Montako vuotta elämässäsi on mennyt koulutukseen ja montako työntekoon?
Olen 34v.
Kouluja olen käynyt yhteensä 21v (peruskoulu+lukio+yliopisto 2 eri alaa joista toisesta ei tutkintonimikettä suoritettuna).
Vakitöissä 4v, joista äitiyslomalla 2v. Osa-aikatyöskentely ennen valmistumista/vakipaikan saamista noin 2v. Eli puhdasta työtä noin 4v.
Vasta viisikymppisenä olen ollut töissä yhtä pitkään kuin opiskellut, vähän riippuen siitä saanko vielä lapsia ja pysynkö terveenä. Jos jään eläkkeelle 68v:na ja elän 75-85v:ksi, olen ollut elätettävä 37-47v ja työssäkäyvä elättäjä 38v (tai vähemmän, jos saan lisää lapsia/sairastun).
Ei mikään ihme että elätettäviä on enemmän kuin elättäjiä. Omasta puolestani osasta peruskoulua olisi voinut hyvin napsaista pois ja osan yliopisto-opinnoistakin. On aivan typerää vaatia monelta 5-6v tutkintoa kun käytännössä työelämän voi hyvin aloittaa 3v kanditutkinnon pohjalta ja tarpeen mukaan hankkia lisäkoulutusta täsmäasioista. Hyvin mielelläni olisin aloittanut työt aiemmin ja lapsia ryhtynyt tekemään myös aiemmin.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Hurjaa ajatella, että joillakin jää jatko-opinnot käymättä kunnolla ja eivät koskaan päädy työelämään.
Toiset taas paahtaa kolmen ihmisen koulut ja työt.
On siinä varmaan aika erilaiset elämät.
Osa on ikuisia opiskelijoita. Pitäisi myös sinne työelämään lähteä , eikä lukea seuraavaa ja sitä seuraavaa tutkintoa
2 kandia ja 2 maisteria.
Opintoja n. 28 v, töissä lukiosta alkaen, ensin osa-aikaisesti. Ekan kandin jälkeen siirryin pääosin työelämään ja opiskelin ohella. Parikymmentä vuotta lasken yleensä olleeni työelämässä.
Äitisvapaa n. vuoden.
Opiskellut n. 25 vuotta, työssä n. 25 vuotta. Suurin osa samaan aikaan.
Peruskoulu tottakai, ammattitutkinto 2v. Työelämässä 21v. Olen 42v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hurjaa ajatella, että joillakin jää jatko-opinnot käymättä kunnolla ja eivät koskaan päädy työelämään.
Toiset taas paahtaa kolmen ihmisen koulut ja työt.
On siinä varmaan aika erilaiset elämät.
Osa on ikuisia opiskelijoita. Pitäisi myös sinne työelämään lähteä , eikä lukea seuraavaa ja sitä seuraavaa tutkintoa
Olen yliopistolla töissä ja näitä en enää muista juuri nähneeni viimeiseen 15 vuoteen. Kun kiristykset ja uudistukset tuli niin ei kellään oikein ole varaa. Ikuisia opiskelijoita partoineen ei enää ole. :)
Jotkut opiskelee toisen tutkinnon uran tueksi kun jonkinlainen jatkuva oppiminen alkaa olla perusvaatimus monella alalla, mutta he käy sitten töissä opintojen rinnalla. Monella vieläpä perhe lisänä.
Olen Ylellä töissä. Viimeiset pari vuotta ovat kuluneet DEI-koulutuksissa joten en ole tehnyt töitä lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko nykyään melkein arvostetumpaa jos ei opiskele vaan menee vain töihin? Onko opiskelu lopulta yliarvostettua ja tapa vähentää työttömyyttä..
Ennemminkin ongelma taitaa olla toisinpäin: jo ekavuoden kandiopiskelijat hakee trainee-ohjelmiin taitotestejä hampaat irvessä suorittaen. Lainaa pelkäävät ja töitä tehdään niin paljon kuin on tarjolla. Tasapainottelevat läsnäolopakon ja työvuorojen välillä.
Opiskelijaelämä on tosi kuihtunutta kun vertaa aiempiin vuosikymmeniin. Välillä mietin, että osalla jää nuoruus elämättä kokonaan. Murehtivat muutenkin maailmanmenoa, eivät uskalla rakastua ja suunnitella perhettä.
Mua kiinnostaisi kuulla 40+ vuotiaan tarinoita siitä miksi ette päätyneet työelämään. Mitä kävi? Ja millä pärjäätte taloudellisesti? Ja mihin kaikkeen vaikuttanut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hurjaa ajatella, että joillakin jää jatko-opinnot käymättä kunnolla ja eivät koskaan päädy työelämään.
Toiset taas paahtaa kolmen ihmisen koulut ja työt.
On siinä varmaan aika erilaiset elämät.
Osa on ikuisia opiskelijoita. Pitäisi myös sinne työelämään lähteä , eikä lukea seuraavaa ja sitä seuraavaa tutkintoa
Kyllä työttömiä on enemmän koulut kesken jättäneissä tai jatko-opinnot kokonaan hylänneissä. Ei se opiskelu varsinainen riski ole, vaan luo turvaverkkoa.
Onko nykyään melkein arvostetumpaa jos ei opiskele vaan menee vain töihin? Onko opiskelu lopulta yliarvostettua ja tapa vähentää työttömyyttä..