Onko Suomi täysin tipahtanut kansainvälisen kilpaurheilun tasosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei velttoiluun tottuneelta "pullamössösukupolvelta"  voi oikein odottaa huippu-urheilun vaatimaa sinnikkyyttä ja kovuutta.   Ei jakseta pitkäjänteisesti sitoutua "ikävään" ja kovaan harjoitteluun. 

 Yksilöitä kyllä  on mutta laajempi  pohja puuttuu.   Jopa tervettä kansallisylpeyttä pidetään  jotenkin huonona asiana.  

Tämä ei itseasiassa ole nuoren, vaan vanhempien vika. Ollut jo pitkään. 

Meidän lapset on vuosien aikana harjoitelleet sirkusta, tanssia, voimistelua, koripalloa ja luistelua. Kaikki paitsi luistelu tyssäsi siihen, että meidän lapset oli ainoat jotka tulivat sinne harjoituksiin aina.

Muilla vanhemmat eivät jaksaneet vaivautua sitten kuitenkaan joka viikko sinne studiolle tai kentälle. Joskus ja jouluna oli systeemi. Puhuimme tästä voimistelussa yhden isän kanssa, joka oli

Tälläkin palstalla on jatkuvasti aloituksia sekä lasten urheilua vastaan että pöyristelyä siitä miksi vanhempien pitäisi käyttää aikaa siihen lapsen harrastukseen. Ei haluta kuskata, ei maksaa, ei myydä, ei mitään. Milläs niitä huippuja tulisi, jos vanhemmat ei suostu maksamaan niille harrastusta tai tuomaan niitä sinne harjoituksiin.

Itse asiassa suurin syy on se, että esimerkiksi jääkiekko syö suurimman osan pojista pois muusta urheilusta. Viisi miljonnaisesta kansasta ei vaan niitä nuoria riitä ihan joka paikkaan.

Jääkiekko syö myös suurimman osan urheilun rahoituksesta ja sponsoreista 

Vierailija kirjoitti:

Suomi on maailman ainoa maa jossa ei ole mustia urheilijoita? Tänne on tullut tummaa populaa kymmeniätuhansia eikö heistä ole ketään edustamaan Suomea jolloin mitalejakin tulisi.

Katso juoksulajeja, kyllä siellä on aika paljon ihan valkoihoisia urheilijoita, lukuun ottamatta jotain pikajuoksuja 

Karsten Warholm pätkii kaikki vaikka takaperin 400 metrin aidoissa ja ihan aito valkonaama norjalainen kyseessä. Eivät norjalaisetkaan tarvitse mitään afrikasta ostettuja urheilijoita edustamaan muka Norjaa. Ei tarvita mekään. Mennään nyt vaan ihan rehellisesti suomalaisin voimin. Ei se edes olisi hankisesti sama asia, jos joku nigerialainen esittäisi muka suomalaista olympialaisissa. Voitto ei tuntuisi omalta voitolta silloin, eikä kukaan juokse pelkällä ihonvärillä 

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa suurin syy on se, että esimerkiksi jääkiekko syö suurimman osan pojista pois muusta urheilusta. Viisi miljonnaisesta kansasta ei vaan niitä nuoria riitä ihan joka paikkaan.

Jääkiekko syö myös suurimman osan urheilun rahoituksesta ja sponsoreista 

Ja se mikä jääkiekolta jää, menee hiihtoon ja jalkapalloon. Ja nimenomaan miesten.

Kaikki muut lajit saa pärjätä ilman mitään. Joku yksittäinen urheilija saattaa saada sponsorin, mutta isoja tukia ei ole jaossa. Siis sellaisia että saataisiin masinoitua samanlainen ja -tasoinen junioritoiminta kuin kiekossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistetaan että Suomi on aika paljon parempi talvi- kuin kesälajeissa. Jos talviolympialaisissakaan ei tule mitalin mitalia, niin sitten on aihetta huoleen.

Norjalainen voitti 10- ottelun, miesten 1500m juoksussa mitaliehdokas. Monessa lajissa näkyy Norjan edustaja finaalissa. Toki eivät pöhelö-jääkiekossa pärjää. 

