Mounjaro laihdutuslääke kokemuksia
Olen aiemmin kokenut laihdutuslääkkeet ja muut painon hallinnan poppakonstit hieman säälittäviksi, mutta mieli on muuttunut, kun aiemmin hyväksi koetut tavat painonhallinnassa eivät tunnu enää tepsivän. Eli olen päättänyt testata lääkkeiden apua painonpudotuksen tukena. Lääke on Mounjaro. Tässä ketjussa tulen kertomaan kokemuksia ja tuntemuksia lääkkeen toimivuudesta ja sopivuudesta minulle. Olen myös kiinnostunut kuulemaan muiden kokemuksia laihdutuslääkkeistä.
Ensimmäisen pistokseni sain viikko sitten torstaina. Olin varustautunut pahoinvointiin ja ummetuksen riskikin hieman mietitytti, mutta kummankin osalta epäilys oli turha. Ei pahoinvointia ja vatsakin on toiminut hyvin. Ainoa miinuspuoli on turvotus. Vatsa tuntui ensimmäiset päivät pistoksen jälkeen todella täydeltä - pallolta.
Toisen pistoksen laitoin tänään aamulla. Vatsa ei ole ainakaan vielä turvonnut, mutta katsotaan päivän mittaan miten tämä etenee.
Olisi mielenkiintoista kuulla myös muiden kokemuksia laihdutuslääkkeiden toimivuudesta sekä hoidon lopttamiseen liittyvistä kokemuksista. Eli miten lopetus onnistui?
Kommentit (1322)
Vierailija kirjoitti:
Martina ei nyt ole ajan hermolla, vaan huolissaan, kuten monet muutkin valmennuskurssien myynneillä leipänsä tienaavat. Nythän olisi oiva tilaisuus myydä lihaksia ylläpitävää treeniä kaikille GLP-1:stä käyttäville. :D
Jenkkilässä ovat muuten tämän tajunneet; siellä menee ruokapaikkoja konkurssiin ja puntiksille on hirveä kysyntä. Tänne periferiaan ei vissiin oikein tieto kulje tai sitten vaikka kulkisikin, businessajattelu ei oikein onnistu.
mm
Tasan viikko takana, toinen pistos pistetty ja vaaka näytti -1,7kg. Suuri helpotus ja ilo valtas mielen, koska oon potenut aika paljon epäuskoa siitä, että toimiiko tää mulla. Alkuviikosta kävinkin raportoimassa etovasta olosta ja närästyksestä, ne meni ohi parissa kolmessa päivässä. Ehkä keskiviikon tai torstain tienoilla huomasin, että en jaksa enää syödä samanlaisia lounasannoksia kuin ennen. Tai ennen ne on jopa tuntuneet liian pieniltä. Ruokahalu ei kuitenkaan ole kadonnut (toki se ei niin rajuna ole toivottuakaan), ruoka pyörii mielessä ja nälkä tulee säännöllisesti. Olen kyllä miettinyt, että varmasti osa noista ruoka-ajatuksista liittyy siihen, että nyt tarkkailee omaa oloaan ja ajatuksiaan extratarkasti.
Henkiseen puoleen liittyen, olen huomannut että uusien ruokailutottumusten noudattaminen toisten ihmisten seurassa on vaikeaa. En oikein kehtaa jättää ruokaa, vaan syön vaikka olo on täysi. Perjantaina työporukan kanssa lounaalla uskalsin jättää ensimmäistä kertaa ja siitäkin tuli voittajafiilis. Täytyy tähän lisätä, että toki lähtökohtaisesti esim buffet tyyppisissä paikoissa kasaan ruokaa vähemmän lautaselleni, mutta ongelmaa esiintyy enemmän sellaisissa paikoissa, joissa pöytään tuodaan valmiit annokset. Toki uuden annoskoon opettelu myös kotona jatkuu vielä. Oli kuitenkin mukava huomata, että paino on jo pudonnut, vaikka tämä onkin vielä vähän opettelua. Jatkossa voisi käydä vaaalla vähän useammin kuin kerran viikossa, jos vaan muistaa ja ehtii.
habanero
Hei kaikille,
Pikainen päivitys. 15 viikkoa takana, annos 2.5 mg. Painoa on pudonnut 9.1 kg. Tasaiseen tahtiin. Kokeilin nostaa annosta 2.9 mg, mutta närästys ja ruokahalun menetys oli ihan totaalista. Enkä oikein edes tiedä, miksi kokeilin 🙂.
