Kaveriporukasta muutamat irtautuneet, käyvät omissa jutuissaan eivätkä edes pyydä meitä muita mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Meitä on viiden hengen kaveriporukka. Ollaan vanhoja opiskelukavereita ja jäimme kaikki asumaan yliopistokaupunkiimme. Alkuvuosina opiskelujen jälkeen nähtiin useammin. Pikkuhiljaa porukka alkoi vakiintua ja kolme meistä alkoi perustaa perheitä. Pikkulapsiaikana toki oli välillä hiljaisempia aikoja ettei nähty niin usein, koska lähteminen oli vaikeaa imettämisen, lapsenvahtina puuttumisen ym. takia. 

Ajan myötä huomasimme, että kaveriporukan koolle kutsuminen jäi aina minun tai "Sadun" vastuulle. Myös aikaa yhteiselle tapaamiselle alkoi olla aivan toivottoman vaikea löytää. Erikoisinta oli, että meille perheellisille kävi yleensä aika kuin aika ja olimme myös joustavia muuttamaan sovittuja suunnitelmia. Porukan lapsettomat taas olivat jostain syystä ykeensä joustamattomia aikataulujen suhteen. 

Olimme sitten jossain vaiheessa toisistamme tietämättä Sadun kanssa ostaneet jäsenyyden samaan kunto keskukseen ja huomasimme, että

Viestissäsi väitetään yhtäaikaa sitä, että perheellisille sopii vai  rajoitetut ajat, sitten sopiikin kaikki ajat ja sitten taas ei sovikaan... aina jotenkin väärinpäin... ja sinkutko ne ovat hankalia? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet siis sitä mieltä, ettei ihmisellä saa olla mitään omaa, vaan kaikki täytyy tehdä porukalla? Sehän on sairasta!

 

Olisi kiva jos joskus kysyttäisiin mukaan meitä muitakin kaveripiirin jäseniä.

Kysy itse, miksei sun ympärille muodostu kaveripiiriä? Niin mä teen, enkä kyttää muiden ystävyyksiä, ei ne multa ole pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on käynyt myös noin. Paitsi että olen ainoa kaveriporukasta jota ei pyydetä. Enpä voi muiden menoja kontrolloida, joten näillä mennään. Aika itsekseen saa nykyisin viettää aikaa.

Sama mulla. Yhtäkkiä kuuden hengen porukasta vain viisi tekevät yhdessä asioita eikä mua pyydetä mukaan. 

Se on sitten viiden hengen porukka. 

Se "joustamaton" lapseton saattaa olla vaikka vapaaehtoistyössä tai kummilapsensa lapsenvahtina silloin, kun sinä ah niin taitavana aikatauluttajana saisit sen yhteisen menon kalenteriin. Ainakin itsellä on paljon sellaisia sovittuja asioita jo marraskuulle asti, etten voi niistä enää "joustaa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet siis sitä mieltä, ettei ihmisellä saa olla mitään omaa, vaan kaikki täytyy tehdä porukalla? Sehän on sairasta!

 

Olisi kiva jos joskus kysyttäisiin mukaan meitä muitakin kaveripiirin jäseniä.

Kysy itse, miksei sun ympärille muodostu kaveripiiriä? Niin mä teen, enkä kyttää muiden ystävyyksiä, ei ne multa ole pois.

Ystäväpiiri oli jo. Tuohon piiriin ei tarvitse kuin yksi tyyppi, joka kokee yhden uhakseen ja tiputtaa hänet pois. Manipuloi ja kertoo omituisia vaiheita muille.

-ohis

Jos vaikka ehdotat jotain tapahtumaa seuraavalle viikonlopulle, niin ei millään sovi kun on ajatellut haravoida rivitalopihansa juuri silloin

No tämäpä juuri. Aina silloin kun olisi paljon aikaa, niin niillä lapsettomilla on haravointia, juoksulenkki tms ja ei sovi. Itse joskus mietin, että eikö sitä haravointia voi suorittaa tuntia aiemmin tai myöhemmin, mutta enhän toisaalta voi määrätä. Ja sekään ei käy jos sanot että voitaisiin haravoida yhdessä.

