Lue keskustelun säännöt.
Pakko irtisanoutua, kun ekaluokkalaiselle ei aamu- tai iltapäivähoitopaikkaa
31.07.2024 |
Ainoa lapsi aloittamassa nyt koulun ja kunnassa niin surkea tilanne, että täällä ei ollenkaan järjestetä aamupäivähoitoa ja iltapäivähoitoonkaan ei riitä paikkoja edes kaikille ekaluokkaisille.
Mitä tässä tilanteessa voi tehdä? Kohta pakko lopettaa vakituinen työsuhde ja jäädä lapsen kanssa kotiin? Ensin neljän kk karenssille ja sitten työttömäksi työnhakijaksi ja vetkutella työtarjouksista, että saa ansiosidonnaista?
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupolvien ajan koulunaloittaja oli yksin kotona. Ovatko lapsellistuneet, kun heillä täytyy, jopa koko ala-asteen ajan, olevan tarpeellinen vahti.
Entisinä aikoina oli kyllä hyvin tavallista, että äidit oli kotona.
Silloin kun lapset olivat pieniä. Kouluikäisten lasten äidit ovat kyllä aina olleet pääosin töissä.
Ei todellakaan ole. Vielä 80-luvullakin oli ihan kunniallista jäädä kotirouvaksi kokonaan.
Minun äitini oli synnyttyäni kotona 3 kk, vain sen pituinen oli äitiysloma 60-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupolvien ajan koulunaloittaja oli yksin kotona. Ovatko lapsellistuneet, kun heillä täytyy, jopa koko ala-asteen ajan, olevan tarpeellinen vahti.
Entisinä aikoina oli kyllä hyvin tavallista, että äidit oli kotona.
Ja oli myös hyvin tavallista, että olivat töissä. Ei läheskään kaikki olleet niin hyväosaisia, että olisi ollut varaa jäädä kotiin. Ja yksinhuoltajiakin oli myös silloin entisinä aikoina.
Vierailija kirjoitti:
En tajua yhtään tätä ongelmaa. Mä olin ekaluokkalaisesta asti yksin kotona silloin kun vanhemmat oli töissä (toimistotyöaika) ja mun koulu ei ollut alkanut tai oli jo loppunut. Eikö nykylapset pärjää enää muutamaa tuntia yksin kotonaan?
Ennen käytettiin lankapuhelimia. Ja oli mustavalkotelevisiot. Tekniikka oli myös aika köyhänlaista ja elektroniikka lapsenkengissä.
Moniko haluaisi takaisin sinne entiseen.
Silloin oli silloin ja nyt on nyt. Avainkaulalapsi ollut myös itse, mutta tämä maailma on niin paljon turvattomampi. Otahan silimä käteen ja seuraa uutisia.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä? Itse sovin työnantajan kanssa etäilystä alkuun, se ei tietenkään kaikille ole mahdollista, eikä minullekaan ollut ennen tätä nykyistä työpaikkaa, johon vaihdoin jokunen kuukausi sitten, ekaluokkalaisen isälle ei edelleenkään.
Siksi ollaankin nyt vuosi harjoiteltu yksinolemista, kellopuhelimen käyttöä ja niitä asioita, mitä yksin ollessa pitää osata. Koulupäivät näyttää loppuvan klo 13 ja 14, siitä parikymmentä minuuttia kotimatka. Yksinoloa tulee päivästä riippuen 2-4 tuntia. En ole lainkaan huolissani, vaikka ensimmäiset viikot etäilenkin varmistaakseni, että rutiini tulee tutuksi.
Varaudu siihen, että siihen kotimatkaan voi upota vaikka kuinka kauan. Muistan kuinka esikoinen ehti kouluun vajaassa kymmenessä minuutissa, mutta matka kotiin vei joskus tunninkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No karenssi on varmaan maks. 2kk, itsellä taisi olla 1kk. Jos työnantaja ei jousta niin minkäa teet
Osittainen hoitovapaa ei ilmeisesti ole sellainen, johon työnantajan on pakko suostua. Potkut voisi kuitenkin riitauttaa, jos työnantaja ei sitä hyväksy. Laki tuntee myös pakottavan perhesyyn laillisena poissaolon syynä.
