Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pikkukylät on vastenmielisiä ukkoperiferioita, jotka itse pakottaa tytöt ja naiset muuttamaan pois
31.07.2024 |
Ylen juttu tänään: "Riina Tanskanen sai tarpeekseen lapsuutensa ukkomeiningistä ja muutti pois" https://yle.fi/a/74-20101878?fbclid=IwY2xjawEXHBpleHRuA2FlbQIxMQABHcdP9…
Juttu on täyttä totta ja täysin ohitettu näkökulma tätä ennen. Ensin tytöt ajetaan pois ukkoperiferiasta ja sen jälkeen heidät/meidät nähdään vain "katoavina kohtuina", kuten jutussa sanotaan. Todella karseaa.
Riina Tanskasen kokemus on teollisuuskaupungista, mutta sama ongelma pätee myös maaseutupitäjissä. Mitä pienempi paikkakunta, sen ankeampi ja taantumuksellisempi ilmapiiri. Eli suomeksi: sitä ukkoutuneempi periferia.
Jännä näkökulma sekin, että alueen merkitys on ohitettu myös kotimaisessa feminismissä, mikä on ihan totta.
Olen itse Hämeestä pikkupaikkakunnalta, mistä kaikki ikäluokkani tytöt muutti pois. Ilmapiiri oli niin ahdistava, että en itse käy siellä koskaan eikä ole vähäisintäkään kotiseutukaipuuta saati -rakkautta. Vihaan sitä pitäjää. Miehillä on aina etuajo-oikeus kaikessa, kaikkea tyttömäistä halveksitaan avoimesti. Tyttöjen harrastuksille, ilonaiheille, tyttöydelle nauretaan räkäsesti. Tyttöjä huoritellaan ja herjataan alakouluikäisistä lähtien. Samalla kolmekymppiset ja sitä vanhemmat ukot jahtaa kuola valuen tyttöjä kouluiästä asti. Miehiä ei syyllistetä mistään. Kaikenlainen ahdistelu ja väkivalta tyttöjä kohtaan nähdään täysin normaalina, edelleen tyttöjen pitää sietää se "huumorina", mistään ei saisi suuttua tai puolustautua. Jos seksiin asti mennään, se on tytön syy ja "itsepä läksit", olipa tilanne ihan mikä tahansa - vaikka raiskaus. Poliisiahan näissä kolkissa ei ole nähty vuosikymmeniin, joten ainoa "laki" näissä paikoissa on yhteisön normit - jotka on juuri niin kieroutuneet kuin kerroin.
Pikkupaikkojen todellisuus naisille ja tytöille on äärimmäisen ruma ja vastenmielinen, ja se on näiden pitäjien sielussa niin vahvasti kiinni, että en oikeasti usko, että sitä voidaan koskaan korjata. Siitä päästään eroon vasta, kun nämä pikkupitäjät pikkuhiljaa kuolevat pystyyn. Odotan sitä innolla.
Kommentit (321)
Muistan, kun itkettiin nuorten maalta kaupunkiin muuttoa. Eniten oltiin naisten kohdalla huolissaan, etteivät tuo väärää miestä mukanaan jos palaavat. Tai jää kaupunkiin perheensä kanssa. Sitä ennen pelättiin heidän raskaaksi tuloaan tai "liian hienoiksi " muuttumistaan.
Vielä nykyäänkin vanhat ukot alkavat hössöttää nuoria naisia piiloon, kun jotain uhkaavaksi koettua tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja oma kokemus on täysin päinvastainen. Opiskelin Kuopiossa ja palasin itärajalle, peräti 30km päähän Imatrasta.
>sen ankeampi ja taantumuksellisempi ilmapiiri. Eli suomeksi: sitä ukkoutuneempi periferia.
Miksi ankea ja taantumuksellinen on liitetty suoraan miehiin. Eikö voi olla ankea ja taantumuksellinen ilmapiiri ilman sukupuolittamista?