Mutta sitten kun sulla on se päivä kun kaikilla lapsilla on joku meno suunnilleen päällekkäin keskenään, mies työmatkalla jossain kuusessa yms, silloin se lapseton ehdottaa näkemistä. Ja kun sanot että aika x-x käy, koska se on ainut hetki kun ei ole kiirettä, niin no juuri se ei nyt sitten käy ja onpa tylsää kun oot aina niiden lasten kanssa.

Onneksi on myös niitä lapsettomia, joille nimenomaan sopii se että nähdään vaikka sillä aikaa kun lapset on harkoissa. Mun paras ystäväni esim treffaa mut omasta aloitteestaan jäähallin kahviossa. Siinä on hyvin 3-4h aikaa vaihtaa kuulumisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet siis sitä mieltä, ettei ihmisellä saa olla mitään omaa, vaan kaikki täytyy tehdä porukalla? Sehän on sairasta!

 

Olisi kiva jos joskus kysyttäisiin mukaan meitä muitakin kaveripiirin jäseniä.

Kysy itse, miksei sun ympärille muodostu kaveripiiriä? Niin mä teen, enkä kyttää muiden ystävyyksiä, ei ne multa ole pois.

Ystäväpiiri oli jo. Tuohon piiriin ei tarvitse kuin yksi tyyppi, joka kokee yhden uhakseen ja tiputtaa hänet pois. Manipuloi ja kertoo omituisia vaiheita muille.

-ohis

No sitten kerää uuden kaveripiirin, ei kyttää muiden menoja. Niin mä teen.

Vierailija kirjoitti:

Se "joustamaton" lapseton saattaa olla vaikka vapaaehtoistyössä tai kummilapsensa lapsenvahtina silloin, kun sinä ah niin taitavana aikatauluttajana saisit sen yhteisen menon kalenteriin. Ainakin itsellä on paljon sellaisia sovittuja asioita jo marraskuulle asti, etten voi niistä enää "joustaa".

Ai haravointia ja juoksulenkkejä? Sano sitten että sulla on hyväntekeväisyyttä äläkä että aiot just sinä päivänä haravoida.

1. Ystävyys ei ole pakollista, vaan täysin vapaaehtoista. Olen huomannut, että moni täällä ei sitä ymmärrä.

2. Kaverit vaihtuvat monta kertaaa elämän aikana. Vain harva on mukana koko elämän ajan. N57

Vierailija kirjoitti:

Jos vaikka ehdotat jotain tapahtumaa seuraavalle viikonlopulle, niin ei millään sovi kun on ajatellut haravoida rivitalopihansa juuri silloin

 

No tämäpä juuri. Aina silloin kun olisi paljon aikaa, niin niillä lapsettomilla on haravointia, juoksulenkki tms ja ei sovi. Itse joskus mietin, että eikö sitä haravointia voi suorittaa tuntia aiemmin tai myöhemmin, mutta enhän toisaalta voi määrätä. Ja sekään ei käy jos sanot että voitaisiin haravoida yhdessä.

Mutta sitten kun sulla on se päivä kun kaikilla lapsilla on joku meno suunnilleen päällekkäin keskenään, mies työmatkalla jossain kuusessa yms, silloin se lapseton ehdottaa näkemistä. Ja kun sanot että aika x-x käy, koska se on ainut hetki kun ei ole kiirettä, niin no juuri se ei nyt sitten käy ja onpa tylsää kun oot aina niiden lasten kanssa.

Onneksi on myös niitä lapsettomia, joille nimenomaan sopii se että nähdään vaikka sillä aikaa kun lapset o

Tämä! Oman kaveripiirin lapseton lähetti toukokuun lopussa viestiä tyyliin Kesällä sitten järjestetään jotain kivaa yhdessä! 

Lopulta kesäkuun alussa selvisi, että hänelle itselle kävi koko kesänä vain juhannusviikolla tiistain ja torstain välinen aika. Tekee miehensä kanssa etätöitä miehen vanhempien mökillä lähes aina kesäisin (matkaa kaupunkiin 45 km). Tänäkin aikana oli kaupungissa vain siksi, että miehellä oli toimistopäivä ja auton huolto. 

Itse olin jo vuotta aikaisemmin varannut tuohon ajankohtaan lomamatkan. Eräs kaveriporukasta oli jäämässä juhannuksena lomalle ja joutui tekemään koko viikon ylitöitä. Kolmas oli myöskin lomamatkalla.

