Mounjaro laihdutuslääke kokemuksia

Tervehdys kaikille, uusille ja konkareille! Olette kyllä tsemppitaputukset ja -halaukset ansainneet!

Täällä mounjaro-taivalta takana noin 20 viikkoa ja suurinpiirtein saman verran kiloja tippunut. Normaalipainoon on vielä reilu 20 kiloa, eli matkaa on myös jäljellä. Kesäkuun alusta lähtien olen seurannut syömisiäni tekoälyn avulla.

Nyt alkaa turnausväsymys iskemään. Herkkuja ei tee mitenkään älyttömästi mieli, voimakas ruokahäly ei sinänsä ole siis palannut, mutta jotenkin olen _kyllästynyt_ tähän terveellisesti syömiseen ja ruokien miettimiseen. Aikaisemmin olisin saattanut tylsistyneenä tehdä itselleni voileivän vaikka ei olisi nälkäkään. Nyt samat ajatukset hiipivät pienesti mieleen ja saan ne toistaiseksi kyllä torjuttua, mutta hieman pettyneenä, että hemmetti, olispa kiva syödä nyt jotain. Ruokapäiväkirjan pitäminen on välillä myös ärsyttävää, mutta se on kyllä edelleen toimiva systeemi pysyä kartalla että kuinka paljon kaloreita kertyy. Kaloreita tuntuu kertyvän turhan vähän.

Murehdin aikaisemmin sitä mitä työkaverit sanovat kun näkevät pitkän tauon jälkeen ja sainkin teiltä hyödyllisiä vinkkejä ja tsemppiä aiheeseen. Ja tulihan niitä kommentteja sitten kuitenkin, vaikka salaa toivoin että kaikki olisivat hiljaa. Puhuin tekoälyn hyödyistä kalorien seurannassa ja se sai uteliaimmat hiljaiseksi. 

Kivaa syksyä kaikille!

-Pehmis

Vierailija kirjoitti:

Muistatteko te aina laihtuneenne paljon? Minä en muista ja välillä sattumalta ja vahingossa yllättävässä paikassa peiliin törmätessä hätkähdän. Mieli ei pysy muodonmuutoksen perässä. Tajuan kyllä, että paita on väljempi ja vyöhön pitää tehdä uusi reikä sekä välillä ostaa uusia vaatteita ihan sen vuoksi, että entiset putoavat päältä. Mutta jos joku pyytäisi lennosta kertomaan kokonumeroni, kertoisin niitä vanhoja kokonumeroita.

Liikkumisesta ja notkistumisesta huomaan laihtumiseni. Kuitenkin pitää pysähtyä muistelemaan, kuinka paljon vaikeampaa kaikki alussa oli. Ihminen tottuu helposti oloonsa, koska se on sitä yleensä 24/7 ja kulkee siinä sivussa mukana. Jos joutuisi elämään puoli päivää entisen olon ja nykyisen olon kanssa, voisi se olla kyllä motivaatiota lisäävä kokemus.

Mulla jäi kynään ainetta, jota ei enää pystynyt pistämään, kun kynä ei antanut enää ruksuttaa enempää. 

Paljonko nykyään maksaa yksi kynä 2,5 mg annoksella?

Vierailija kirjoitti:

Paljonko nykyään maksaa yksi kynä 2,5 mg annoksella?

120€

2,5mg kynä maksaa 220e

Harvemmin tulee päivitettyä omaa laihdutusmatkaa. Nyt sen teen, kun on aika vaihtaa painonpudotuksesta hallintaan;

- BMI aloittaessa 40,5 ja nyt 22

- Paino aloittaessa 109 ja nyt 59

- Vaatekoko aloittaessa XXL ja nyt S/M

Aikaa mennyt 6 kk. Alussa paino tippui vauhdilla, viimeinen kuukausi toooosi hitaasti.

Lääkärissä kävin kyselemässä ohjeita painonhallintaan- suositus oli jatkaa MJ lääkitystä vuosi. Ei ohjeistanut alentamaan annosta tai pidentämään pistosväliä.

 Rajusta laihtumisesta huolimatta veriarvot olivat hyvät ja lääkäri näki pudotuksen onnistumisena (vähän jännitin, tuleeko palautetta nopeasta tiputus tahdista).

Aion jatkaa nyt alkuun samaa annostusta ja seurata painoa- ehkä sitten myöhemmin miettiä annoskoon pienennystä.

