Mounjaro laihdutuslääke kokemuksia

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen ummetuksesta kärsiville konjacia eli konjakia (glukomaanikuitua). Kapselimuotoisena runsaan veden kanssa 1/2 tuntia ennen ruokailua, ei tarvitse syödä sitä paketeissa esitettyä 3 krt/päivä vaan kerran tai kaksi riittää. Itse syön salaatti- tai keittolounaan alle pari kapselia. Konjac on ollut hyvä tuki, pitää suoliston aktiivisena ja se sisältää myös kromia eli pitää verensokerin tasaisena koko iltapäivän. Vihannekset ja psyllium ja pellava tietty myös hyviä kuidun lähteitä. Olen yrittänyt pitää hiilihydraattien määrää pienenä, ja konjac on ollut minulle helppo apu laihdutuslääkkeen mukanaan tuomiin mahakipuihin.

Noihin kapseleihin liittyy yksi ongelma: niiden sulamisesta mahalaukussa ei ole aina takeita ja Suomessakin on päätynyt ihmisiä ensiapuun konjac-kapselien aiheuttamien suolitukosten vuoksi. Siinä yhdistyy kaksi asiaa: väärään aikaan sulava kapselikerros ja liian vähäinen nesteen nauttiminen. Kannattaa ottaa ennemmin vaikka veteen sekoitettua kauralesettä lusikallinen tai pari. 

Konjac-nuudelit eli shiratakit ovat myös hyvää lähes kaloritonta kuitua.

13 viikkoa takana. Painoa lähtenyt 11 kg. Edelleen 2,5 mg annos.

Korvasin menneen viikon aikana pikanuudelilounaat proteiinirahkapurkilla, ja tämän viikon punnituksessa painoa oli hävinnyt 2 kg. Ilmeisesti se pikanuudelien suola todellakin kerää nestettä. Mikään energiasisältö ei tuollaista vaihtelua selitä.

Kaverini väitti minulle kivenkovaan laihdutuslääkkeiden syövän lihaksia. Yritin selvittää asiaa, ja lopputulema oli, ettei tässä suhteessa ole osoitettavissa eroa laihdutuslääkkeiden tai muun kalorivajeella tapahtuvan laihdutuksen välillä. 

Laihtuessa lähtee ilmeisesti aina niin läskiä kuin lihastakin. Lihaskatoa voi estää proteiinipitoisella ravinnolla ja lihaskuntoharjottelulla. Ihan maalaisjärjellä käsitettävää.

Sain lääkäriltä nyt avoimen vuoden voimassa olevan reseptin 10 mg kynille. Enää ei tarvitse laihtua kuin pari kiloa, mutta nyt voin tarvittaessa käyttää lääkettä aina muutaman viikon kerrallaan, jos paino uhkaa lähteä takaisin nousuun. Helppoa, kun mitään ongelmia ei minulle Mounjarosta ole ilmaantunut.

Liikkuminen on nyt kevyempää, ja vaatteet väljiä. (Mahdollisesti) muuttunutta ulkonäköä ei edelleenkään kukaan ole kommentoinut. 

edellinen a&a

Tuo onkin hyvä tietää, joudun aina välillä syömään kipulääkkeitä niin voi hyvinkin mustelmat johtua siitä.

Lemmikki

Lieneekö syysväsymystä vai mitä, mutta mielentilat heittelee voimakkaasti tämän laihtumisprojektin suhteen. Välillä olen aivan epätoivoinen ja uuvahtanut, sitten taas tsemppaan ja tuntuu hyvältä. Tänään mittailin itseäni ja olen vapusta lähtien seurannut mittoja. Aloitin lääkkeen maaliskuun lopussa, joten reilu kuukausi seurantaa puuttuu ja alussa varmaan lähti pöhöä paljon. Laihduinkin ensimmäisenä kuukautena lähes 8kg. Joka tapauksessa tänään mitattuna: vyötärön kapein kohta ja alamahan (roikko) kohta -20cm. Lantio -21cm. Reisi -10cm. Pohje -2cm, käsivarsi -5cm. Se on paljon se. Jos ihan alussa olisin mitannut nämä, niin vielä enemmän olisi noissa lukemissa. Vyötärö on nyt 94cm eli kamalat 114cm oli vappuna. En halua edes ajatella, mitä se oli silloin maaliskuulla. Varmaan 120+. 