Olen aina luullut, että tämä ongelma vain omassa kaveriporukassani. Hyvä keskustelu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se "joustamaton" lapseton saattaa olla vaikka vapaaehtoistyössä tai kummilapsensa lapsenvahtina silloin, kun sinä ah niin taitavana aikatauluttajana saisit sen yhteisen menon kalenteriin. Ainakin itsellä on paljon sellaisia sovittuja asioita jo marraskuulle asti, etten voi niistä enää "joustaa".

Ai haravointia ja juoksulenkkejä? Sano sitten että sulla on hyväntekeväisyyttä äläkä että aiot just sinä päivänä haravoida.

Se juoksulenkki on ehkä isomman ryhmän yhteistreenit ja pitäis perua sitte toisille kavereille tai muuttaa useamman ihmisen aikatauluja. Vapaapäivinä on usein myös aikaa tehdä niitä pitkiä lenkkejä ja tämän jälkeen pitää oikeasti levätä. Pihan haravointi pitää tehdä ja siitä sovittu miehen kanssa, roskalava tilattu jne. Haravointi pitää usein sisällään myös muutakin kuin sen haravoinnin esim. puiden leikkuun ja pihan laittamisen talviteloille ja keväällä sitten terassinhuoltamiset jne. Siihen menee oikeasti koko päivä, vaikka ei olis isoa pihaa.

Ei minulla ole kuin korkeintaan kaksi vapaata viikonloppua kuukaudessa ja tällöin on usein pakko tehdä kaikenlaista pakollista, koska olemme silloin molemmat vapaalla.

Lapsettomien elämä ei jää tauolle siinä vaiheessa kun lapselliset elävät vauva-arkea. Muodostuu uusia ystävyyssuhteita ihan samalla tavalla kuin lapsellisille lapsien myötä. 

Omat ongelmat asioiden sopimiselle tuo sitten työ, joka ei ole säännöllinen päivätyö ja saattaa olla varallaoloa, hälytystyötä jne. Tätä ei myöskään monet halua ymmärtää. Niitä vapaita viikonloppuja ja iltoja ei yksinkertaisesti aina vain ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se "joustamaton" lapseton saattaa olla vaikka vapaaehtoistyössä tai kummilapsensa lapsenvahtina silloin, kun sinä ah niin taitavana aikatauluttajana saisit sen yhteisen menon kalenteriin. Ainakin itsellä on paljon sellaisia sovittuja asioita jo marraskuulle asti, etten voi niistä enää "joustaa".

Ai haravointia ja juoksulenkkejä? Sano sitten että sulla on hyväntekeväisyyttä äläkä että aiot just sinä päivänä haravoida.

Se juoksulenkki on ehkä isomman ryhmän yhteistreenit ja pitäis perua sitte toisille kavereille tai muuttaa useamman ihmisen aikatauluja. Vapaapäivinä on usein myös aikaa tehdä niitä pitkiä lenkkejä ja tämän jälkeen pitää oikeasti levätä. Pihan haravointi pitää tehdä ja siitä sovittu miehen kanssa, roskalava tilattu jne. Haravointi pitää usein sisällään myös muutakin kuin s

Oman kaverini tapauksessa ei ole kyllä kyse mistään noista. 

En ole itse laittanut edes omaa elämääni tauolle lasten takia, vaan olen palannut omiin liikuntaharrastuksiini ja muihin heti kun neuvolasta olen luvan saanut. Lapsilla on isä ja hän on aina hoitanut lapsia jos olen johonkin halunnut mennä. 

Se vain kummastuttaa, että itse voin kyllä jättää porukkalenkin tai kuoroharjoitukset väliin, jos kaverit ehdottavat tapaamista. Lapseton kaveri taas ei voi siirtää suunnilleen kuappareissuakaan, vaikka joku ajankohta sopisi kaikille muille. 

Tuollainen mustasukkaisuus on ihan perseestä. Tottakai ihmiset haluavat viettää aikaa erilaisissa kokoonpanoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se "joustamaton" lapseton saattaa olla vaikka vapaaehtoistyössä tai kummilapsensa lapsenvahtina silloin, kun sinä ah niin taitavana aikatauluttajana saisit sen yhteisen menon kalenteriin. Ainakin itsellä on paljon sellaisia sovittuja asioita jo marraskuulle asti, etten voi niistä enää "joustaa".

