

Ja vielä puristelen tässä kohti seiskalla alkavaa painoa. Tänään aamulla oli 80,3kg, mutta perjantai on virallinen punnituspäivä. Nyt on kyllä sen verran hidasta menoa, että tuskin saan sitä seiskalla alkavaa perjantaille, mutta pieni toivo on. Olisihan se huikeaa. Edes 79,9kg. Kun tulee 79,5kg, niin sitten takana on tasan 35kg. Ja siitä kilo ja BMI painuu alle 30. Sitä kohti askeleittain. Se on niin lähellä, mutta samalla kaukana. Alussa tämä siivu ei ol

 

.

Kiitos Pehmis ja Satakeiju. Olen tätä ketjua lueskellut monta päivää ja unohdin jo, että tässä alun perin kysyttiin kokemuksia nimenomaan Mounjaron suhteen. Tämä ketju on mukavan aktiivinen ja kokemukset, annostukset ja sivuoireet vaikuttavat aika pitkälti samoilta.

mielenkiintoista olisi kuulla, miten lääkevalinta on tehty kunkin kohdalla. 

minun ongelmani on nyt riittävä syöminen. Kun ei ole tarve napostella jää päivän kaloria hyvinkin alhaiseksi jos niitä ei tietoisesti seuraa. Myös riittävä proteiinin saanti on haastavaa. 

-neppri

Vierailija kirjoitti:

Täällä uusi lääkeavusteinen laihduttaja. Ensimmäinen viikko Ozempicilla ja vielä ihmettelen tätä kaikkea.

Itse lähdin lääkkeeseen kohtuullisen pienellä tavoitteella. Tarkoitus saada tippumaan 10-15kg.

Viimeiset vuodet paino noussut kovaa tahtia vaikka ruokailutottumukset suhteellisen hyvät. Syön perusruokaa kasvispainotteisesti. Herkuille tosin olen perso. Kilot kertyy vyötärölle ja sekä kolesteroli että verenpaine on alkanut nousta. 

Pari vuotta yrittänyt aktiivisesti katkaista pinon nousua siinä onnistumatta.

Nyt siis tavoite saada vyötäröltä pois reilusti kiloja ja saada veriarvot paremalle tasolle.

lauantaina pistin ensimmäisen annoksen ja paino on lähtenyt hyvin laskuun. Reilu kilo kadonnut mutta tässä varmasti nesteitä iso osa. Tavoittelen rauhallista painon laskua ja irtaantumista sokerikoukusta.

todella kiva kuulla muiden onnistumisia.

Hienoa saada sinut mukaan. Täällä on erilaisia pudotustavoitteita, mutta silti hyvin samanlaisia kokemuksia. Tuntuu myös siltä, että meitä kaikkia yhdistää se, että jostain syystä paino on hiipinyt eikä sitä vaan tunnu saavan millään keinoin tippumaan. Onkin aivan mahtavaa, että on kyetty kehittämään toimivia lääkkeitä painonhallinnan tueksi. Täällä monet ovat perehtyneet ennakkoon paljonkin lääkkeisiin, mikä on hyvä. Sitten täällä on joukko hosuleita ml. minä, jotka ei jaksaisi odottaa, vaan kaikki täytyisi tapahtua mahdollisimman nopeasti. Onkin ollut avartavaa lukea erilaisia lähestymisnäkökulmia.

Hienoa, että painosi on lähtenyt heti laskuun. Se motivoi ja antaa tsemppiä jatkoon. Minua on myös motivoinut tänne kirjoittaminen. On kiva tuuletella ajatuksia vertaisryhmässä. Täällä voi päivitellä anonyymisti havaintoja matkan varrella, siis sellaisiakin, joita ei kehtaisi tutuille puhua. Onkin ollut mielenkiintoista miten samanlaisia kokemuksia ja havaintoja eri kirjoittajilla on.  

Tervetuloa mukaan ja tsemppiä sinulle projektissasi. 

-AP

Kiitos Pehmis ja Satakeiju. Olen tätä ketjua lueskellut monta päivää ja unohdin jo, että tässä alun perin kysyttiin kokemuksia nimenomaan Mounjaron suhteen. Tämä ketju on mukavan aktiivinen ja kokemukset, annostukset ja sivuoireet vaikuttavat aika pitkälti samoilta.

mielenkiintoista olisi kuulla, miten lääkevalinta on tehty kunkin kohdalla. 



minun ongelmani on nyt riittävä syöminen. Kun ei ole tarve napostella jää päivän kaloria hyvinkin alhaiseksi jos niitä ei tietoisesti seuraa. Myös riittävä proteiinin saanti on haastavaa. 



-neppri

 Hei Neppari,

en huomannutkaa tätä viimeistä viestiäsi, kun jo innostuin kommentoimaan aiempaa viestiäsi. Mutta siis mukava saada sinut mukaan keskusteluun.

Tuo nosto riittävästä syömisestä on kyllä asia, jonka varmasti monet täällä tunnistavat. Haasteena on se, että jos ei malta hidastella painon putoamista, niin jää helposti koukkuun tosi pieniin energiamääriin eli syö liian vähän. Minulle kävi niin ja pudotin painoani tosi niukoilla energioilla. Lääkkeestä huolimatta koin nälkää ja totuttelin myös sietämään sitä. Ostin kyllä sitten varmuuden vuoksi vitamiineja ja hivenaineita. Vaikka tiedän mikä on terveellistä ja mikä ei, niin silti tavoittelin painonpudotusta mahdollisimman nopeasti.Nyt jälkikäteen katsottuna olisin ihan hyvin ehtinyt perille hitaamminkin. 

