Lue keskustelun säännöt.
Tää yksinäisyys sairastuttaa mua. Kun on vuosia ollut hätätila päälle.
09.08.2025 |
Mulla on aivan tajuton syvä tuska, sitä ei pysty edes kuvailemaan. Välillä yöllä itken paniikissa kun oon yksin. Kriisi puhelin ei kanna kauheen pitkälle koska tilanne ei muutu.
Vanhemmat ei oo musta kiinnostuneita, on jtn kavereita mutta asuvat hyvin kaukana. Olen 30 v nainen ja mulla ei oo minkäänäköistä tukiverkostoa tai ylipäätään ei oo arjessa mitään ihmisyhteyttä.Olen dissosiaatiotilassa kokoajan kun muhun sattuu niin paljon. Viikot, vkloput, pyhät. Aina kotona vaa, lenkillä tai töissä. Ei oo menoja, ei oo elämä. Oon täysin terve ja kiva tyyppi.
Tää tila on vuosia kestänyt. Olen yrittänyt jo kuukausia miettiä miten saan itteni pois päiviltä koska eihän tätä tuskaa jaksa kukaan kantaa loputtomiin.
Ja joo! oon lenkkeilly tarpeeksi, oon harrastanut tarpeeksi, oon tehny tarpeeksi.
Sama oli teininä eikä mikään oo muuttunut elämässä.
Kommentit (54)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla munat jalkojen välissä?
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla munat jalkojen välissä?
Se saattaa olla ahdistava ristiriita, jos kokee itsensä naiseksi.
Entä jos yksin lenkkeilyn sijasta menisit vaikka joogaan, esim syksyllä kun kansalaisopistoissa alkavat tunnit? Ja ottaisit tavoitteeksesi tutustua toisiin samassa ryhmässä käyviin?
Yksinäisyys on raskasta, tiedän kokemuksesta. Jotenkin siitä pitäisi murtautua ulos, etsiytyä paikkoihin, tekemisiin, joissa tapaa muita ihmisiä. Itse aloitin vapaaehtoistyön kauan sitten ja sen puitteissa olen tehnyt monenlaisia asioita ja tutustunut ihmisiin. Toivon todella, että tilanteesi helpottuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen löytänyt ystäviä ainoastaan opintojen yhteydessä kun ollaan tiiviisti muiden kanssa. Edes töistä ei ole jäänyt ketään.
Oletko ap töissä, opiskelet vai "syrjäytynyt"?
Vierailija kirjoitti:
Olen löytänyt ystäviä ainoastaan opintojen yhteydessä kun ollaan tiiviisti muiden kanssa. Edes töistä ei ole jäänyt ketään.
Oletko ap töissä, opiskelet vai "syrjäytynyt"?
Sori, luin huonosti. Ilmeisesti työkavereista ei ole ystäviksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä jos yksin lenkkeilyn sijasta menisit vaikka joogaan, esim syksyllä kun kansalaisopistoissa alkavat tunnit? Ja ottaisit tavoitteeksesi tutustua toisiin samassa ryhmässä käyviin?
Ehkä ennemmin sellainen jossa voi jutustella, joku käsityö, taide, keramiikka...
Lähde mukaan eläinsuojelutoimintaan. Ylipäätään eläimistä pitävät ihmiset on empaattisia (ei kaikki).
Esim Tampereella voi käydä kissatalossa hoitamassa vapaaehtoisena kissoja esim olla seurana. Kokeneemmat hoitavat haasteellisimpia tapauksia.
Suosittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen vapaaehtoistoimintaa. Tutustu SPRn toimintaan. Saat suunnattua huomiota itsestäsi muihin ihmisiin ja huomaat, kuinka hyvin sun asiat onkaan. Sen lisäksi osallistu luonnonsuojelujuttuihin, Suomessa on pari isoa organisaatiota. Siellä tapaat toiminnan merkeissä luontevasti muita nuoria kolmekymppisiä.
Itsellä posttraumaattinen tressihäiriö eli kun on joutunut kokemaan lapsena jatkuvaa turvattomuutta ja väkivaltaa.
Suosittelen jotain rauhallista tekemistä esim rentoutuminen, jooga, neulominen.
Mielenterveystalo.fi löytyy omahoito-ohjelmia. Suosittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi konsti yksinäisyyden lievittämiseen on mielikuvitusystävä. Lapsillahan niitä on, eikä sitä pidetä mitenkään pahana asiana tai vääränä. Miksi ei voisi aikuisellakin olla?
NUo surkeuksia lisää elämään esittelevät harrastukset eivät ole kaikille sopivia saattaa vaan lisätä epätoivoa. ÄLkää aina ehdottako sellaisia joss anäkee LISÄ kärsimyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla kuitenkin on kavereita? Pidätkö heihin yhteyksiä? Ottaako joku heistä oma-aloitteisesti yhteyttä sinuun?
Olla yksin ja olla yksinäinen, on kaksi eri asiaa. Yksinäisyys on mielentila.
Esim. minulla yksinäisyyden tunnetta aiheuttaa se, että en pysty "aistimaan" muiden ihmisten tunnetiloja lainkaan. En siis tiedä pitääkö tapaamani ihminen minusta vai ei, jos hän ei sitä suoraan kerro.
Vierailija kirjoitti:
Lähde mukaan eläinsuojelutoimintaan. Ylipäätään eläimistä pitävät ihmiset on empaattisia (ei kaikki).
Esim Tampereella voi käydä kissatalossa hoitamassa vapaaehtoisena kissoja esim olla seurana. Kokeneemmat hoitavat haasteellisimpia tapauksia.
Suosittelen.
Tämä toimii ihmisillä, jotka itse tykkäävät eläimistä. Minä hiukan pelkään eläimiä, joten ystävän löytäminen eläintensuojelutoiminnasta olisi hyvin epätodennäköistä. Minä en ole eläin, jota pitäisi suojella.
eri
Ns hyväntekeväisyystyö imee ahnaasti sellaisia joilla on itsellään hätä eli käytetään hyväksi hädänalaisia vaikka pitäisi niminomaan satsata näihin ihmisiin ja antaa inspiraatiota valoisasta yhteisöstä ja tulevaisuudesta. Ei ole aina hyvä juttu ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähde mukaan eläinsuojelutoimintaan. Ylipäätään eläimistä pitävät ihmiset on empaattisia (ei kaikki).
Esim Tampereella voi käydä kissatalossa hoitamassa vapaaehtoisena kissoja esim olla seurana. Kokeneemmat hoitavat haasteellisimpia tapauksia.
Suosittelen.
Tämä toimii ihmisillä, jotka itse tykkäävät eläimistä. Minä hiukan pelkään eläimiä, joten ystävän löytäminen eläintensuojelutoiminnasta olisi hyvin epätodennäköistä. Minä en ole eläin, jota pitäisi suojella.
eri
Mitä pelkäämistä kissoissa on? Kilttejä ovat mielestäni. Tietenkin ihminen voi pelätä mitä vaan, minä pelkään lentämistä.
Jos kaipaat seuraa, niin oletko kokeillut hakea seuraa? Syrjäytyneille parhaita paikkoja ovat ehkä Ylilaudan seuranhakulanka ja Redditin r/ForeverAloneDating. Myös Suomi24 Treffit voi toimia.
Hanki jokin harrastus ellei jo ole, tai pakota" itsesi lähtemään johonkin tapahtumaan tai lähde edes muuten kiertelemään kaupungille ihmisten ilmoille tai mene vaikka museoon tai kultuuritapahtumaan jossa on muitakinnihmisiä. Harkitse terapiaa ellet käy jo.