Miksi terveydenhuollossa työskentelevillä on niin huono ilmapiiri?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ala on naisvaltainen. Naiset eivät osaa johtaa ja muutenkin käyttävät aikansa toisten naisten kanssa riitelyyn.

Miesvaltaisella turvallisuusalalla sitä vasta onkin huono ilmapiiri. Uskallan väittää, että terveydenhuoltohenkilöstö ei edes tiedä mitä on oileasti huono ilmapiiri.

Vartijat ja poliisit ovatkin miehistä niitä pölhöimpiä. Vähän kuin naisia joilla on lihakset ja koppalakki.

Jatkuva nokittelu ja asemalla pullistelu ja muiden kampittaminen ei ole miehekästä vaan naisellista. 

Miehekästä on, että yhteistuumin rakennetaan jotain, ja aina se kuka osaa parhaiten, saa tehdä, muut tekee niitä asioita mitä itse osaa parhaiten.

t. insinöörimies

Vierailija kirjoitti:

kaikkialla Suomessa on huono ilmapiiri ei vain hoitoalalla... Marin ex viisikko hallinnon puhe onnellisuudesta oli silkkaa propagandaa... saivat itse sillä mediapisteitä ulkomailla

Tämä huono ilmapiiri on ollut olemassa jo kauan ennen Marineja mutta eipä heitä tai muitakaan hallituksia ole kiinnostanut tähän ongelmaan tarttua.

Henkisesti ja toisinaan fyysisesti raskas työ, alituinen kiire, asikkaiden tilanteet/lääkitykset/hoitotoimenpiteet vaihtuvat koko ajan, eikä niistä tieto kulje kuten pitäisi. Ilta-Aamu-Ilta-Aamu vuorot ja yhden päivän vapaat. Väsyneenä pitää olla asiakkaille läsnä ja huomioida miljoona asiaa.

Ja sitten ne naiset. Leikitään koko ajan mean girlsiä ja nokitellaan muita, ettei itse tulisi nokitetuksi.

Vierailija kirjoitti:

Koska alalla on surkea johtamiskulttuuri. Tai sitä ei ole ollenkaan.

Se on tämä! Terveydenhoitoalan johtamisjärjestelmä on vanhanaikaisempi ja hierarkkisempi kuin Suomen armeijassa. Johtamistyyli on peräisin 1920-luvun teollisuudesta, jossa työntekijää kohdeltiin resurssina ja siirreltiin tarpeen mukaan paikasta toiseen. Johtajaksi edetään niin, että pitää olla ennen kaikkea kokenut terveysalan kliininen osaaja, ja joissakin paikoissa voidaan vaatia siihen lisäksi vähän jotain johtamisopintoja. Mutta terveysalan johtajina ei ole sellaisia ammattijohtajia, jotka ihan tosissaan olisivat ensisijaisesti halunneet johtajiksi ja olisivat edes kiinnostuneita johtamisesta ja sitten tutustuneet terveysalaan. Alalla vallitsee harhaluulo oman alan erityisyydestä ja sen takia kaikkia muita aloja ja oppeja halveksitaan ja vain terveysalan kliinisen osaamisen kautta voi edetä johtajaksi. Ja tässä tulos. 

Vierailija kirjoitti:

Henkisesti ja toisinaan fyysisesti raskas työ, alituinen kiire, asikkaiden tilanteet/lääkitykset/hoitotoimenpiteet vaihtuvat koko ajan, eikä niistä tieto kulje kuten pitäisi. Ilta-Aamu-Ilta-Aamu vuorot ja yhden päivän vapaat. Väsyneenä pitää olla asiakkaille läsnä ja huomioida miljoona asiaa.

Ja sitten ne naiset. Leikitään koko ajan mean girlsiä ja nokitellaan muita, ettei itse tulisi nokitetuksi.

Eli suoraan sanottuna, tuo kuulostaa siltä että ollaan liiaksi kiinni käytännön näpertelyssä. Kun ongelmaa katsoo tarpeeksi kauan kuplan sisältä, sitä ei pysty enää näkemään ulkopuolelta, ja siitä seuraa, ettei kykene hahmottamaan kokonaisuutta. Johtamiselta puuttuu suunta. 