Norjassa ne nuoret, jotka suomessa hukataan kaikki jääkiekkoon harrastavat yleisurheilua, hiihtoa ja mäkihyppyä ja sen vaikutuksen näkee kyllä heikkonäköinenkin 

Vierailija kirjoitti:

Minusta Suomen pitäisi tiukentaa niitä tulosrajoja, joilla arvokisoihin pääsee. Sitten kun voitto Pihtiputaan piirikunnallisissa ei enää riitäkään arvokisoihin, urheilijassa ehkä nousee myös halu pärjätä kansainvälisesti. Tai sitten hän jää harrastelijaksi, mikä sekin on okei, mutta sitä ei tarvitse valtion rahoittaa.

Minä olen täysin eri mieltä. Jos tulosrajoja aletaan nostaa (Suomen puolelta yksipuolisesti) niin, ettei suuriin kisoihin pääse juuri kukaan, niin kynnys jatkaa urheilua ollenkaan nousee nuorilla liian suureksi. Kyllä heillä pitää säilyttää mahdollisuus päästä kisaamaan, vaikka tiedossa olisi huono menestys. Tässä ketjussa vaaditaan lisää henkistä valmennusta, mutta henkinen kantti kasvaa myös siitä, että menee niihin kisoihin ja opettelee millaista siellä on. Pitää päästä kilpailemaan parempiaan vastaan. Ei siitä tule mitään, jos eri lajien Suomen mestarit (tai vaikka olisi Euroopan mestareita) jätetään kilpailemaan tänne vain itseään huonompiaan vastaan ja kuvitellaan, että siitä syntyy tarvittava motivaatio.

Tulee suuri tyhjiö, jos lähdetään sellaiselle linjalle, että esim. seuraaviin kaksiin Olympialaisiin ei lähetettäisi lainkaan suomalaisia, vaikka heillä kansainvälisten sääntöjen mukaan olisi oikeus kisapaikkaan. Kuka nuori haluaa edes yrittää, kun ei ole suomalaisia esikuvia, joita seurata kv-kisoissa? Ei, kyllä siitä lajien suosio tippuisi entistä enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan turhaa touhua koko kilpaurheilu, kun ei kerran edes menestytä. Nyt leikkaamaan loputkin määrärahat pois kun pitää säästää ja jätetään kilpaileminen muille.

No eipä siitä takkiinsa ottaisi kuin muutama laji. Suurin osa ei saa juuri mitään tukea. Toki 60v Kalevit saattaisivat vetää herneen nenään kun kaikki Kalevin suosikit poistuisi eetteristä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta Suomen pitäisi tiukentaa niitä tulosrajoja, joilla arvokisoihin pääsee. Sitten kun voitto Pihtiputaan piirikunnallisissa ei enää riitäkään arvokisoihin, urheilijassa ehkä nousee myös halu pärjätä kansainvälisesti. Tai sitten hän jää harrastelijaksi, mikä sekin on okei, mutta sitä ei tarvitse valtion rahoittaa.

Niitä rajoja ei Suomi määrää, vaan kriteerit tulevat kyllä kansainväliseltä olympiaorganisaatiolta. Jokainen suomalainen urheilija joka tuolla on mukana on ansainnut omilla suorituksillaan pääsyn arvokisoihin 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistetaan että Suomi on aika paljon parempi talvi- kuin kesälajeissa. Jos talviolympialaisissakaan ei tule mitalin mitalia, niin sitten on aihetta huoleen.

Norjalainen voitti 10- ottelun, miesten 1500m juoksussa mitaliehdokas. Monessa lajissa näkyy Norjan edustaja finaalissa. Toki eivät pöhelö-jääkiekossa pärjää. 

 

Norjassa ne nuoret, jotka suomessa hukataan kaikki jääkiekkoon harrastavat yleisurheilua, hiihtoa ja mäkihyppyä ja sen vaikutuksen näkee kyllä heikkonäköinenkin 

Jep. Täällä kaikki aloittavat jääkiekon ja vaikka lapsesta nähdään että on hyvä juoksija, muttei kiekkoilija häntä roikotetaan ö-divisioonan vaihtopenkillä siihen asti että kaikki into urheiluun menee. Eikä ohjata sinne juoksun pariin, missä saisi niitä onnistumisen kokemuksia ja pärjäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa suurin syy on se, että esimerkiksi jääkiekko syö suurimman osan pojista pois muusta urheilusta. Viisi miljonnaisesta kansasta ei vaan niitä nuoria riitä ihan joka paikkaan.

