Hoikkana pysyminen vaatii suurimmalta osalta kieltäytymistä herkuttelun ja ylen syönnin antamasta nautinnosta. Siksi vaikeaa.
Etenkin nykyihmiselle. Nautintoa on saatava jostain. Edes ruoasta. Eikä kyse ole suurella osalla mistään "niin pahasta olosta, että edes ruoasta on saatava hetken helpotusta" vaan ihan ikiaikaisesta nautinnonhalusta.
Siksi mikään nälän ja kalorintarpeen poistava ruokavalio ei ole menestys. Liian tylsää ja tasaista, ei kicksejä.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Jospa moni pyrkii ns. normaalipainoon, ei halua olla hoikkalaiha. Paitsi nuorena ehkä jotkut tykkäävät olla hoikkia.
Normaalipaino on hoikka.
Hoikkuus edellyttää elämäntilannetta jossa haluaa olla kaunis/komes.
Vierailija kirjoitti:
ylensyönti ei ole normaalia. Pystyy herkuttelemaan vaikka päivittäin, jos se herkku on vaikka pari palaa suklaata tai keksi-pari kahvin kanssa. Moni vain normalisoi mässäilyn eli jos keksipaketti tai suklaalevy avataan, niin kiskotaan se päivässä. Mikäli tekee ylensyönnistä ja jatkuvasta sokeriöveristä "normaalin" on turha itkeä että hukkuu omiin läskeihin. Myös alkoholi lihottaa, sen tuntuu moni unohtavan. Ja annoskoot, pizzaa ei ole tarkoitettu 1 aikuisen syövän yksin, siitä riittää mainiosti kahdelle ja vähän rehuja kylkeen. Eli kannattaa hankkia elämään joku muu harrastus kuin syöminen.
Olen ylipainoinen, ei tulisi mieleenkään syödä pizzaa tai suklaata. En käytä alkoholia. Syön pieniä määriä, mutta aina on nälkä. Syön leipää, rahkaa, puuroa, pullaa kyllä välillä, pastaa välillä, näkkäriä, energiajuomia ja luumuja, raakoja herkkusieniä, mitä milloinkin. Inhoan melkein kaikkia eineksiä ja lihaa sekä makkaroita, juusto ja tonnikala menee. Jäätelö maistuu, suklaa ei.
Mutta syömistä pitää vähentää ja paljon.
Urheilen paljon, mutta hoikkana pysyminen vaatisi itseltäni ihan perusruuan jatkuvaa punnitsemista, mitään herkuilla mässäilyä en harrasta. Liikkuessa ruokahalu kasvaa, jolloin normaalia ruokaa syö helposti liikaa. Ei liikunta vaikuta juurikaan painonhallintaan, vaan nimenomaan hyvin rajattu ruokavalio, jos on helposti lihovaa sorttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa moni pyrkii ns. normaalipainoon, ei halua olla hoikkalaiha. Paitsi nuorena ehkä jotkut tykkäävät olla hoikkia.
Normaalipaino on hoikka.
Terveydellinen määre "normaalipaino" on BMI 18,5 - 25 välissä. 18,5 on hoikka/kaunis, 25 on läski/rumapainoinen.
Selitähän sitten miten ihmisten "biologinen paino" olisi aivan eri kymmenluvuilla jos verrataan nykyaikaa kun istutaan töissä ja kaloririkasta ruokaa on saatavilla yllinkyllin vs. 1800-lukua tai aiempaa kun ruokaa oli niukasti ja se oli enimmäkseen mitäänsanomattoman makuista, sen joutui valmistamana nollasta itse (ei woltteja ja ravintoloita) ja se ei ollut niin kaloririkasta sekä päivän aikana tuleva liike oli moninkertaista suurimmalle osalle ihmisistä.
Oiskohan kuitenkin niin että tommonen "biologinen paino" on hiukan väärinajateltu ja todellisuudessa ihmisen "set point" suuntautuu elämäntapojen ja ympäristön mukaan johonkin ja sille sitten keksitään jotain mukamas biologisia selityksiä vaikka syy löytyy lopulta omien korvien välistä ja siitä mihin on itsensä totuttanut. Biologisia asioita tuossa on sitten koettu nälkä joka on joillain ihmisillä yksinkertaisesti kovempi kuin toisilla vaikka sitäkin pystyy muuttamaan omilla tottumuksilla.