Olen jaksanut hyvin treenata, mutta todella tarkkaan pitää syömiset miettiä: varsinaista nälkää ei välttämättä päivän aikana tule. Mutta jos ei syö, jo 10 min alkulämmittelyssä loppuu voimat.
Hedelmät ja Kasvikset maistuvat hyvältä. Suola maistuu todella suolaiselta.
Tsemppiä kaikille 🙂
Pätkis
Vierailija kirjoitti:
Pudotusprosentti tällä hetkellä 27%
S1988
Se on kyllä todella paljon! Jos oikein muistan, arvioitiin Wegovylla putoavan 18% ja Mounjarolla 22% liiasta painosta. Seuranta-aika oli kaksi vuotta. Tuloksesi kertoo, että olet muuttanut paljon myös ruokavaliosi koostumusta ja fyysistä aktiivisuustasoasi.
Professori Pertti Mustajoen sanoin laimentanut kaloreita eli syödyn kalorisisältö/100 grammaa on merkittävästi pienempi kuin aiemmin. 130 kcal/100 grammaa on hänen mukaansa se raja, jollaista ruokaa voi syödä huolettomasti vatsansa täyteen ilman lihomisen pelkoa. Tuokin on yleistys. Me kaikki olemme yksilöitä, joilla jokaisella on oma metaboliamme, suolistomikrobistomme ja hormonitoimintamme sekä aivokemiamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Martina ei nyt ole ajan hermolla, vaan huolissaan, kuten monet muutkin valmennuskurssien myynneillä leipänsä tienaavat. Nythän olisi oiva tilaisuus myydä lihaksia ylläpitävää treeniä kaikille GLP-1:stä käyttäville. :D
Jenkkilässä ovat muuten tämän tajunneet; siellä menee ruokapaikkoja konkurssiin ja puntiksille on hirveä kysyntä. Tänne periferiaan ei vissiin oikein tieto kulje tai sitten vaikka kulkisikin, businessajattelu ei oikein onnistu.
mm
Täällä ajattelussa on vallalla tuomitseminen ja kuntoilupaikkaan voidaan haluta jo valmiiksi hyväkuntoisia ja timmejä, joita näyttää seinän kokoisista ikkunoista. On paljon vaikeampaa olla kärryillä nykytieteestä ja tehdä paikka, jossa myydään tukea tarjoavaa palvelua ja osataan keskittyä ensin kokonaisuuteen ja vasta sen jälkeen aletaan hifistellä pienempien juttujen kanssa, jos siltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Tasan viikko takana, toinen pistos pistetty ja vaaka näytti -1,7kg. Suuri helpotus ja ilo valtas mielen, koska oon potenut aika paljon epäuskoa siitä, että toimiiko tää mulla. Alkuviikosta kävinkin raportoimassa etovasta olosta ja närästyksestä, ne meni ohi parissa kolmessa päivässä. Ehkä keskiviikon tai torstain tienoilla huomasin, että en jaksa enää syödä samanlaisia lounasannoksia kuin ennen. Tai ennen ne on jopa tuntuneet liian pieniltä. Ruokahalu ei kuitenkaan ole kadonnut (toki se ei niin rajuna ole toivottuakaan), ruoka pyörii mielessä ja nälkä tulee säännöllisesti. Olen kyllä miettinyt, että varmasti osa noista ruoka-ajatuksista liittyy siihen, että nyt tarkkailee omaa oloaan ja ajatuksiaan extratarkasti.
