Lue keskustelun säännöt.
Rakastuitteko vauvaan jo sen ollessa masussa?
Kommentit (59)
21/59
|
05.08.2024 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Onhoan ilmaisua maha-asukki😡
Masukki on parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastuin lapseen vasta reilusti syntymän jälkeen.
En vatsassa ollessa, vaan koin suurta pelkoa sitä kohtaan tulisinko rakastamaan. Oli vaikeuta tunteita käsiteltävänä. Sillä sekunnilla kun vauva syntyi rakastuin päätä pahkaa ja nyt tuo kaikki raskausajan pelko ja fiilikset tuntuu niin kaukaisilta. En voisi rakastaa mitään näin paljoa kuin tuota pientä palleroa nyt.
Vasta syntymän jälkeen, mutta samalla sekunnilla kylläkin :) Mahassa ollessa se vauva oli jotenkin olemassa, hikotteli ja pyöri ja hyöri, mutta en osannut kuvitella sitä sen tarkemmin. Sitten kun ne syntyy, ne on jotenkin niin omia persooniaan, itsensä näköisiä uusia ihmisiä. Se on vähän hämmentävää ajatella, että se oli just se, joka äsken vielä oli siellä mahassa.
Vierailija kirjoitti:
Tuli siinä semmonen ihana yhteenkuuluvaisuuden tunne jo silloin kun vauva oli mahassa. Oli ihana kun vauva painautui mun kättä vasten aina kun silitin mahaa. 🥰
Olitko syönyt sen vauvan, vai miten sulla oli vauva mahassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanon nämä todella suurilla kirjaimilla:
1) KYLLÄ VÄLITTÖMÄSTI - lapsen isä mies johon olin vähintään ihastunut
2) EN TODELLAKAAN - lapsen isä raiskaaja ja ei tämmöstä lasta voi vastaanottaa kuin adoptioon, raskaus = KIDUTUSBOKSI
Tästä huomaa, miten adoptio on riskialtista. Lapsella on puolet raiskaajan geenejä.
En. En osannut kuvitella vauvaa ennen sen syntymää. En ole ikinä ennen nähnyt niin pientä vauvaa. Raskaus ja päivät syntymän jälkeen oli ennemminkin pelon ja hämmennyksen sekaisia, syvä rakkaus tuli vasta myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon myöhemmin.
Lapsi oli vasta noin 5 vuotias kun äidinrakkauteni häntä kohtaan alkoi ilmaantumaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuli siinä semmonen ihana yhteenkuuluvaisuuden tunne jo silloin kun vauva oli mahassa. Oli ihana kun vauva painautui mun kättä vasten aina kun silitin mahaa. 🥰
Itse tunsin ekat potkut vasta rv 26, koska oli istukka etuseinämässä ja vauva oli rauhallinen, ei paljoa muljunnut. Tai ainakin siltä tuntui, koska saattoi vasta illalla tuntea jotain tai jos oli syönyt sokerista. Toi istukka blokkas kyllä ihan älyttömästi vauvan menoa. Rauhallinen tosin on syntymän jälkeenkin ollut. Kyllä ärsytti kuitenkin, kun kaveri hehkutti jo rv15 tuntevansa ja muutkin jo näki pian. Mulla vaan se istukka edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, välittömästi kun testissä oli haalea viiva. Sen sijaan sitten kun lasi syntyi, ensimmäiset hetket oli jotenkin sumuisia, en tahtonut tajuta että tuo outo rääpäle on nyt se lapsi.
Sitten vähitellen se rakkaus syttyi uudelleen siihen oikeaan vauvaan.
Pelkäsin raskausaikana etten kiinny ja rakastu vauvaan. Tyttö nyt 6kk ja en tiedä rakkaampaa asiaa maailmassa kuin hän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masuasukki 🥰🥰🥰😍😍😍
Kohtuasukkipa!
En rakastunut, sillä tiesin vauvan karun kohtalon rikollis-siittäjänsä vuoksi. Tiesin, että joudun mahdollisesti luopumaan vauvasta pelastaakseni oman elämäni. Tiesin, että lapsi tulee kantamaan rikollista perimää ja laki pakottaa lapsen tekemisiin rikollis-isänsä kanssa. Ei sellaista lasta uskalla rakastaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon nämä todella suurilla kirjaimilla:
1) KYLLÄ VÄLITTÖMÄSTI - lapsen isä mies johon olin vähintään ihastunut
2) EN TODELLAKAAN - lapsen isä raiskaaja ja ei tämmöstä lasta voi vastaanottaa kuin adoptioon, raskaus = KIDUTUSBOKSI
Tästä huomaa, miten adoptio on riskialtista. Lapsella on puolet raiskaajan geenejä.
Kyllä. Raskaus voi olla naiselle helvettiä. "Lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa" on joillekin naisille ja lapsille kuolemantuomio
Raiskaus vauvat on vähintään levottomia väkisin alkunsa saaneita inhokkeja vaikka niistä ihmisiä tulee.Se inho raiskaajaa kohtaan.Inho on molemmin puolista raiskaaja vihaa uhriaan.Ja raiskatun vauva vihaa kaikkia.
Vielä nykyaikana joku beduiini ryhmä uhraa vauvojaan molokille.Ikäänkuin Luoja sun uhrejas tarvis.Pööllöt sehän on luoja.
En, oikeastaan vasta muutaman viikon jälkeen. Siis syntymän jälkeen.
Oli vaan erittäin voimakas velvollisuuden tuntu huolehtia, mutta ei mitään suuria tunteita muutamaan viikkoon.
En. Ne on aikuisia jo ja välillä mietin yhä mitä niitä kohtaan tunnen. Jotain kai. Suurimman osan aikaa velvollisuutta ja vastuuta sekä syyllisyyttä. Rakkaus on vähän sellainen tunne etten tiedä miltä se tuntuu.