Terveyskeskuksessa huolestuttiin, kun en muitanut omaa henk. Tunnusta. Jouduin muistitestiin, olen 62 vuoias.

Vierailija kirjoitti:

Miten on edes mahdollista, ettei joku tiedä omaa henkilötunnustaan? Onko rima muutenkin matalalla, tai suorastaan nollassa, itselle asetettavien vaatimusten suhteen? Tyyliin riittää, että kulutan elämäni kelatukien varassa siideriä kitaten?

Johan on tehty johtopäätökset!

Ei muista omaa syntymäpäiväänsä ja sen jälkeen 4 merkin sarjaa? Miten onnistuu pankkikortin käyttö jos 4 merkin sarja on liikaa muistettavaksi? Tai miten yleensä selviää elämässä jos edes oma syntymäpäivä on liian vaikeaa?

Kyseessä on voinut olla se kuuluisa blackout. Yhtäkkiä ei muista esim. jonkun tutun nimeä, vaikka ennen on tullut suoraan mieleen. Täällä on näitä ilkkujia heti, mutta odottakoon vaan, tullee heidänkin kohdalleen joku päivä:D

Vierailija kirjoitti:

Missä sitä tarvitsee, kun se lukee kelakortissa? En minä muista pankkitilin numeroakaan, vaikka sitä joudun käyttämään harva se päivä, mutta esim. heprean aakkoset muistan helposti. Jokaisella on asiat priorisoitu tärkeisiin ja ei tärkeisiin.

Kyllähän noita säännöllisesti tarttee ja vaikka ei tarttiskaan niin yleensä ihmiset ne muistaa. Numerot ja kirjaimet on juuri sellaisia, jotka tarttuu melkein kuin itsestään mieleen. Muiden puhelinnumerot, syntymäajat, rekisterinumerot jne. 

Ja minä olen unohtanut kumpaa 2 sukupuolta olen ,tätä se teidän viherpesu on..mistä voi hakea korvauksia?????

Onkohan kaikkien keskusten toiminta asiallista. Joskus tuntuu että mennään liian pitkälle ja kytätään liian pieniä yksityiskohtia. Miksi joku haluaisi asioida siellä, ellei ole pakko. Yksityisellä asiakkaan maksaessa itse, pieni virhe sanoissa ei ole maailmanloppu, jos paikka on ok. Yksityisellä hammaslääkärillä yhdessä paikassa oli takertumista epäoleelliseen.

muistan kun tein kerran töitä vanhusten päiväkeskuksessa. siellä oli paljon muistisairaita. Toiset kyselivät joka 10. minuutti missä ovat ja miksi ovat täällä, toiset sitten olivat siellä odottamassa junaa tai lentokonetta tai toiset sitten ehkä kokivat olevansa lapsia, mutta jos tuli tilanne, että henkilötunnus piti sanoa, niin se tuli kuin py_ _yn suusta ja oikein.

Aika huolestettuvaa, kun pahasti muistisairaskin osasi luetella oman tunnuksensa. Hän ei kyllä osannut kertoa mikä kuukausi tai vuodenaikakaan oli menossa, puhumattakaan monesta muusta asiasta.

Omat lapsenikin ovat vaivautuneet opettelemaan omat tunnuksensa aikuisuuden kynnyksellä. Oli hieman noloa soitella äidille koulusta sitä kysyäkseen, kun sitä tarvittiin jossain. Aika moni muukin oli joutunut soittelemaan.

On outoa, jos aikuinen ei muista omaa sotua. Vielä oudompaa, jos syynä on vaan ettei vaivaudu opiskelemaan. Heti herää epäilykset henkilöllisyydestä tai muistin toiminnasta, koska tuo on vaan niin poikkeavaa. Kyllä ihmisen pitää tietää tuon verran, samoin kuin oma puhelinnumeronsa, osoitteensa ja mahdollisten lastensa sotut. Noiden muistamattomuuden taustalla voi olla hoitoa vaativia ongelmia, joten hyvä että tk:ssa huomioitiin asia. Olen itse melkein burnoutannut kerran ja silloin akuuteimmassa tilanteessa en muistanut omaa puhelinnumeroani, vaikka olen käyttänyt samaa numeroa viimeiset 20 vuotta.