Ja paino tänään 80,6kg, Vähennystä viikon takaa 400g. Edelleen uskon siihen 78 tai alle jouluna. Tarkoittaa, että BMI on vain "lievä ylipaino". Alle 30. Apua. Tuntuu hassulta, kun painoseuranta näyttää jo melkein 33kg ja tavoitteeseen 15kg. Tavoite on siis BMI 25. Katsotaan nyt, mihin päädyn. Olisihan se kiva, jos olisi vähän alle, mutta toisaalta olen melkein 50v. ja äkkiä olen kuivakka luukasa, jos paino painuu liian alas. Takapuoli näyttää kamalalle. Kamalampi kuin tuo roikkomaha. Se on ihan littana, löysä, rypistynyt jne. Toisaalta eipä tuo herkkupeppu tähänkään saakka ole löysyyden ja selluliitin kanssa ollut.... 

Satakeiju

@Satakeiju: lopeta heti puhumasta rumasti omasta kehostasi! Ajattele mieluummin sitä, mitä kaikkea hyvää kehosi on sinulle mahdollistanut. Lihasten hupenemista ja roikkumista tulee kaikille iän myötä. Moni julkkis on käynyt plastiikkakirurgilla poistattamassa roikkuvaa ihoa ja jopa ottamassa silikoni-implantteja. Roikkojen poistoon riittää kun on säilyttänyt vuoden painoindeksin alle 30 ja ei ole haavojen paranemiseen vaikuttavia perussairauksia, käytä nikotiinituotteita tai päivittäin veren hyytymisen vaikuttavia särkylääkkeitä. Silikoni-implanttien kanssa ovat omat riskinsä, joista ei välttämättä edes kirjoiteta riittävästi iltapäivälehdissä tai somessa, koska elimistön hylkimisreaktiot ja pieleen menneet implantit koetaan omana syynä. 

Tavalliselle ihmiselle jäävät jäljelle seuraavat vaihtoehdot: valita omaan ihonsävyyn sopivan väriset alusvaatteet ja uima-asu (jos valikoimaa edes löytyy), liikunta ja lihasmassan säilyttäminen proteiinin ja liikunnan avulla sekä kasvattaminen kun kalorivajeaika on ohi ja oppia hyväksymään itsensä juuri sellaisena kuin on. On markkinoiden ja median etu, että mahdollisimman moni potee kehovihaa, koska sillä tavalla saadaan aikaan ikuisen tyytymättömyyden kierre ja tuotteita sekä palveluita myytyä. 

Mitä tapahtuu, jos saavuttaakin rauhan oman kehonsa kanssa ja viittaa kintaalla kaikelle kehovihalle? Energiaa ja henkisiä voimavaroja jää valtavasti käytettäväksi muuhun ja elämää aidosti rikastuttavampaan toimintaan. Mitä väliä sillä ihan oikeasti on, minkä näköisenä itse kukin täällä on ja elää kunhan normaali hygienia ja käytöstavat ovat kunnossa? 

Edellinen on oikeassa. Itse laihdutin 20 kg. Inhosin kehoani kun olin isompi, mutta nyt tajuan, että ei sekään keho ollut mitenkään inhottava. Se kannatti minua ja. mahdollisti kaikenlaisen tekemisen, kuten patikoinnin ja sukeltamisen. 

Vierailija kirjoitti:

Edellinen on oikeassa. Itse laihdutin 20 kg. Inhosin kehoani kun olin isompi, mutta nyt tajuan, että ei sekään keho ollut mitenkään inhottava. Se kannatti minua ja. mahdollisti kaikenlaisen tekemisen, kuten patikoinnin ja sukeltamisen. 

Samaa mieltä, ja muutenkin sama. Nyt on kiloja lähtenyt, mutta nyt kun katselee ihmisiä esim juhlissa, niin aivan kauniita ovat, sama paljonko painavat. Kerran lautoja kantaessani kaaduin aika pahasti, mutta ennen kuin huomasinkaan, kehoni oli ihmeellisellä tavalla pelastanut minut satuttamasta pahemmin. Virpi Hämeen-Anttilan kirjassa Paino on samantyyppinen kohtaus kun hän raskaana ollessaan putosi portaita, koska hänet oli pakotettu tekemään sokeritesti tyhjäään mahaan. Kirja on hyvä, kannattaa lukea. Se avaa yhteiskunnan valtarakenteita liittyen lihavuuteen. Fat shaming on kontrollin muoto. En suostu siihen, enkä halua itse levittää sitä.