Vierailija kirjoitti:

Ala on naisvaltainen. Naiset eivät osaa johtaa ja muutenkin käyttävät aikansa toisten naisten kanssa riitelyyn.

Tuo on ihan paskapuhetta, naiset ovat aivan yhtä hyviä pomoja, minulla on työurani aikana ollut todella hyviä naispomoja ja tosi mulkkuja miespomoja, jotka ovat kuvitelleet että vain se että on mies tekee heistä päteviä työhönsä. 

Liikaa aikaa puhua omista asioista, liikaa aikaa kytätä toisiaan, liian sosiaalista porukkaa eli ollaan "kavereita" myös vapaalla, seurataan toisten someja, järjestetään kaiken maailman tyttöjen iltoja. Eli liikaa kaikenlaista tietoa ja "tietoa" toisistaan, joka aiheuttaa kateutta ja paskan puhumista ja mahdollistaa myös kuppikunnat. Varmaan jo auttaisi, jos kaikki ei olisi yhtä aikaa tauoilla ja töitä tehdessä ei olisi mahdollista puhua itsestään. Kun kaikki olisi vähän vieraita ja etäisiä toisilleen homma pysyisi asiallisena. 

Oma kokemus on se että osa keskittyy liikaa kaveeraamaan ja puhumaan itsestään ja omista asioistaan, töihin ei keskitytä. Kehittyy kuppikuntia ja pikkupomoja, jotka eivät kuuntele muita. On muutosvastaisuutta, ei haluta kehittyä ja muuttaa työskentelytapoja nykyvaatimusten mukaisesti. Samoin osa yrittää kaveerata hoidettavien kanssa, asiakkaat saavat palvelua sen mukaan kenen sukulaisia ovat. Työkin tuppaa jakautumaan epätasaisesti riippuen kenen kanssa ollaan vuorossa. 



Itse välttelen viimeiseen asti kahvihuonetta, tuota juoruilun tyyssijaa. En halua kuulla spekulaatiota mirjapetterin viikonlopun vietosta, kun hän ei ole paikallakaan. En halua kuulla kenenkään henkkoht huolia, potilaiden huolissa on tarpeeksi. En halua kuulla kuinka on kiire ja silti vaan istutaan, en halua kuulla miten kamala potilas x onkaan, kaikki pitäisi hoitaa riippumatta siitä tykätäänkö niistä vai ei. En halua kuulla muiden hoitajien mollaamista, en halua kuulla oman itsensä jalustalle nostamista - laiska töitään luettelee. En halua kuulla arvostelua lounaani laadusta tai jatkuvaa napinaa siitä kuinka jääkaapissa on päivän vanha maitopurkki. Enkä todellakaan keskustele kollegan kanssa muista kollegoista pahaan sävyyn. 

 

Tahtoisin vaan hörpätä kupin kahvia ja mennä jatkamaan töitä. Tahtoisin että jengi puhaltaisi enemmän yhteen hiileen ja jättäisi siviiliasiat kotiin. Olisiko paljon vaadittu? 

Ihmiset tekevät itse oman ilmapiirinsä. 

Ilmeisesti terveydenhoitoon hakeutuu ihmisiä jotka ovat perusominaisuuksiltaan negatiivisia 

Juuri näin! Sellainen "tittelinkipeys" ja ajatus, että on jotenkin ylemmällä tasolla kun muut. Ja pahinta on, jos porukassa on jotain "tiimivastaavia". Siitä se soppa sitten syntyykin.. Ollaan jotenkin jo "esihenkilöitä" ja tullaan määräilemään ihan arkisissa asioissa. Eli parempi olis, kun on yksi, joka johtaa joukkoa ja muut samalla nimikkeellä. Nm. kokemusta on!

Vierailija kirjoitti:

Vähän työvoimaa, jatkuva kiire, helvetisti töitä ja vastuuta.

Eikä joka paikassa ole paska ilmpiiri.  On terveyskeskuksia ja osastoja ja akuutti päivystyksiä, joissa homma toimii.  

On pysyvät hoitajat ja porukka hitsautunut yhteen.