Lääke siis toimii - en uskoisi, jos en olisi elävä esimerkki itselleni. Kannatti investoida. Loppujen lopuksi aika meni nopeasti vaikka alkutilanteessa olin sairaanloisen lihava- nyt reilusti normaalipainon puolella.

Nyt 6 viikkoa takana 2,5 mg annoksilla. Painoa on lähtenyt vähän vajaa 8 kg. Viime viikon aikana paino laski ainoastaan 0,6 kg, eli laihtuminen on hidastunut. Viimeksi paino on ollut näissä lukemissa 20 vuotta sitten.

Edelleenkään minulle ei lääkkeestä ole seurannut mitään sivuvaikutuksia. Ehkä elimistö alkaa kuitenkin tottua lääkkeeseen, koska nälän tunne alkaa olla huomattavasti alkuaikoja voimakkaampaa.

Painoindeksi on jo normaalipainon puolella. Paidat eivät enää kiristä mahan kohdalta, ja ostin pari tuumakokoa aiempaa pienemmät housut. Tavoitteeni on pudottaa vielä viisi kiloa. Tällä tahdilla siihen menee ehkä 8-10 viikkoa.

Kukaan läheisistäni ei ole huomannut tai ainakaan millään tavalla kommentoinut laihtumistani. Sama työpaikalla. Ainakin minun piireissäni näyttäisi vallitsevan täydellinen kehorauha; painosta tai laihduttamisesta puhuminen on jonkinlainen tabu. Hyvä niin.

Olen vähän epäuskoisena seurannut iltapäivälehtien kirjoittelua ja suoranaista pelottelua laihdutuslääkkeiden sivuvaikutuksilla. Myös joissain somekeskusteluissa laihdutuslääkkeiden käyttäjiä syyllistetään. Minulle asia on hyvin yksinkertainen. Jos juttu toimii, niin miksipä ei?

a&a

Onpa mukava kuulla sinusta Pehmis. Tuo tekoäly juttu on ihan mainio, kuulin juuri tuttavalta, että hän on oikeasti pudottanut painoa pyydettyään tekoälyltä painonpudotusohjelman  itselleen ja on kuin onnistunutkin sitä kautta. Toki hänellä ei ollut paljoa pudotettavaa, mutta kuitenkin.

Tuo turnausväsymys on kyllä yksi asia, mikä näihin projekteihin  melko usein liittyy. Tunnistan sen niin hyvin ja sen turhautumisen, mikä liittyy juuri tuohon, että mielessä pyörii etteikö nyt vähän voisi ottaa edes jotain.Voin kuvitella ettei sinua lohduta turnausväsymyksessä se, että aika tekee tehtävänsä tuossakin. Tiedät sen sanomattakin. Toki totuus  ainakin omalla kohdalla on se, että minun on vain hyväksyttävä etten voi ajatella syöväni siten kuin "muutkin voivat". OIkeasti ehkä huomaan vain ne, jotka oikeasti voivat syödä enemmän kuin minä ilman, että se tarttuu kehoon. Silti on monia muitakin supertehokkaita energian kerääjiä samoin kuin minä ja heillä tämä ruokahommeli menee vähän samoin kuin minulla. Tuo kuvaamasi turnausväsymyksen vaihe valitettavasti o se, joka vain on kestettävä. Pirullinen kausi.

Oli tosi kiva, kun tulit kertomaan kuulumistasi, tsemppiä projektiisi. -AP

Pehmis, minä olen sinua jokusen viikon edellä. Tulee sunnuntaina 6kk täyteen eli aloitin 28.3. Minullakin on ajoittain turnausväsymystä ollut, mutta se on helpottanut taas. Jotenkin nautin tästä laihtumisesta ja olen voikkareiden sijasta tilaillut uusia vaatteita, kenkiä yms. Okei, menee niihinkin rahaa, mutta se ilo pienemmistä farkuista on pitänyt fokuksen pois niistä mässytysvoikkareista. Lisäksi päätän tietoisesti, että kerran viikossa syön jotain hyvää. Punnituspäivä on samalla se päivä, kun käyn ravintolassa syömässä ja vedän sieltä haluamani annoksen. Tosin en kyllä jaksa enää isoja annoksia, mutta saan syödä rauhassa ja pitkään. Miettimättä, mitä tungen suuhuni. Annos jää osittain syömättä ja buffetissa riittää murto-osa siitä kuin aikaisemmin, mutta se henkinen juttu, että saa syödä "normaalisti" ilman jatkuvaa laskemista. Tätähän se jatkossakin on. Ei voi koko ajan syödä hyvää ja pitää tottua siihen, että annoskoon on oltava pienempi aina. Myös niiden herkkuillallisten yhteydessä. 

