Kun vaikeasta kriisistä selviää oikeasti hengissä ja suht täysjärkisenä. Millaisia ovat merkit, että on kasvanut ihmisenä?
Edellisen kriisin aikana (josta maksan kyllä vieläkin hintaa.) niin luulin todella, etten siitä selviä hengissä. Luulin todella, etten enempää kestä ja päätin, että nyt kuolen. Se helvetti kesti kuukausia ja kuukausia, ei valoa tunnelin päässä. Pelkkää pimeyttä ja synkkää epätoivoa. Se oli valtavaa luopumista ja kärsimystä.
Selvisin hengissä, en kuollutkaan, en luovuttanutkaan. Minä olen tässä tasapanoisempi ja rauhallisempi kuin kriisin aikana.
Sitä en tiedä, kouliko minussa joitain kohtia. Koen ehkä enemmän vastuuntuntoa itsestäni. En enää pyri menestyksiin. Jotain olen hyväksynyt vaikkakin vielä kaukana "valmiista."
Mitä te olette huomanneet itsessänne muuttuneet hyvin vaikean elämänvaiheen jälkeen? Pyritään löytämään asioita, jotka liittyvät ihmisenä kasvamiseen.
Kommentit (35)
En tuhlaa enää aikaani ihmisten kanssa, jotka eivät aikaani ansaitse. Kenenkään seurassa ei tartte roikkua velvollisuuden tunnosta. Panostan oikeisiin ystäviin, jotka hädässä tunnetaan.
Vierailija kirjoitti:
Löysin meditaation ja asioiden tarkkailemisen taidon. Asioiden tarkkailemisen taidon avulla havaitsin toistuvia haitallisia mielen ilmiöitä. Kun toistuvat haitalliset mielen ilmiöt olivat havaittu, ne alkoivat purkautumaan itsestään.
En sano että se on helppo tie. -sama
En nyt tiedä mikä on ap:n tarina mutta itselle väkivaltainen parisuhde aiheutti traumaperäisen stressihäiriön. Hiljattain luin että se on tilana aivoille niin raju että on verrattavissa aivovammaan. Kuulostaa loogiselta koska aika moni asia on erilailla kuin aiemmin. Jos tästä nyt jotain on oppinut niin sen että pärjään yksinkin. Ex tahkoi päähäni sitä ajatusmaailmaa että olen liian heikko pärjäämään yksin jos tulisi ero. Oli väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Löysin meditaation ja asioiden tarkkailemisen taidon. Asioiden tarkkailemisen taidon avulla havaitsin toistuvia haitallisia mielen ilmiöitä. Kun toistuvat haitalliset mielen ilmiöt olivat havaittu, ne alkoivat purkautumaan itsestään.
Itseasiassa näin kävi itsellenikin. Ei tullut mieleen heti kun aloituksen kirjoitin.
Minä olin tavallaan niin "sekaisin", että aloin kyseenalaistamaan aivan kaikkea. Siinä vaiheessa löysin jotain oppeja henkisyydestä ja sen kautta tutustuin meditaatioon.
Ei minusta tullut Buddhan kaltaista mutta opin tarkkailemaan ajatuksiani eri spektaakkelista. Opin myös meditoimaan, eli olemaan läsnä ja hiljentyä. Tarvitsin sitä kovasti, se oli edes se pieni hetki kun maadotuin jonnekin kaukaisuuteen mutta läsnäoloon. Välillä saavutin jopa eufoorisia olotiloja.
Meditoinut en ole viimeaikoina mutta silti sisäinen rauha jäi vaikka pinnalla myrskyää välillä kovastikin. Silti jokin selittämätön tunne sisälle pesiytyi kun pääsin jonkinlaiseen kosketukseen sellaisen osan kanssa josta en ollut aiemmin tietoinen. -ap
Elän päivä kerrallaan kliseisesti. Olen tosi rauhallinen, tasainen ja osaan suodattaa ajatella jos joku on ilkeä tyylillä "ja taas mennään" sen sijaan, että miettisin kauheasti nyt mussa on oltava jokin vika tai ylipäänsä muiden miellyttämistä. Tiedostan omat puutteeni ja vahvuuteni. En hakeudu sellaisten ihmisten seuraan, joiden kanssa olo on huono. Nautin yksin olemisesta ja rakkaasta lemmikistäni. Kodin siisteys ja terveellinen ruoka tuo iloa. Paljon on tietty vielä tehtävänä, mutta oon iloinen et oon tässä pisteessä.