Henkiseen puoleen liittyen, olen huomannut että uusien ruokailutottumusten noudattaminen toisten ihmisten seurassa on vaikeaa. En oikein kehtaa jättää ruokaa, vaan syön vaikka olo on täysi. Perjantaina työporukan kanssa lounaal
@habanero: sinun tehtäväsi ei ole tehdä muita onnelliseksi siten, että syöt lautasesi tyhjäksi kuin pikkulapsi kotona tekee vanhempansa onnelliseksi syömällä lautasensa tyhjäksi! Sinä olet aikuinen ja sinä saat päättää itse siitä, minkälainen annos sinulle on kulloinkin hyväksi. Vedä itse omat rajasi ja pidä niistä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Tasan viikko takana, toinen pistos pistetty ja vaaka näytti -1,7kg. Suuri helpotus ja ilo valtas mielen, koska oon potenut aika paljon epäuskoa siitä, että toimiiko tää mulla. Alkuviikosta kävinkin raportoimassa etovasta olosta ja närästyksestä, ne meni ohi parissa kolmessa päivässä. Ehkä keskiviikon tai torstain tienoilla huomasin, että en jaksa enää syödä samanlaisia lounasannoksia kuin ennen. Tai ennen ne on jopa tuntuneet liian pieniltä. Ruokahalu ei kuitenkaan ole kadonnut (toki se ei niin rajuna ole toivottuakaan), ruoka pyörii mielessä ja nälkä tulee säännöllisesti. Olen kyllä miettinyt, että varmasti osa noista ruoka-ajatuksista liittyy siihen, että nyt tarkkailee omaa oloaan ja ajatuksiaan extratarkasti.
Henkiseen puoleen liittyen, olen huomannut että uusien ruokailutottumusten noudattaminen toisten ihmisten seurassa on vaikeaa. En oikein kehtaa jättää ruokaa, vaan syön vaikka olo on täysi. Perjantaina työporukan kanssa lounaal
Pyydä puolet ruoka-annoksesta kotipakettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistatteko te aina laihtuneenne paljon? Minä en muista ja välillä sattumalta ja vahingossa yllättävässä paikassa peiliin törmätessä hätkähdän. Mieli ei pysy muodonmuutoksen perässä. Tajuan kyllä, että paita on väljempi ja vyöhön pitää tehdä uusi reikä sekä välillä ostaa uusia vaatteita ihan sen vuoksi, että entiset putoavat päältä. Mutta jos joku pyytäisi lennosta kertomaan kokonumeroni, kertoisin niitä vanhoja kokonumeroita.
Liikkumisesta ja notkistumisesta huomaan laihtumiseni. Kuitenkin pitää pysähtyä muistelemaan, kuinka paljon vaikeampaa kaikki alussa oli. Ihminen tottuu helposti oloonsa, koska se on sitä yleensä 24/7 ja kulkee siinä sivussa mukana. Jos joutuisi elämään puoli päivää entisen olon ja nykyisen olon kanssa, voisi se olla kyllä motivaatiota lisäävä kokemus.
Kannattaa ostaa hernepusseja ja ladata pudotetun painon verran hernepusseja selkäreppuun tai rinkkaan. Sitten pienelle lenkille. Sillä tavalla muistaa, minkälaista painoa on kantanut mukanaan. Kuivatuista herneistä voi tehdä vaikka hernekeittoa, jos nälänhätä iskee Suomeen.
Vierailija kirjoitti:
Moi
Mulla alkoi laihdutus vuonna 2019, painoin 128 kg. Laihdutin ilman lääkkeitä etc. -40 kg, mutta sitten painonlasku hidastui ja lähes junnasi paikoillaan.
Nyt kuukausi Mounjaroa takana ja paino on alkanut jälleen laskemaan hiljalleen.
Onko kellään muulla sivuvaikutuksena palelu? Olen aina ollut tosi kuumaverinen, siihen vaihdevuosien kuumat aallot päälle. Nyt hikoilusta ei ole merkkiäkään. Mikä on tietysti hieno juttu.
Sinulla ovat kalorit liian alhaalla. Lisää 150-200 kcal päivän kalorikiintiöön.
Vastaan vaikka käytän Ozea. Kohta 4kk takana ja -17kg. Aluksi paleli enemmän ja en ole ikinä palellut. Palelu lähtee jotenkin sisältä päin. Positiivinen ongelma: urheilurintsikat mitä pitänyt pitkään pyörii päällä. Uusien osto edessä. Ja vaatteet jääneet liian isoiksi, mutta ei viitsisi ostaa uusia kun ei tiedä jos vielä paino putoaa. Pitkään kaapissa säilyneet pienet vaatteet menee heittämällä päälle mutta ovat ehkä vähän vanhanaikaisia :). Annos ollut koko ajan vain pienin 0,25.
Todella kiinnostava ketju. Itselläni bmi lähemmä 30 ja korkea verenpaine, varmaan saisin lääkinnän.
