Suhde ilman vetovoimaa?
Jos muuten arvot ja kaikki kohtaa niin voiko parisuhde onnistua jos ei tunne ollenkaan seksuaalista vetovoimaa toista kohtaan?
vasta tutustumisasteella ollaan tässä. Ja mietin pitäisikö lopettaa homma alkuunsa kun seksuaalinen jännite puuttuu täysin. Auttakaa
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voisi toimia ainakaan itselläni. Säännöllinen seksi on tärkein syy olla suhteessa. Osaan kyllä itse laittaa ruokaa, käydä kaupassa, siivota ja pestä pyykkiä. Mutta seksiin tarvitaan kumppani.
Just. Mä osaan runkata itselleni orgasmin eli seksiinkään ei tarvita kumppania. 😂
Täytyykin muokata deittiprofiilia.😂 En osaa laittaa ruokaa, käydä käydä kaupassa, siivota, enkä pestä pyykkiä. (Etsin kimppania jakamaan elämää ja arkea, enkä pelkkää panokaveria)
Tämä on hyvä.
Seksiä ja runkkausta, suihinottoa kotitöitä (alaston kotiorjamies) vastaan haussa.
Nielen aina kaiken. Niin tehnyt nuoresta pitäen AINA. Penis on aivan ihana vekotin ja vempain.
Innoistuiskohan kukaan? Helsingissä.
Hep, kiinnostaa!
M vm -73
Suhde jossa ei ole seksiä (ja leikkejä ja erotiikkaa) on nimeltään ystävyyssuhde. Seksi (ja leikit ja erotiikka) on juurikin se "liima" joka tekee eron parisuhteen ja ystävyyssuhteen välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kemia voi kehittyä ajan kanssa, kun toiseen tutustuu ja molemmat pystyvät avautumaan ja olemaan haavoittuvaisia. Se voi olla syvempäälkin kemiaa kuin pikkuflirtti.
Kemia kehittyminen ajan kanssa on mahdollista ja sellaista tapahtuu koko ajan. Tähän perustuu se, että toisensa vuosia tunteneet työkaverit tai muut tutut alkavatkin tuntea vetoa toisiaan kohtaan ja rakastuvat. Mutta suurimman osan kanssa tätä silti ei tapahdu. Työpaikalla voi olla 50 miestä ja vain yhden kanssa kehittyy ajan kanssa kemiaa - tai sitten ei yhdenkään kanssa. Olisi täysin hakuammuntaa alkaa seurustella ilman vetovoimaa ja toivoa ja odotlla, että se syntyy ajan kanssa - todennäköisyys tähän on todennäköisesti jotain prosentin luokkaa. Helpompaa ja fiksumpaa etsiä ihminen, jonka kanssa kemiaa on jo heti alussa - tietää ainakin, että se on juuri hänen kohdallaan mahdollinen.
No, miesten kesken mahdollista. On kokemusta.
Kaappi-kulissihomojen/kulissi-bimiesten kesken tätä tapahtuu jatkuvasti.
Naiset, lapset sovitusti pidetään erillään tästä toiminnasta.
Raakaa itsekeskeistä elämää eli valehtelua ja kusetusta.
Kerroinpa nyt vaan totuuden.
Tällaista suhdetta kokeilleena, ei onnistu. Lopulta aloin inhoamaan miehen kosketusta ja edes ajatusta seksistä. Alkuun onnistui, mutt ei koskaan tuntunut luontevalta. Oli lähinnä välttämätön paha hoitaa alta pois. Kaverit ei voi olla pariskunta.
#54 Älä kiusaa. Kuulostaisi todella hyvältä. Mitä ruokaa haluat tänään?
M vm -73
Vierailija kirjoitti:
Ei voisi toimia ainakaan itselläni. Säännöllinen seksi on tärkein syy olla suhteessa. Osaan kyllä itse laittaa ruokaa, käydä kaupassa, siivota ja pestä pyykkiä. Mutta seksiin tarvitaan kumppani.
Seksi on ainoa syy miehelle olla parisuhteessa. Ehkä jotkut miehet haluavat jälkeläisiä, joka tietenkin on myöskin tärkeä syy, mutta se ei onnistu ilman seksiä.
E
verything in the world is about sex except sex. Sex is about power.
Oscar Wilde
Suhde ilman seksuaalista vetovoimaa on ennen pitkää suhteen loppu.
Vierailija kirjoitti:
Eihän seksi ole yhtä merkityksellinen kuin kommunikaatio ja tunteet.
Noin on naiselle. Miehelle seksi on ainoa joka merkitsee, siinäkin kommunikoidaan ja tunnetaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos naisella on ikää sen verran ettei unelmien miestä voi enää odotella lasten tekoa varten, kaverillinen mies on ihan hyvä vaihtoehto isäksi. On kuitenkin välttämätöntä keskustella etukäteen mitä kaveri on mieltä sivusuhteista, koska semmoisia vääjäämättä tulee. Jos ei lapsilla ole kiire, älä edes harkitse moista suhdekuviota.
Olen juuri tässä tilanteessa että ei olisi enää aikaa etsiä. En harkitsisi, jos en haluaisi lapsia.
Mies olisi ominaisuuksiltaan täydellinen perhe-elämään ja kumppaniksi muuten.