Minäkin kasvoin Hämeessä pienessä maalaiskunnassa. Minulla on edelleen traumoja tietynlaisesta miestyypistä, johon ei onneksi paljon isossa kaupungissa törmää. Vastenmielistä sovinismia ja hiljaista naisvihan hyväksyntää. Kukaan ei puutu epäkohtiin, koska selkärankaa sellaiseen ei ole. Pikkupaikkakunnat saavat kuolla sukupuuttoon.
Vierailija kirjoitti:
Ja oma kokemus on täysin päinvastainen. Opiskelin Kuopiossa ja palasin itärajalle, peräti 30km päähän Imatrasta.
Kuopiossa asuu 100 000 ihmistä enemmän. Hivenen eri asia kuin 25 000 asukkaan kuoleva teollisuuskylä Imatra.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
>sen ankeampi ja taantumuksellisempi ilmapiiri. Eli suomeksi: sitä ukkoutuneempi periferia.
Miksi ankea ja taantumuksellinen on liitetty suoraan miehiin. Eikö voi olla ankea ja taantumuksellinen ilmapiiri ilman sukupuolittamista?
Montako naisenemmistöistä ankeaa ja taantumuksellista pikkupaikkakuntaa tiedät Suomesta? Jään odottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja oma kokemus on täysin päinvastainen. Opiskelin Kuopiossa ja palasin itärajalle, peräti 30km päähän Imatrasta.
Kuopiossa asuu 100 000 ihmistä enemmän. Hivenen eri asia kuin 25 000 asukkaan kuoleva teollisuuskylä Imatra.
Niin, palasin kuitenkin. Lääkistä kun ei täältä lähempää sattumoisin löytynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luuleko joku, että tyttöys ja naiseus olisi erilaista isossa kaupungissa? Ei ole. Ihan samaa se on Helsingissäkin, voin sanoa omasta kokemuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan, kun itkettiin nuorten maalta kaupunkiin muuttoa. Eniten oltiin naisten kohdalla huolissaan, etteivät tuo väärää miestä mukanaan jos palaavat. Tai jää kaupunkiin perheensä kanssa. Sitä ennen pelättiin heidän raskaaksi tuloaan tai "liian hienoiksi " muuttumistaan.
Vielä nykyäänkin vanhat ukot alkavat hössöttää nuoria naisia piiloon, kun jotain uhkaavaksi koettua tapahtuu.
Mä muistan ton liian hienoksi muuttumisen "uhan"! Ja sekin koski ainoastaan tyttöjä, ei kukaan koskaan pelännyt sellaista pojista, koska poikia KANNUSTETTIIN kaikessa. Tyttöjen kaikki haaveet pyritään lyttäämään alusta asti, koska ne on kaikki "vääränlaisia". Kaikki mitä mainitsit kuuluu siihen mentaliteettiin, jolla tytöt ja naiset pyritään pitämään kurissa. Se oli ainoa tärkeä asia tyttöjen kohdalla. Myös tuo näennäinen "suojeleminen" on täyttä p***aa. Se on sam
Poikiako kannustettiin kaikessa? Ei ainakaan koulussa. Paitsi ehkä liikunnassa. Vähän vanhempana kannustettiin juomaan viinaa ja hankkimaan mopo koska siten sai naisia. Tai siis tyttöjä siinä iässä.
Taitaa vaan olla vähän erilaisia haasteita eri ihmisillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luuleko joku, että tyttöys ja naiseus olisi erilaista isossa kaupungissa? Ei ole. Ihan samaa se on Helsingissäkin, voin sanoa omasta kokemuksesta.
No ei ole. Muutin nuorena Helsinkiin ja sanon tämän nyt täydestä sydämestäni: se on totaalisen ja täydellisen erilaista kuin maalla. Maalla naisviha on niin kokonaisvaltaista että sitä ei pääse pakoon yhtään mihinkään. Helsingissä on sentään vaihtoehtoja. Naisvihaa on täälläkin, mutta ei kaikkialla eikä missään yhtä vahvana. Tytöillä on myös tilaa ja mahdollisuuksia toteuttaa itseään.
