Mounjaro laihdutuslääke kokemuksia

Tapasin lääkärini muissa asioissa ensimmäistä kertaa lääkkeen lopettamisen jälkeen.  Homma hoitui reippaasti, mutta samalla hän totesi todella totisesti ja tiukasti, että painosi on laskenut paljon.  Tuli jopa hieman sellainen toruttu olo, vaikka ei hän tietenkään sitä niin tarkoittanut. Huomasin, että hän kävi samalla tsekkaamassa, olenko edelleen hakenut lääkettä eli onko joku muu uusinut reseptini, koska alkuperäinenhän oli kirjoitettu vuodeksi ja on vanhentunut jo vuosi sitten heinäkuussa.

Tuli hieman syyllinen olo, ihmismieli on omituinen. Toki kerroin rehellisesti niin kuin asia onkin, että paino on laskenut edelleen puolen vuoden sykleissä yllättäen 2-3 kg ja että olen nostanut nyt hieman viikkotason energioita ehkäistäkseni painon laskemista. Koska yhteinen polkumme on pitkä totesin, että hänhän on hoitanut minua ja Mounjaron hakiessani hän kirjoitti diagnoosiksi "lihavuus" ja sitä on nyt sitten hoidettu. Jotenkin helpotti, kun hän sanoi, että minä olenkin aina ollut niin kuuliainen ja naurahti päälle. Huh.

Tällainen kokemus painonpudotusmatkalta tällä kertaa.

Tsemppiä meille kaikille,

AP

Kiitos AP, että jaksat pysyä mukana!

Vaimo alkoi joskus vuodenvaihteessa kommentoimaan, että ei hän tuollaista kuihtunutta ruipeloa katsele. Tuplasin sitten salitreenin, ja tuloksiakin alkoi hiljalleen näkyä. Toki se vaati aika lailla kananmunia ja proteiinirahkaa. Paino pysyi samana. Peilikuva muuttui. Vaimon kommentointi loppui.

Sivuvaikutuksena selkäkivut vähenivät, ja liikkuvuus parani. Toki liikkuvuuden ylläpito vaatii muutakin kuin salitreeniä. Minun kohdallani tennistä.

Miksi tällaista kirjoitan?  Minusta painon pudottamisen tärkein seuraus ei ole ulkonäkö, vaan oman kehon funktionaalisuus. Tunnen itseni oikeasti nyt 20 vuotta nuoremmaksi kuin vuosi sitten. En huohota tennismatsissa, ja ehdin palloihin. Kyllä 15 kg on tenniksessä paljon.

a&a

a&a -> hyvät huomiot. Ensinnäkin ymmärrän vaimoasi hyvin.  Muutamia vuosia sitten mieheni paino putosi reippaat 10 kg ja hän näytti silmissäni ihan ruipelolta. Aiemmin minua on aina viehättäneet miehet, joilla on sellaista luonnollista lihasta ja sen mukanaan tuomaa massaa. Kun miehen paino putosi, hän näytti tosi poikamaiselta eikä silmissäni enää ns. mieheltä. Painon putoamisen taustalla oli sairastelu. Vei aika pitkään ennen kuin omaksuin hänen uuden kehonkuvansa ja siitä muodostui ns. uusi normaali. Aluksi kaipasin sitä hieman isompaa kaveria, vaikkakin hän on aina ollut normaalipainossa tai ainakin hyvin lähellä sitä. No, nyt tietysti olen jo tottunut tähän uudistuneeseenkin kaveriin.

Sitten toinen asia on tuo ulkonäkö vs. muut asiat. Omalla kohdalla motivaatio pohjautui ihan puhtaasti siihen, että halusin olla pienempi ulkonäkökeskeisitä syistä. Nyt ajattelen, että olipa pinnallista. Matkan varrella olen kuitenkin huomannut vielä tärkeämpiä asioita. Painon putoaminen on vaikuttanut ihan merkittävästi selkä- ja jalkahaasteisiin. Niiden taustalla on loukkaantumiset, joten en osannut hahmottaa miten paljon paino vaikutti oireiluun.  Kokonaisvaltainen liikkuvuus on parantunut, on notkeampi olo ja kiputilat ovat poistuneet käytännössä kokonaan. Tämän koen tällä hetkellä kaikkein arvokkaimmaksi painonhallintaprosessissa. Eli vaikka lähdin matkaan puhtaasti ulkonäkösyistä, niin seurauksena on ollut jotain paljon arvokkaampaa ja olen siitä todella kiitollinen.