Jääkiekko syö myös suurimman osan urheilun rahoituksesta ja sponsoreista 

Ja se mikä jääkiekolta jää, menee hiihtoon ja jalkapalloon. Ja nimenomaan miesten.

Kaikki muut lajit saa pärjätä ilman mitään. Joku yksittäinen urheilija saattaa saada sponsorin, mutta isoja tukia ei ole jaossa. Siis sellaisia että saataisiin masinoitua samanlainen ja -tasoinen junioritoiminta kuin kiekossa.

Meidän kunnassa pyydettiin kunnalta  avustusta uuteen patjaa korkeushyppytelineisiin, yleisurheilukenttää ylläpidetään täällä talkoovoimin. No eipä tippunut, mutta jalkapallokentälle kunta kustansi kyllä tekonurmen 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei velttoiluun tottuneelta "pullamössösukupolvelta"  voi oikein odottaa huippu-urheilun vaatimaa sinnikkyyttä ja kovuutta.   Ei jakseta pitkäjänteisesti sitoutua "ikävään" ja kovaan harjoitteluun. 

 Yksilöitä kyllä  on mutta laajempi  pohja puuttuu.   Jopa tervettä kansallisylpeyttä pidetään  jotenkin huonona asiana.  

Tämä ei itseasiassa ole nuoren, vaan vanhempien vika. Ollut jo pitkään. 

Meidän lapset on vuosien aikana harjoitelleet sirkusta, tanssia, voimistelua, koripalloa ja luistelua. Kaikki paitsi luistelu tyssäsi siihen, että meidän lapset oli ainoat jotka tulivat sinne harjoituksiin aina.

Muilla vanhemmat eivät jaksaneet vaivautua sitten kuitenkaan joka viikko sinne studiolle tai kentälle. Joskus ja jouluna oli systeemi. Puhuimm

Tälläkin palstalla on jatkuvasti aloituksia sekä lasten urheilua vastaan että pöyristelyä siitä miksi vanhempien pitäisi käyttää aikaa siihen lapsen harrastukseen. Ei haluta kuskata, ei maksaa, ei myydä, ei mitään. Milläs niitä huippuja tulisi, jos vanhemmat ei suostu maksamaan niille harrastusta tai tuomaan niitä sinne harjoituksiin.

Tai vaihtoehtoisesti kirjoitetaan, että lasten ja nuorten pitää ihan itse kulkea kaikki matkat, koska muuten on liian pulamössömeininkiä. Pitää kävellä 10 kilsaa tienvartta pitkin hallille tai kolmella bussilla kaupungin toiselle laidalle. Jos ei siihen pysty, niin ei kuulemma pidä harrastaa lainkaan.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa suurin syy on se, että esimerkiksi jääkiekko syö suurimman osan pojista pois muusta urheilusta. Viisi miljonnaisesta kansasta ei vaan niitä nuoria riitä ihan joka paikkaan.

Jääkiekko syö myös suurimman osan urheilun rahoituksesta ja sponsoreista 

Ja se mikä jääkiekolta jää, menee hiihtoon ja jalkapalloon. Ja nimenomaan miesten.

Kaikki muut lajit saa pärjätä ilman mitään. Joku yksittäinen urheilija saattaa saada sponsorin, mutta isoja tukia ei ole jaossa. Siis sellaisia että saataisiin masinoitua samanlainen ja -tasoinen junioritoiminta kuin kiekossa.

 

Meidän kunnassa pyydettiin kunnalta  avustusta uuteen patjaa korkeushyppytelineisiin, yleisurheilukenttää ylläpidetään täällä talkoovoimin. No eipä tippunut, mutta jalkapallokentälle kunta kust

Meillä sama tilanne. Vain jalkapallokenttiä ja jäähallia korjataan. Muut kentät ja välineet menee 100% seurojen pussista. Ja parasta: jäähallin yleisövuoro on arkena 13-14  ja jalkapallokenttiä ei saa käyttää paitsi seurat. Eli kukaan ei saa niitä verorahoilla kustannettuja juttuja sitten kuitenkaan hyödyntää.

Sitten taas yleisurheilukenttää saa tulla kuka tahansa koska tahansa käyttämään, koska onhan se itse kenttä kaupungin omistama. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei velttoiluun tottuneelta "pullamössösukupolvelta"  voi oikein odottaa huippu-urheilun vaatimaa sinnikkyyttä ja kovuutta.   Ei jakseta pitkäjänteisesti sitoutua "ikävään" ja kovaan harjoitteluun. 