En aivan ymmärrä aloitusta. Kun olen kiinnostunut jostain ihmisestä ja sitten tavataan treffeillä, en tunne ns. seksuaalista vetovoimaa, mutta vetoa koskettaa häntä juttelun päätteeksi. Tunnen treffien jatkuessa vetovoimaa läheisyyteen, mutta en heti ns. seksiin. Mutta jos en tuntisi suurempaa fyysistä vetovoimaa, niin tuskin jatkosta mitään tulisi. Eniten minulla painottuu tunteet ja vuorovaikutus sekä huumori. Leikillisyys ja emotionaalinen läheisyys ennakoi hyvää yhteyttä myös seksuaalisesti.
Riippuu iästä, 6-kymppisenä en moisesta murehtisi.
Vierailija kirjoitti:
En aivan ymmärrä aloitusta. Kun olen kiinnostunut jostain ihmisestä ja sitten tavataan treffeillä, en tunne ns. seksuaalista vetovoimaa, mutta vetoa koskettaa häntä juttelun päätteeksi. Tunnen treffien jatkuessa vetovoimaa läheisyyteen, mutta en heti ns. seksiin. Mutta jos en tuntisi suurempaa fyysistä vetovoimaa, niin tuskin jatkosta mitään tulisi. Eniten minulla painottuu tunteet ja vuorovaikutus sekä huumori. Leikillisyys ja emotionaalinen läheisyys ennakoi hyvää yhteyttä myös seksuaalisesti.
Puuttuu juuri tuo halu kosketella, helliä, suudella ja sellainen väreily kehossa että haluan lähelle. En kyllä tunne mitään inhotustakaan. Voisin halata samalla tavalla kuin ystävää tai omaa äitiä. Mutta en tunne seksuaalisesti mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voisi toimia ainakaan itselläni. Säännöllinen seksi on tärkein syy olla suhteessa. Osaan kyllä itse laittaa ruokaa, käydä kaupassa, siivota ja pestä pyykkiä. Mutta seksiin tarvitaan kumppani.
Just. Mä osaan runkata itselleni orgasmin eli seksiinkään ei tarvita kumppania. 😂
Runkkaus ei ole seksiä. Se on itsetyydytystä, korviketoimintaa oikean seksin puutteessa. Parisuhteessa en runkkaa kuin pari kertaa vuodessa, ollessani esim työmatkalla ja erossa rakkaastani.
Itsetyydytyskin on seksin harrastamista ja seksuaalisuuden toteuttamista.
Ihmistä, joka ei ole koskaan harrastanut seksiä, kutsutaan neitsyeksi. Tilanne ei muutu, vaikka olisi runkann
Neitsyt ja seksin harrastaminen ovat eri käsitteitä. Seksiä voi harrastaa itsekseen tai kumppanin kanssa. "Neitsyyden menettämisestä" puhutaan yleensä, kun seksiä on harrastettu kumppanin kanssa, mutta tätä ennen on jopa suotavaa, että ihminen on tutustunut itseensä harrastamalla seksiä itsekseen :)
Vierailija kirjoitti:
En aivan ymmärrä aloitusta. Kun olen kiinnostunut jostain ihmisestä ja sitten tavataan treffeillä, en tunne ns. seksuaalista vetovoimaa, mutta vetoa koskettaa häntä juttelun päätteeksi. Tunnen treffien jatkuessa vetovoimaa läheisyyteen, mutta en heti ns. seksiin. Mutta jos en tuntisi suurempaa fyysistä vetovoimaa, niin tuskin jatkosta mitään tulisi. Eniten minulla painottuu tunteet ja vuorovaikutus sekä huumori. Leikillisyys ja emotionaalinen läheisyys ennakoi hyvää yhteyttä myös seksuaalisesti.
Vahva tämä. En edes pystyisi seksiin ekoilla treffeillä.
M51
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos naisella on ikää sen verran ettei unelmien miestä voi enää odotella lasten tekoa varten, kaverillinen mies on ihan hyvä vaihtoehto isäksi. On kuitenkin välttämätöntä keskustella etukäteen mitä kaveri on mieltä sivusuhteista, koska semmoisia vääjäämättä tulee. Jos ei lapsilla ole kiire, älä edes harkitse moista suhdekuviota.
Olen juuri tässä tilanteessa että ei olisi enää aikaa etsiä. En harkitsisi, jos en haluaisi lapsia.
Mies olisi ominaisuuksiltaan täydellinen perhe-elämään ja kumppaniksi muuten.
Eli maksukykyinen? Haluat väkisin eroperheen.
Lopettaisin. Inhottavaa toista kohtaan olla suhteessa, joka on lähinnä kaverillinen. Toisella voi kuitenkin olla vahvojakin seksuaalisia tunteita sua kohtaan ja hän sitten kärsii, kun ei tule vastakaikua. Tietty jos tämä toinen on tyyliä aseksuaali, niin sitten on eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän seksi ole yhtä merkityksellinen kuin kommunikaatio ja tunteet.
Noin on naiselle. Miehelle seksi on ainoa joka merkitsee, siinäkin kommunikoidaan ja tunnetaan.
No ei se nyt ainoa ole. Ei tässä mitään täysiä elukoita olla.
Miksi edes yrität parisuhdetta. Ehdota suoraan kaverivanhemmuutta.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu iästä, 6-kymppisenä en moisesta murehtisi.
Ihan samalla tavalla 60-vuotiaat hommaa salasuhteen, kun puoliso on pihtari.
Me erottiin juuri 30 vuoden suhteesta kun homma meni edellä kuvatun kaltaiseksi. Tai no, viimeisinä aikoina ei kyllä ollut edes yhtään hauskaa.