Terveyskeskuksessa huolestuttiin, kun en muitanut omaa henk. Tunnusta. Jouduin muistitestiin, olen 62 vuoias.

Missä sitä tarvitsee, kun se lukee kelakortissa? En minä muista pankkitilin numeroakaan, vaikka sitä joudun käyttämään harva se päivä, mutta esim. heprean aakkoset muistan helposti. Jokaisella on asiat priorisoitu tärkeisiin ja ei tärkeisiin.

Olisivat saaneet laittaa sinut myös oikeinkirjoitustestiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joudun käymään syöpähoidon takia verikokeissa kahden viikon välein, ja joka kerta ne kysyvät labrassa henkilötunnusta jo ovella, ensin tarkistavaat sen Kela-kortista ja sitten kysyvät sen vielä näyttöönoton jälkeen. Varmaan sielläkin heräisi epäilys jos alkaisin takellella.

Mitähän asioita ap sitten muistaa jos ei omaa henkilötunnustaan?

 

Ikävä kokemus. Vaan moniko tarvitsee normaalisti kahden viikon välein henkilötunnustaan? Epäilen että kahden vuoden välein on lähempänä oikeaa.

Ei se ole ikävä kokemus, koska muistan henkilötunnukseni, mutta viikko sitten jouduin päivystykseen, ja siellä alettiin ottaa verikokeita kysymättä Kela-korttia, henkilötunnusta tai edes nimeä. Kävikin ilmi että olin väärä potilas.

Matkapuhelimet haperruttavat ihmisten muistia, kun ei tarvitse enää pitää mielessä edes omaa puhelinnumeroa, muiden läheisten puhelinnumeroista puhumattakaan. Mutta yleensä ihminen muistaa oman ja perheenjäsentensä henkilötunnuksen.

Muistaako ap puhelinnumeronsa ja ovikoodinsa? Postinumeronsa? Miten ovat käyttäjätunnukset ja salasanat? 62-vuotias ei vielä ole vanha.

Olen 78. Muistan sostunnukseni, nimeni, osoitteeni, puhelinnumeroni (myös entisen lankanumeron) äitini nimen, lasteni nimet ja syntymäajat, osoitteeni vuonna 1981 (kysyttiin passitoimistossa),  neljä eri pankkitunnusta (kahden pankkikortin ja s-kortin kaksi lukua) . Osaan piirtää kellotaulun oikein. Tyttäreni nauroi kun heillä on työhöntulotarkastuksessa muistitesti. Hänen uusi työntekijönsä kertoi ettei osannut. Laittoi vain 12, 3, 6 ja 9 kun täyteen suoritukseen pitää laittaa kaikki 12 numeroa. Koeaika kuitenkin jatkui. Lääkäri katsoi kuitenkin työkyvyn olevan riittävä.

Vierailija kirjoitti:

Et muista neljää perättäistä numeroa (koska kai jopa sinä tiedät milloin olet syntynyt)? Miten olet pärjännyt vuosikymmeniä esim. pankkikortin tunnusluvun kanssa kun neljä numeroa on mahdoton rasti?

Pankkikortin tunnuslukua tarvitsee useammin kuin henkilötunnusta.

Ei ole pakko mennä testiin. Ei muutkaan aina kiireessä muista vaikka vaihdettua puhelinnumeroa. Joskus voi olla väsynyt tai joku puutostila hetkellisesti. Liika lääketieteellistäminen on hullua, jos joka rasahdus on epäilys johonkin. Tai joka sanaan takerrutaan. Ihmisillä on myös tapana sanoa joskus kohteliaisuuttaan jotain, jota joku tilannetajuton alkaa korjaamaan lääketieteellisesti oikeaksi.

Vähän ohi aiheen, mutta moniko muistaa vanhoja lankapuhelinnumeroita muttei kännykkänumeroita? :D

Olisiko tässä vähän sama asia. Ne asiat mitä tarvitsee käyttää jäävät mieleen, kun taas ne asiat joita ei tarvitse konkreettisessti käyttää taas unohtuvat.

Samaa sarjaa kun nainen ei tajua että parittomat & parilliset numerot eivät ole samalla puolella katua..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joudun käymään syöpähoidon takia verikokeissa kahden viikon välein, ja joka kerta ne kysyvät labrassa henkilötunnusta jo ovella, ensin tarkistavaat sen Kela-kortista ja sitten kysyvät sen vielä näyttöönoton jälkeen. Varmaan sielläkin heräisi epäilys jos alkaisin takellella.

Mitähän asioita ap sitten muistaa jos ei omaa henkilötunnustaan?

 

Ikävä kokemus. Vaan moniko tarvitsee normaalisti kahden viikon välein henkilötunnustaan? Epäilen että kahden vuoden välein on lähempänä oikeaa.

Ei se ole ikävä kokemus, koska muistan henkilötunnukseni, mutta viikko sitten jouduin päivystykseen, ja siellä alettiin ottaa verikokeita kysymättä Kela-korttia, henkilötunnusta tai edes nimeä. Kävikin ilmi että olin väärä potilas.

