Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten käy kotitöiden, jos toinen kuolee ensin eikä toinen ole osallistunut niihin ikinä?
06.08.2024 |
Mietin vain kun suvussa oli tällainen tapaus, Vaimo sairastui, aggressiivinen syöpä ja vielä sairaanakin koetti jotain tehdä, mutta sitten joutui sairaalaan ja kuoli aika nopeasti diagnoosista. Nyt ei oikein tiedetä mitään kun sen puolen suku ei pidä yhteyttä ja ei tuota kehtaa suoraan kysyä. Mies ei suostunut ikinä tekemään mitään. Kun jäi eläkkeelle oli todennut että hän on nyt eläkkeellä, hän lepää ja rouva teki kaikki työt oman työpäivänsä jälkeen.
Omakin äitini kuoli ennen isää ja äiti teki eniten, mutta isä opetteli itse tekemään mm. ruokaa aika nopeasti. Siivoukseen isä osallistui mutta ruuan laittoon ei ikinä.
Kommentit (149)
Olen kertonut tämän ennenkin, kun tapasin vanhan herrasmiehen kerran kirjastossa etsimässä vanhoja keittokirjoja. Hän kertoi, että kun vaimo sairastui vakavasti, niin hän ennätti pitää kokkikurssin ennen kuolemaansa. Nyt halusi laajentaa repertuaariaan, mutta nykyajan ruuat outoine aineosineen eivät kiehtoneet. Ihana papprainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennuste on tuossa skenaariossa karu: jälkeen jäänyt hukkuu parissa viikossa paskaan ja nälkiintyy hengiltä, ellei joku ota sitä elätiksi ja lemmikiksi tai myy vaikka sirkukseen yleiseksi kummajaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Ennuste on tuossa skenaariossa karu: jälkeen jäänyt hukkuu parissa viikossa paskaan ja nälkiintyy hengiltä, ellei joku ota sitä elätiksi ja lemmikiksi tai myy vaikka sirkukseen yleiseksi kummajaiseksi.
Noh noh, vuonna -29 syntynyt isäni ei tosiaankaan osannut edes kahvia keittää, kun äitini kuoli. Hänet piti hengissä tervanmakuinen kahvi, voileivät ja keskiviikon lounaat Leijonaklubilla. Onneksi hän löysi itselleen uuden puolison.
Ihmettelin kyllä tykönäni, että kun ihminen osaa ostaa leipää ja päällysteitä, niin miksi se järki loppuu ennen eineksiä ja muita valmisruokia siitä samasta marketista.
Vierailija kirjoitti:
Olen kertonut tämän ennenkin, kun tapasin vanhan herrasmiehen kerran kirjastossa etsimässä vanhoja keittokirjoja. Hän kertoi, että kun vaimo sairastui vakavasti, niin hän ennätti pitää kokkikurssin ennen kuolemaansa. Nyt halusi laajentaa repertuaariaan, mutta nykyajan ruuat outoine aineosineen eivät kiehtoneet. Ihana papprainen.
Joskus nuorena luin leskimiehen keittokirjaa (miksi, en muista), joka oli ajateltu juuri tällaiselle vanhan polven leskelle. Siinä oli ihan alussa neuvottu kauppareissu, sitten taidettiin keitellä perunoita sillin kanssa nautittavaksi ja niin edespäin. Ehkä olisi hyödyllinen edelleen.
No mitä vaihtoehtoja tuossa on? Opettelee tekemään tai maksaa jollekin muulle. Tai sitten elää sotkussa, syö eineksiä ja kulkee likaisissa vaatteissa.
Tai voihan sitä yrittää löytää itselleen uuden piian, mutta voi olla aika heikkoa sillä rintamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aion kyllä itse opetella laittamaan ruokaa, jos mies kuolee minua ennen. Osaan minä nytkin jotain pöperöä tehdä, mutta en tee ruokaa läheskään joka kuukausi. Ei vaan kiinnosta, mutta kyllä ne einesruuatkin alkaa ennen pitkää tökkiä, joten pakkoraossa alan kokkaamaan itse.