Tänne kirjoittaminen ja muiden projektien seuraaminen on minulle tärkeää, jotenkin koen, että tämä pitää minut skarppina ja estää minua luisumasta siihen, että paino hiipisi takaisin pikku hiljaa pari kiloa kerrallaan. Koen tämän vertaisryhmäksi, joka on  ja on ollut minulle hyvin tärkeä koko prosessin ajan. Samalla koen, etten ole vieläkään ns. valmis. Tämä on pitkä prosessi näyttää sentit, kilot  tai kehonkoostumus mitä tahansa, niin homma on tavallaan koko ajan vaiheessa. Myös tämä, että olen ihan hieman nostanut viikkotason energioita, on jännittävä vaihe.  Se on niin hienosäätöä pysyä tilanteessa, jossa peruspaino pysyisi siten ettei se laske tai nouse. Peruspainolla tarkoitan tilaa, johon paino palautuu yksittäisten kekkereiden tankkauksen jälkeen tai silloin jos jostain syytä paino piipahtaa alempana. Peruspainoni on nyt 61,5-62,5 ja tuo 62 alkuinen on minulle psyykkisesti hyvä, koska en halua että paino alhaisimmillaankaan edes vilahtaa 59 puolella. Tunnen itseni, ja tiedän että on vaarana pakkomielle saada paino alkamaan aika vitosella. Siksi 62 alkuinen on hyvä. Tähän kaikkeen ajatus jumppaan tarvitsen teitä:) Kun kirjoitan, se tukee minua itseäni pysymään aisoissa niin syömisen kuin syömättömyydenkin osalta. 

Tsemppiä meille kaikille,

AP

Nyt se myrkyn lykkäsi! Olen käyttänyt Mounjaroa jo pari kuukautta pienellä annoksella, ja nostin annosta pari viikkoa sitten viiteen milligrammaan. Muuten vaste on ollut tosi hyvä, mutta lääkkeen määrän nosto aiheutti kaikkien aikojen ummetuksen. Mikä avuksi, kun kuidun määrä on jo yli 20 g päivässä?

Pallokala

Minulla on tällainen instant ummetusvinkki: kaksi kiiviä ja kaksi teelusikallista pellavarouhetta parina aamuna putkeen, niin  alkaa perästä kuulua. Tietty on myös laksatiivit. Mutta jos ei halua lääkettä, niin kun vetää säännöllisesti kiiviä ja pellavarouhetta, niin se ajaa saman asian. Hei ja sitten nesteytys, mutta sen varmasti tiesitkin. Tuo kiivi-pellavarouheyhdistelmä muuttaa koostumusta ja on mielestäni parempi kuin esim Visiblin yksin.

mm

Komppaan mm! Itse syön lähes joka aamu chiavanukkaan johon päälle pilkon kaksi kiiviä. Huomaan heti eron vatsan toiminnassa jos kiivit ovat vaikka päässeet loppumaan. Ja syön itse ne kyllä ihan kuorittuina vaikka kuoressa ilmeiseti myös todella runsaasti kuitua, mutta siihen en kykene.  

Chiansiemeniä kun laittaa 1-2rkl isoon vesi lasilliseen ja antaa hetken aikaa turvota (ja puristaa joukkoon esim limeä/sitruunaa niin maistuu vähän paremmalta) niin jo vain myös vatsa alkaa toimimaan. 

Kuivatut aprikoosit myös hyvä extra!

Väliaikatieto, että ainakin 15 mg kynä oli vielä sitä ns. vanhaa mallia, josta saa extrat ulos. 

Vierailija kirjoitti:

Väliaikatieto, että ainakin 15 mg kynä oli vielä sitä ns. vanhaa mallia, josta saa extrat ulos. 

Niitäkin 15mg kyniä on jo uutta mallia, on sattuma kumman kynän apteekista saa

-64

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väliaikatieto, että ainakin 15 mg kynä oli vielä sitä ns. vanhaa mallia, josta saa extrat ulos. 