??? Verikokeet syöpähoitojen ohessa ei ole ikävä asia koska sen vuoksi muistat henkilötunnuksesi? Positiivinen asenne, ei voi muuta sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä syntymäaikansa ja takaliitteen luulisi jokaisen täysillä käyvän aikuisen muistavan. Osoitteensa ja puhelinnumeronsa. Lastensa nimet.

Mä muistan meidän koko perheen hetut. Ja omien vanhempieni myös. Seitsemän hetua tulee täältä samantien, jos kysytään. 

Ehkä ne on asioita, mitkä toiset painaa helpommin päähän kuin toiset.

Onhan se vähän erikoista, jos ei viitsi omaansa opetella.

Vierailija kirjoitti:

Muistan omani henk.tunnuksen, mieheni ja 4 lapseni. Myös vanhempieni ja sisareni. Kaikki ulkoa. Kuten kännynumerot, osoitteet ja kaikki vähänkin tärkeimmät.

Tosin minulla on erikoinen harrastus. Lasken lähes kaiken päässäni. Kuten ostokset, prosenttilaskut, alennukset, murtoluvut, veronpidätykset, korot, lasten matikantehtävät jne.

Ja kyllä olen tehnyt sitä nuoresta, liki lapsesta asti.

Tykkään siitä ja siitä on myös valtavasti hyötyä. Laajennan sitä koko ajan, myös töissä siitä on hyötyä ja toivottavasti olen opettanut lapsilleni ne kikkakolmoset, kuinka helppoa on esim.prosenttilaskut, vaikeahkotkin päässäkaskien.

Ovat kaikki kympin oppilaita matemaattisussa aineissa, sekä äidinkielessä. Ne kulkevat käsi kädessä.

Toivon mukaan tämä opettelemani tapa lapsesta asti suojaa myös muistisairaudelta, ja jos ei niin harrastan sitä niin kaun kuin voin, koska se on kivaa 

Tuo on laskentoa eikä matematiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Samaa sarjaa kun nainen ei tajua että parittomat & parilliset numerot eivät ole samalla puolella katua..

Ne nyt voivat olla miten vain. Riippuen kaupungista tai kunnasta. Ja niidenkin sisällä voi olla eri tyylejä riippuen siitä, milloin katu on numeroitu.

Enpä minäkään ikääni muista. Syynä  etten koskaan ajattele ikääni tai vietä syntymäpäiviä - ei sitä muuhn tarvitse. Saahan sen laskettua sitten syntymävuodesta, jos joku sattuu kysymään. Muuten muistini toimii erittäin hyvin. Muistan yksittäiset keskustelut tarkasti, kuten vaikka katumaisemat (päässäni tuntuu olevan oikein hyvin toimiva kartasto, jonka avulla voin suunnistaa ja tietää missä on mikäkin ilmansuunta jne)

Mäkin unohdan tämän joskus. Joskus myös unohdan nimeni. Lisäksi unohtelen kaikkea muutakin jännää ja vähemmän jännää. Mulla tosin disso ja ptsd. 

Vierailija kirjoitti:

Samaa sarjaa kun nainen ei tajua että parittomat & parilliset numerot eivät ole samalla puolella katua..

monessa maassa vovat olla numerot ihan sikin sokin. meillä loma-asunto toisessa maassa ja kun talomme numero on 10, niin vieressä on 5, toisella puolen 14 ja kadun alussa muistaakseni 4. Talot nimittäin on numeroitu valmistumisjärjestyksessä

Älkääs nyt, minäpä olen kerran unohtanut oman nimeni. Olin teininä menossa ensimmäisen koirani kanssa sen ensimmäiseen näyttelyyn vanhaan Messuhalliin. Aulassa piti ilmoittautua sukunimen alkukirjaimen mukaisesti oikeaan jonoon, A-E, F-J jne. Melkein itku meinasi päästä, kun ei ollut aavistustakaan edes sukunimeni alkukirjaimesta, saati nimestä. Jonkin aikaa siinä kesti, että muisti palautui. Sitä se jännitys voi teettää!

Vierailija kirjoitti:

Miten on edes mahdollista, ettei joku tiedä omaa henkilötunnustaan? Onko rima muutenkin matalalla, tai suorastaan nollassa, itselle asetettavien vaatimusten suhteen? Tyyliin riittää, että kulutan elämäni kelatukien varassa siideriä kitaten?

Kun hakee kelatukia, niin aina voi katsoa kelakortista sen tunnuksen. Ei tarvitse päätä eikä muistia rasittaa.

Ei tiedä sotuaan, ei osaa kirjoittaa

Oletko yhä työelämässä?

Oletko ikinä ollut?

Muistan jopa ala-asteaikaisten luokkatovereitten syntymäpäiviä. Tai vanhempieni ekan auton rekisteritunnuksen ja ensimmäisen lankapuhelinnumeron. Tai jotain yhtä muuta turhaa. Mutta toki oman ja puolison henkilötunnukset ovat muistissa. 

Puhelinnumerot muistan tietyissä 2 tai 3 numeron sarjoissa. Jos joku sanoo numeroni "väärässä rytmissä" niin en millään tahdo tunnistaa sitä. Muistan sen 3-2-2- rytmissä ja auta armias kun joku alkaa kysyä onko numeroni... 2-2-3 rytmissä niin numero kuulostaa vieraalta, eivätkä aivoni meinaa tunnistaa sitä.