Olen nyt ollut tavoitepainossa n. 11 kk ja huomaan, että kamppailen edelleen tuon riittävän syömisen kanssa, vaikka lopetin lääkkeen tavoitteen saavutettuani.. Paino pysyy hyvin tavoitteessa, mutta joudun muistuttamaan itseäni syömisestä tai paino laskee edelleen enkä tavoittele sitä. Jotenkin painonpudotusvaiheessa vatsa tottui pieniin annoksiin ja niukkaan energiaan, joten tasapainottaminen ei ole ollut niin helppoa. Sitten taas toisaalta on jotenkin uskomatonta, miten vähän ruokaa on riittävästi.  Eli tuo riittävästi syömisen muistaminen on asia, mikä on pysynyt haasteena myös tavoitteen saavuttamisen jälkeen.

Tsemppiä

-AP

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki tähän ketjuun kirjoittavat ovat päättäneet tehdä ihan kohtuullisen taloudellisen uhrauksen hoikistuakseen. Olemme siis ilmeisesti kokeneet kehomme häiritsevän vääränlaisiksi.

Hoikkuus on vallitseva  ihanne, eikä se (vastoin joitain väitteitä) mikään uusi ideaali ole. Jos katsoo vaikkapa Hollywood-elokuvia ihan 20-luvulta alkaen, ovat sankarit ja sankarittaret poikkeuksetta hoikkia. Lihavat ihmiset ovat kelvanneet pahiksiksi tai koomisiin rooleihin.

Naisvartalon muoti muuttuu. Aika ajoin vähän muodokkaampi Marilyn tai Jlo on ihanne, välillä Twiggy tai Audrey Hepburn. Bridget Jonesin kaltaiset roolihahmot ovat koominen poikkeus. Miesvartaloissa suuntaus on ollut jo kauan keskimäärin bodatumpaa fitness-kehoa kohti. Joku Timothy Chalamet on nykyään outolintu.

Itselläni on painonhallintaan keski-ikäisen näkökulma. Ylipaino on terveysriski ja haittaa liikuntasuorituksia. Ylipaino aiheuttaa myös ihan konkreettisi

Kyllä sitä kumppania yleensä kiinnostaa se, että missä kunnossa terveys on. Harvapa sitä haluaa leskeytyä ennen aikojaan. Toki tuo on herkkä aihe, josta ei uskalleta yleensä suhteissa puhua. Paha sitä myöskään on mennä toiselle ehdottomaan uuden liikunnallisen harrastuksen aloittamista esittäen asiaa siten, että molemmat saisivat mitä todennäköisemmin enemmän terveempiä elinvuosia jatkossakin. Jo 7000 askelta päivässä lykkää Alzheimeriin sairastumista vuosilla.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos Pehmis ja Satakeiju. Olen tätä ketjua lueskellut monta päivää ja unohdin jo, että tässä alun perin kysyttiin kokemuksia nimenomaan Mounjaron suhteen. Tämä ketju on mukavan aktiivinen ja kokemukset, annostukset ja sivuoireet vaikuttavat aika pitkälti samoilta.

mielenkiintoista olisi kuulla, miten lääkevalinta on tehty kunkin kohdalla. 



minun ongelmani on nyt riittävä syöminen. Kun ei ole tarve napostella jää päivän kaloria hyvinkin alhaiseksi jos niitä ei tietoisesti seuraa. Myös riittävä proteiinin saanti on haastavaa. 



-neppri

 Hei Neppari,

en huomannutkaa tätä viimeistä viestiäsi, kun jo innostuin kommentoimaan aiempaa viestiäsi. Mutta siis mukava saada sinut mukaan keskusteluun.

Tuo nosto riittävästä syömisestä on kyllä asia, jonka varmasti monet täällä tunnistavat. Haasteena on se, että jos ei

Kiitos viesteistäsi. Sinun vaiheidesi lukeminen on ollut tosi motivoivaa. Ja aivan mahtavasti olet onnistunut pitämään painon hallinnassa. 

tämä ketju tuntuu olevan yksi harvoista, joissa oikeasti hyväntahtoisesti tsempataan.

Itse olen jo jonkin aikaa pätkäpaastoillut ja jättänyt aamiaisen väliin. Tämä tuntuu sopivan minulle hyvin, mutta tosiaan nyt vaikeuttaa riittävää syömistä. Joutunen ottamaan jonkin aamiaisen mukaan, jotta saan tarpeeksi energiaa. Nyt olen yrittänyt tähdätä 1400kcal mutta säädän tätä kun näen miten paino lähtee käyttäytymään. Ilman herkkuja tuo tuntuu aika paljolta ja luultavasti lasken tästä tavoitetasoa.

Pakko myöntää, että on tässä projektissa myös ulkonäkömotiivi. Olen ollut nuorena hoikka ja aikuisiän normaalipainoinen, kunnes painoa alkoi kertyä. Edelleen minäuvani on sopusuhtaisen ihmisen,  mutta valokuvat, videot ja vaatteet sekä tietenkin vaaka paljastaa totuuden. Ja tähän on vaikea suhtautua.

Tiedän, että puolisoni arvostaisi myös painon pudotustani. Mutta tämä on todellakin herkkä aihe. Hän onneksi on osannut tuomatta tätä eteen. 

 

Ennen kaikea terveys edellä kuitenkin. Toisaalta pistän nyt paljon ylipainon piikkiin. Onhan tässä painon lisäksi myös ikä kasvanut. Toivottavasti kuitenkin edes osa ongelmista poistuisi ja ne tennispallotkin tulisi kerättyä ripeämmin keväällä.

-neppari