Lue keskustelun säännöt.
Rakastuitteko vauvaan jo sen ollessa masussa?
Kommentit (59)
Tuli siinä semmonen ihana yhteenkuuluvaisuuden tunne jo silloin kun vauva oli mahassa. Oli ihana kun vauva painautui mun kättä vasten aina kun silitin mahaa. 🥰
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon nämä todella suurilla kirjaimilla:
1) KYLLÄ VÄLITTÖMÄSTI - lapsen isä mies johon olin vähintään ihastunut
2) EN TODELLAKAAN - lapsen isä raiskaaja ja ei tämmöstä lasta voi vastaanottaa kuin adoptioon, raskaus = KIDUTUSBOKSI
Vierailija kirjoitti:
Tuli siinä semmonen ihana yhteenkuuluvaisuuden tunne jo silloin kun vauva oli mahassa. Oli ihana kun vauva painautui mun kättä vasten aina kun silitin mahaa. 🥰
Ja saunassa potki, tunsin kantapään. Oli helppo kieltäytyä kaikesta minkä tiesivahingoittavan häntä. Sappikivut vaivasi, mutta en ottanut yhtään pilleriä.
Vierailija kirjoitti:
Anna olla siellä kohdussa vaan. Ei sitä vauvaa ole tarkoitus syödä.
Joku raja se pitää ruokahalussakin olla.
Oli tarkoitus todeta sama, mutta ehdit ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli lähinnä suojelunhalua.
??? Jollakin sen suojelunhalun eli vaaran poistaminen pitäisi kohdistua johonkin muuhun kuin maha-asukin 'kotirakennukseen'.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnyin kyllä nopeasti, mutta rakastuin lapsiini vasta syntymän jälkeen ja en mitenkään heti laitoksella, vaan myöhemmin.
Missä vaiheessa tehdään kovat päätökset, jos sikiö kehityshäiriöinen? Jos sikiö on terve, niin sen jälkeen saa maha-asukkia rakastaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa tehdään kovat päätökset, jos sikiö kehityshäiriöinen? Jos sikiö on terve, niin sen jälkeen saa maha-asukkia rakastaa?
Vain jotkut kehityshäiriöt näkyvät sikiöaikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli lähinnä suojelunhalua.
??? Jollakin sen suojelunhalun eli vaaran poistaminen pitäisi kohdistua johonkin muuhun kuin maha-asukin 'kotirakennukseen'.
Hiukan hämärä lause.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vasta hänen syntymänsä jälkeen. Voi ei mitä ajatuksia ja tunteita olikaan odotusaikana. Nyt jälkeenpäin naurattaa, mutta kyllä mietin, että tykkäänköhän mä tuosta uudesta ihmisestä, mitä jos se onkin mun mielestä ärsyttävä jne vasta kymmenen vuoden jälkeen kehtasin ekaa kertaa kertoa nämä ääneen, olinhan hyvä äiti. Ja hyvä äiti ei mieti tuollaisia. No poika on nyt 22 ja rakkaus ja huolehtiminen ei tule koskaan loppumaan. Tuntuu edelleen välillä ihan fyysisesti ikävä, vaikka on opiskelupaikkakunnalla ollut jo neljä vuotta
Edelliseen lisäys, että aika nopeasti olet koska tahansa valmis vaikka kuolemaan tuon maailman rakkaimman ihmisen puolesta.
En silloin. Rakastuin vauvaani välittömästi, kun sitten näin hänet juuri syntyneenä.
En, mutta olisin varmasti silti henkeni antanut puolestaan. Rakastuminen tulee ajan myötä oikein kunnolla 😍.
Meillä oli miehen kanssa myrskyisät välit ja sitä myöten raskausaika oli todella rankka. Tiesin sisimmässäni, että rakastan, mutta kärsin pahasta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Vuoden mittaan rakkauden tuntemus heräili hiljalleen ja nyt sydän on pakahtumaisillaan rakkaudesta tuota pientä ihmistä kohtaan.
Anna olla siellä kohdussa vaan. Ei sitä vauvaa ole tarkoitus syödä.
Joku raja se pitää ruokahalussakin olla.