Kaveriporukasta muutamat irtautuneet, käyvät omissa jutuissaan eivätkä edes pyydä meitä muita mukaan.

Jotkut ovat vetureita ja jotkut perävaunuja. Joskus veturi kyllästyy vetämään taakkaa ja pääsee nopeammin eteenpäin ilman painolastia. Ole itse joskus veturi tai sitten perävaunu, jossa on polttoainetta veturille.

naismainen ajattelutapa, että se on muiden vika, kun ap:ta ei oteta mukaan. ihan kuin maailma olisi tasa-arvoinen ja ap:lla olisi oikeus päästä mukaan siksi, kun kaikki muutkin pääsevät.

ei ap:lle tule edes mieleen, että saattaisiko se olla oma vika, että ei seura kelpaa.

Jossain vaiheessa myös alkaa tuo perheellistyminen joka lopettaa täysin sosiaalisen elämän ja porukka istuu mieluummin kotona telkkarin edessä perse homeessa katsomassa putouksia ja visailuja.

Vierailija kirjoitti:

Jossain vaiheessa myös alkaa tuo perheellistyminen joka lopettaa täysin sosiaalisen elämän ja porukka istuu mieluummin kotona telkkarin edessä perse homeessa katsomassa putouksia ja visailuja.

Ihan tieoksesi, tätä kutsutaan myös aikuistumiseksi. Useimmat meistä jossain kohtaa aikuistuvat ja ystäviä silloinkin edelleen tavataan, mutta ei ihan jatkuvasti hengailla jossain kaveriporukoissa kaupungilla, vaan viihdytään entistä enemmän kotona.

Miksi heidän täytyisi pyytää teitä muita mukaan?

Onko teillä yksi ainoa kaveriporukka? Minulla on lapsuudesta asti tietty 4 tytön ryhmä, opiskeluaikana syntynyt melkein 10 naisen harrasteporukka, työssä ja työpaikoilla syntyneet ihmissuhteet ja puolison myötä tullut kaveripiiri. Onko joku oikeasti sellainen, että elää koko elämänsä yhdessä ainoassa kaveripiirissä?

Olisi aika hurjaa, jos tuo lapsuusaikainen kaveriporukka olisi kieltänyt minua ystävystymästä kenenkään kanssa opiskeluaikana, koska sehän tarkoittaa sitä, että minulla on kivaa muidenkin kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Olet siis sitä mieltä, ettei ihmisellä saa olla mitään omaa, vaan kaikki täytyy tehdä porukalla? Sehän on sairasta!

Niinkös ap sanoi? Lue uudelleen. 

Kateudestahan tuo useimmiten johtuu. Menestyneimmät ja rikkaimmat suljetaan ulos, koska heiltä ei sallitaan pientäkään soraääntä. Heitä voi lyödä kuin vierasta sikaa. 99 % ulossuljetuista on rikkaita, kauniita tai molempia

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä yksi ainoa kaveriporukka? Minulla on lapsuudesta asti tietty 4 tytön ryhmä, opiskeluaikana syntynyt melkein 10 naisen harrasteporukka, työssä ja työpaikoilla syntyneet ihmissuhteet ja puolison myötä tullut kaveripiiri. Onko joku oikeasti sellainen, että elää koko elämänsä yhdessä ainoassa kaveripiirissä?

Olisi aika hurjaa, jos tuo lapsuusaikainen kaveriporukka olisi kieltänyt minua ystävystymästä kenenkään kanssa opiskeluaikana, koska sehän tarkoittaa sitä, että minulla on kivaa muidenkin kanssa!

Tämä voi nyt järkyttää, mutta on olemassa ihmisiä, joilla ei ole yhtään kaveria, saati kaveripiiriä. Koko elämänsä aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain vaiheessa myös alkaa tuo perheellistyminen joka lopettaa täysin sosiaalisen elämän ja porukka istuu mieluummin kotona telkkarin edessä perse homeessa katsomassa putouksia ja visailuja.

