Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä on luonnollista menettää vanhemman?
02.08.2024 |
Tarkoitan ikää että vanhempien menetys ei ole enää järkytys vaan luonnollista ajan kulumista. Tuntuu että nykyään ihmiset on vieraantuneet kuolemasta lun ysikymppisiä vanhempiakin surraan somessa.
Kommentit (23)
Sanoisin että viisikymppisenä, jolloin vanhemmat ovat yleensä 70-80. Oman vanhemman kuolemaa saa silti surra, vaikka sen hyväksyykin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä suren kaikkia menehtyneitä läheisiäni vaikka kuolema ei olisi yllättävä tai järkytys.
Iäkkään äidin tai isän kuolema voi silti olla järkytys, jos se on huono ja tulee yllättäen, kuten minun isälläni. Hän sai syöpädiagnoosin, ja hänelle tehtiin hoitosuunnitelma, mutta hän kuoli kesken tutkimusten, koska edes lääkärit eivät ymmärtäneet miten pitkälle sinänsä vaarattomana pidetty eturauhassyöpä oli levinnyt.
Kyllä se lähiomaisen kuolema aina koskettaa vaikka olisi minkä ikäinen.
Yllätyksellinen kuolema järkyttää aina. Mutta jos vanhus on sairastellut ja huonossa kunnossa, niin kuolema on helpotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se ole ikäsidonnainen, hyvinkin vanhaa ihmistä, oli vaikka sata vuotta, moni suree henkilön menetystä.
Mummini kuoli 97v vuonna 2010 ja edelleen hän on meidän monen ajatuksissa ja muistellaan eli surraan ja olisi haluttu pitää hänet elämässä ikuisesti.
Vaikea määritellä mitään rajaa koska ihmisiä ja vanhempia on eri ikäisiä. 15-vuotiaalla voi olla 35v tai 80v vanhempi. Monet pitää varmaan ensimmäisenä mainittua suurempana tragediana mutta ei sillä lapselle ole merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yllätyksellinen kuolema järkyttää aina. Mutta jos vanhus on sairastellut ja huonossa kunnossa, niin kuolema on helpotus.
Vaikka se olisi tuossa sairausmielessä helpotus, niin se on silti suuri suru ja menetys. Minä suren vanhempani kuolemaa silti yhä joka päivä.
50+
Ei se ikää katso. Kyllä moni haluaisi että omat vanhemmat eläisi 100-vuotiaiksi. Olisko silloin itse keskimäärin 75-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea määritellä mitään rajaa koska ihmisiä ja vanhempia on eri ikäisiä. 15-vuotiaalla voi olla 35v tai 80v vanhempi. Monet pitää varmaan ensimmäisenä mainittua suurempana tragediana mutta ei sillä lapselle ole merkitystä.
Niin, lisäksi on vanhoilla ja sairailla ihmisillekin haaveita ja toiveita. Vanhempani olisi halunnut tehdä muutaman asian vielä ennen kuolemaansa, mutta ei ollut enää mahdollista silloin. Iso osa päivittäistä suruani on se, että hänellä jäi ne kovasti toivovansa asiat tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se ole ikäsidonnainen, hyvinkin vanhaa ihmistä, oli vaikka sata vuotta, moni suree henkilön menetystä.
Mummini kuoli 97v vuonna 2010 ja edelleen hän on meidän monen ajatuksissa ja muistellaan eli surraan ja olisi haluttu pitää hänet elämässä ikuisesti.
No juuri näin. Äidin kuolema yli 90v oli suuri suru. Vaikka se oli luonnollinen ja pitkä elämä elettynä, suru iski voimakkaana, koska äiti oli tärkeä ja läheinen ollut aina.
Ei siis iästä ole kiinni, vaan suhteesta se, miten syvää suru on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla älyllisen kehitysvamnan lisäksi tunnevammakin
Surin enemmän vanhempaani, joka kuoli, kun olin 55v kuin vanhempaani, joka kuoli, kun olin 30v. Ikä ei anna armoa tässä asiassa, vaan ihan muut asiat vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea määritellä mitään rajaa koska ihmisiä ja vanhempia on eri ikäisiä. 15-vuotiaalla voi olla 35v tai 80v vanhempi. Monet pitää varmaan ensimmäisenä mainittua suurempana tragediana mutta ei sillä lapselle ole merkitystä.
Mitäs onnrehnyt lapsen niin vanhana.
Huvittaahan se somessa kun kalastellaan tykkäyksiä nyyhkispäivityksillä missä kerrotaan kun mummo kuoli 86-vuotiaana
Minusta tuo ei ole ikä, vaan kuntokysymys. Mun äiti kuoli vajaa 60v ikäsenä, mutta oli kuollessaan aivokuollut, ollut jo useamman viikon. Kuolema oli helpotus, myös omaisille.
Vierailija kirjoitti:
Huvittaahan se somessa kun kalastellaan tykkäyksiä nyyhkispäivityksillä missä kerrotaan kun mummo kuoli 86-vuotiaana
Minun mummoni kuoli aikoinaan 40-vuotiaana, silloin kun isäni oli lapsi. Isäni on sanonut, että suri enemmän viisi-kuusikymppisenä menettämänsä isäänsä kuin lapsena menettämäänsä äitiä.
Ei sellaista luonnollista ikää ole olemassa. Se voi ahdistaa lasta yhtä paljon aina. Jos ei ole muita omaisia tai ei ole talous hyvällä tolalla, siihen on syyt miksi. Jos vanhempi on lähemmäs sataa, ehkä on sitten ikää jo hieman. Maailmassa aika harva pitää tuntemattomista huolta ja tässä maailmantilanteessa monilla on huolia, osa tuntuu luovan niitä lisää muille - se asennekin jo vaikuttaa.
Tätä kyselee ilmiselvästi ihminen, joka ei ole yhtäkään itselleen läheistä ihmistä vielä menettänyt.
no tuokin idiotismi karisee aikanaan
Kuinka paljon vanhemman?