Kiinnostava aloitus, ap. Olen itsekin pikkupaikkakunnalta pois muuttanut nainen. Kävin korkeakoulun muualla, ja taannoin kotipaikkakunnalta houkuteltiin takaisin sinne.
En silloin tajunnut, miksi sain fyysisiä pahanolon tunteita pelkästä takaisin muuttamisen ajatuksestakin. Tää avaa sitä vähän. En siis muuttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuleko joku, että tyttöys ja naiseus olisi erilaista isossa kaupungissa? Ei ole. Ihan samaa se on Helsingissäkin, voin sanoa omasta kokemuksesta.
No ei ole. Muutin nuorena Helsinkiin ja sanon tämän nyt täydestä sydämestäni: se on totaalisen ja täydellisen erilaista kuin maalla. Maalla naisviha on niin kokonaisvaltaista että sitä ei pääse pakoon yhtään mihinkään. Helsingissä on sentään vaihtoehtoja. Naisvihaa on täälläkin, mutta ei kaikkialla eikä missään yhtä vahvana. Tytöillä on myös tilaa ja mahdollisuuksia toteuttaa itseään.
Tää on totta. Itse maalla syntynyt ja Helsinkiin muuttanut. Helsingissä pystyt löytämään sen oman porukan, jossa voit olla rauhassa sitä mitä olet, eikä sinua halveksita. Maalla kaikki on sitä samaa, ahdasta ajatusmaailmaa.
Ihan sama koskee esim. seksuaalivähemmistöjä, ei hekään pikkupaikkakunnalla pahemmin hengitysilmaa saa ja siksi lähtevät.
Ukkelit jäävät keskenään jupisemaan.
Minä muutin takaisin kotiseudulle ja ennakkoluuloistani huolimatta sain silti yllättyä ilmapiirin naisvihamielisyydestä. Naisille on lempinimiä kuten Tuhannen (tai jopa miljoonan) mulkun Tiina, näin niin kuin esimerkkinä. On myös ylipainoon tai naisellisiin muotoihin viittaavia etuliitteitä, ja nämä nimet tuntuvat olevan ihan yleisessä käytössä. Miesten etuliitteet ovat lähinnä ammattinimikkeitä kuten Taksi-Harri tai metsämiehellä Hirvi-Kalle.
Kun olen joskus näiden lempinimien viljelijöiltä kysynyt, että eikös tuo ole sitä kuuluisaa naisvihamielisyyttä, niin tulee vain naureskelua, että ovat naiset liikanimensä ihan itse ansainneet. Nämä ansiokkaat naiset tavanneina minua suututtaa, koska he ovat aivan ihania ihmisiä, tavallisia perheenäitejä tai isoäitejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jopas on taas... Miehet Marssista ja naiset Venuksesta. Itellä aivan kamala kaipuu lähelle luontoa ja pois täältä betonihelvetistä ja ikuisesta kiireestä. Yksinäinen tulevaisuus, mutta taidan silti valita sen.
Mielenkiintoista että koet vanhat miehet rajoittavaksi tekijäksi. Itse koen että ne on 40+ naiset jotka kaikista eniten tuomitsee muita mutta minä olenkin mies.
Jostain syystä me maalle jääneet naiset elämme ihan erilaista elämää kuin tuo kokemusasiantuntija kertoo. Ehkä kyse ei ole sukupuolesta, ehkä kyse onkin yksilöstä. Jos jää henkisesti ikuiseksi tytöksi, ei oikein koskaan ole vakavastiotettava. Helsingissä puolikasvuisia on paljon, koska siellä on eniten yhteiskunnan elättejä. Maalla sanotaan aika suoraa, että sinunkin pitää jotain tehdä leipäsi eteen. Voihan sen sitten vaikka tulkita setämiesten naisvihaksi - tai omaksi laiskuudeksi.