Osittaiseen hoitovapaan on lähtökohtaisesti oikeus sen vuoden heinäkuun loppuun asti jolloin lapsi aloittaa kolmannen luokan koulussa, ja edellytyksenä myös että työntekijä on ollut samalla työnantajalla edeltävästi vähintään 6 kk töissä. Mikäli työnantaja tästä kieltäytyy, pitää olla painavat perustelut ja todella yritystä ollut järjestää tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä nyt tokaluokkalaisen lapsen koulukyyti hakee lapsen klo 8 ja tuo lapsen kotiin klo 14 ihan sama monelle itse menen töihin tai monelta pääsen töistä. On vaan pitänyt opettaa itsenäinen kouluun lähtö jo ykkösluokasta asti (onneksi tulee hakemaan ihan tontin edestä) ja opastamaan toimiminen koulun jälkeen, kun joutuu olemaan pari tuntia kotona ennen kuin tulen kotiin. Hyvin on pärjännyt, kun teen eväät vaan valmiiksi.
Sinun lapsesi onkin huomattavasti suuremman ajan (30h/vko) "valvovan silmän" alla kuin itsenäisesti kulkeva ekaluokkalainen keskimäärin (opetusta 21h/vko). Eli olet saanut tuossa diilissä jo lähes kymmenen "hoitotuntia" ekstraa.
Jos vanhemman työviikko matkoineen on vaikka 50h ja lapsen koulupäivät itsenäisesti kuljettuine matkoineen 25h, niin lapsi on keskimäärin viisi tuntia arkipäivässä yksin kotona. Se on aika iso osa, ja monelle pienelle liikaa.
Me oltiin onnekkaita kun meitä oli kaksi vanhempaa. Puoliso otti vuorotyöstä loparit kun esikoinen meni kouluun. Kaksi vuotta myöhemmin alkoi jakaa öisin sanomalehtiä että kerkeää aamuksi kotiin ennen kuin lapset heräävät. Jos olisin ollut lasten kanssa yksin, en tiedä mitä olisin tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupolvien ajan koulunaloittaja oli yksin kotona. Ovatko lapsellistuneet, kun heillä täytyy, jopa koko ala-asteen ajan, olevan tarpeellinen vahti.
Entisinä aikoina oli kyllä hyvin tavallista, että äidit oli kotona.
Silloin kun lapset olivat pieniä. Kouluikäisten lasten äidit ovat kyllä aina olleet pääosin töissä.
Ei todellakaan ole. Vielä 80-luvullakin oli ihan kunniallista jäädä kotirouvaksi kokonaan.
Minun äitini oli synnyttyäni kotona 3 kk, vain sen pituinen oli äitiysloma 60-luvulla.
70-luvulla äitiysloma oli pidentynyt kuuteen kuukauteen.
Vierailija kirjoitti:
Lapselle avain kaulaan ja opetetaan pärjäämään yksin kotona. Näin mekin teimme 80-luvulla, muuta vaihtoehtoa ei ollut.
Ja sen kyllä huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avainkaulalapsuuteen ei kuole. Kasarilla oli enemmänkin standardi kuin poikkeus.
Nykyään siitä tulee lastensuojeluilmoitus. Meillä kävi kyttäämässä lasu pari vuotta ja koittivat keksiä mikä vika minussa on ja kun ei muuta keksineet niin sanoivat, että lapseni joutuu olemaan iltaisin liian pitkään yksin. Tilanne oli siis se, että menin omaan huoneeseeni yhdeksän jälkeen ja olin siellä puoli tuntia ennen kuin kävin käskemässä lapsen hammaspesulle ja unille. Makuuhuoneemme on vierekkäin ja hän oli kirjaimellisesti seinän takana josta vielä kuului kaikki läpi.Tämä oli sossusta liian pitkä aika omissa oloissaan 12 vuotiaalle.
Uskomatonta. Hoidin lapsia tuossa iässä.