Vierailija kirjoitti:
Selitähän sitten miten ihmisten "biologinen paino" olisi aivan eri kymmenluvuilla jos verrataan nykyaikaa kun istutaan töissä ja kaloririkasta ruokaa on saatavilla yllinkyllin vs. 1800-lukua tai aiempaa kun ruokaa oli niukasti ja se oli enimmäkseen mitäänsanomattoman makuista, sen joutui valmistamana nollasta itse (ei woltteja ja ravintoloita) ja se ei ollut niin kaloririkasta sekä päivän aikana tuleva liike oli moninkertaista suurimmalle osalle ihmisistä.
Oiskohan kuitenkin niin että tommonen "biologinen paino" on hiukan väärinajateltu ja todellisuudessa ihmisen "set point" suuntautuu elämäntapojen ja ympäristön mukaan johonkin ja sille sitten keksitään jotain mukamas biologisia selityksiä vaikka syy löytyy lopulta omien korvien välistä ja siitä mihin on itsensä totuttanut. Biologisia asioita tuossa on sitten koettu nälkä joka on joillain ihmisillä yksinkertaisesti kovempi kuin toisilla vaikka sitäkin pystyy muuttamaan omilla tottumuksilla.
Tässä piti olla tosiaan joku lainaus mutta kadotin koko viestin tai se poistettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa urheilla niin voi syödä vapaammin ja pysyy silti hoikkana.
Lihasten kasvattaminen on ylensyöntiä yhtä lailla. Se ylimäärä konvertoituu vaan turhiksi lihaksiksi eikä rasvaksi. Urheilija on siis tuplahedonisti syömäriin verrattuuna
Eihän hedonismissa sinällään ole mitään vikaa, jollei vahingoita itseään tai muita. Eikä hedodismiin välttämättä kuulu kaiken överiksi vetäminen aina ja kaikkialla. Esim fine dining on laadullisen syömisen (maku- ja aistinautintojen näkökulmasta) hedonismia, mutta eihän siitäkään saa kicksejä, jos vetää joka päivä michelinraflan setit. Sehän muuttuu kaurapuuroksi ja ruisleiväksi kicksien osalta,
En nyt oikein tiedä, joka päivä syön nyt normaalipainoisenakin hyvää ruokaa. Monta kertaa päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Hoikkuus edellyttää elämäntilannetta jossa haluaa olla kaunis/komes.
Jos ei koe olevansa hoikkanakaan kiinnostavaa kumppani-/seksiseura-ainesta, niin lihoessaanhaan ei tavallaan menetä mitään (ainakaan ensi alkuun). Ja saa pluspuolella syömisen nautinnot.
Ei kannata kieltäytyä herkuista ja mässäilyistä; kannattaa inhota niitä yli kaiken, silloin onnistuu. Eri verbi, eri lause, eri lopputulos.
Käytännössä kaikki lapset vetäisivät kaksin käsin karkkia, limsaa ja jäätelöä ellei aikuiset aseta tälle rajoja. Kukaan ei ole väittämässä, että kaikilla lapsilla on tunne-elämän häiriöitä, kun käyvät näin kuumana karkkeihin. Lapset haluavat niistä saatavaa nautintoa.
Aikuislle on kehitetty tuhat ja yksi selitystä, miksi syömistä ei kertakaikkiaan voi hallita. Suurimmalla osalla syynä se, että ei osata asettaa itselle rajoja, kieltää itseltä nautintoa, vaikka tietää sen vahingolliseksi.
Nuorena pysyin hoikkana vaikka söin päivittäin esim. karkkipussillisen. Valitettavasti tuo tapa ei toimi enää vanhempana.
Ruoasta on tullut liian tärkeä elämänsisältö. Silloin kun elämä on kiinnostavaa ja täynnä innostusta, ei elämä pyöri syömisen ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa moni pyrkii ns. normaalipainoon, ei halua olla hoikkalaiha. Paitsi nuorena ehkä jotkut tykkäävät olla hoikkia.
Normaalipaino on hoikka.