Voisit olla myös iloinen, että muistitehti tehtiin: kaikki eivät pääse siihen edes itse pyytämällä. Ja kun sinulle nyt on tehty muistitesti, niin se on kyllä kirjattu myös tietoihisi: hyvä homma, että siellä lukee, että muisti normaali.

Kai tajusit sanoa lääkärille/hoitajalle ettet ole koskaan vaivautunut edes opettelemaan sitä, että muistamattomuutesi johtuu siitä. Harvinaistahan tuollainen tosin on, että kun hetu on suomessa varsin usein tarvittava numeroyhdistelmä, niin edes kuuteenkymmeneen ikävuoteen mennessä se ei ole tarttunut mieleen - vaikka sitä varmasti on joutunut myös suullisesti toiselle toistamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joudun käymään syöpähoidon takia verikokeissa kahden viikon välein, ja joka kerta ne kysyvät labrassa henkilötunnusta jo ovella, ensin tarkistavaat sen Kela-kortista ja sitten kysyvät sen vielä näyttöönoton jälkeen. Varmaan sielläkin heräisi epäilys jos alkaisin takellella.

Mitähän asioita ap sitten muistaa jos ei omaa henkilötunnustaan?

 

Ikävä kokemus. Vaan moniko tarvitsee normaalisti kahden viikon välein henkilötunnustaan? Epäilen että kahden vuoden välein on lähempänä oikeaa.

No, etpä ilmeisesti ole ainakaan terveydenhuollossa töissä, tai ollut sairaalassa. Niissä piireissä kysytään henkilötunnusta ja nimeä joskus useammankin kerran, jopa saman tunnin aikana. 

Vierailija kirjoitti:

Muistan jopa ala-asteaikaisten luokkatovereitten syntymäpäiviä. Tai vanhempieni ekan auton rekisteritunnuksen ja ensimmäisen lankapuhelinnumeron. Tai jotain yhtä muuta turhaa. Mutta toki oman ja puolison henkilötunnukset ovat muistissa. 

Puhelinnumerot muistan tietyissä 2 tai 3 numeron sarjoissa. Jos joku sanoo numeroni "väärässä rytmissä" niin en millään tahdo tunnistaa sitä. Muistan sen 3-2-2- rytmissä ja auta armias kun joku alkaa kysyä onko numeroni... 2-2-3 rytmissä niin numero kuulostaa vieraalta, eivätkä aivoni meinaa tunnistaa sitä.

Tai kun joku varmistaa, että onko puhelinnumero yhä tämä 579-loppuinen. Itse luettelen numeron aina 3-3-2-2 rytmissä, joten tuota kolmenpituista loppua joutuu aina miettimään. Sitten kun joku toistaa numeron +358 alkuisena, niin sekin sotkee.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee välillä totaalinen blackout enkä muista mitään, en välttämättä edes sitä että mikä vuodenaika on menossa. Ikää 43.

Jos tuollaista on vähänkin useammin, voisi olla hyväksi hakeutua muistitesteihin. Vuodenajan ja "kaiken" unohtaminen ei ole ihan tavallista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joudun käymään syöpähoidon takia verikokeissa kahden viikon välein, ja joka kerta ne kysyvät labrassa henkilötunnusta jo ovella, ensin tarkistavaat sen Kela-kortista ja sitten kysyvät sen vielä näyttöönoton jälkeen. Varmaan sielläkin heräisi epäilys jos alkaisin takellella.

Mitähän asioita ap sitten muistaa jos ei omaa henkilötunnustaan?

 

Ikävä kokemus. Vaan moniko tarvitsee normaalisti kahden viikon välein henkilötunnustaan? Epäilen että kahden vuoden välein on lähempänä oikeaa.