Niin minäkin. Eikä ollut puhelinta, televisiota eikä autoa. Autoja ei ollut kovin monta naapurustossakaan. Harvoin kylään muutti uusia ihmisiä, nuoret muuttivat pois ja kaikki tunsivat toisensa. On se merkillistä, että ei lapsia käytetä enää toistensa hoitajina, niinkuin vanhoina hyvinä aikoina.
Vierailija kirjoitti:
Minä voisin pientä korvausta vastaan alkaa iltapäiväsedäksi muutamalle pikkuiselle.
- Asko V.
Hyvä esimerkki siitä, että alakoululaiset tarvitsevat turvallisen iltapäivähoidon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä asui naapurissa lastentarhaopettaja, joka oli omien lastensa hoitovapaalla. Lehti-ilmoituksen perusteella saimme hänet iltapäivähoitajaksi eka ja toka luokan (melkein) loppuun. Aamuisin ei ollut hoitotarvetta, kun meillä oli joustavat työajat ja koulu ihan vieressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä voisin pientä korvausta vastaan alkaa iltapäiväsedäksi muutamalle pikkuiselle.
- Asko V.
Peukku Fingerporille, ei tietenkään itse asialle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iltapäivä leikkipuistossa? Järjestävät usein vielä koululaisille (1. - 2. lka) erikseen ohjelmaa. Kysy! Vein lapseni kouluun ja olin myöhässä töistä. Koululainen meni itse lekariin, josta hain päästyäni töistä.
Kai naapuristossa tai edes lähellä on joku, joka voisi viedä / hakea ja olla seurana, jos muuten ei järjesty.
Btw, itse synnyin aikana, jolloin olimme keskenämme ennen ja jälkeen koulun. Ilman mitään vahteja tai järjestettyä toimintaa! XD
On se erikoista, että.maailma on muuttunut.
Ikävä kyllä huonompaan suuntaan. Nykyään koululaisilla on omat puhelimet eli aina saa yhteyden ja vanhempi voi jopa tarkistaa missä lapsi ja puhelin sijaitsevat. Silti lapsille ei voi antaa vapautta eikä vastuuta ja koululaisia paapotaan kuin päiväkoti-ikäisiä.
Vanhemmilla on myös tietoisuus lisääntynyt. Ennen kuviteltiin hyväksikäytön tai pahoinpitelyn olevan ääriharvinaista. Uusien tutkimusten mukaan jopa joka kymmenes lapsi tulee hyväksikäytetyksi. Vielä useampi kohtaa seksuaalista häirintää. Puhumattakaan uudemmasta "rikostyypistä" eli lapset ryöstää lapsilta tavaraa. Se kännykkä jolla pitäisi seurata lasta saattaa päätyä mukiloinnin jälkeen toiselle.
Kyllä, maailma on muuttunut. Enää näitä ei hyssytellä että lintukodossa muka asuttaisiin.
Ja ihan joka ketjussa mikä koskee lapsiperheen elämää, tulee näitä ilmiselvästi lapsettomia pätemään miten heidän lapsuudessa, ja heidän kodissa tehtiin toisin. Joo, niin myös minun lapsuudessa, ja minun kodissa, mutta kun tulee omat lapset ja tietoisuus lisääntyy, eipä kukaan enää toimi lastensa kanssa kuten 1980-luvulla. Osan tästä muuttuneesta ilmapiiristä takaa laki, osa on vain toimintatapojen muutosta. Yhtä kaikki, lapset pysyy paremmin turvassa, eikä sen pitäisi olla huono asia.
Molemmat vanhemmat 80% työajalle, jos työn luonne vain sallii. Toinen lähtee aamulla aikaisin töihin ja palaa aikaisin, toinen myöhään.
Irtisanoutuminen välitystä tällaisena aikana on mielestäni älytöntä.
Tai sitten joku yksityinen perhepäivähoitaja tms.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole velvollisuutta ei, mutta joku saattaa silti haluta auttaa. Ihmiset tekee jotkut jopa ilmaista vapaaehtoistyötä ihan tekemisen ilosta. Eivätkä kaikki ole samassa tilanteessa. Itse olin korvia myöten täynnä ruuhkavuosia vielä muutama vuosi sitten, mutta nyt on helpottanut, ja jos joku kysyisi niin auttaisin, enkä edes pitkin hampain :D Samaten eläkeläisissä voi olla sellaisia, että mielelläänkin auttaisivat.