Terveydellinen määre "normaalipaino" on BMI 18,5 - 25 välissä. 18,5 on hoikka/kaunis, 25 on läski/rumapainoinen.
Sinä olet ruma hu-ora.
Oikein hyllyvän löllyvän hytkyvän ihraista keskiviikkoa kaikille kehopositiivisille ihralöllyköille ja pyyleville pullapojille : )
Syökää, juokaa, ahmikaa, ryypätkää ja mässätkää itsenne turpeiksi ja sitten maatkaa sohvillanne suoratoistopalveluiden äärellä huonovointisina hikoillen, röyhtäillen ja piereskellen : D
Vierailija kirjoitti:
Oikein hyllyvän löllyvän hytkyvän ihraista keskiviikkoa kaikille kehopositiivisille ihralöllyköille ja pyyleville pullapojille : )
Syökää, juokaa, ahmikaa, ryypätkää ja mässätkää itsenne turpeiksi ja sitten maatkaa sohvillanne suoratoistopalveluiden äärellä huonovointisina hikoillen, röyhtäillen ja piereskellen : D
Ei kiitos. On nyt muuta mielessä. Olin sairaalassa tutkimuksissa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut ikäni hoikka, paksuimmillani normaalipainoinen, nyt laiha.
En rajoita yhtään mitään. Syön karkkia jos siltä tuntuu, mutta vain muutaman, en ylensyö. Pullaa ja kakkuja yms en syö koska ne eivät maistu mutta jäätelöä kyllä. Liikun kohtuudella mutta kylläkin joka päivä jos en ole sairas tai muuta estetttä etten ulos pääse.
Minulla ei ole tarvetta mässätä, tulen pahoinvoivaksi jos yritän mättää enemmän kuin vatsa ottaisi vastaan.
En tee mitään pysyäkseni tämän kokoisena, se tulee luonnostaan. En tunne puutetta mistään, en mene näläisenä nukkumaan.
"Sopivin ja tervein paino on se paino, johon keho pakottamatta hakeutuu. Sitä painoa voidaan kutsua nimellä
biologinen paino
(tunnetaan myös ainakin nimillä: biologinen normaalipaino, hyvinvointipaino, set point)
Biologinen paino on paino, johon keho hake
Kyllä. Olen oikeastaan koko aikuisikäni ollut tässä samassa painossa eli 56-57 kg. Pituus on 166 cm.
Yksi este on se, ettei osata syödä oikein ja ajoissa, eikä myöskään nukuta tarpeeksi. Väsyneenä ei jaksa tehdä kunnon ruokaa, sortuu herkuttelemaan, ja väsymys tulee myös silloin, kun ei syö tarpeeksi.
Helpoin tapa estää itseään sortumasta herkkuihin on kieltää ne itseltään kokonaan ja pitää kotona helposti saatavilla olevia ja terveellisempiä välipaloja varastossa. Esim. tonnikalapurkki on parempi kuin pussillinen pullaa, mutta sitäkään ei saa jatkuvasti syödä, koska siitä saa raskasmetalleja. Keitettyjä kananmunia pitää aina olla jääkaapissa ja banaania hedelmäkorissa. Pähkinöitä jne.
Kun se repsahdus meinaa uhata, silloin tarvitsee tahdonvoimaa. Se oikeasti lähtee ensimmäisestä retkahduksesta, "ei oo paha jos kerran", ja sitten siitä tulee taas tapa kuin narkomaanilla.
ylensyönti ei ole normaalia. Pystyy herkuttelemaan vaikka päivittäin, jos se herkku on vaikka pari palaa suklaata tai keksi-pari kahvin kanssa. Moni vain normalisoi mässäilyn eli jos keksipaketti tai suklaalevy avataan, niin kiskotaan se päivässä. Mikäli tekee ylensyönnistä ja jatkuvasta sokeriöveristä "normaalin" on turha itkeä että hukkuu omiin läskeihin. Myös alkoholi lihottaa, sen tuntuu moni unohtavan. Ja annoskoot, pizzaa ei ole tarkoitettu 1 aikuisen syövän yksin, siitä riittää mainiosti kahdelle ja vähän rehuja kylkeen. Eli kannattaa hankkia elämään joku muu harrastus kuin syöminen.