Sitten bonuksena lähden taas matkalle ja se tarkoittaa, että viikon ajan saan elää vapaammin. Pidän järjen mukana, mutta en suostu syyllistymään joka iltaisesta ravintolaruuasta ja parista driksusta tai siitä, että vedän tukevan aamiaisen. Kesän matka meni ihan täydellisesti. En kiusannut itseäni,  mutta söin järjellä ja en herkutellut överiksi. Lopputuloksena juuri matkalta palattua kiloja oli 2kg enemmän kuin ennen matkaa (lentokoneturvotus jne. mukana) ja viikko matkan jälkeen olikin jo kilon alempana kuin matka-aamun punnitus. Tämä rohkaisi, että voin lomailla, ottaa rennommin ja silti hallita syömistä. Ja matkan jälkeen palata ruotuun. 

Tsemppiä kaikille osallistujille ja ap:lle ainainen kiitos kuulumisista ja siitä, että hänen ystävällinen ja rakentava suhtautuminen on pitänyt ketjun ilmapiirin hyvänä. 

Ja edellinen siis Satakeiju (ex-Tonnikeiju)

Moi

Mulla alkoi laihdutus vuonna 2019, painoin 128 kg. Laihdutin ilman lääkkeitä etc. -40 kg, mutta sitten painonlasku hidastui ja lähes junnasi paikoillaan.

Nyt kuukausi Mounjaroa takana ja paino on alkanut jälleen laskemaan hiljalleen.

Onko kellään muulla sivuvaikutuksena palelu? Olen aina ollut tosi kuumaverinen, siihen vaihdevuosien kuumat aallot päälle. Nyt hikoilusta ei ole merkkiäkään. Mikä on tietysti hieno juttu.

Kiitos Satakeiju kivoista sanoista ja hienoa miten projektisi on edennyt. Kerrontaasi on muutenkin mukava lukea ja siihen on helppo samaistua. Minulle meni aika pitkään, ennen kuin syntyi tuo armollisuus siihen, että voi ja uskaltaa syödä huolettomasti esim. juuri matkoilla tai muissa vastaavissa tilanteissa. Vielä pitkään tavoitteen saavuttamisen jälkeen olin aika huolissani ihan muutaman sadan gramman vaihteluista. Se varmaankin liittyi osin alitajuisesti siihen, ettei tiennyt lähteekö paino nousemaan enemmän vai ei.  Syvempi luottamus kokonaisuuteen on syntynyt oikeastaan vasta kesälomakauden jälkeen.  Olen huomannut, että jos on jotain ekstraa useampana päivänä peräkkäin, niin oikeasti vaaka voi näyttää sen jälkeen 1-2 kg, mutta tasaantuu parissa päivässä takaisin.

Myös annoskoot on jo automaattisesti sellaisia, että paino pysyy paikoillaan. Ja on mukava viipyillä maistellen hyviä makuja. Koen edelleen suurta löytöretkeilijämäistä iloa pienistä suupaloista ja niiden makumaailmoissa viipyilyssä.  Huomaan, että aiemmin oikeasti söin liian nopeasti, nielin liian isoja paloja jne. Tavallaan kiirehdin hyvin makujen äärellä ja hain sitten lisää, jotta voin jatkaa tuota makumatkaa. Nyt huomaan, että sama homma hoituu, kun aterioi hitaammin, pureskelee kauemmin ja viipyilee aterian äärellä. Tiedän, ettei tämä ole kenellekään mikään uusi innovaatio, mutta kun  se kolahtaa omalla kohdalla, niin osaan kyllä iloita.  

