Mies on AINA kotona

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kodin laajennus? Lähekkäin asunnot? Sulla on kotimies ja ehkä se tykkää siitä. 

Kuvittelisi kotimiehen olevan parempi vaihtoehto kuin että hän istuisi joka toinen ilta lähipubissa kaljoittelemassa.

Onko tämä tosiaan ainoa vaihtoehto kotimiehelle, ääripäästä ääripäähän? ;-)

Itse uskon että suurin osa miehistä pystyy kyllä parempaan.

Täytyy sanoa että kun olen nyt vielä viikon lomalla, mies meni tänään töihin. Nautin. Aikasemmassa työssä mies oli usein työmatkoilla, mutta nykyään aina kotona. Talvella hän käy pilkillä viikonloppuisin joskus, mutta muuten on aina kotona. Täytyy myöntää, että kaipaan välillä niitä hetkiä kun sain päättää kaikesta itse. Lenkkeilyt hän haluaa hoitaa yhdessä, mies haluaa päättää mitä syödään ja tekee ruuat, vaikka minä sanon haluavani tehdä. Saatan sanoa aamulla että tehdään tänään makaronilaatikkoa, minä teen sitten kun tulen töistä, niin töistä tultuani meillä on valmiina jauhelihakeittoa. Mies on aina tunnin aikaisemmin kuin minä ja tykkää kokata.  Älkää nyt puuttuko noihin ruokien nimiin, nuo vain esimerkkejä että mies tekee jotain muuta varaamistani ruoka-aineista. Eikä minun ruokani pahaa ole, kelpaa se kaikille silloin kun teen ja kyllä siitä tykätään ja syödään. Kohta lähden lenkille ja päätän itse mihin menen. Sitten otan auton ja menen katselemaan joko vadelmat on kypsiä, ellei tule sadetta mies onneksi kulkee työmatkat pyörällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kodin laajennus? Lähekkäin asunnot? Sulla on kotimies ja ehkä se tykkää siitä. 

Kuvittelisi kotimiehen olevan parempi vaihtoehto kuin että hän istuisi joka toinen ilta lähipubissa kaljoittelemassa.

Onko tämä tosiaan ainoa vaihtoehto kotimiehelle, ääripäästä ääripäähän? ;-)

Itse uskon että suurin osa miehistä pystyy kyllä parempaan.

Juuri näin. Olen yrittänyt saada miestäni harrastamaan jotain. Yhtenä vuonna löysi kansalaisopistosta mieleisen kurssin. On sitä pubille muitakin vaihtoehtoja, melko paljonkin. Niinkuin ne harrastukset kodin ulkopuolella. 

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan molemmat, tosin minä käyn töissä kodin ulkopuolella, mies tekee pääosin etänä. Kummallakaan ei ole kodin ulkopuolisia harrastuksia eikä kiinnostusta tavata kuin paria ihmistä silloin tällöin. Lapsen kanssa tulee tehtyä asioita yhdessä ja erikseen, mutta pääsääntöisesti olemme kotona. Ja tämä on ihanaa! Olemme hyvin introvertteja, mutta toistemme seura ei ole kyllästyttänyt koskaan. On mukavaa kun molemmat puuhaa omiaan, mutta silti tietää että toinen on lähellä. 

Koronaeristyksen aikana monet valitti että puolison jatkuva seura ärsyttää. Meitä ei yhtään. Ikävä meinaa tulla jo, jos lapsi ja mies ovat pari tuntia jossakin ilman minua. Ainoastaan lapsen ollessa pieni, kaipasin hetkittäin yksinoloa, ihan väsymyksen takia. 

Taidetaan olla aika kummallisia, mutta onneksi meitä on tässä kaksi joille tämä sopii.

Ehkä introvertti sopii parhaiten parisuhteeseen toisen introvertin kanssa, jos tosiaan riittää hyvin sen yhden ja ainoan ihmisen seura. Hyvä näin.

Extrovertistä tämä voi taas tuntua siltä että hänet on kaapattu. Että intro tarvitsee hänen seuraansa koko ajan, koska viihtyy vain puolisonsa seurassa, eikä kaipaa muita ihmissuhteita. Eikä lähde kotoakaan mihinkään, ei välttämättä edes töihin. Extrolle tästä voi tulla vähän klaustrofobinen olo. 