Ihan tieoksesi, tätä kutsutaan myös aikuistumiseksi. Useimmat meistä jossain kohtaa aikuistuvat ja ystäviä silloinkin edelleen tavataan, mutta ei ihan jatkuvasti hengailla jossain kaveriporukoissa kaupungilla, vaan viihdytään entistä enemmän kotona.

Muualla maailmassa ei aikuistuta? -eri

Jos mun kaverit ei näkisi toisiaan ilman että olen mukana, niin harvoinpa nähtäis. 

Olisit onnellinen että ei tarvitse lähteä mihinkään kissanristiäisiin.

Mulle on käynyt myös noin. Paitsi että olen ainoa kaveriporukasta jota ei pyydetä. Enpä voi muiden menoja kontrolloida, joten näillä mennään. Aika itsekseen saa nykyisin viettää aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä yksi ainoa kaveriporukka? Minulla on lapsuudesta asti tietty 4 tytön ryhmä, opiskeluaikana syntynyt melkein 10 naisen harrasteporukka, työssä ja työpaikoilla syntyneet ihmissuhteet ja puolison myötä tullut kaveripiiri. Onko joku oikeasti sellainen, että elää koko elämänsä yhdessä ainoassa kaveripiirissä?

Olisi aika hurjaa, jos tuo lapsuusaikainen kaveriporukka olisi kieltänyt minua ystävystymästä kenenkään kanssa opiskeluaikana, koska sehän tarkoittaa sitä, että minulla on kivaa muidenkin kanssa!

Tämä voi nyt järkyttää, mutta on olemassa ihmisiä, joilla ei ole yhtään kaveria, saati kaveripiiriä. Koko elämänsä aikana.

Mikä on ap:n kaltaisille ihmisille optimi: silloin ei voi olla kieltämässä muita pitämästä hauskaa vedoten siihen, että olen kaverisi, ilman minua et mene minnekään.

Mitä nuo omat jutut ovat? Harjoittelevat triatlonia varten ja sinä mussutat suklaata sohvalla?

Mikä ihmeen alakoulun välituntialoitus?

Kai nyt aikuiset käyvät ihan missä tykkäävät, kenen kanssa haluavat, ilman mitään ryhmäkutsupakkoa.

Vierailija kirjoitti:

Mulle on käynyt myös noin. Paitsi että olen ainoa kaveriporukasta jota ei pyydetä. Enpä voi muiden menoja kontrolloida, joten näillä mennään. Aika itsekseen saa nykyisin viettää aikaa.

Sama mulla. Yhtäkkiä kuuden hengen porukasta vain viisi tekevät yhdessä asioita eikä mua pyydetä mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

naismainen ajattelutapa, että se on muiden vika, kun ap:ta ei oteta mukaan. ihan kuin maailma olisi tasa-arvoinen ja ap:lla olisi oikeus päästä mukaan siksi, kun kaikki muutkin pääsevät.

ei ap:lle tule edes mieleen, että saattaisiko se olla oma vika, että ei seura kelpaa.

Introspektio ei useinkaan ole naisten vahvinta aluetta, saati omien vikojen ja virheiden myöntäminen.

Hyökkäykseen vaan kaikkea ulkopuolista kohti, kuin esiteinit konsanaan.

Minulla on ap:n kaltainen kaveri. Kerroin lähteväni Hennan kanssa viikonlopuksi mökille ja kaveri sai melkein raivarin, miksi häntä ei ole kutsuttu mukaan, miksi syrjin häntä. Sain myös saarnan siitä, miten kavereita tulee kohdella tasapuolisesti ja miten on väärin, että en ota muiden tunteita huomioon.

Henna on koira ja mukaan mökille tulee mieheni, jolla koira on viikonloppuhoidossa.

Tämä repeytyminen tapahtuu yleensä aina kun osa saa lapsia. Ei-lapsettomat muodostavat heti oman porukkansa ja äitylit omansa. Ja aika luonnollinen jako sanoisin.