 

Sen mitä olen tilannetta seurannut päivystyksessä ja terkkarilla, niin ei tuolla ole kiireestä tietoakaan. Enimmäkseen istuskelevat ja tarinoivat keskenään tai kulkevat käytävillä ovesta ulos sekä toisesta sisään.

Esimerkiksi vaikkapa rakennustyömaalla mennään koko päivä juoksunnytkää, eikä tarvitse kuluttaa aikaa istuskelemalla tyhjän panttina. Ja työkin on fyysisesti raskaampaa kuin joku verikokeen otto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kaikkialla Suomessa on huono ilmapiiri ei vain hoitoalalla... Marin ex viisikko hallinnon puhe onnellisuudesta oli silkkaa propagandaa... saivat itse sillä mediapisteitä ulkomailla

Totta, suomalaiset ei osaa keskustella kiusaamatta ja haastamatta riitaa. 

Ja tästä ei tarvitse enempiä todisteita, kun tätäkin palstaa lukee. Viimeistään kolmanelta sivulta alkaen kaikki keskustelut ovat pelkkää itsekehua ja toisille nokittelua ja jankutusta.

Siksi, koska noissa työyhteisöissä on niin paljon naisia työntekijöinä. Eikä mitään naisoletettuja vaan naisia. 

Nainen ei halua rakkautta, hän haluaa valtaa. 

Vanha totuus.

Onko Ruotsissa tai Norjassa samanlainen ilmapiiri terveydenhuollossa? riiteleekö ne keskenään töissä ja millaisia johtajia niillä on, onko samanlaisia kuin meillä.

Olen ollut monessa eri työpaikassa ja selvästi huonoin ilmapiiri oli naisvaltaisessa työpaikassa. Joka työpaikassa on ongelmansa, mutta valtaosissa ne ongelmat kyetään selvittämään. Tässä yhdessä selkäänpuukotus jatkui ja jatkui. Siinä on johtoporras ja ay-liike ihmeissään kun pitäisi vaihtaa kaikki työntekijät.

Olen hoitoalalla ja valitettavasti huomannut, että nämä säästöt tuovat kireyttä. Epäpäteviä kesäsijaisia, nykyään otetaan todella huonolla suomen kielen taidolla töihin. 

Mulla ei tällä hetkellä ole yhtään työkaveria jonka kanssa en haluaisi tehdä töitä, mutta nämä kesäsijaiset olivat raskaita. 

Nuoret hoitajat ovat reilumpia, sukupuolesta riippumatta, kuin ne vanhimmat, joita alkaa jo jäädä eläkkeelle. Ilmeisesti heitä oli aikoinaan kyykytetty niin se tapa on jäänyt.

Onko se nyt niin huono? Psykiatrialla, missä itse olen työskennellyt vuosia on ihan mukavaa. Aiemmin tein töitä riippuvuushoidossa ja sielläkin oli oikein mukava meno. Puoliso työskentelee ensihoitajana ja kehuu usein hyviä työkavereita. Toki, loputon säästäminen ja kiristäminen kiristää hermoja joskus, mutta niinpä se taitaa olla vähän joka alalla, ainakin julkisella puolella. 💰

Vierailija kirjoitti:

Onko Ruotsissa tai Norjassa samanlainen ilmapiiri terveydenhuollossa? riiteleekö ne keskenään töissä ja millaisia johtajia niillä on, onko samanlaisia kuin meillä.

Olen Norjassa sh:na työskennellyt pian kuusi vuotta ja täällä en ole huonoon ilmapiiriin törmännyt koskaan, vaikka useassa yksikössä olen ollut töissä. 🤩

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko Ruotsissa tai Norjassa samanlainen ilmapiiri terveydenhuollossa? riiteleekö ne keskenään töissä ja millaisia johtajia niillä on, onko samanlaisia kuin meillä.

Olen Norjassa sh:na työskennellyt pian kuusi vuotta ja täällä en ole huonoon ilmapiiriin törmännyt koskaan, vaikka useassa yksikössä olen ollut töissä. 🤩

 

jos olisin hoitoalalla ja kieli hallussa niin lähtisin täältä samantien naapurivaltioon töihin ruotsiin tai norjaan!