Nyt pyydät sitä kumppania kävelylle. Ehkä jotain muutakin yhteistä tekemistä. Kulttuuririentoja sun muita. Eihän tuollaisesta elämästä tule mitään että toinen vaan laiskottelee eikä tee mitään. 

Voisitteko yhdessä käydä kuntosalilla?

Mutta kun kokoajan ei varmaan pois kotoa voi olla niin häiritseekö sinua siis että olette siellä kotona samaan aikaan? Valita sille niin varmaan ei ole kotona niin paljon tai etkö voi itse vaikka mennä ulos mahdollisimman paljon?

Olisi painajainen parisuhde jossa olisi pakko vapaa-ajalla rampata joissain keksimällä keksityissä riennoissa. Viihdyn kotona. Onneksi mieskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan molemmat, tosin minä käyn töissä kodin ulkopuolella, mies tekee pääosin etänä. Kummallakaan ei ole kodin ulkopuolisia harrastuksia eikä kiinnostusta tavata kuin paria ihmistä silloin tällöin. Lapsen kanssa tulee tehtyä asioita yhdessä ja erikseen, mutta pääsääntöisesti olemme kotona. Ja tämä on ihanaa! Olemme hyvin introvertteja, mutta toistemme seura ei ole kyllästyttänyt koskaan. On mukavaa kun molemmat puuhaa omiaan, mutta silti tietää että toinen on lähellä. 

Koronaeristyksen aikana monet valitti että puolison jatkuva seura ärsyttää. Meitä ei yhtään. Ikävä meinaa tulla jo, jos lapsi ja mies ovat pari tuntia jossakin ilman minua. Ainoastaan lapsen ollessa pieni, kaipasin hetkittäin yksinoloa, ihan väsymyksen takia. 

Taidetaan olla aika kummallisia, mutta onneksi meitä on tässä kaksi joille tämä sopii.

Ehkä introvertti so

Riippuu tilanteesta. Jos tuo introvertti ei valita seuranpuutetta,  eikä ole vaatimassa, että extro on aina kotona hänen kanssaan tai tekisi asioita vain hänen kanssaan, ei kai se pitäisi olla suurikin ongelma, jos ei tee mitään keidenkään muiden kanssa. Ei tuo mitään muissa roikkumista ole.

Tiedän suhteen missä on jopa valehdeltu noin, koska yleensä nainen ei tee mitään ilman miestä, mutta mieheltä on jotain omia menoja. Jopa mies on manipuloitu eräiden paskakasojen toimesta ajattelemaan jotain roikkumis mantraa, vaikka se ei ole totta. Eihän pelkästään se, että ei ole omia menoja ole toisessa roikkumista.

Mitä toisessa roikkumista se on, jos toinen saa mennä kuten haluaa, eikä toinen vaita siitä yhtään. Päinvastoin tuossa suhteessa nainen haluaa, että miehellä on oma harrastus , koska on juuri sen tyyppin3n, että tylsistyy helposti ja siitä sitten saa monesti haittavaikutuksena tuntea nahoissani muut perheenjäsenetkin. Saattaa märehtiä "Mitä mä kotona teen...tylsää" lauseita muiden kuullen.

Jos kumppani pyytää toista kauppareissulle autokuskiksi sen takia, että ei ole ajokorttia pari kertaa viikossa ei se hirveää häiritsemistä ole ja en kutsuisi sitä sellaiseksi, missä toisen pitäisi tuntea että pitää olla häiritsevän paljon toisen seuralaisena. Tai jos lomamstkstkin tekee mieluummin perheenä, en sitäkään kutsuisi ripustautumiseksi, jos niitä ei usea ole vuodessa ja varsinkin jos lapsia on mukana matkoilla. 

No mutta tuossa esimerkki tapauksessa olikin kyse ihan tahallisesti vääristelystä, koska joitain otti niin päähän se, että joku ei tehnyt mitään tai sitä, että ei elänyt  niinkuin joidenkin mielestä piti. Ei käyttäytynyt kun "itsenäinen nainen" joka menisi ystävien kanssa ulos ja matkoillekin välilläilman perhettä. Voih kuinka outoa. Ei harrastanut mitään ja ennenkaikje ei käynyt töissä ja maksanut 200% omat kulut.  