Vierailija kirjoitti:
80+ ikäinen setäni on nyt neljättä kertaa naimisissa. Ottanut aina uuden vaimon alle 6kk edellisen kuolemasta. Luulen, että tuo kotityöasia on yksi painava syy siinä, miksi uusi rouva tulee kuvioihin noin nopeasti. Sitä kyllä ihmettelen, mistä hän aina löytää uuden rouvan niin pian
Jos on vähänkin varakas ja hyvä puhumaan? Ja tuossa ikäryhmässä on naisista ylitarjontaa, koska miehet yleensä kuolevat aiemmin.
Ehkä palstaulitkin vihdoin löytävät puolison, jos elävät yli 80-vuotiaiksi ja pahimmat kilpailijat ovat kuolleet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä opettaa niitä kotitöitä kyllä tekemään. Antakaa toisen rauhassa oppia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennuste on tuossa skenaariossa karu: jälkeen jäänyt hukkuu parissa viikossa paskaan ja nälkiintyy hengiltä, ellei joku ota sitä elätiksi ja lemmikiksi tai myy vaikka sirkukseen yleiseksi kummajaiseksi.
Noh noh, vuonna -29 syntynyt isäni ei tosiaankaan osannut edes kahvia keittää, kun äitini kuoli. Hänet piti hengissä tervanmakuinen kahvi, voileivät ja keskiviikon lounaat Leijonaklubilla. Onneksi hän löysi itselleen uuden puolison.
Ihmettelin kyllä tykönäni, että kun ihminen osaa ostaa leipää ja päällysteitä, niin miksi se järki loppuu ennen eineksiä ja muita valmisruokia siitä samasta marketista.
On kyllä avutonta, voi hyvänen aika. Nykyään einesten lisäksi on palvelutiskeillä valmiita lounastuotteita niin on kyllä outoa jos aikuinen ei osaa ostaa päivän kanan rintapalaa ja pottumuusia tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijän kautta voi mahdollisesti saada kotipalvelua, siivousta ym.
Haha, terve ihminenkö, joka ei vain ole viitsinyt opetella???
Ei niin tyhmää olekaan, että kuolee nälkään kun ei osaa laittaa ruokaa.Sole kun opettelee. Hyvin me 3 miestä pärjättiin kun äitti kuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että nämä suuret ikäluokat ovat sitten typeriä! Keksivät sanan uusavuton nuoria haukkuakseen, mutteivat itse osaa pottuja keittää. Ja naiset eivät pitäneet puoliaan raha-asioissa, eivät osaa ajaa autoa. Monen naisen mökkimatkat loppuvat siihen kun mieheltä menee ajokortti. Voi voi, ihan puskista sekin tuli.
Ei säälitä.
Kuulostaa kyllä pari vuosiluokkaa vanhempien hommilta koko juttu. Kyllä suurilla ikäluokilla ajokortit ja peruskokkaustaidot on. Ihan sukupuolesta riippumatta.
Nuorten aikuisten ikäluokalla taas usein ei. Vastustetaan yksityisautoilua tai "ei tartte ajokorttia kun asuu keskustassa" (niin nyt, vaan onko varaa aina asua siellä) ja ruuat tilataan tai haetaan valmiina kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun isä ostaa tuollaisen palvelun, loppupelissä todella vähän kotitöistä on sellaisia pakollisia asioita, jotka on tehtävä itse. Naiset vain kuvittelevat, että hurja määrä metatyötä olisi tarpeen, jotta pöydässä olisi ruokaa ja kaupassa käyty. Eikä maksa yhtään sen enempää kuin vaimonpito!
Sinkkutaloutta ei voi verrata perheellisen elämään, ne on ihan eri planeetoilta.
Eli tosissasi väität, että kahden hengen taloudessa naiselta menee valtavasti enemmän aikaa kaupassakäyntiin kuin sinkkuna? No ei ihme, jos naisilla on raskasta, kun yhden kalafileen sijaan pitää ostaa kaksi ja se on todella vaativaa!
Selvitä nyt ensin itsellesi mitä sana perheellinen tarkoittaa.
