Onko Suomi täysin tipahtanut kansainvälisen kilpaurheilun tasosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistetaan että Suomi on aika paljon parempi talvi- kuin kesälajeissa. Jos talviolympialaisissakaan ei tule mitalin mitalia, niin sitten on aihetta huoleen.

Norjalainen voitti 10- ottelun, miesten 1500m juoksussa mitaliehdokas. Monessa lajissa näkyy Norjan edustaja finaalissa. Toki eivät pöhelö-jääkiekossa pärjää. 

 

Norjassa ne nuoret, jotka suomessa hukataan kaikki jääkiekkoon harrastavat yleisurheilua, hiihtoa ja mäkihyppyä ja sen vaikutuksen näkee kyllä heikkonäköinenkin 

Norjassa on rahaa käyttää urheiluun ja niin todellakin tehdään. Siellä eivät nuorten vanhemmat joudu lujille harrastusten kanssa.

Henkinen valmennus puuttuu pitkälti.

Tämän keskustelun pohjalta joku voisi tutkia onko jääkiekolla tosiaan muihin lajeihin nähden dominoiva asema, joka johtaa Suomen huonoon menestykseen. Täällä on tullut monia hyviä esimerkkejä sen puolesta, että näin tosiaan on.

Vierailija kirjoitti:

Valmennuskulttuuri, huono henkinen kestävyys urheilijoilla. Tyytymisen kulttuuri, puuttuu voittamisen nälkä ja se tietty itsevarmuus, että mitalia lähdetään ottamaan.

Harvassa tosiaan ovat urheilijat henkiseltä kestävyydeltään kuin Iivo Niskanen, sen lisäksi tietysti että liikunnallisia lahjoja löytyy kehitettäväksi. Arvokisoissa ei tehdä ennätyksiä tai edes kauden parhaita, saati olla omalla tasolla. Monille arvokisajännitys on murskaava kestää, kauden parhaat nähdään korkeintaan Suomi-Ruotsi-maaotteluissa. Silloin ei enää jännitä.

Vierailija kirjoitti:

Tämän keskustelun pohjalta joku voisi tutkia onko jääkiekolla tosiaan muihin lajeihin nähden dominoiva asema, joka johtaa Suomen huonoon menestykseen. Täällä on tullut monia hyviä esimerkkejä sen puolesta, että näin tosiaan on.

Ei ole. Suomessa on vain väärä valmennuskulttuuri. Täällä erikoistutaan jo varhain yhteen lajiin, Norjassa urheillaan pitkälle teini-ikään useaa lajia harrastaen. 

Sen kyllä huomaa koska se vanhempi yritti kaikkensa jotta lapsi voisi jatkaa ja koska se vanhempi on ensimmäisestä vanhempainillasta asti ollut naama norsun veellä kaikesta.

Niin huomaa. Olin joukkueenjohtaja mun lapsen joukkueessa ja useampi perhe ei suostunut ymmärtämään

a) miksi siellä harkoissa pitää käydä. (Kyseessä koreografialaji, eli yhden poissaolo on pois kaikilta ja poissaolija jää jälkeen)

b) miksi heidän lapsensa ovat kilpailuissa varalla (suoraa seurausta siitä etteivät olleet harkoissa. Tästä varoitettiin)

C) miksi pitää olla varainkeruuta

D) miksi varainkeruussa ei ole heille sopivia tuotteita (koska mikään ei sopinut heille)

Oli elämäni raskain vuosi. Onneksi nuo lopettivat. Paitsi lapsi oli kyllä ihan hyvä ja mukava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän keskustelun pohjalta joku voisi tutkia onko jääkiekolla tosiaan muihin lajeihin nähden dominoiva asema, joka johtaa Suomen huonoon menestykseen. Täällä on tullut monia hyviä esimerkkejä sen puolesta, että näin tosiaan on.

Ei ole. Suomessa on vain väärä valmennuskulttuuri. Täällä erikoistutaan jo varhain yhteen lajiin, Norjassa urheillaan pitkälle teini-ikään useaa lajia harrastaen. 

On se siinä mielessä että se laji on jääkiekko. Kyllä se imee sekä rahaa että urheilijoita suoraan muilta lajeilta.

Pää ei kestä, psyykkiset tekijät isoilla areenoilla.

Harjoittelun puute > vähäinen harjoittelu.

Astutaan yli, tulos mitätöidään, helpoin ratkaisu.

Suomi-Ruotsi maaottelusta jättäydytään pois, ei ole kunniantuntoa. 

Valmennus lapsenkengissä > ei vaadita tuloksia.

Ylimielisyys.

Reippauden puute, maitopoikia ja -tyttöjä.

Suomessa on myös yksi tabulaji, mitä ei saa arvostella: pesäpallo. Sitä ei pelata juuri missään muualla, ehkä jossain vähän. Tähän menee monia lahjakkaita juoksijoita ja kouluissa sitä pelataan ihan liikaa, ainakin ennen. 

Tai vaihtoehtoisesti kirjoitetaan, että lasten ja nuorten pitää ihan itse kulkea kaikki matkat, koska muuten on liian pulamössömeininkiä. Pitää kävellä 10 kilsaa tienvartta pitkin hallille tai kolmella bussilla kaupungin toiselle laidalle. Jos ei siihen pysty, niin ei kuulemma pidä harrastaa lainkaan.  