Kiinnostaisi lukea teidän pituus/alkupaino ja alku bmi.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos Satakeiju kivoista sanoista ja hienoa miten projektisi on edennyt. Kerrontaasi on muutenkin mukava lukea ja siihen on helppo samaistua. Minulle meni aika pitkään, ennen kuin syntyi tuo armollisuus siihen, että voi ja uskaltaa syödä huolettomasti esim. juuri matkoilla tai muissa vastaavissa tilanteissa. Vielä pitkään tavoitteen saavuttamisen jälkeen olin aika huolissani ihan muutaman sadan gramman vaihteluista. Se varmaankin liittyi osin alitajuisesti siihen, ettei tiennyt lähteekö paino nousemaan enemmän vai ei. Syvempi luottamus kokonaisuuteen on syntynyt oikeastaan vasta kesälomakauden jälkeen. Olen huomannut, että jos on jotain ekstraa useampana päivänä peräkkäin, niin oikeasti vaaka voi näyttää sen jälkeen 1-2 kg, mutta tasaantuu parissa päivässä takaisin.
Myös annoskoot on jo automaattisesti sellaisia, että paino pysyy paikoillaan. Ja on mukava viipyillä maistellen hyviä makuja. Koen edelleen suurta löytöretkeilijäm
Professori Mustajoki muistaakseni totesi, että hänen pitää keskittyä puremaan jälkiuunileivälle tehtyä juustoleipäänsä 15 kertaa joka ikistä palaa ennen kuin nielaisee. Hän on perso juustoleiville ja hän syökin joka aamu kaksi palaa jälkiuunileipää juuston kera. Koska hän haluaa pitää painonsa kurissa, hän tekee kuten hoikat ihmiset eli pureskelee ruokansa huolella.
On inhimillistä hotkia hyvää ruokaa ja se on ihmisellä sisäänrakennettu eloonjäämismekanismi aikoina, jolloin ei ollut yhtä yltäkylläistä elämää kuin nykyään. Sen vuoksi professori soveltaa tutkimustietoa hoikkien ihmisten ruokailutottumuksista elämässään. Huolellinen pureskeluhan on ilmaista. Aivoilla menee se 20 minuuttia ruokailun aloittamisesta tajuta, että nyt energiaa on saatu riittävästi ja on aika lopettaa ateria. Osalla aivot eivät noteeraa ilmoitusta kunnolla. Toisilla soi suunnilleen sumutorvi ja toisilla kilisee vienosti kulkunen. Itse ei voi valita sitä, kumpi soi mutta voi soveltaa tutkimustietoa omaan elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Minullakin turnausväsymys... Joo ymmärrän että pitää katsoa isoa kuvaa, ja että jumittelut eivät sentään ole kuutta viikkoa kuten tässä taannoin yksi keskustelija raportoi, mutta kun kaikki alkoi niin hyvin ja sitten tulee tasaista. Minäkin tuumin, että onkohan teho jotenkin vähentynyt. Minulla on mielestäni enemmän nälkä kuin aiemmin, ja myös aiemmin raportoimani inho kaikkea makeaa kohtaan on vähentynyt, että nykyisin voin jo syödä makeaakin. Kyllä kai se keho voi adaptoitua tähän lääkkeen määrään ajan mukana, ja siinä kohtaa pitäisi annosta nostaa? Vasta puolessa välissä suunnilleen, eikä oikein jaksa tsempata nyt.
Eri lääketieteellisissä julkaisuissa raportoidaan 15-20% laskua lähtöpainoon, niin minulta on lähtenyt 12%. Niin se mietityttää, että toivottavasti ei ole kyse siitä, että tyyliin minulta lähtee 15% ja sitten loppuu. Ehkä raportoidut tulokset tulee vain siitä, että pidempiä aikasarjoja ei ole olemassa uude
Aivot taistelevat koko ajan taustalla, että painosi ei laskisi vaan nousisi takaisin lähtölukemiin. Luultavasti sinulla ei erity kovinkaan kummoisesti leptiiniä aterian jälkeen ja erittyy greliiniä eli sitä niin sanottua nälkähormonia paljon. Sinun kannattaa huijata aivojasi siten, että syöt itsesi kylläiseksi (aivot eivät tajua syömäsi kalorimäärää) aloittamalla jokaisen ateriasi ja välipalasi porkkanalla tai kasbisannoksella ja vasta sen jälkeen syöt sen, mitä ajattelit syödä. Esimerkiksi lounaaksi alkupalaksi yksi porkkana, yksi Balanssi-linssikeitto ja desi raejuustoa. Iltapäivällä yksi porkkana ja sokeroimaton Skyr. Päivälliseksi alkupalaksi kasvisannos (hapankaalia, kimchiä, sekakasviksia) ja sitten se päivällisruoka. Huolehdi siitä, että saat proteiinia sen 1,2-1,5 grammaa/painokilo joka ikinen päivä.