Niitäkin 15mg kyniä on jo uutta mallia, on sattuma kumman kynän apteekista saa

-64

Se tosiaan riippuu, onko apteekissa vielä varastossa vanhempaa mallia. Itse hain viikolla 15mg:n kynän ja on selvästi pienempi. Ei voi mitään. Harmittaa toki, koska olisihan se kiva saada pientä taloudellista joustoa kalliista lääkkeestä, mutta tämä oli tiedossa ja tällä mennään.

Kymppikeiju

Kiitos tästä ketjusta!

Tänään aloitin Mounjaron pistämisen. Aloituskilot ovat noin 68 kiloa ja lyhyelle ihmiselle se on aivan liikaa. Surullinen luku on myös vyötärönympärys, joka on 91 cm.

Aloituskynä on 2,5mg ja mielenkiinnolla odottelen, että tuleeko mahdollisesti sivuoireita ja minkälaisia.

Itse lääkkeen hakeminen on ollut kyllä mielenkiintoinen henkinen prosessi. On jotenkin todella syntinen olo! Lääkärissä, apteekissa ja pistäessä. Aivan kuin tekisin jotain todella väärin, kun turvaudun lääkkeeseen. En ole edes tajunnut, että minulla on syvällä sisimmässä ajatusmalli, että laihdutuslääkkeet ovat "laiskojen" ihmisten laihduttamistapa...

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tästä ketjusta!

Tänään aloitin Mounjaron pistämisen. Aloituskilot ovat noin 68 kiloa ja lyhyelle ihmiselle se on aivan liikaa. Surullinen luku on myös vyötärönympärys, joka on 91 cm.

Aloituskynä on 2,5mg ja mielenkiinnolla odottelen, että tuleeko mahdollisesti sivuoireita ja minkälaisia.

Itse lääkkeen hakeminen on ollut kyllä mielenkiintoinen henkinen prosessi. On jotenkin todella syntinen olo! Lääkärissä, apteekissa ja pistäessä. Aivan kuin tekisin jotain todella väärin, kun turvaudun lääkkeeseen. En ole edes tajunnut, että minulla on syvällä sisimmässä ajatusmalli, että laihdutuslääkkeet ovat "laiskojen" ihmisten laihduttamistapa...

Lääke on apuväline. Sinä sen työn joutuu tekemään. Eihän se lääke laihduta jos ei itse muuta ruokavalioa. Älä suotta pode synnintuntoa! 

Täällä aloitettu Mounjaro muutaman kuukauden tauon jälkeen uudestaan. Parikymmentä kiloa tippui ennen taukoa ja nyt pitäisi saada ainakin toinen mokoma pois. 2,5 mg aloitin ja 5 mg olisi ylläpitoannos jos vain toimii. Hieman enemmän meni ennen taukoa. 

Tämäon niin hemmetin kallis lääke, että toivottavasti tulee pian edullisempi tabletti tms ylläpitoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tästä ketjusta!

Tänään aloitin Mounjaron pistämisen. Aloituskilot ovat noin 68 kiloa ja lyhyelle ihmiselle se on aivan liikaa. Surullinen luku on myös vyötärönympärys, joka on 91 cm.

Aloituskynä on 2,5mg ja mielenkiinnolla odottelen, että tuleeko mahdollisesti sivuoireita ja minkälaisia.

Itse lääkkeen hakeminen on ollut kyllä mielenkiintoinen henkinen prosessi. On jotenkin todella syntinen olo! Lääkärissä, apteekissa ja pistäessä. Aivan kuin tekisin jotain todella väärin, kun turvaudun lääkkeeseen. En ole edes tajunnut, että minulla on syvällä sisimmässä ajatusmalli, että laihdutuslääkkeet ovat "laiskojen" ihmisten laihduttamistapa...

Lääke on apuväline. Sinä sen työn joutuu tekemään. Eihän se lääke laihduta jos ei itse muuta ruokavalioa. Älä suotta pode synnintuntoa! 

Olet oikeassa ja järkikin niin sanoo. :) Sen vuoksi juuri se tunne on yllättänyt, sillä en todellakaan tiennyt sisäistäneeni sen tyyppisiä ajatuskuvioita.

- 2450

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tästä ketjusta!