Ei se ole ikävä kokemus, koska muistan henkilötunnukseni, mutta viikko sitten jouduin päivystykseen, ja siellä alettiin ottaa verikokeita kysymättä Kela-korttia, henkilötunnusta tai edes nimeä. Kävikin ilmi että olin väärä potilas.

Jep, tuon vuoksi labra kysyy nimen ja henkilötunnuksen kahteen kertaan. Tosin, ammattilaisena ihmettelen, miten tai miksi joku kollega noin olisi toiminut? En jätä koskaan kysymättä, koska mitenkään en voi päivystyksen aulassa tietää, kuka on se N.N. jolta täytyy ottaa näytteet. Aivan välttämätöntä kysyä. 

Sivuhuomautuksena: Se, että läpäisee perusmuistitestin eli MMSE:n ei vielä täysin poissulje muistisairautta, vasta laajempi CERAD-testi kertoo totuuden.

Vierailija kirjoitti:

Sivuhuomautuksena: Se, että läpäisee perusmuistitestin eli MMSE:n ei vielä täysin poissulje muistisairautta, vasta laajempi CERAD-testi kertoo totuuden.

Epäilen, että ap: n tapauksessa ongelma on joku muu :D

Jos aloittaa siitä että monikaan ei muista nopeasti minkä ikäinen on yht'äkkiö kysyttäessä - hätkähtää ja mietti, hetkinen minä olen xx vuotias, kohta xx+1, mutta sitå joutuu kelailemaan, samoin, jos kysytään vanhempien ikää ja sisarusten ikää, ne pitäisi hyvin tietää, mutta taas joutuu päässään ehkä lasmemaan ja päättelemään.

En tiedä, huolestuuko terveyskeskus jos ei muista henkilötunnustaan, se on kuitenkin numerosarja jonka voi sotkea jos ei muista missä formaatissa se on ilmoitettu ... taitavat ensin kysyä kuitenkin syntymäajan ja sitten sotun? Eli jos ei muista koska on syntnyt, niin sitten alkaa olemaan kusessa ja jos ei lisäksi osaa vastata että missä asuu, niin vahtimestari tulee sulkemaan ovet takaa ja piipaa auto on tulossa hakemaan muistitestiin, kun ei tervetskeskuksesta uskalleta päästää pois jos ei ole paikkaa minne mennä.

Vierailija kirjoitti:

Ei tiedä sotuaan, ei osaa kirjoittaa

Oletko yhä työelämässä?

Oletko ikinä ollut?

Mitä työelämässä oleminen tähän kuuluu? Työelämässä on myös lukihäiriöisiä ja sellaisia jotka eivät tiedä sotuaan. Jos se on kerran annettu työnantajalle, sitä ei enää tarvita. Ehkä joskus kun käy pakollisissa työterveystarkastuksissa. Ei niitäkään ole pikkufirmoissa varsinkaan jos on itse omistaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä sitä tarvitsee, kun se lukee kelakortissa? En minä muista pankkitilin numeroakaan, vaikka sitä joudun käyttämään harva se päivä, mutta esim. heprean aakkoset muistan helposti. Jokaisella on asiat priorisoitu tärkeisiin ja ei tärkeisiin.

Kyllähän noita säännöllisesti tarttee ja vaikka ei tarttiskaan niin yleensä ihmiset ne muistaa. Numerot ja kirjaimet on juuri sellaisia, jotka tarttuu melkein kuin itsestään mieleen. Muiden puhelinnumerot, syntymäajat, rekisterinumerot jne. 

Yleensä ja kun minä muistan niin kaikkien muidenkin kuuluu muistaa. Argumentaatiota vauvapalstan tapaan.

Vierailija kirjoitti:

Sivuhuomautuksena: Se, että läpäisee perusmuistitestin eli MMSE:n ei vielä täysin poissulje muistisairautta, vasta laajempi CERAD-testi kertoo totuuden.

Ei välttämättä sekään ainakaan työikäisellä