 Yksilöitä kyllä  on mutta laajempi  pohja puuttuu.   Jopa tervettä kansallisylpeyttä pidetään  jotenkin huonona asiana.  

Tämä ei itseasiassa ole nuoren, vaan vanhempien vika. Ollut jo pitkään. 

Meidän lapset on vuosien aikana harjoitelleet sirkusta, tanssia, voimistelua, koripalloa ja luistelua. Kaikki paitsi luistelu tyssäsi siihen, että meidän lapset oli ainoat jotka tulivat sinne harjoituksiin aina.

Muilla vanhemmat eivät jaksaneet vaivautua sitten kuitenkaan joka viikko sinne studiolle tai kentälle. Joskus ja jouluna oli systeemi. Puhuimme tästä voimistelussa yhden isän kanssa, joka oli

Miksi nykyään ylipäätään on joku pakko, että lapset pitää vanhempien viedä treeneihin ja olla kentänlaidalla seuraamassa? Ei 80 ja 90 -luvuilla ollut tällaista, vaan kaikki mentiin ihan itse bussilla tai pyörällä harrastuksiin. Ei kaikilla vanhemmilla ole aikaa panostaa koko omaa vapaa-aikaansa lasten harrastuksiin. Kauheaa syyllistämistä tuokin kommentti, laiskat vanhemmat pilaavat lastensa tulevaisuuden kun eivät pakota ja vie riittävästi harrastukseen. Meillä ainakin harrastukset on harrastuksia, joita tehdään koska halutaan, ei koska on pakko.

Ylipäätään koko lasten harrastusmaailma on liian tavoitteellista. Ei meillä ainakaan lasten harrastusten tavoite ole se, että heistä tulisi kilpaurheilijoita, vaan tarkoitus on, että lapset oppivat liikunnallisen elämäntavan ja ylipäätään liikkuvat ja pysyvät kunnossa. Tuntuu, että tällaisia harrastusmahdollisuuksia on tosi vähän ja kun nämä menevät sekaisin liikuntaa tavoitteellisesti harrastavien kanssa, ollaan juuri ongelmissa, että toiset eivät ota harrastusta ollenkaan vakavasti ja toiset taas liiankin vakavasti. Ryhmiä pitäisi mielestäni eriyttää nykyistä enemmän harrastelija- ja kilparyhmiin.

Ankeuttajahallitus ei inspiroi ylittämään omaa tasoaan.

Pitäisi laatia doping ohjelma ja parhaat lääkärit. Väestöstä seuloa kaikki interseksuaalit naisten sarjaan. Joku amatööri tason miesnyrkkeilijä voisi viedä transhoitoon tai antaa ihan vain naisen passi. Jos ei tuolla ohjelmalla tuloksia tule nin on jo ihme. Kunnon kuuri vielä kankkuun nin rupee hartiat leviämään. 

Mikäs ihme se on, Purrat ja Orpot kyllä tulevat virnuilemaan mielellään mitalikuviin, mutta sitten selän takana leikkaa urheiluun sijoitettavia rahoja. 

Mutta niinhän se Purra sanoi, ylellisyystuote johon kaikilla ei tarvikaan olla varaa. Se on voi voi jos ei ole varaa harjoitella kunnolla ja täysipäiväisesti.

Ylipäätään koko lasten harrastusmaailma on liian tavoitteellista. Ei meillä ainakaan lasten harrastusten tavoite ole se, että heistä tulisi kilpaurheilijoita, vaan tarkoitus on, että lapset oppivat liikunnallisen elämäntavan ja ylipäätään liikkuvat ja pysyvät kunnossa. Tuntuu, että tällaisia harrastusmahdollisuuksia on tosi vähän ja kun nämä menevät sekaisin liikuntaa tavoitteellisesti harrastavien kanssa, ollaan juuri ongelmissa, että toiset eivät ota harrastusta ollenkaan vakavasti ja toiset taas liiankin vakavasti. Ryhmiä pitäisi mielestäni eriyttää nykyistä enemmän harrastelija- ja kilparyhmiin.

No niitä lapsia kuskataan koska ne treenit ei enää ole minkään järjellisen bussimatkan tai kävelymatkan päässä. Eikä ainakaan sellaisiin kellonaikoihin, että sinne kolmella bussilla tai kävellen ehtii.