Tänään aloitin Mounjaron pistämisen. Aloituskilot ovat noin 68 kiloa ja lyhyelle ihmiselle se on aivan liikaa. Surullinen luku on myös vyötärönympärys, joka on 91 cm.

Aloituskynä on 2,5mg ja mielenkiinnolla odottelen, että tuleeko mahdollisesti sivuoireita ja minkälaisia.

Itse lääkkeen hakeminen on ollut kyllä mielenkiintoinen henkinen prosessi. On jotenkin todella syntinen olo! Lääkärissä, apteekissa ja pistäessä. Aivan kuin tekisin jotain todella väärin, kun turvaudun lääkkeeseen. En ole edes tajunnut, että minulla on syvällä sisimmässä ajatusmalli, että laihdutuslääkkeet ovat "laiskojen" ihmisten laihduttamistapa...

Tervetuloa 2450! Mahtava avaus omista tuntemuksista. 

Tuo on niin tuttu tunne. En muista koska olisin ollut niin nolona, kuin silloin kun kerroin lääkärilleni kaipaavani apuja laihdutusproggikseen. Onneksi lääkäri oikein innostui ja kertoi ettei siinä ole mitään hävettävää. Jotenkin hänen tapansa hoitaa asia, teki tilanteesta rennon. Ja kyllä, apteekki oli koetinkivi numero 2. Koska aloittaessani ei ollut kwikpeniä, hain aina 2  annosta kerrallaan. Ajattelin, että jos lääke ei sovikaan jne. Tietenkään apteekissa ei ollut koko lääkettä, joten sitä aina tilattiin varta  vasten minulle.

Pienessä apteekissamme farmaseutit olivat lähinnä kiinnostuneita ja hieman jännittyneitä hekin, että kuinkas tämän uuden lääkkeen kanssa toimitaan. Aika alussa sitten yksi totesi, että nämä lääkkeet on sitten sellaisia, että paino nousee heti monin verroin kun lääkkeen lopettaa. Ups.

Tuon kommentin jälkeen mietin asiaa enemmän ja luin laajemmin lääkkeen jälkeisestä elämästä. Juuri silloin farmaseutin kommentti tuntui tahdittomalta, jopa syyllistävältä, vaikkei hän tietenkään sitä niin tarkoittanut. Mutta joka tapauksessa valehtelisin, jos väittäisin etten ole kokenut häpeää, huonommuutta ja syyllisyyttä lääkkeen käytöstä. En ole kertonut tästä kenellekään. Tietysti lääkärini, lääkärikeskuksesta  pari henkilö' ja lähiapteekin henkilöt tietävät, mutta siinä ne ovatkin teidän lisäksenne. 

Kaikki me kuitenkin täällä tiedämme, että lääke on ollut osaltaan viimeinen oljenkorsi. MIelettömän kallis, mutta minä ainakin olen saanut siitä sellaisen tuen, että jokainen euro on ollut sen arvoinen. Sekä painonpudotus että lääkkeen jälkeinen painonhallinta ovat osa kokonaisuutta. Jos olisin onnistunut pudottamaan painoa ilman lääkettä ( ja farmaseutin latistavaa kommenttia), olisin tuskin osannut suhtautua painon ylläpitoon sen edellyttämällä vakavuudella,

Joten, tsemppiä 2450, toivottavasti lääke sopii sinulle. Tämä ketju on tuonut minulle paljon tukea, toivottavasti sinä saat sen saman. Aina joskus täällä voi piipahtaa joku provosoija, mutta niihin ei kannata reagoida mitenkään. 

Tsemppiä,

AP

Minä kerroin taannoin farmaseutille, että olen laihtunut jo yli 40kg. Hän vaikutti kiinnostuneelta tuloksesta ja päälle sanoi, että on muitakin asiakkaita, jotka on ihan silmissä laihtuneet tällä lääkkeellä. Sitten yhdessä päiviteltiin hiukan hintaa ja se siitä. 

