80 vuotias äitini palauttelee vuosien aikana hänelle ostamiani lahjoja ja haukkuu ne samalla

Onko dementia äideillä jotka täällä usein haukkuvat mummojen lapsille tuomat lahjat?

Onneks mun viiskymppiset ei oo tommosia dementian hokijoita. Se on nyt joku muotijuttu näköjään väittää äidillä olevan muistisairaus kun itselläkin on ehkä omat kiukkunsa 

Vierailija kirjoitti:

Ap, käydessäsi äitisi luona, vietkö hänen roskat ulos ? Samalla voisit ottaa tarjotut aiemmin antamasi lahjat mukaan ja nurkan takana tehdä niille mitä ikinä keksit ? 

Miksi pitäisi antautua henkistä väkivaltaa käyttävän pompoteltavaksi? 

 

Eri asia, jos toinen asiallisesti kysyy, onko tavaralla käyttöä, tai pyytää apua siitä eroon pääsemisessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vasta 40+, mutta jotenkin omassa lapsuudessani ja nuoruudessani sain kuvan, että vanhat ihmiset on leppoisia ja ystävällisiä. Eivät enää jaksa hötkyillä ja ovat oppineet ymmärtämään elämän erilaisia vaiheita, vaikka joskus puhuisivatkin suoraan mielipiteitään. Koska vanhuksista tuli aggressiivisia ja katkeria? 

Suuret ikäluokat oppivat saamaan kaiken. Näillä on ajatus me ja meidän jälkeen vedenpaisumus. Heidän vanhenpansa puhuivat välillä ajasta kuolemansa jälkeen. Ajatus oli elämän jatkuvan jälkeläisissä. Suurille ikäluokille maailma tuntuu lopouvan heihin. Musta on erikoinen piirre jos joku yli 70v ei koskaan puhu miten sitten kun häntä ei ole. Minusta tämä on silkkaa itsekeskeisyyttä. Ei tuon ikäinen voi olla enää niin lapsi ettei pysty käsittekemään asiaa. 

Olen 70. Aina olemme puhuneet lasten ja lastenlasten kanssa sekä menneisyydestä että tulevaisuudesta, ja juuri heidän tulevaisuudestaan, koska heillä se on suurimmaksi osaksi edessäpäin. Oma tulevaisuus muistuttaa rajallisuudestaan monin tavoin.

Painotan näille nuorimmille aina historian tuntemuksen tärkeyttä, koska siten oppivat ymmärtämään nykyisyyttä ja ennakoimaan tulevaa. Esim. kerron siitä, miten valtavasti maailma omalla kohdallani on muuttunut 50-luvun jälkeen. Matkan varrella sitä aina elää senhetkisessä nykyisyydessä. Tulevaisuuden ajatteluun sisältyy aina arvoituksia, joita ei tullut pohtineeksi nuorempana kun oli se hetki elettävänä.

En osaa enkä halua liikaa pohtia aikaa minun jälkeeni. Tulisi liikaa mieleen erilaisia uhkakuvia. Ne jälkeenjäävät, joilla elämä on edessä valmistautuvat siihen ja nyt he ovat toivorikkaassa iässä. Voin vain rohkaista ja tukea heidän vahvuuksiaan tai auttaa voittamaan epävarmuuden tunteita, jos mahdollista. Muutoin olen kyllä melko voimaton ja mielikuvituksetonkin sen suhteen, mitä maailma tarjoaa minun jälkeeni.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se itse valisemanne käyttämätön tavara ei kelpaa itsellenne jos äitinne haluaa siivota nurkkiaan?

Kukaan ei halua käydä haukuttavana. 

Oletteko te itse saaneet aina mieluisia lahjoja? Tai mummot ostaneet lapsillenne mieleistänne tavaraa?.

Menkääpä nyt itseenne. Mikä velvollisuus äitivanhalla on valehdella teille, onpa ihana pytty ja mielistellä teitä, ikuisia lapsia?

Mitä mieltä on niitä lahjoja antaa ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ap se sama joka teki eilen kaksi aloitusta 80-vuotiaasta tädistään? Nyt täti on muuttunut äidiksi.

Oma äitini osasi pilata antamisen ilon sanomalla aina että mitä sinä nyt menit ostamaan, ei olisi tarvinnut. En sitten enää ostanut hänelle mitään syntymäpäiväksi, jouluksi tai äitienpäiväksi.

 

Oma äiti ja anoppi sanovat myös noin. Anoppi on jopa kaivellut rahapussien esille, kysynyt mitä lahja on maksanut ja sanonut, että hän antaa siitä rahat. Muutaman kerran ollaan miehen kanssa lähdetty kotiin viemämme lahja kainalossa, kun anopille ei ole kelvannut. Nykyisin mies vie korkeitaan kukan ja kahvipaketin, niistä ei tule tuollaista vääntöä.

 

Uskokaa nyt jo, ettei vanhat ihmiset halua mitään lahjoja. Ei ainakaan mitään, joka jää nurkkiin pyörimään.