Joskus neuvona oli, että juo vettä noin puoli tuntia ennen syömistä. Monestihan ihminen syö myös janoonsa eli korvaa nestehukkaa vetämällä enemmän ruokaa. Itse olen huomannut, että normaalisti juon todella vähän ja silti en kärsi mistään nestehukasta. Tai "normaali" on entinen normaali. Uusi normaali on juoda vettä runsaasti.
Mutta miten ihmeessä tulisi syötyä proteiinia tarpeeksi? Se on itselläni jatkuva ongelma. En meinaa millään saada riittävää määrää proteiinia päivässä. Pitääkö siirtyi juomaan proteiinijuomia? Ei vaan yksinkertaisesti kerry, vaikka kuinka kiinnitän huomiota asiaan.
Satakeiju
Kiitos 1267, tätä olen itsekin muistutellut itselleni. Tällainen terve itsekkyys on välillä hankalaa kaltaiselleni miellyttäjälle, mutta eiköhän se helpota kun ottaa pieniä askeleita parempaan suuntaan päivä kerrallaan.
Ja kiitos myös vinkistä 1268, tuota voisi varmasti joidenkin ruokien kanssa noudattaa!
habanero
Satakeiju, täällä on painittu ihan samojen ongelmakohtien kanssa jo pitkään. Oon ollut aina huono juomaan vettä, mutta mua on auttanut se, kun otan ison, litran vesipullon tai ison vesikannun, josta sitten näen paljonko on tullut juotua ja täytän sen pari kertaa päivässä. Pidän sitä helposti saatavilla. Juon myös vettä aina ennen ruokaa ja aina vessakäynnin jälkeen. Tuon proteiinin kanssa onkin toinen juttu, täytyisi opetella laskemaan määriä. Proteiinipatukat tai -juomat olisi maistuvia keinoja lisätä proteiinin määrää, mutta aika usein taitavat sisältää myös melko paljon esim kaloreita nii en oo päivittäiseen käyttöön uskaltanut ainakaan vielä ottaa.
habanero
Eikös proteiinirahkat, tonnikala vedessä, kananmuna, kanafileet ja rasvaton kinkku ole aika hyviä vähäkalorisia proteiininlähteitä? Samoin tietysti palkokasvit. Ymmärtääkseni eläinproteiinit ovat kuitenkin elimistölle helpompia hyödyntää. Itse syön kaikkia em. tuotteita.
2,5 mg viikkoannoksella paino tuntuisi laskevan hitaasti mutta varmasti.
a&a
Olen selaillut ketjua, ja itseäni hämmästyttää joidenkin hurjat painonpudotukset. Minkälaisia ruokavalioita ja elintapoja teillä yli 25% alle vuodessa laihduttaneilla oikein on?
Jos pelkkä lääke ei laihduta, niin onko laihdutuksen syynä selkosuomella todella pienet ruoka-annokset? Tyyliin kaksi tomaattia ja kananmunaa lounaaksi.
Esim. -5kg/kk laihdutus vaatii 100kg ja 160cm keski-ikäiseltä naiselta noin 1400 kcal kalorivajetta/päivä ja vain ~900 kcal/päivä ravintomäärää. Se on oikeasti todella vähän.
On vähän surullista että tässä ketjussa on aidosti terveydellisistä syistä laihduttavien lisäksi syömishäiriöisiltä vaikuttavia jotka haluavat laihduttaa lääkkeellä normaalipainon sisällä ja siitä jopa ali. Itseltäni tällainen karkoittaa vertaistuen hakemisen ketjusta.
Pudotusprosentti tällä hetkellä 27%
S1988