Naimisiin ilman juhlia ja sormuksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naimisissa kaltaisesi ihmisen kanssa. Voin kertoa, että hänen asenteensa avioliittoa kohtaan on loukannut minua syvästi aina. Vaikka syynä on lapsuuden traumat, vaikeaa silti ottaa henkilökohtaisesti. Ehkä olisi parasta käsitellä trauma pois vaikka terapiassa, niin puolisosi ei joutuisi kärsimään siitä.

Olen pahoillasi puolisosi puolesta. Tilanne ei varmaan ole hänellekään helppo tai ei tämä minulle ainakaan ole. Tuntuu, että parisuhteen myötä lapsuuden haavat ovat auenneet uudelleen ja aikuisena ymmärtää kaikki asiat jollain toisella tapaa, ja kun olen yrittänyt asioita työstää, olen vain oppinut lisää huonoja asioita omasta lapsuudesta. Sellaisia asioita, joita lapsena ei tajunnutkaan. Että ei tämä asioiden käsittelykään ole parantanut minua millään tapaa, kun vanhoja asioita kaivelemalla tulee vaan uusia luurankoja esiin.

Sun pitää lopettaa se vanhan märehtiminen. Sä olet vastuussa omasta elämästäsi.

Koska puolisosi on kertonut että haluaa sinut olevan hänen virallinen aviovaimo ja se suhde jonka te kaksi olette rakentaneet, vain sillä on merkitystä.

Et ole vastuussa vanhempiesi teoista.

Aivot ovat siitä mukava kapine että kun päätät että et märehdi toisten ihmisten parisuhteita vaan keskityt pitämään omasi kukoistavana, aivot tottelee sua.

Sulla on hyvä puoliso. Miksi ihmeessä et halua viralliseksi sitä?

Tee avioehto niin asiat on paperilla eikä epäselvyyksiä tule.

*Naimisiin ilman juhlia?

Kuulostaa siltä että miespuolisella puolisollasi on enemmänkin sitä sukua. Jättäisin ihan hänen tehtäväkseen pyytää juhliin ketä haluaa. Itselläni on ollut suuri suku mutta kaikki on hajonnut. Hätätilassa kutsuisin joitakin serkkujani tai sitten en edes heitä. Minua ei haittaisi vaikka mieheltä olisi suurikin porukka ja multa ei just ketään. Tässä vaiheessa - jos ollaan jo iäkkäitä eikä lapsia tulossa - niin ei tarvitse ajatella että kummankin sukulaiset olisivat tekemisissä toistensa kanssa just ollenkaan tai yhtään. Molempien vanhemmatkin kun ovat jo edesmenneitä.

Minä kyllä keksisin erilaisia mahdollisuuksia juhlistaa häitämme - ei mitään muuta kuin kahvit tai sitten ravintola tai sitten vielä jotain muuta ehkä jännääkin mutta en tässä nyt levittele kaikkia ideoitani... Kyllä juhlattomatkin häät käyvät jos sille linjalle nyt ehdottomasti mies haluaa lähteä... 

*Minä valitsisin kirkon  - tai sitten jotain ihan muuta mutta en maistraattia...

*Naimisiin ilman sormusta?

Joku merkki pitää olla että on naimisissa niin että ulkopuoliset eivät rupea häiriköimään... heh, heh... miksi ei voisi olla sormukset? Ei se nyt mikään kustannuskysymyskään ole juuri kenellekään. Joillakin voi lojua kotona käyttämättömiä ties mitä hienoja perintösormuksiakin joita kukaan ei ole edes ikinä käyttänyt. Mulla olis ainakin kolme - eivät ehkä oikein sopivia kuitenkaan.

*Avioehto tai ei sun muut taloudelliset sotkut?

Itselläni ei juuri ole omaisuutta ja kun ei ole lapsia niin ei voi oikein riitojakaan syntyä. Jos on jotain muita perillisiä kuin omat lapset niin ainakin itse olen heidät sulkenut pois pienestäkin omaisuudestani kun en heitä edes tunne... olen ohimennen vilaukselta nähnyt pari kertaa elämässä ja hautajaisissa penkissä istuen... tämmöisiä sukulaisia ihmisillä nykyään on ja onhan se aivan hirvittävän järkyttävää... ei oikeasti tunne kadulla jos tulisivat vastaan... JOS PARTNERILLANI OLISI OMAISUUTTA TMS kun menemme naimisiin niin hän saisi hoitaa koko asian ihan oman päänsä mukaan siten miten kaiken parhaaksi näkee ja kertoa sitten minulle että missä mennään ja miten menetellään... 