- Hiukan epäilen näinköhän tosiaan ryhtyisit ilmaiseksi iltapäiväkerhoksi 5 pv viikossa eka ja tokaluokan ajaksi.
Miksi yksityisen pitäisi toimia täysin ilmaiseksi? Kyllä se kaupungin iltapäiväkerhokin on maksullinen. Lukiko jossain, että ilmaiseksi toimisi?
Ja jos lapsi on tavallinen lapsi eikä erityisen vahdittava, niin en nyt välttämättä mitään maksua ottaisi, siitä että vain katson perään ja anna välipalan ja olen seurana. Olen kotiäitinä nyt joka tapauksessa. Koulutukseltani lähihoitaja/lastenhoitaja (en halua tehdä oikeasti palkallista työtä kotona, siis katsoisin vain perään, ulkoilut ym, mutta ei erityistä suunniteltua toimintaa :)) . Ehkä nimellinen ruokakorvaus olisi ok, tai korvaus siitä jos lapsi pitää hakea / viedä, ja ehkä vaihtokauppana lastenhoito. Jos pikkukoululaisen kotona katsotaan vuorostaan meidän lapsia yksi päivä silloin tällöin.
Ap, laita paikkakuntasi facebook-ryhmään tai kysele naapureilta, tuntisiko joku jonkun joka on kotona. Suurin osa ketjussa on tosi nuivia, mutta kyllä auttamaan valmiita on muitakin.
Ja sitten kun täällä joku kirjoittaa, miten vanhemmuuden vaatimukset ovat nykyään ihan eri luokkaa kuin ennen, alkaa solvaaminen.
Kun oikeasti ennen jo eskarilaisen saattoi ihan hyvä vanhempi jättää omilleen työpäivien ajaksi, niin nykyään MLL ohjeistaa, että vasta 12-vuotiaan voi lyhyiksi ajoiksi jättää ilman aikuista.
Ja kaikki muut vaatimukset on samaa tasoa.
Itse lähdin opiskelemaan. Pääosin etäopinnot, niin pystyn olemaan kotona, löysin myöhemmin myös työn mitä voin tehdä 3-4h/päivässä ja osuu juuri sille ajalle kun lapsetkin on koulussa.
Nyt nuorempikin menee jo kolmoselle ja minulla vuosi enää opintoja jäljellä. Tämä on ollut oikein hyvä ja toimiva ratkaisu, mun mielestä lapset tarvii vielä paljon aikuisen tukea ja turvaa siinä ykkös-, kakkos- ja kolmosluokalla. Käsittämätöntä kuinka yksin senikäisiä vielä vuonna 2024 jätetään. 90-luku oli oman aikansa maailma ja itsekin olin avainkaulalapsi. Joo, ihan hyvä musta tuli, mutta ei se ainainen itsepärjääminen ja yksinolo myöskään hyvää tehnyt. Olisin tarvinnut paljon enemmän aikuisten hoitoa ja läsnäoloa silloin kun mitä sain ja olin aikalailla turvaton lapsi. Moni kaveri oli myös ja pärjäskin sitten elämässä paljon huonommin.
Mitä ihmettä? Itse sovin työnantajan kanssa etäilystä alkuun, se ei tietenkään kaikille ole mahdollista, eikä minullekaan ollut ennen tätä nykyistä työpaikkaa, johon vaihdoin jokunen kuukausi sitten, ekaluokkalaisen isälle ei edelleenkään.
Siksi ollaankin nyt vuosi harjoiteltu yksinolemista, kellopuhelimen käyttöä ja niitä asioita, mitä yksin ollessa pitää osata. Koulupäivät näyttää loppuvan klo 13 ja 14, siitä parikymmentä minuuttia kotimatka. Yksinoloa tulee päivästä riippuen 2-4 tuntia. En ole lainkaan huolissani, vaikka ensimmäiset viikot etäilenkin varmistaakseni, että rutiini tulee tutuksi.