Lue keskustelun säännöt.
Mies ei ole kiinnostunut mistään minuun liittyvästä?
04.08.2024 |
Mies ei lähes koskaan kysy, miten voin, mitä ajattelen mistäkin.
Mulle tuli tänään mieleen, että mies ei muista edes äitini nimeä, mun tyttönimeä, ei aluksi muistanut mun syntymäpäivää useampaan vuoteen. Onko tää normaalia? Mulla on muutenkin olo, että mies on vain tyytynyt minuun, kun ensimmäinen suhde kariutui.
Hän ei halunnut viettää esimerkiksi ensimmäistä hääpäiväämme, olisin siis vain kotona leiponut jotain hyvää meille. Kun kysyin, eikö hänestä ole kivaa juhlistaa tärkeää päivää, hän suuttui ja kaupasta sitten haki ovet paukkuen jotain pientä hyvää ja kukkia. Ei tuntunut oikeen siltä, miltä pitäisi
Hän aluksi näytti aina teoilla ja puheillakin rakastavansa, mutta enää ei ole pariin vuoteen tuntunut siltä. Olen sulkeutunut sisäänpäin, sillä kun yritän kertoa asioista hän usein sivuuttaa ne ja kertoo vaan omia juttujaan päälle.
Jotenkin to be loved is to be known ei ainakaan toteudu. Minä en vain taida olla miehelle se oikea, vaikka luulin että meillä olisi täysin erityinen suhde ja siltä ensimmäinen vuosikin tuntui. Luulisi, että monessa vuodessa olisi oppinut tuntemaan toisen, mutta itsestäni tuntuu huijatulta.
Kommentit (66)
Mies ei vain yksinkertaisesti rakasta sinua. Et ole tärkeä. Roikottaa sinua mukana hoitamassa kotitöitä ja tarjoamassa seksiä, ja jättää sinut heti, kun löytää mieluisamman. Pahoittelen, mutta älä tuhlaa elämästäsi enempää vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies ei vain yksinkertaisesti rakasta sinua. Et ole tärkeä. Roikottaa sinua mukana hoitamassa kotitöitä ja tarjoamassa seksiä, ja jättää sinut heti, kun löytää mieluisamman. Pahoittelen, mutta älä tuhlaa elämästäsi enempää vuosia.
Selvästi tuo yksinjääminen silti pelottaa, kun sitten tulee pupu pöksyyn kun ottaa suhteen toimimattomuuden puheeksi.
Hän sanoi äsken itse, että ei muista asioita kun ei koskaan puhuta niistä. No en tiedä kuinka usein vaikka mun pitäisi sanoa noista asioista? Pitäisikö jankuttaa vaikka omaa tyttönimeäni? Ja kun tasan tiedän, että exän vanhempien ja sisarusten nimet muisti, eli tämä koskee vain minua.
En oikein tiedä. Nyt tämä kääntyi niin päin, että minä en vain näe kaikkea mitä hän muistaa. Ymmärrän sinänsä puolustusreaktion, mutta vaikeaa tämä on.
t. Ap
Ei, tuo ei ole normaalia.
Teki oikein pahaa lukea, miten huonosti sinua kohtelevan, välinpitämättömän ihmisen kanssa olet.
Mieti omia tunnetarpeistasi ja parisuhdemallejasi. Miksi tyydyt tuollaiseen. Ei sinun tarvitse. Hyvä, että kysyit täällä apua ja olet alkanut herätä.
Niin tuttua.
Hyvä että huomasit. Ei tule muuttumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on selvästi Porvoolaista avio-onnea.
Olisipa! Ja olen siis kyllä kertonut itsestäni miehelle nuo asiat ja luulin, että tunnemme toisemme hyvin. Itse tiedän, mitä mieheni ajattelee, tuntee, tiedän hänestä asioita ja olen niistä aidosti kiinnostunut. Luulin, että se olisi molemminpuolista ja aluksi tunsinkin oloni todella rakastetuksi.
Mulla ei ole sellaisia ystäviä, joille avautua, siksi avauduin tänne. Ja itken täällä oikeasti nytkin, kun on paha olla. Ei oo syytä provoilla, mutta ymmärrän epäluulonkin.
t. Ap
Hanki itsellesi elämä ja ystäviä. Älä kaada kaikkea miehen niskaan. Saattaa olla että olet raskas persoona, jos elämäsi keskipiste on vain mies. Sitä ei toinen ehkä jaksa. Ihan jo itsesikin takia laajenna elinpiiriä ja hanki myös harrastuksia.
Ei kysy täälläkään. Oksentaa työpäivän pahanolon niskaani ja häipyy omiin maailmoihinsa. Ikinä ei kysy mitään. Mutta eipä ole koskaan 20 vuoteen kysynyt hänen äitinsäkään. Jotenkin outoa porukkaa joille oma itse on vaan se maailma.