Tosiaan minä edelleen sahailen. Kesän alussa painoin reilut 70kg ja heinäkuun lopussa kävi 69,2 ja viime perjantaina oli 69,4. Eli ne heinä-elokuun vaihteen matkakilot on vieläkin osittain mukana. Synttärit lähestyy ja pakko vaan jatkaa vielä siitäkin yli. Alkaa vaan vähän purra tämä hinta, kun 12,5mg on iso annos, kynä pieneni ja tulosta tulee kovin heikosti. Jotenkin pitäisi saada ne viimeiset kilot nyt vaan pois. Koko ajan katson noita joskus pari vuotta sitten ostettuja Nutriletteja, jotka jäi syömättä ja kaipa ne vielä syömiskelpoisia olisi. Jos niillä puristaisi loput pois. Hiukan kyllä pelottaa lääkkeen alasajo, jos tälläkin annoksella lähinnä ylläpidän vain painoani. Että mitä seuraa, kun annosta alkaa laskemaan. No, katsotaan. Ehken pääse kovin nopeasti sinne 2,5-5mg. Jos nyt saisi edes tuonne 7,5mg ensin laskettua, niin kustannuksissa näkyisi....  

Sinänsä olen tottunut pikkuhiljaa tähän heikompaan syömiseen. Helppo olisi toki livahtaa takaisin syömään juustosämpylöitä paksulla oivariinilla, kasalla kinkkua ja paksulla juustonviipaleella. Juustoa kyllä laitan edelleen ja kalkkunaleikettä, mutta rasva on jäänyt välistä pois (osittain ajattelen, että se on joko-tai eli joko rasva tai juusto, ei kumpaakin) ja leipä vaihtunut täysjyvään/ruisleipään. Eikä leipiä tarvitse tehdä kasaa, voi tehdä vain huikonälkään yhden ja isoon kaksi. Herkut on pitkälti meidän taloudesta jääneet pois. Mehujäitä ostan nykyään välillä, koska ne tarjoaa sen herkutteluhetken pienillä kaloreilla. Ei enää tuutteja, ei mitään Aino-pakkauksia jne. Samoin kaupasta ei enää tartu mukaan mokkapaloja, tarjouskakkurullia (Marianne yms.) ja pakastepullat sekä mutakakut on jääneet käytännössä kokonaan pois. Välillä kaipaan kovasti jotain makeaa ja aina ei ole mitään. Joskus on se yksi pieni mehujää jäljellä. Tämä on parasta ehdottomasti, että yksinkertaisesti niitä herkkuja ei ole siellä kaapissa aina. Sanoinkin miehelle joskus viikonloppuna, että jos haluat ostaa meille jotain "kahvipullaa", niin tuot sitten tasan yhdet pullat, ei mitään isompaa pussia tai pakettia ja ihan sitä pullaa, ei viineriä tai kermaisia juttuja. Itselläni se toimii parhaiten, että kaikkea ostaa järjellä ja vain sen, mitä voi syödä. Ei mihinkään kaappiin asenteella, että "no, ei niitä ole pakko itse syödä". Nämä tavat on pakko ylläpitää tämän kaiken jälkeenkin. Muuten tulee se alkoholistin lipeäminen ja taas mennään. Lääke tukee ja auttaa, mutta ei se sitä estä, ettei voi itseään uudelleen puputtaa pulleaksi. 

Kymppikeiju

Viisaita sanoja Kymppikeiju. Ei kannata pitää houkutuksia varalla, on ne houkutukset mitä tahansa. Poissa silmistä, poissa mielestä. Ei kannata kiusata itseään turhan päiten. Ja tuo on niin totta, että se mikä toimii nyt, toimii myös jatkossa.

Ihailen sinnikkyyttäsi, sitä me kaikki tarvitaan, jotta tavat tulee luontaisiksi emmekä koe enää luopuvamme mistään. Olet muuten pudottanut painoa todella, todella paljon, joten ei ole yhtään ihme, että paino suvantoilee ja laskee nyt viivytellen. Keholla menee pitkään omaksua  noin iso painonpudotus. Ihan mieletön. Arvostan, että jatkat määrätietoisesti eteenpäin.

Tsemppiä kaikille,

AP

19 vk ja -20 kg 2,5 - 3,75 mg annoksella.

Mun ei tee herkkuja lainkaan mieli. Olen onnellinen jos joku pv tekee edes vähän ruokaa mieli.

Olen pystynyt nyt syömään hiukan enemmän ja tämän seurauksena olo on hiukan parantunut.

Kyllä tämä tästä :-)

Hain uuden 15 mg:n kynän, jolla toivottavasti saan vietyä projektin päätökseen.

Kevät27