Mua naurattaa aina nämä kommentit. Mitä ihmeen pahaa on siinä, että vanhemmat vie sinne kaukana oleviin harjoituksiin ja näin mahdollistaa lapselle sen harrastuksen. Miten ihmistä voi syyllistää siitä, että se on kiinnostunut tarjoamaan jälkikasvulleen mahdollisuuksia? Olen aivan varmoja että näitä kommentteja jättää juuri ne vanhemmat jotka ei halua panostaa, mutta halutessaan pystyisivät. 

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on myös yksi tabulaji, mitä ei saa arvostella: pesäpallo. Sitä ei pelata juuri missään muualla, ehkä jossain vähän. Tähän menee monia lahjakkaita juoksijoita ja kouluissa sitä pelataan ihan liikaa, ainakin ennen. 

Ja kun sitä pelattaisiin koulussa edes kunnolla, mutta ei. 

Naiset ovat menestyneet hyvin verrattuna miehiin. Onko Suomen miesten taso laskenut?

Hongkong 4 mitalia, Ruotsi 7 tai vaikka Unkari 8

Suomi 0-0-0

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on myös yksi tabulaji, mitä ei saa arvostella: pesäpallo. Sitä ei pelata juuri missään muualla, ehkä jossain vähän. Tähän menee monia lahjakkaita juoksijoita ja kouluissa sitä pelataan ihan liikaa, ainakin ennen. 

Ja mikäli pesiksestä tulisi maailmanlaajuisesti pelattava laji, loppuisi suomalaisten menestys saman tien. Suomalaiset pärjää vain lajeissa, joita harrastetaan vain Suomessa ja korkeintaan jossain ungalabungalassa (tai no, nähty on että ungalabungalastakin tulee parempia urheilijoita kuin Suomesta...)

Vierailija kirjoitti:

Hongkong 4 mitalia, Ruotsi 7 tai vaikka Unkari 8

Suomi 0-0-0

Myös näillä mailla on mitali: Grenada, Fiji, Saint Lucia ja Dominica

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän keskustelun pohjalta joku voisi tutkia onko jääkiekolla tosiaan muihin lajeihin nähden dominoiva asema, joka johtaa Suomen huonoon menestykseen. Täällä on tullut monia hyviä esimerkkejä sen puolesta, että näin tosiaan on.

Ei ole. Suomessa on vain väärä valmennuskulttuuri. Täällä erikoistutaan jo varhain yhteen lajiin, Norjassa urheillaan pitkälle teini-ikään useaa lajia harrastaen. 

Kaikki haluaa lapsensa pelaavan jääkiekkoa, jokaisessa paskakylässäkin satsataan jääkiekkokaukaloihin tai jopa jäähalleihin. Lapset istuu vaihtopenkillä sen sijaan, että vaihtaisivat lajia. Kaikki haluavat jääkiekkomiljonääreiksi, niin kuin Teemu Selänne. Jääkiekkovalmentajia ja pikkuseuroja on maa täynnä, koko talvi käydään jääkiekkoa liigatasolla. Meillä on kaupungeissa valtavat jääkiekkopyhätöt ja kaikki liikenevä raha ja sponsorit tuhrataan jääkiekkoon. 

Viiden miljoonan asukkaan maassa, missä syntyvyyskin on laskenut ei jääkiekon ja jalkapallon lisäksi lapsia yksinkertaisesti riitä muihin lajeihin 

Ilman mitalia ovat myös Benin, Bhutan, Burundi, Kiribati, Komorit, Tuvalu ja Vanuatu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei velttoiluun tottuneelta "pullamössösukupolvelta"  voi oikein odottaa huippu-urheilun vaatimaa sinnikkyyttä ja kovuutta.   Ei jakseta pitkäjänteisesti sitoutua "ikävään" ja kovaan harjoitteluun. 

 Yksilöitä kyllä  on mutta laajempi  pohja puuttuu.   Jopa tervettä kansallisylpeyttä pidetään  jotenkin huonona asiana.  

Tämä ei itseasiassa ole nuoren, vaan vanhempien vika. Ollut jo pitkään. 

Meidän lapset on vuosien aikana harjoitelleet sirkusta, tanssia, voimistelua, koripalloa ja luistelua. Kaikki paitsi luistelu tyssäsi siihen, että meidän lapset oli ainoat jotka tulivat sinne harjoituksiin aina.

Muilla vanhemmat eivät jaksaneet vaivautua sitten kuitenkaan joka viikko sinne studiolle ta

Ennen tuohon itse kulkemiseen on tosiaan pystytty, mutta silloin Suomi kyllä vielä menestyikin. Ehkä sitä intoa ei vain ole tarpeeksi harrastamiseen, jos autokyytiä vaaditaan joka paikkaan? Kaikki suomalaiset urheilun menestystarinat kertovat hulluista, jotka ovat oikeasti rakastaneet ja harjoitelleet sitä lajia niin paljon, että epäonnistuminen ei ole ollut vaihtoehto. 

Suomihan on muodostelmaluistelussakin maailman huippu ja mullekin se selvisi vasta viime talvena. 

Sen sijaan jääkiekkoa lykätään väkisin kurkusta alas joka päivä talvella aamusta iltaan 

On. Ei vahingossakaan kiinnosta katsoa sellaista lajia, missä suomalaisia on mukana, sillä sen tietää jo etukäteen mitä siinä käy. Kuinka helkutin paljon sekin maksaa lähettää kymmeniä urheilijoita olympialaisiin "opintomatkalle", kun oikeasti vain harvalla on mahdollisuus edes pistesijoille. Voitaisiinko tehdä sellainen ratkaisu, että neljän vuoden päästä Suomi ei lähetä ollenkaan joukkuetta  o-kisoihin, "opinnot" voidaan suorittaa ihan kotimaassa tai EM-kisoissa?