AP

Minullakin turnausväsymys... Joo ymmärrän että pitää katsoa isoa kuvaa, ja että jumittelut eivät sentään ole kuutta viikkoa kuten tässä taannoin yksi keskustelija raportoi, mutta kun kaikki alkoi niin hyvin ja sitten tulee tasaista. Minäkin tuumin, että onkohan teho jotenkin vähentynyt. Minulla on mielestäni enemmän nälkä kuin aiemmin, ja myös aiemmin raportoimani inho kaikkea makeaa kohtaan on vähentynyt, että nykyisin voin jo syödä makeaakin. Kyllä kai se keho voi adaptoitua tähän lääkkeen määrään ajan mukana, ja siinä kohtaa pitäisi annosta nostaa? Vasta puolessa välissä suunnilleen, eikä oikein jaksa tsempata nyt.

Eri lääketieteellisissä julkaisuissa raportoidaan 15-20% laskua lähtöpainoon, niin minulta on lähtenyt 12%. Niin se mietityttää, että toivottavasti ei ole kyse siitä, että tyyliin minulta lähtee 15% ja sitten loppuu. Ehkä raportoidut tulokset tulee vain siitä, että pidempiä aikasarjoja ei ole olemassa uuden lääkkeen kohdalla, ja että jos olisi seurattu pidempään, löytyisi yksilöitä joilta on lähtenyt esim 40%. Onhan esim S1988 jo varmaan yli tuon 15-20%.

mm

Vierailija kirjoitti:

Minullakin turnausväsymys... Joo ymmärrän että pitää katsoa isoa kuvaa, ja että jumittelut eivät sentään ole kuutta viikkoa kuten tässä taannoin yksi keskustelija raportoi, mutta kun kaikki alkoi niin hyvin ja sitten tulee tasaista. Minäkin tuumin, että onkohan teho jotenkin vähentynyt. Minulla on mielestäni enemmän nälkä kuin aiemmin, ja myös aiemmin raportoimani inho kaikkea makeaa kohtaan on vähentynyt, että nykyisin voin jo syödä makeaakin. Kyllä kai se keho voi adaptoitua tähän lääkkeen määrään ajan mukana, ja siinä kohtaa pitäisi annosta nostaa? Vasta puolessa välissä suunnilleen, eikä oikein jaksa tsempata nyt.

Eri lääketieteellisissä julkaisuissa raportoidaan 15-20% laskua lähtöpainoon, niin minulta on lähtenyt 12%. Niin se mietityttää, että toivottavasti ei ole kyse siitä, että tyyliin minulta lähtee 15% ja sitten loppuu. Ehkä raportoidut tulokset tulee vain siitä, että pidempiä aikasarjoja ei ole olemassa uude

Juu, turnausväsymystä aiheuttaa juuri se, kun tulee se nälkä lääkkeestä läpi ja tuntuu, ettei paino tipu siihen tahtiin kuin haluaisi. Vaikka kuinka faktat näyttää, että kyllähän tässä, mutta.... niin, ei vaan tipu. Karmeimpia on viikot, kun paino nousee hiukan, vaikka olisi ollut kuinka tarkka. Ap neuvoi hyvin aiemmin, että pitää vaan oppia sietämään nälkääkin. Ja annosta voi nostaa, jos muuten tulee vaikeaksi. Yritän elää tuon opin mukaan. Kroppa saa viestiä välillä nälkää ja se tarkoittaa vain pientä, terveellistä syömistä. Eikä heti tarvitse rynniä jääkaapille. Vaikeaahan se on, kun on tottunut ihan omaksi ilokseen kiskaisemaan vielä pari muhkeaa leipää oivariinilla ja päällysteillä iltaysiltä, vaikkei ole edes varsinaisesti nälkä. Saati, kun on nälkä. Parasta olisi asua yksin. Ei vaan ostaisi ruokaa. Olin taannoin yksin viikon ja voi luoja, kun oli helppoa. Jääkaapissa ei vaan ollut oikein mitään syötävää ja ei tarvinnut edes mennä siihen kamppailuun, että otanko vai en. Kun ei ollut, mitä ottaa kuin jotain kalkkunaleikettä, ruisleipää ja rahkaa. 