Ai haravointia ja juoksulenkkejä? Sano sitten että sulla on hyväntekeväisyyttä äläkä että aiot just sinä päivänä haravoida.

Siis luuletko sä, että tänne vastaa vain tässä keskustelussa mainitut ihmiset? :D Vai kuvitteletko tuntevasi mut ja tietäväsi, mitä vastaan? Plus jokainen priorisoi asiat miten haluaa, juoksulenkki kuulostaa paljon mukavammalta kuin sinun seurasi...

Minä irtaannuin omaehtoisesti siinä vaiheessa, kun ihmisistä alkoi muovautua oy perhe ab:n suorittajia. Kuriositeettina mainitsen että itsellänikin on lapset kymmenen vuoden taidetauko-ikäerolla. Huvittavimmat tapaukset - nykyisin jaksaa jo naurattaa, silloin vtutti - olivat ehdottomasti he, joiden kanssa täytyi odotella jopa maalauskelien vaihtelevuutta, ja herukkakautena sekä marjastamisen aikaan ei sopinut tavata ikinä, koska täyshulluutta pää täynnä. Minä saatan olla omissa pikkujutuissani rutiinien orja arjessani, mutta kun koko perhe on aikataulutettu vuodenkiertoiseen omituisuuteen, haluan pysyä siitä niin kaukana kuin mahdollista. 

No jos on tylsää tai ikävää seuraa, niin ei kai sellaista kukaan halua pyytää mukaan menoihin.

Vierailija kirjoitti:

No jos on tylsää tai ikävää seuraa, niin ei kai sellaista kukaan halua pyytää mukaan menoihin.

Tiedän tunteen. Ei tupata kun ei tykätä. 

Ensin tiputetaan se, joka juo liian nopeasti liian paljon - pitääkö mun olla selvin päin, että saan tuon kotiinsa?

Sitten lähtee se, joka ei maksa omaa osuuttaan. 

Seuraavana se niuho, joka herää liian aikaisin siivoamaan. Ja se mölyäjä, joka jaksaa aamuun saakka pitää muita hereillä. Ja se, joka saa niitä kummallisia raivokohtauksia, mokoma riidanhaastaja. Ja se, joka puhuu vain itsestään. 

Minullekin on käynyt näin. Ei enää tullut viestejä yhteisiin kanaviin eikä oikein enää vastattu kun itse kirjoitin sinne. Osa porukasta siis siirsi yhteydenpitonsa jonnekin, jossa mä en ollut mukana. Kun en itse enää laittanut viestiä, niin heistä ei ole enää sen jälkeen kuulunut mitään ja vuosia on jo kulunut, eli eipä enää varmasti kuulukaan. Kyllä se satuttaa. Mutta ajattelen niin, että eivät olleet oikeita ystäviä ja kavereita tulee ja menee, kaikki kaveruudet eivät vain kestä loppuelämää valitettavasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet siis sitä mieltä, ettei ihmisellä saa olla mitään omaa, vaan kaikki täytyy tehdä porukalla? Sehän on sairasta!

 

Olisi kiva jos joskus kysyttäisiin mukaan meitä muitakin kaveripiirin jäseniä.

Kysy itse, miksei sun ympärille muodostu kaveripiiriä? Niin mä teen, enkä kyttää muiden ystävyyksiä, ei ne multa ole pois.

Ystäväpiiri oli jo. Tuohon piiriin ei tarvitse kuin yksi tyyppi, joka kokee yhden uhakseen ja tiputtaa hänet pois. Manipuloi ja kertoo omituisia vaiheita muille.

-ohis

Ja ainakin naiset tekevät tuota selän takana. Voi olla, ettei sinulla ole aavistustakaan miksi sinut on suljettu ulos porukasta. Joskus tuo manipuloiva "kaveri" esittää edelleen ystävääsi, etkä osaa epäillä häntä, vaan ihmettelet, mitä olet tehnyt väärin kun kaverit vähenevät. Ehkä saat kuulla vuosia myöhemmin totuuden tai et koskaan. Kuulostaa teinidraamalta, mutta on aikuisiakin, jotka tuota tekevät.

-eri