Selvitä sinä ensin se, miksi automaattisesti oletat, että isällä ei ole perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennuste on tuossa skenaariossa karu: jälkeen jäänyt hukkuu parissa viikossa paskaan ja nälkiintyy hengiltä, ellei joku ota sitä elätiksi ja lemmikiksi tai myy vaikka sirkukseen yleiseksi kummajaiseksi.
Noh noh, vuonna -29 syntynyt isäni ei tosiaankaan osannut edes kahvia keittää, kun äitini kuoli. Hänet piti hengissä tervanmakuinen kahvi, voileivät ja keskiviikon lounaat Leijonaklubilla. Onneksi hän löysi itselleen uuden puolison.
Ihmettelin kyllä tykönäni, että kun ihminen osaa ostaa leipää ja päällysteitä, niin miksi se järki loppuu ennen eineksiä ja muita valmisruokia siitä samasta marketista.
On kyllä avutonta, voi hyvänen aika. Nykyään einesten lisäksi on palvelutiskeillä valmiita lounastuotteita niin on kyllä outoa jos aikuinen ei osaa ostaa päivän kanan rintapalaa ja pottu
Ne palvelutiskin valmiit lounaat grillattuine kanan rintafileineen tai possunfileineen on kyllä hinnoissaan. Siinä on pottumuusillakin melkoinen kilohinta. Ja otetaanpa huomioon, että ateriasta jää vielä uupumaan kasvikset.
Voisiko joku palstaihmettelijä kertoa, miksi yksinasuvan pitäisi laittaa ruokaa? Saman energiamäärän ja vitamiinit saa ilman erityistä laittamista, joten miten perunoiden keittäminen ja soijarouhekastikkeen tekeminen ovat edellytys elämän jatkumiselle? Olen viimeisen 10 vuoden aikana käyttänyt hellaa noin 4 kertaa enkä syö eineksiä.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalityöntekijän kautta voi mahdollisesti saada kotipalvelua, siivousta ym.
Mitä ihmeen kotipalvelua ja siivousta? Ei sellaista ole julkisella puolella. On kotihoitoa, mikä on tarkoitettu sairaille ja huonokuntoisille ihmisille. Tämä kädetön ja laiska vätys olisi voinut puolison eläessä opetella tekemään kotitöitä. Nyt sitten voi ottaa ihan itse kännykän käteen ja tilata itselleen yksityiseltä puolelta siivous- ym. palveluita. Siis jos ei edelleenkään viitsi näitä vaivautua opettelemaan. Ei yhteiskunnan asia ole passata tuollaisia laiskoja sovinisteja.
Eläkkeellä olevan veljeni vaimo kuoli. Jonkun aikaa hautajaisten jälkeen veli soitti, että sinähän joudat sinkkuna alkaa käydä siivoamassa hänen luonaan. Joo, mutta ei. Olen töissä käyvä ihminen ja välimatkaa veljen luo parisataa kilsaa ja minulla ei ole autoa. Sanoin, että ostapa siivouspalvelua sieltä kotipaikkakunnalta. Löysi sittemmin nopeasti naisseuraa, joka lämmittää sängyn ja siivoaa palkatta.
Kyllä ihminen oppii monenlaisia asioita, jos on tarve.
Aina se ei kuitenkaan ihan onnistu. Tuttavani puoliso sairastui muistisairauteen. Nyt tämä terve puoliso on lähes avuton hoitamaan mitään omia asioitaan, kun ei ole ikinä tarvinnut hoitaa itse esimerkiksi mitään virastoasioita.
Tietokoneen käyttö aivan alkeellisissakin asioissa on utopiaa tälle terveelle puolisolle, joka ei ole edes mikään ikivanha.
Ihmisellä itsellään on vastuu opetella aikanaan pärjäämään yhteiskunnassa ja hoitamaan asioitaan.
Vierailija kirjoitti:
Elät - 80 - luvulla. Ei mitään kotipalvelua/siivousta ole kuin kotonaan asuville muistisairaille, jotka kuuluisivat jo laitokseen vaan eivät pääse.
Mitähän lukua sinä sitten elät? Eipä ole heillekään. Voivat saada jonkun palvelusetelin, millä voivat ostaa palvelut halvempaan hintaan.
Alue: Aihe vapaa
Selvitä nyt ensin itsellesi mitä sana perheellinen tarkoittaa.