Vierailija kirjoitti:
No jopas on taas... Miehet Marssista ja naiset Venuksesta. Itellä aivan kamala kaipuu lähelle luontoa ja pois täältä betonihelvetistä ja ikuisesta kiireestä. Yksinäinen tulevaisuus, mutta taidan silti valita sen.
Sitä luonnonläheisyyttä moni nainenkin kaipaa. Kunpa siellä maalla voisi olla ilman, että annetaan tuntea sukupuolensa takia huonommuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuleko joku, että tyttöys ja naiseus olisi erilaista isossa kaupungissa? Ei ole. Ihan samaa se on Helsingissäkin, voin sanoa omasta kokemuksesta.
No ei ole. Muutin nuorena Helsinkiin ja sanon tämän nyt täydestä sydämestäni: se on totaalisen ja täydellisen erilaista kuin maalla. Maalla naisviha on niin kokonaisvaltaista että sitä ei pääse pakoon yhtään mihinkään. Helsingissä on sentään vaihtoehtoja. Naisvihaa on täälläkin, mutta ei kaikkialla eikä missään yhtä vahvana. Tytöillä on myös tilaa ja mahdollisuuksia toteuttaa itseään.
Nuorena muuttanut ei ole sama kuin lapsuutensa paikkakunnalla elänyt. Nuorena pystyy jo vaikuttamaan asioihin, lapsena ei. Kaupungin vapaus on junantuomien harha.
Imatra on surullinen esimerkki juuri tästä tehdaspaikkakuntamaisuudestaan. Monilla paikkakuntalaisilla on useampi tuttu jollakin tehtaalla töissä ja tehdastyö työllistää siis tosi paljon ihmisiä ihan alasta riippumatta. Saatat olla asentaja, suunnittelija tai vaikka kokki tai siivooja ja silti teet töitä tehtaalla. Nuorten miesten ja jopa naistenkin puheissa tehdastyötä ihastellaan hämmentävän paljon ja se ilmapiiri ei todellakaan salli, että joku nuori naisen tai miehenalku päättääkin opiskella itsensä toisessa kaupungissa aivan toiselle alalle. Suurempi syytös tulee, jos tämä nuorukainen alkaakin tulevalla urallaan tienaamaan. Imatralla kun vain tehdastyöläinen saa retostella palkallaan. Ei siellä tosiaankaan ole tilaa olla avoinmielinen, joka uskaltaa kokeilla siipiään tehtaiden ulkopuolella tai on hyvin vaikea löytää sitten seuraa. Tämä koskee etenkin naisia. Muuten olen täysin pikkukaupunkien ja kylien kasvatti, ja toivon että pienetkin paikkakunnat kukoistavat. Mutta etenkin Imatralla juuri tuo sisäsiittoisuus tehdastyöläisten kesken ja intoilu siitä porttien sisällä hengailusta kuvotti niin paljon, että pois muutin. Tampereella on myös pitkä historia tehdaskaupunkina, mikä huvittaa tässä Riinan asuinkaupungissa. Sentään Tampere on kehittynyt monipuoliseksi seuduksi, vaikka sielläkin minua puistattaa tehdaspiippujen suoranainen meri.
Alue: Aihe vapaa
Aplodeeraan Riina Tanskasta, todella tarkkanäköinen nainen ja kykenee jo lyhyen välimatkan saatuaan analysoimaan ilmiötä todella hienosti!
Itsellä meni aikaa, että pystyin suhtautumaan entiseen kotikylääni näin järkiperäisesti, koska se kokemus (eli lapsuuteni ukkoperiferiassa) oli niin hirveä. Vei aikaa hyväksyä omat tyttömäiset piirteet ja tajuta, että ne on hienoja ja arvostettavia asioita, joita on oikeus rakastaa itsessään. Ja joita muiden ihmisten kuuluu kunnioittaa.