Tuossa vaiheessa anoppi ei ollut vanha, oli vielä työelämässä. Ja ne lahjoja me kuviteltiin tarpeellisiksi. Anoppi keitti usein vispipuuroa, kattilana oli alumiinikattila. Ostettiin hänelle saman kokoinen teräskattila. Päiväunet hän nukkui usein sohvalla ja välillä valitteli, että siinä on hyvä nukkua, mutta herää, kun viluttaa. Ostettiin hänelle laadukas puuvillaviltti. Appi valitti, että aamuisin on nuhainen olo. Ne heidän pussilakanat oli jotain pehmeää puuvillaa, jotka pölisi ihan hirveästi. Ostettiin puuvillasatiiniset, jotka ei pölise. Vessassa oli nenäliinan kokoinen käsipyyhe, ohueksi hiutunut. Ostettiin kaksi Finlaysonin froteekäsipyyhettä. Mitään näistä ei ole käytetty.

Myönnän kyllä, että olin nuorempana tyhmä ja kuvittelin, että käyttötavarat olisi hyviä lahjoja. En ole pitkiin aikoihin ostanut anopille mitään, poikansa taas tykkää, että jotain pitää viedä. Kahvipaketeista ei vielä ole tullut kuin vähän nurinaa, vaikka anoppi juo koko ajan kahvia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ap se sama joka teki eilen kaksi aloitusta 80-vuotiaasta tädistään? Nyt täti on muuttunut äidiksi.

Oma äitini osasi pilata antamisen ilon sanomalla aina että mitä sinä nyt menit ostamaan, ei olisi tarvinnut. En sitten enää ostanut hänelle mitään syntymäpäiväksi, jouluksi tai äitienpäiväksi.

 

Oma äiti ja anoppi sanovat myös noin. Anoppi on jopa kaivellut rahapussien esille, kysynyt mitä lahja on maksanut ja sanonut, että hän antaa siitä rahat. Muutaman kerran ollaan miehen kanssa lähdetty kotiin viemämme lahja kainalossa, kun anopille ei ole kelvannut. Nykyisin mies vie korkeitaan kukan ja kahvipaketin, niistä ei tule tuollaista vääntöä.

 

Uskokaa nyt jo, ettei vanhat ihmiset halua mitään lahjoja. Ei a

Sius kävit arvostelemassa anopin kotia? Oliko sulla dementia jo vai mikä tourette?

Muistakaa sitten kun motkotatte mikä työ äidin  jäämistössä. Eihän hän olisi saanut mitään heittää pois tai yrittää tarjota lastensa perheille.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te itse saaneet aina mieluisia lahjoja? Tai mummot ostaneet lapsillenne mieleistänne tavaraa?.

Menkääpä nyt itseenne. Mikä velvollisuus äitivanhalla on valehdella teille, onpa ihana pytty ja mielistellä teitä, ikuisia lapsia?

Mitä mieltä on niitä lahjoja antaa ?

Alkeelliset käytöstavat helpottavat vierailuita. Kukaan ei kaipaa äitivanhan katkeruuksien oksentamista niskaansa. 

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa sitten kun motkotatte mikä työ äidin  jäämistössä. Eihän hän olisi saanut mitään heittää pois tai yrittää tarjota lastensa perheille.

Kukaan ei ole valittanut poisheittoa vaan haukkumista. Poisheitto on loistava idea.

Minäkin sain kerätä itselleni takaisin röykkiön tavaroita äitini jäämistöstä.  Ne olin ostanyt hänelle merkkipäivä- ja joululahjoiksi.  Hän ei ollut käyttänyt niitä.

Vierailija kirjoitti:

Muistisairaus, suodatin pettää ja kaikki ilkeydet tulevat ulos..

Tämä !

Millä nuoret perustelevat ilkeytensä, muistisairaus?  Mikä vaivaa noita jotka kaikki boomerit haukkuvat joka keskustelussa ja omansa ihan erikoisesti?

Vierailija kirjoitti:

sanot Ok ja heität silmien edessä roskiin.

Siis miksi vauvalla on niin normaalia, että heitetään se (arvoton?) lahja roskiin, jos ei kelpaa vastaanottajlle? Miksi ei vain viedä sitten omaan käyttöön, jos on hieno  ja tarpeellinen lahja ostettu? Ostaako nämä "heitä sitten roskiin" sanojat niin mitättömiä/ turhia lahjoja, ettei niillä kukaan tee mitään? Jos viet Aallon maljakon, tai kultaisen kaulakorun ja toinen sanoo, etten halua, niin heitätkö sen sitten roskiin siinä vaan? vai mitä ihmettä. Vauvalla neuvotaan heittämään lahjoja roskiin tuosta vaan, ihan jatkuvasti. Temustako te niitä lahjoja hankitte 2 eurolla jotka sitten raaskii heitää roskiin tuosta vaan.