*Näin minä menisin naimisiin nyt tässä iässä jolloin lapsia ei enää ole suunnitelmissa tai millään tavalla tulossa. Miehen 'entisiin asioihin' en nenääni laittaisi... ihan hänen oma juttunsa... MINÄ MENISIN NAIMISIIN VAIN SUURESTA RAKKAUDESTA JA SIITÄ ETTÄ ME OLEMME NYT ME kunnes kuolema meidät erottaa... Mistään muusta syystä en naimisiin ikinä menisi enkä ole mennytkään... rukkaset olen sellaiselle miehelle antanut... voi, voi... asiat voivat joskus olla vähintään vähän hankalia... sinkkuelämä = elämätön elämä? Joillakin ehkä on toisilla ei.

*Kaikenlaista ongelmaa voi pariskunnalla olla jotka eivät juuri liity häihin... voisi olla esim tilanne että miehen lapset eivät edes halua nähdä uutta vaimoa... tai uusi vaimo heitä... no se pitää sitten hoitaa jollakin tavalla kivasti ja tyylikkäästi... lähteä vaikka jonnekin niin että mies voi ottaa lapsensa vastaan uudessa kodissa jos mikään muu paikka ei ole parempi... Jos miehellä on poika niin eikö nykypäivänä olisi erittäin tärkeä että heillä hyvät välit... mitä uusi vaimo voi edesauttaa tässä muuta kuin sillä että ei ainakaan ole minkäänlaisena esteenä... 

Onnea uudelle parille!

Kyllä voidaan pitää vieraattomat ja juhlattomat häät ja vaikka maistraatissa jos se miehestä niin on parasta. Jos halutaan juhlia niin juhlitaan sitten erikseen. Sormukset tarttee kuitenkin olla!

Tiesittekö muuten että ainakin jossakin kirkossa on muitakin tiloja joissa voidaan vihkiä ja siis pitää joku pienimuotoinen juttu. Ei taida olla kovin yleistä mutta näin on. Ainakin Johanneksen kirkossa toimisi. Siellä voi mennä niin ei tartte mennä maistraattiin jos haluaa mieluummin kirkon.   

Eihän sinun tarvitse ajatella niitä häitä minään massiivisena juhlatapahtumana. Millä tavalla olette tähän asti olleet tekemisissä miehen perheen kanssa? Teette samanlaisen pienen vapaamuotoisen kyläilyn ja miehesi voi kutsua niitä vihkiäisten juhlistamiseksi. 

Itsellä on samanlainen tilanne, välit ovat katkenneet ääriuskonnolliseen lapsuudenperheeseen ja läheisiä ystävyyssuhteita ei ole koskaan ollut. Häät tuntuisi ahdistavalta lähinnä sen takia koska "mitä ne sukulaisetkin ajattelee, että olen joku hirveä luuseri, ei ne halua että menen naimisiin sen kanssa", mikä ei ole millään tavalla järkevä tai hyödyllinen ajatusketju. Myös miehellä on oikeus omiin läheisiin ihmissuhteisiin.

Olisiko pääongelma kuitenkin se, että mies haluaa olla yhtä sinun kanssa ja sinä sukusi kanssa? Se asia on sinun päässäsi ratkaistava itse mitä haluat ja olisi hyvä tehdä se ennen naimisiin menoa. Jos intressit ei kohtaa, voi olla parempi erota. Jos vaan pelkäät, että menneisyys toistaa itseään, yritä päästä pelkojesi yli. Älä piinaa miestä sillä, mitä lapsuudessasi on tapahtunut, sillä miehelläsi ei ole siihen osaa eikä arpaa.

Keskinäinen testamentti. Juristi kannattaa nimenomaan palkata jo naimisiin mentäessä ja asiakirjat on laadittava niin, että ne pätee toisen kuoleman varalta että erotilanteessa. Juristi tietää muotomääräykset. Hölmöä on jättää asiat hoitamatta.