Kannattaako "tehdä" kolmatta lasta?
Lapset ovat nyt 4v ja 5v. Elämä alkaa olla jo helpompaa, kun kummallakin on mennyt pahin uhmaikä ohi ja pojat on aika omatoimisia jo. Heidän kanssa on helppo matkustella ja mennä, kun ei tarvii olla enää mukana vaippoja ja muuta tavaraa niin paljoa. Lapset nukkuu yönsä, leikkivät keskenään ja isompi jo menee pihoillakin yksin. On ihan järjetön vauvakuume, mutta kannattaako vauva-arkeen enää ryhtyä? Onko kolmen kanssa paljon paljon rankempaa kuin kahden silloin kun kaksi vanhinta on kuitenkin jo tuon ikäisiä?
Kommentit (7)
on kokemusta just tuosta. Kaksi vanhinta olivat juuri täyttäneet 5 ja 6, kun taloon syntyi kolmas. Meillä oli miehen kanssa alusta lähtien kyllä ihan ajatus väh. neljästä lapsesta, ikäeroa vain ei mietitty, joten kolmas oli oikein toivottu ja tervetullut. Tiettyjen syiden (mm. kierukka) takia ikäero vain 'venähti' 5 vuoteen.
Koska isommat olivat jo erittäin omatoimisia, sain rauhassa hoitaa vauvaa, isompien satunnaisella avustuksella, poikia kun ovat. Meidän vauvat ovat olleet 'helppoja' (ei koliikkia, allergioita eikä tulehduskierteitä), joten vauva-aika oli ihanaa, isommatkin olivat innoissaan pienestä tytöstä. Ja koska itselläkin oli ikää ja kokemusta enemmän kuin esikoisen aikana, ei arjen pyörittäminen ollut hankalaa. Automatkojakin tehtiin moneen suuntaan ilman ongelmia.
Että jos suositella saa, niin suosittelen lämpimästi! =D
Itsellä on neljä lasta, 12, 10, 5v ja 3kk. Isommista on tosi paljon apua arjen askareissa ja vauvan hoitamisessa. Ja lisää lapsia sopisi joukkoon jos vain luoja suo... =)
Koskaan en ole kokenut hankalaksi matkustella ja kulkea lasten kanssa. Vauva menee siinä missä isommatkin!
se ei ikinä ole taloudellisesti kannattava. Lapsi vain ja ainoastaan kuluttaa rahojasi.
Eli... itseäni vituttaa kun auton ostosta aina sanotaan että ei kannata ostaa, koska se vain syö rahat, eikä auton arvo koskaan nouse. On vain muitakin arvoja, kuin pelkkä rahassa mitattava arvo. Oma vapaa-aika on tärkä ja turvallisuus jne..
Itse kysymykseen:
Meidän lapset ovat 8 (8,5) ja 7 ja elämä on helpompaa. Mulla oli pientä vauvakuumetta aikoinaan, mutta itse ajattelin ettei yli neljän vuoden ikäeroa viitsisi tehdä. Elämä on helpompaa joo..... ja kolmanteen varmasti suhtautuisi ensimmäisiä leppoisammin, mutta en jaksais aloittaa vaipparumbaa, korvatulehdusrumbaa, lastentarharumbaa (on maljon kivempaa käydä töissä, kun ei tarvitse kytätä kelloa koska lapsia hakemaan) enää uudestaa siinä vaiheessa, kun vanhemmat ovat päässeet juuri tuohon "helppoon ikään".
Meillä jäi kolmannen lapsen teko siihen, että työskentelin toisella paikkakunnalla, eikä lapsen teko vain onnistunut. Jos olisi meitä olisi varmaan 5, mutta lasten iät olisivat olleet 4, 2,5 ja vastasyntynyt, ei missään tapauksessa suurempaa ikäeroa. Syynä mm. se että viiden vuoden ikäerolla, ei lapset enää leiki toistensa kanssa.
itsekin haaveilen kolmannesta. Omat lapseni ovat saman ikäisiä kuin sinulla. Samoja asioita mietin, juuri kun pääsee helpommalla, lapset leikkivät keskenään paljon, matkoilla on helppoa kahden kanssa.... siltikin ajatus pienestä vauvasta tuntuu niin ihanalta, että voiko sitä vastustaa. Jos vain onni on myötä odotuksessa, niin antaa tulla vaan! Uskoisin, että sitten kun pojat on isompia, kun vauva syntyisi, niin se olisi kaikille mukavaa, isommat hoitaisi mukana ja itse saisi rauhassa keskittyä vauvaan. Kertokaa kolmen vanhemmat onko näin?
Kaksi vanhinta olivat 6 ja 4 kun kolmas syntyi. Minusta olli kiva ikäero siinä mielessä, että tuon ikäiset ovat jo eka eskarissa ja toinen voi olla kerhossa muutaman päivän viikossa eli saa olla vauvan kanssa välillä ihan kaksin. isommista on myös viihdytys apua vaikka niiden vastuulle ei pientä voi jättääkään.
Nyt kun kolmas täyttää jo kaksi, osaa vanhin lukea hänelle kirjoja (harjoitusta molemmille) ja keskimmäinen leikkii vaikka isoilla legoilla hänen kanssa kun teen ruokaa tai käyn suihkussa.
Jos ajattelee isompien koulun aloitusta saa siihen helpotusta sillä kukn on kotona pienen kanssa. Ei ole aamu- ja iltapäivähoito-ongelmia.
Mutta olen samaa mieltä, että lapsia ei tehdä vaan ne saadaan. Tietenkin asiaan voi vaikuttaa ehkäisyllä tai ehkäisemättä jättämisellä...
Mitä enemmän lapsia, sitä mukavampi elämä! Toki alussa oli mielestäni raskasta. Voi olla erilaista jos vauva nukkuu paremmin, mutta meidän vauveli (nykyään 2,5v) oli huono nukkuja. Muutenkin vaativa temperamentiltaan.
Nyt kaksoset ovat kohta 7v ja pikkusisko täyttää talvella 3. Eli ikäeroa tuli vähän päälle 4 vuotta. Nyt huomaa että kuopuskin alkaa päästä leikkeihin mukaan. Kehittyy paljon nopeammin kuin kaksoset aikanaan.
Toki vieläkin tuntuu välillä raskaalta. Kuopus ei vieläkään esim. päiväkuiva, on uhmaa ja haluaa tehdä kaiken itse... Mutta on tosi hauska ja iloinen lapsi, vanhemmatkin lapset rakastavat pikkuista yli kaiken! Eivät ole olleet mustasukkaisia vaan haluavat suojella häntä.
olen myös sitä mieltä ettei niitä lapsia niin vain tehdä.meillä oli monet vaikeudet saada tämä ainokainen joka on kaikkien sydänsulattaja.toinen tulee jos on tullakseen mutta noihin hoitojuttuihin en kovin helposti ainakaan vielä ala.....meitä on kolme ja tästä nyt nautitaan...