Vierailija kirjoitti:
En nyt tiedä mikä on ap:n tarina mutta itselle väkivaltainen parisuhde aiheutti traumaperäisen stressihäiriön. Hiljattain luin että se on tilana aivoille niin raju että on verrattavissa aivovammaan. Kuulostaa loogiselta koska aika moni asia on erilailla kuin aiemmin. Jos tästä nyt jotain on oppinut niin sen että pärjään yksinkin. Ex tahkoi päähäni sitä ajatusmaailmaa että olen liian heikko pärjäämään yksin jos tulisi ero. Oli väärässä.
Kävin juuri tämän saman tien. Se tunnemaailma ja synkkyys, tiedät varmasti mistä puhun. Siinä oli koko identiteetti kadoksissa pitkän aikaa ja vieläkin keräilen sirpaileita yhteen. En pelkästään miehen aiheuttamia traumoja vaan siinä vyöryi samassa kaikki muukin päälle.
Me todellakin pärjäämme yksin ja paljon paremmin kuin ihmisten kanssa, jotka meitä alas painavat. Olen hyvin onnellinen, että pääsin lopulta pois siitä psykologisesta vankilasta. Se otti aikansa.
Kaikkea hyvää sinulle jatkoosi. Muistetaan arvomme. -ap
Ainahan voit ottaa asenteen että jos ei kelpaa antaa olla ja suunnittelet omaa elämääsi.
Elämä ei enää ahdista millään tavalla. Se on yksinkertaista, ulkoisesti melko vaatimatonta ja ennustettavaa. Luotan omaan selviytymiskykyyni, en takerru enää kehenkään enkä erityisemmin etsi mitään. On suuri vapaus tajuta etten oikeasti tarvitse ketään tukipuuta, uskon kuitenkin että osaan kysyä ja etsiä apua jos sitä tarvitsen. Voi myös sanoa että häpeä ei enää rampauta elämääni.
Kyllä nuo muutokset ovat todella isoja muutamassa vuosikymmenessä. Hitaita mutta myös merkittäviä.
Vierailija kirjoitti:
Ainahan voit ottaa asenteen että jos ei kelpaa antaa olla ja suunnittelet omaa elämääsi.
Elämä eletään elämällä, ei suunnittelemalla!
Minulle ei kukaan sano enää yhtään ilkeää sanaa ilman että saa moninkerroin takaisin. En ole enää lojaali selkäänpuukottajille vaan juoruan jos minusta juorutaan. Itse en aloita, mutta vastaan samalla mitalla.
En pelkää tulevaisuutta enää, entinen tulevan stressaaja on poissa. Muita asioita saatan stressata tosin. En tukeudu kehenkäään ja odota tukea, yksin selvisin ja se on vapauttava tunne että pärjää
Yksi selkeä merkki on, että tiedostaa haluavansa auttaa ihmisiä, jotka kokevat saman kriisin. Joku on keksinyt niinkin hienon nimikkeen kuin "kokemusasiantuntija", mikä kuvaa hyvin tätä, ns. vertaistukea.
Kirjoitit aika hyvän kuvauksen. Osaan samaistua siihen!
Itsevarmuutta tulee vahvistumisen myötä.
Vierailija kirjoitti:
En ole kasvanut ihmisenä.
Uskoisin että olet kuitenkin vähäsen, pakotetustikin kasvaa. Kaikista ei tule vahvoja kuitenkaan mutta oppiipahan jotakin aina.
Vaaka kyllä kertoo paljonko olet kasvanut.
Vierailija kirjoitti:
Löysin meditaation ja asioiden tarkkailemisen taidon. Asioiden tarkkailemisen taidon avulla havaitsin toistuvia haitallisia mielen ilmiöitä. Kun toistuvat haitalliset mielen ilmiöt olivat havaittu, ne alkoivat purkautumaan itsestään.
Kertoisitko tuosta lisää, vsikka pari ihan konkreettista esimerkkiä?
Sitten kun et ap vietä päiviäsi vauvapalstalla, voi sanoa että edes jotain kehitystä on tapahtunut.
Löysin meditaation ja asioiden tarkkailemisen taidon. Asioiden tarkkailemisen taidon avulla havaitsin toistuvia haitallisia mielen ilmiöitä. Kun toistuvat haitalliset mielen ilmiöt olivat havaittu, ne alkoivat purkautumaan itsestään.