Melko hulppeaa muuten miten tuollaisiinkin seikkoihin voidaan keskittyä ihan kun olisi jotain ihan kamalaa mikä on pakko muuttua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan molemmat, tosin minä käyn töissä kodin ulkopuolella, mies tekee pääosin etänä. Kummallakaan ei ole kodin ulkopuolisia harrastuksia eikä kiinnostusta tavata kuin paria ihmistä silloin tällöin. Lapsen kanssa tulee tehtyä asioita yhdessä ja erikseen, mutta pääsääntöisesti olemme kotona. Ja tämä on ihanaa! Olemme hyvin introvertteja, mutta toistemme seura ei ole kyllästyttänyt koskaan. On mukavaa kun molemmat puuhaa omiaan, mutta silti tietää että toinen on lähellä. 

Koronaeristyksen aikana monet valitti että puolison jatkuva seura ärsyttää. Meitä ei yhtään. Ikävä meinaa tulla jo, jos lapsi ja mies ovat pari tuntia jossakin ilman minua. Ainoastaan lapsen ollessa pieni, kaipasin hetkittäin yksinoloa, ihan väsymyksen takia. 

Taidetaan olla aika kummallisia, mutta onneksi meitä on tässä kaksi joille tämä

Itse en nähnyt noissa kommenteissa keskustelua rahasta? Sain käsityksen tuosta viimeisestä kommentista, ettei välttämättä lähde mihinkään kotoa, ei töihinkään, tekee siis työt etänä?

Vierailija kirjoitti:

Nyt pyydät sitä kumppania kävelylle. Ehkä jotain muutakin yhteistä tekemistä. Kulttuuririentoja sun muita. Eihän tuollaisesta elämästä tule mitään että toinen vaan laiskottelee eikä tee mitään. 

Voisitteko yhdessä käydä kuntosalilla?

Mutta kun kokoajan ei varmaan pois kotoa voi olla niin häiritseekö sinua siis että olette siellä kotona samaan aikaan? Valita sille niin varmaan ei ole kotona niin paljon tai etkö voi itse vaikka mennä ulos mahdollisimman paljon?

En usko että ap kaipasi enemmän yhteistä tekemistä kumppaninsa kanssa, vaan sitä että kumppani tekisi välillä jotain itsekseen kodin ulkopuolella, jolloin ap saisi hetken olla kotona yksin.

-eri

No missäs sinä olet? Et kai kotona?

No mitäs jos hankkisit ihan oman kodin?

Vierailija kirjoitti:

just näin. tarviin vaa omaa aikaa,yksinoloa,,muuten voin huonosti.   siksi aina erilliset kodit. mun kaver sama.  ne sopi ukon kaa ton, yhteishuoltajuus,omat kodit ja juu,oli ihan kirkkovihkinäntä.

 

on oman tilan tarve. itse en voi nukkua edes samassa sängyssä,se toisen energia jo siinä. ei myöskään nukkumatilassa teknistä laitteistoa.  jos pakko valita, niin talosa, omat nukkumatilat pitää olla. joskus ei jaksa edes radiota, tv, siitä äänet pois. muista sinä..t''äää täällä ymmärtää sua

Eihän tuota paskaa pysty lukemaan.

Ap, onko miehesi aina ollut tällainen, vai onko hän muuttunut vuosien saatossa? 

Mietin vain että voisiko olla jokin sairaus taustalla, kuten masennus, kilpirauhasen vajaatoiminta tms, jos käytös on viimeaikoina muuttunut...

Etätyötkin voi kyllä passivoida, jos olen ymmärtänyt oikein.

Vierailija kirjoitti:

Ap, onko miehesi aina ollut tällainen, vai onko hän muuttunut vuosien saatossa? 

Mietin vain että voisiko olla jokin sairaus taustalla, kuten masennus, kilpirauhasen vajaatoiminta tms, jos käytös on viimeaikoina muuttunut...

Etätyötkin voi kyllä passivoida, jos olen ymmärtänyt oikein.

Ei se ole mikään sairaus, että ei elä sillä tavalla kuin palstamammat haluavat! Jotain rajaa nyt näihin juttuihin.