mm

En ihan oikeasti ole mikään erityisen kehovihainen itseäni kohtaan. Toki, onhan nämä kilot ärsyttäneet ja yksi viimeisiä pisaroita oli, kun epäröin serkkutapaamiseen menemistä 10 vuoden tauon jälkeen. Harmitti, että punkean sinne paksumpana kuin kukaan muu ja edellisestä tapaamisesta ainakin 15kg lihoneena. Enkä ollut pieni tyttö silloinkaan. Tajusin, että nämä kilot aiheuttavat jo häpeää... ei pelkästään ärsytystä peilin edessä ja jaksamispulmaa vaan aloin hävetä itseäni vanhojen tuttujen keskuudessa. En ikinä unohda, kun yksi lapsuudenystävä sanoi pitkän tapaamistauon jälkeen "oo... oot muuttunut". En kysynyt tarkennusta. Ymmärsin yskän. Hän on itse hyvin tarkka painostaan ja mieluusti kommentoi toisten lihomisia. Ihan mukava tyyppi muuten.

Fat shamingin ongelma on se kaksinaamaisuus. Kukaan ei sano suoraan ja virallisesti "kaikki käy", mutta oikeasti paino on yhä porukkaa enemmän jakava ja selän takana kyllä kommentoidaan samanhenkisten porukassa. 

Satakeiju

Pisti silmään tuo ihan mukava tyyppi muuten, mutta tarkka omasta painostaan ja kommentoi mielellään myös muiden osui omaan elämään aika hyvin. Mulla se vaan on oma elämänkumppani joka määrittää ihmisen arvon painon perusteella. Ollut todella todella raskasta itselle. Ja juu, en tiedä, miksi en lähde. 

Nyt kylläkin normaalipainossa, mutta lihominen pelottaa valtavasti.

Vierailija kirjoitti:

Pisti silmään tuo ihan mukava tyyppi muuten, mutta tarkka omasta painostaan ja kommentoi mielellään myös muiden osui omaan elämään aika hyvin. Mulla se vaan on oma elämänkumppani joka määrittää ihmisen arvon painon perusteella. Ollut todella todella raskasta itselle. Ja juu, en tiedä, miksi en lähde. 

Nyt kylläkin normaalipainossa, mutta lihominen pelottaa valtavasti.

Se on aika yleinen ihmistyyppi, minulla on tällaiset isä ja anoppi. Vissiin jonkinlainen sokea piste ja oma kompleksi taustalla, eikä osaa käsitellä sitä, joten levittää sitä muille. Vaikea ottaa puheeksikaan, koska eivät itse tajua omaa käytöstään.

mm

Bodyshaming on kovin usein sellainen vanhemman ikäpolven ongelma. Kai se johtuu siitä, että viime vuosituhannella jopa julkkiksia parjattiin heti kun pari kiloa tuli lasten myötä. Itselleni oli kova pala, kun nuorena äitini kertoi tädilleni, että olen lihava, kun BMI:ni oli 22, ja jalkaani ei mahtuneet kaupassa S-koon housut.

Valitettavasti nämä saman ikäpolven ja vanhemmat ladyt pelkäävät niin paljon lihomista, että sairaalassa potilaina kieltäytyvät jopa leivästä ja jälkiruoasta, vaikka todellisuudessa kärsivät vajaaravitsemuksesta.

Terkuin, pian mounjaromatkan aloittava Appelsiini

Tervetuloa mukaan Appelsiini. Millaisilla tavoitteilla olet liikkeellä? 

Ja onhan se totta, että monissa suvuissa pyörii näitä painonatseja. Eräs nuori kerran sanoi, että mummu nalkuttaa jatkuvasti hänen olevan liian lihava. Tyttö oli selvästi hoikka. Ei laiha, mutta missään tapauksessa ei pyöreä mitenkään. Varmaan BMI oli jotain 22 tai sitä luokkaa. Silti mummu oli jatkuvasti kuulemma huomautellut syömisestä ja varotellut, että olet lihonut jne. Ihan hirveää. Eikö mummujen pitäisi olla niitä, jotka syöttää sumeilematta pullaa ja suklaata?

Onneksi oma puoliso on vain kerran sanonut ylipainosta ja vedin siitä todella pahasti herneen nenuun. Sanoin, että luuleko oikeasti, etten tajua, että olen lihava ja pitäisi laihtua. Että pelastuuko se sillä, kun aloittaa palopuheen mun terveydestä ja lihomisesta? Toisaalta yhden kaverin mies toi vaimolleen tuliaisena kalliin merkkivaatteen ja esitti toiveen, että ko. vaate menisi päälle viimeistään seuraavana kesänä. Tuo kaveri on täysin normaalipainoinen nainen. Ikääkin oli jo 40. Vaate oli kokoa 34 tai sitä luokkaa. No, kaveri sitten alkoi laihduttamaan ja kyllä, mahtui tuohon superpieneen mekkoon puoli vuotta myöhemmin, kun oli luuta ja nahkaa. Herra oli sitten kovin tyytyväinen, että hänellä on tarpeeksi laiha vaimo. 

