Lue keskustelun säännöt.
Rakastuitteko vauvaan jo sen ollessa masussa?
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Tuli siinä semmonen ihana yhteenkuuluvaisuuden tunne jo silloin kun vauva oli mahassa. Oli ihana kun vauva painautui mun kättä vasten aina kun silitin mahaa. 🥰
Voi elämä..tuo kuulostaa kyllä suloisuuden huipulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastuin totaalisesti. Molempiin lapsiini jo ennen heidän syntymää. 💙💙
Musta tuntui raskaana ollessa siltä, etten malta odottaa et pääsen tutustumaan lapseen kun hän syntyy. Raskaus aikana suojeluvietti vauvaa kohtaan oli suuri ja oli jo vahva kiintymys, mutta sanoisin et rakkaus synty samaa aikaan kun vauva ja kasvoi matkan varrella kun opin tutustumaan häneen.
Vierailija kirjoitti:
Raiskaus vauvat on vähintään levottomia väkisin alkunsa saaneita inhokkeja vaikka niistä ihmisiä tulee.Se inho raiskaajaa kohtaan.Inho on molemmin puolista raiskaaja vihaa uhriaan.Ja raiskatun vauva vihaa kaikkia.
Hakeudu hoitoon.
En uskaltanut. Olikohan viikon ikäinen kun rupesin yhtäkkiä yösyötön aikaan itkemään onnesta, kun rakkaus jotenkin yhtäkkiä vyöryi päälle. Muistan sen hetken aina :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Tunsin kyllä sellaista vastuuntuntoa ja suojelua, mutta muutoin järkevästi suhtauduin. Vielä sairaalassa hoidin häntä, kun robotti.
Vasta 2 viikon jälkeen, kun mies meni töihin ja istuin sohvalla se pieni rääpäle sylissä tapittaen minua lempeästi, rakastuin häneen ja tajusin olevani äiti. Vastuussa tuosta toisesta ihmisestä. Oli aika henkisesti kova koettelemus synnytys, ei heti päässyt pää mukaan.
Rakastuin ennen kuin oli syntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastuin ennen kuin oli edes tehty.
Kun näin vauvani, hän oli ja on vieläkin maailman ihanimman näkoinen, paras ikinä. Hän on opettanut minulle mitä rakkaus on. Olen elämälle sanomattoman kiitollinen tästä lahjasta, tästä opettavaisesta ja kasvattavasta lahjasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, rakastin lastani, kun hän oli vielä masussa. Erityisesti tarve suojella häntä oli erittäin voimakas. Lapsen isä ajoi piittaamattomasti ylinopeutta, vaikka pyysin hidastamaan. Ohitteli vaarallisesti jne, lopulta poliisi pysäytti hänet. Sen jälkeen en raskauden aikana enää hänen kyytiinsä mennyt, joka paikkaan ajettiin kahdella autolla.
Synnytys oli ihanaa, oikein rinnassa tuntui lämpöä ja rakkautta syntymän jälkeen, tunsin kuinka jotakin hormoonia vapautui elimistöön ja kaikki tuntui mukavalta, täysin päinvastoin mitä olin aluksi ajatellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunteet lasta kohtaan ovat aivan muuta kuin rakastumista. Ihme seko aloitus!
Mikko känsälä on omituinen mies kun se pitää mieluummin vauvaa sylissä kun stripparia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ja vauvat on ihania. Niiden seura on mukavaa ja näet niissä itsesi ikään kuin lapsena. Upea kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vasta hänen syntymänsä jälkeen. Voi ei mitä ajatuksia ja tunteita olikaan odotusaikana. Nyt jälkeenpäin naurattaa, mutta kyllä mietin, että tykkäänköhän mä tuosta uudesta ihmisestä, mitä jos se onkin mun mielestä ärsyttävä jne vasta kymmenen vuoden jälkeen kehtasin ekaa kertaa kertoa nämä ääneen, olinhan hyvä äiti. Ja hyvä äiti ei mieti tuollaisia. No poika on nyt 22 ja rakkaus ja huolehtiminen ei tule koskaan loppumaan. Tuntuu edelleen välillä ihan fyysisesti ikävä, vaikka on opiskelupaikkakunnalla ollut jo neljä vuotta
💕
Tunsin hellyyttä, suojelunhalua, kiintymystä ja pelkoa vauvan menettämisestä. Muistan ikuisesti miten ihanalta tuntui kun vauvan tunsi 1.kerran. Ihan kuin pieni perhonen olisi lepatellut alavatsassa. Ja isompana kantapää näkyi ja tuntui klumppuna kyljessä ja kun sitä kutitti niin vauva veti äkkiä jalan takaisin kippuralle. Ja toinen vauva oli niin iso että takapuoli oli rintojen alla asti kuin pieni pöytä. Oi aikoja!
Rakastuin hänen ollessa synnytyskanavassa. Tuntui niin ihanalta! Toivottavasti teillä muilla on yhtä ikimuistoisia kokemuksia siitä hetkestä! <3
Oma äitini ei ole ikinä rakastanut lapsiaan, ainoastaan alkoholisti-isääni.