Tuo on totta, että kaikki ei halua kilpailla. Se on ihan fine. Oma kommenttini oli enemmän nyt näihin vanhempiin, jotka tunkee sen oman lapsensa sinne kilpatoimintaan VAIKKA heillä ei ole aikomustakaan panostaa kuten siihen kuuluu ja samassa seurassa on vaihtoehtona myös harrastuspuoli. Tai lapsi haluaa kilpailla, mutta vanhemman kantti ei kestäkään sitä että se maksaa ja pitäisi käydä treeneissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

on tippunut

väkiluvun suhteessa suomen kuuluisi saada 3.5 mitalia

tämä on kuitenkin huono mittari koska urheilu perustuu siihen  että on rahaa. parempi mittari on bkt-suhde

tällöin suomen kuuluisi saada 15 mitalia

näistä olisi mukava kuulla olympiakomitean mielipide

 

Eikä perustu. Suomi oli vuonna 1924 yksi maailman köyhimmistä valtioista ja sai toiseksi eniten mitaleja Pariisin olympialaisissa Yhdysvaltojen jälkeen. Taakse jäi Ranska, Iso-Britannia, Italia ja Saksa.

 

Geneettinen materiaali heikennyt.

Et ottanut huomioon, että tuolloin ei suurin osa maailman maista edes osallistunut kisoihin. Afrikkalaiset eivät juosseet kilpaa jne. Sieltä se lahjakas urheilijaaines on vasta viime vuosikymmeninä noussut mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Mikäs ihme se on, Purrat ja Orpot kyllä tulevat virnuilemaan mielellään mitalikuviin, mutta sitten selän takana leikkaa urheiluun sijoitettavia rahoja. 

Mutta niinhän se Purra sanoi, ylellisyystuote johon kaikilla ei tarvikaan olla varaa. Se on voi voi jos ei ole varaa harjoitella kunnolla ja täysipäiväisesti.

Halutessaan seurat voisi monessa lajissa perustaa ryhmiä, jotka on halvempia. Siis ohjattua toimintaa vähemmän, omaehtoista enemmän. 

Kaikkea harjoittelua ei tarvitse suorittaa valmentajan nenän alla.

Miksi nykyään ylipäätään on joku pakko, että lapset pitää vanhempien viedä treeneihin ja olla kentänlaidalla seuraamassa? Ei 80 ja 90 -luvuilla ollut tällaista, vaan kaikki mentiin ihan itse bussilla tai pyörällä harrastuksiin. Ei kaikilla vanhemmilla ole aikaa panostaa koko omaa vapaa-aikaansa lasten harrastuksiin. Kauheaa syyllistämistä tuokin kommentti, laiskat vanhemmat pilaavat lastensa tulevaisuuden kun eivät pakota ja vie riittävästi harrastukseen. Meillä ainakin harrastukset on harrastuksia, joita tehdään koska halutaan, ei koska on pakko.

Tämä on juuri se ajattelutapa, jolla monet vanhemmat vetävät nykyisin lapset pois sieltä kilpaurheilusta (vaikka lapset siellä haluaisi olla). Jos sun lapset ei halua kilpailla, et oikeastaan ole koko keskustelun kohderyhmää.

Mun lapset haluaa kilpailla. Olen sen valmis heille tarjoamaan vaikka sinne menee kaikki aika ja raha. Se into kilpailuun lähtee lapsista itsestään. Tämä on joskus ei-kilpaintoisten vaikea ymmärtää, mutta monet lapset tykkää siitä kilpailemisesta.

Meillä myös on monet lapset kauden päättyessä itkeneet, koska vanhemmat on päättäneet että kilpaurheiluun ei osallistuta, koska lapsi ei pääse itse sinne harjoituksiin ja maksaa ja pitäisi vielä talkoilla. Monet vanhemmat priorisoi oman mukavuutensa lapsensa harrastuksen edelle.

Monella kyse ei ole mistään muusta kuin vanhempien haluttomuudesta tukea sitä kilpailemista. No osalla aidosti ei ole rahaa tai aikaa ja se on sääli. Mutta vielä suurempi sääli on katsoa vierestä sitä pienen lahjakkaan ja innostuneen harmia. Sen kyllä huomaa koska se vanhempi yritti kaikkensa jotta lapsi voisi jatkaa ja koska se vanhempi on ensimmäisestä vanhempainillasta asti ollut naama norsun veellä kaikesta.