Ihmisellä on oikeus olla omassa kodissaan niin paljon kuin haluaa. Ahdistuja saa itse poistua.

Vierailija kirjoitti:

No mitäs jos hankkisit ihan oman kodin?

Hänellä luultavasti on jo ihan oma koti. Ongelma on vain se, että joku on kaapannut sen miesluolakseen ;-)

Vitsi vitsinä, mutta tosiaan, erilliset asunnot voisivat olla toimiva ratkaisu jos mikään muu ei auta. Ja jos edelleen haluaa suhteen jatkuvan. Sillä kannattaa myös miettiä onko tämä oikea henkilö itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt pyydät sitä kumppania kävelylle. Ehkä jotain muutakin yhteistä tekemistä. Kulttuuririentoja sun muita. Eihän tuollaisesta elämästä tule mitään että toinen vaan laiskottelee eikä tee mitään. 

Voisitteko yhdessä käydä kuntosalilla?

Mutta kun kokoajan ei varmaan pois kotoa voi olla niin häiritseekö sinua siis että olette siellä kotona samaan aikaan? Valita sille niin varmaan ei ole kotona niin paljon tai etkö voi itse vaikka mennä ulos mahdollisimman paljon?

En usko että ap kaipasi enemmän yhteistä tekemistä kumppaninsa kanssa, vaan sitä että kumppani tekisi välillä jotain itsekseen kodin ulkopuolella, jolloin ap saisi hetken olla kotona yksin.

-eri

Sitten hankitaan isompi kämppä tai muutetaan erilleen. Melko ahdistavaa elämää, jos pitää lähteä kotoa pois, koska toinen käskee. Jotkut tykkäävät olla paljon kotona, vaikka ei olisi mitään sairautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, onko miehesi aina ollut tällainen, vai onko hän muuttunut vuosien saatossa? 

Mietin vain että voisiko olla jokin sairaus taustalla, kuten masennus, kilpirauhasen vajaatoiminta tms, jos käytös on viimeaikoina muuttunut...

Etätyötkin voi kyllä passivoida, jos olen ymmärtänyt oikein.

Ei se ole mikään sairaus, että ei elä sillä tavalla kuin palstamammat haluavat! Jotain rajaa nyt näihin juttuihin.

Voi olla sairauskin, kaikki ei ole ihan niin mustavalkoista.

Tiedän useita henkilöitä joilla käytös oli muuttunut todella paljon tiettyjen sairauksien vuoksi. Kun syy löydettiin ja lääkitys aloitettiin, niin vähitellen henkilö palautui entiselleen. 

Sitten on tietysti niitä joilla ei ole käytös muuttunut, vaan ovat vain perusluonteeltaan koti-ihmisiä. 

-Hoitsu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt pyydät sitä kumppania kävelylle. Ehkä jotain muutakin yhteistä tekemistä. Kulttuuririentoja sun muita. Eihän tuollaisesta elämästä tule mitään että toinen vaan laiskottelee eikä tee mitään. 

Voisitteko yhdessä käydä kuntosalilla?

Mutta kun kokoajan ei varmaan pois kotoa voi olla niin häiritseekö sinua siis että olette siellä kotona samaan aikaan? Valita sille niin varmaan ei ole kotona niin paljon tai etkö voi itse vaikka mennä ulos mahdollisimman paljon?

En usko että ap kaipasi enemmän yhteistä tekemistä kumppaninsa kanssa, vaan sitä että kumppani tekisi välillä jotain itsekseen kodin ulkopuolella, jolloin ap saisi hetken olla kotona yksin.

-eri

Sitten hankitaan isompi kämppä tai muutetaan erilleen. Melko ahdistavaa elämää, jos pitää lähteä kotoa pois

En uskoisi että juuri kämpän koolla on suuremmin väliä, jos nyt ei keskiaikaista linnaa tule hankittua. 

Mikä siellä kodin ulkopuolella ahdistaa, jos siellä kävisi vaikka tunnin pari tekemässä jotain kivaa ja piristävää? Tulisi samalla vaikka jotain mielenkiintoista kerrottavaa kotiin tullessa. 

Ihanaa olla kotona! Suo se miehellesikin!