Onko kukaan vähentänyt joksikin aikaa annostusta kesken laihdutuksen? Pelkään että nahka alkaa liikaa roikkumaan kun paino tuntuu nyt tippuvan jotenkin liian vauhdilla. Jos olisin vaikka 2 kuukautta pienemmällä annoksella niin ehtisikö iho tulla perässä?

Pääsin tänä aamuna eri kymmenluvulle! Jännä juttu, että enää ei tunnu siltä kuin laihtuisi 😳 Ei tule sellaista kevyttä olotilaa vaan käytännössä puntari ja vaatteet osoittavat sen että paino tippuu. 

Huomenna virallinen punnituspäivä että sitten taas katsotaan kokonaisuutta.

Tsemppiä tähän viikkoon!

-MM-

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan vähentänyt joksikin aikaa annostusta kesken laihdutuksen? Pelkään että nahka alkaa liikaa roikkumaan kun paino tuntuu nyt tippuvan jotenkin liian vauhdilla. Jos olisin vaikka 2 kuukautta pienemmällä annoksella niin ehtisikö iho tulla perässä?

Tämä kiinnostaisi itseäkin! Oma englanti ei ole niin vahva, että osaisin etsiä tietoa muualta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan vähentänyt joksikin aikaa annostusta kesken laihdutuksen? Pelkään että nahka alkaa liikaa roikkumaan kun paino tuntuu nyt tippuvan jotenkin liian vauhdilla. Jos olisin vaikka 2 kuukautta pienemmällä annoksella niin ehtisikö iho tulla perässä?

Minä ainakin vaihtelen annostusta 2,5 mg - 5 mg välillä sillon kun tuntuu että 5 mg vähentää liikaa ruokahalua. 

 

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan vähentänyt joksikin aikaa annostusta kesken laihdutuksen? Pelkään että nahka alkaa liikaa roikkumaan kun paino tuntuu nyt tippuvan jotenkin liian vauhdilla. Jos olisin vaikka 2 kuukautta pienemmällä annoksella niin ehtisikö iho tulla perässä?

Kyllähän sitä voi pienentää vaikka välissä, jos ei pysty muuten syömään tarpeeksi. Oletko ollut kauan tällä ja millaisissa kiloissa liikut? Laihtuminenhan hidastuu jo itsellään alun jälkeen ja mitä alemmaksi paino menee. Alussa joku 1kg/vko menee kevyesti ja myöhemmin 0,5kg/vko on jo hyvä. Tulee helposti nollaviikkojakin. 

Mutta tosiaan voit hyvin ottaa pienempiä annoksia. Itse olen nyt nostanut annosta, mutta saattaapi olla, että laskenkin takaisin jossain vaiheessa tai nostan lisää tai pysyn tässä. Ei kai se niin väliä ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan vähentänyt joksikin aikaa annostusta kesken laihdutuksen? Pelkään että nahka alkaa liikaa roikkumaan kun paino tuntuu nyt tippuvan jotenkin liian vauhdilla. Jos olisin vaikka 2 kuukautta pienemmällä annoksella niin ehtisikö iho tulla perässä?

Kyllähän sitä voi pienentää vaikka välissä, jos ei pysty muuten syömään tarpeeksi. Oletko ollut kauan tällä ja millaisissa kiloissa liikut? Laihtuminenhan hidastuu jo itsellään alun jälkeen ja mitä alemmaksi paino menee. Alussa joku 1kg/vko menee kevyesti ja myöhemmin 0,5kg/vko on jo hyvä. Tulee helposti nollaviikkojakin. 

Mutta tosiaan voit hyvin ottaa pienempiä annoksia. Itse olen nyt nostanut annosta, mutta saattaapi olla, että laskenkin takaisin jossain vaiheessa tai nostan lisää tai pysyn tässä. Ei kai se niin väliä ole. 

Olen kesästä asti käyttänyt lääkettä ja painoa on tippunut jo 20 kg, lähes kilo/viikko. Vielä on painoa jäljellä, mutta nyt jo käsivarsissa ja vatsassa iho on muuttunut "irtonaiseksi" ja menee ruttuun joissain asennoissa. Itseasiassa myös sisäreisissä.