S1988 kyllä taitaa olla omissa prosenteissaan, vaikka toki hänellä suurin lähtöpainokin taitaa olla. En tiedä, mistä tämä tsemppi itselläni riittää koko ajan. Lääke tukee, mutta paljon ihan teen tietoisia päätöksiä jatkuvasti. Alan tottua toki, mutta joku ikäkriisi tmv. Keekoilen joka aamu peilin edessä, testailen liian pieniä vaatteita viikottain jne. Tietysti näin keski-iässä lihavuudessa pitäisi nähdä muitakin komponentteja kuin ulkonäkö ja järkikin sen sanoo, että sairastun tuon aiemman painon kanssa ja olen onnekas, etten tähän asti sitä jo tehnyt. Silti se välitön palkinto näkyy peilissä ja tietysti kävellessä tuntuu ihanan kevyeltä. Se on se tsemppi itselleni. Ne kavenneet jalat, peilikuva, aiemmin piukeat rintaliivit on tiukimmassa hakasessa löysät, housut lököttää ja aina vaan saan ängettyä itseni pienempään vaatteeseen. Istuessa välillä vilkuilen kavenneita reisiäni. Töissä nousen portaita tarkoituksella rivakasti ja välillä itsekseni työpisteellä ojentelen käsivarsiani ihaillen sitä, että nahat on löysemmät. Suorastaan narsistinen suhtautuminen itseensä ja se on tavallaan perverssiä, koska enhän mä tästä enää miksikään missukaksi muutu. Keski-ikäinen täti.  

Ja taas Satakeiju unohti signeerauksen...

Joo, onhan se ihan mahtava se -10 kiloakin, ei sitä olisi onnistut saamaan tässä ajassa ilman Mounjaroa, että olen kyllä iloinen ja kiitollinen uudesta lookista ja keventyneestä olosta. Mutta mutta jotenkin oli niin mahtava alku, että sitä rupesi ajattelemaan isompaa tulosta tai edes normaalipainoa. Varmaan tämä on väliaikaista. Tai sitten jos ei ole niin nostan annosta. Tai soitan lääkärille. Voihan se vielä olla siitä reissusta jälkimeininkiä. Tai työstressiä, sekin nostaa painoa.

mm

Mulla kokonaispudotus 45% ja aikaa kului 6kk. 

Vierailija kirjoitti:

Joo, onhan se ihan mahtava se -10 kiloakin, ei sitä olisi onnistut saamaan tässä ajassa ilman Mounjaroa, että olen kyllä iloinen ja kiitollinen uudesta lookista ja keventyneestä olosta. Mutta mutta jotenkin oli niin mahtava alku, että sitä rupesi ajattelemaan isompaa tulosta tai edes normaalipainoa. Varmaan tämä on väliaikaista. Tai sitten jos ei ole niin nostan annosta. Tai soitan lääkärille. Voihan se vielä olla siitä reissusta jälkimeininkiä. Tai työstressiä, sekin nostaa painoa.

mm

Välillä tämä turhauttaa. Sitä haluaisi niin nopeasti kaiken. Sinähän muistaakseni et ole edes pahasti ylipainoinen valmiiksi, joten kaipa se on luonnollista, että laihtuminen "lagaa" 10kg:n jälkeen. Sinuna nostaisin annosta, jos nälkä vaivaa ja tuntuu, että paino vain jumittaa. Tosin eihän se jumitus lääkkeellä poistu, kun ei lääke niitä rasvasoluja pienennä vaan ruokamäärä. Mutta jos nälkä on kerran kova ja mieliteot tapissa. 

Itse juttelin juuri lääkärin kanssa ja puhuimme jo nyt lopetuksesta. Apua, sinne on pitkä matka, mutta olipa se jo puheena. Sanoi, että lopetus kannattaa tehdä todella hitaasti eli laskea annostusta pikkuhiljaa pysyen kuukausia aina samassa. Laskeskelin, että lopettaminen voi viedä vuodenkin hänen neuvoillaan. Toisaalta sanoi sitäkin, että jos paino lähtee uudelleen nousuun, niin sitten vaan lisää lääkettä taas kehiin. Aika kiva näkökulma hänellä ja hauskaa, että se myötäilee omaa ajatteluani. Ei pitänyt lääkkeen lopetusta kokonaan pakollisena vaan elimistöä kuunnellen. Senkin sanoi, että jos sitten lääkkeen lopettaa kokonaan ja alkaakin kiloja tulla, niin aina voi aloittaa uusiksi. Tärkeintä on seurata painoa ja olla tietoinen siitä, mitä syö ja missä paino menee.

Satakeiju

Martina ei nyt ole ajan hermolla, vaan huolissaan, kuten monet muutkin valmennuskurssien myynneillä leipänsä tienaavat. Nythän olisi oiva tilaisuus myydä lihaksia ylläpitävää treeniä kaikille GLP-1:stä käyttäville. :D