No heittäväthän äidit joko heti mummon ollessa paikalla tai viimeistään seuraavana päivänä mummojen lapdille  tuomat lahjat  roskiin, etenkin anopin. Eivät vie edes kierrätykseen. Mutta he pitävät normaalina loukata krääsän (värikynät, tarrakirja, pieni legosarjaa ) tuojaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sanot Ok ja heität silmien edessä roskiin.

 

Siis miksi vauvalla on niin normaalia, että heitetään se (arvoton?) lahja roskiin, jos ei kelpaa vastaanottajlle? Miksi ei vain viedä sitten omaan käyttöön, jos on hieno  ja tarpeellinen lahja ostettu? Ostaako nämä "heitä sitten roskiin" sanojat niin mitättömiä/ turhia lahjoja, ettei niillä kukaan tee mitään? Jos viet Aallon maljakon, tai kultaisen kaulakorun ja toinen sanoo, etten halua, niin heitätkö sen sitten roskiin siinä vaan? vai mitä ihmettä. Vauvalla neuvotaan heittämään lahjoja roskiin tuosta vaan, ihan jatkuvasti. Temustako te niitä lahjoja hankitte 2 eurolla jotka sitten raaskii heitää roskiin tuosta vaan.

 

Sehän riippuu siitä, kenen maun mukaan se lahja on ostettu, antajan vai saajan. Itse olen yrittänyt miettiä mahdollisimman huolella millaisesta lahjasta saaja ilahtuisi. Se voi olla jotain sellaista, mitä itselleni en mitenkään halua. Jos lahjan saajakaan ei siitä tykkää, niin voin laittaa sen roskiin. Lahjan saaja voi halutessan viedä lahjan kierrätykseen tai antaa naapurille, jos häntä se kiinnostaa. No, oikeasti nykyään en osta lahjoja kuin lapsilleni ja heillekin vain niin, että kysyn heiltä asiasta suoraan. Miehen vien aina ulos syömään ja vanhemmilleni en anna yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on loukkaava keskustelu. Jos haluan käydä tavarani läpi olen muuttunut lapseksi ja muistisairaaksi ja ilkeäksi. 80 v

Toisena päivänä rähjäätte äidin/anopin keräämistä tavaroista, ei mitään hävittänyt.

Tavaroiden haukkuminen ei ole ok.

Tavarat voi viedä kierrätykseen tai pistää roskiin. Niin tekevät ihan kaikki, paitsi ne jotka hakevat sieltä kotiinsa lisää tavaraa. 

 

 

Antajat ovat ostaneet itseään miellyttävän tavaran. Sehän on selvä että sitä tarjotaan heille ennen roskiin laittamista.

Haukkujen kera, niinkö? Onko sekin selvä?

Jos tuo ap äiti haukkuu niin se ei tarkoita, että kaikki haukkuu. En ole elävässä elämäs koskaan törmännyt tuollaiseen joten ehkä se ei ihan normaalia toimintaa ole.(Enkä nyt todellakaan väitä, että kun minä en ole noista kuullut tai nähnyt, ei sitä ole. Mutta en myöskään väittäisi, että jos oma äiti tekee jotakin, kaikki vanhukset tekee niin) Eikä tuo ap homma ole kumminkaan puolin normaalia. Toinen kantaa lahjoja, vaikka niistä ei tykätä, eikä niitä haluta ja toinen osapuoli haukkuu lahjat ja antaa ne ap:lle takaisin. 

Ei ole selvä, eikä normaalia, että lahjat annetaan takaisin haukkujen kera, eikä sitä varmasti suurin osa teekkään, vaikka ap:n ap äiti niin syystä tai toisesta tekee. 

Vierailija kirjoitti:

No heittäväthän äidit joko heti mummon ollessa paikalla tai viimeistään seuraavana päivänä mummojen lapdille  tuomat lahjat  roskiin, etenkin anopin. Eivät vie edes kierrätykseen. Mutta he pitävät normaalina loukata krääsän (värikynät, tarrakirja, pieni legosarjaa ) tuojaa.

Jos muovinen pikkuauto on mennyt rikki jo pakkauksesta pois ottaessa tai värikynistä ei lähde väriä, niin ne joutaa roskiin samoin tein. Pikkulegoja ei viedä perheeseen, jossa on vauva, joka tunkee kaiken lattialta löytämänsä suuhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä nuoret perustelevat ilkeytensä, muistisairaus?  Mikä vaivaa noita jotka kaikki boomerit haukkuvat joka keskustelussa ja omansa ihan erikoisesti?

Mikä sinua itseäsi vaivaa? Monet keski-ikäiset ovat lähellä loppuunpalamista omien vanhustensa kanssa, jotka eivät ymmärrä että aikuisilla lapsilla on omat työnsä, talonsa ja lapsensa hoidettavanaan.

Millä perustelet että saat keski-ikäisenä olla ilkeä ja äkäinen ja äitisi pitäisi olla päivänsäde?  Ilman omia mielipiteitä, innostua siitä teeman mukista mielettömästi.

Muistisairaus?