Sain kuulla miehen kaverilta että lähtevät porukalla Espanjaan. Miten reagoisit?

Ajattelen että on se perhe-elämä jännitystä täynnä Porvoossa.

Meillä olisi tällainen käytös johtanut eroon - ihan kummin päin tahansa.

Outo mies, jos siis olisi totta. Kukaan äiti ei tekisi näin, eli mies töissä ja varaisin tyttöjen reissun miettimättä kuka hoitaa lapset. Jättäisi vielä kertomatta miehelle perusteena että kun se suuttuu kuitenkin.

Kyllähän tuo olisi välitön eron paikka. Onneksi itse olen sellaisessa asemassa elämässäni, ettei asiaa tarvitsisi edes miettiä. Minua ei yksinkertaisesti kohdella noin. 

up

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmisillä on se käsitys, että puolison voi omistaa?

Keskustelu kumppanin kanssa olisi se, että nainen kieltää miestä lähtemästä olettaen olevansa se, joka saa päättää. Parempi mennä ja pyytää anteeksi kuin jättää menemättä, jos sen miehen elämää ja onnellisuutta ajattelee.

Nainen pärjää varmasti tulevaisuudessa lasten kanssa minimielarien turvin, koska kuka haluaa tehdä ainoasta elämästään vankilan?

 

Jos perheessä on päiväkoti-ikäisiä lapsia, niin miten reissuun lähtevä on suunnitellut heidän hoidon tapahtuvan lomansa aikana? Päiväkoti ei ole vaihtoehto, kun sinne on jo aiemmin kerrottu kesän hoitoajat. Mikäli mies haluaa pitää perheen kasassa, niin ihan mitä tahansa ei voi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Huonosti teillä menee jos ette pysty itsenäisiä lomia sopimaan.

Otatte vaikka hoitajan sitten kun on kerran rahaa käydä ulkomailla.

Ap:lle olisi ilmeisesti sopinut sekin, mutta miten helposti luulet kesällä saavasi hoitajan lyhyellä varoitusajalla, kun on lomakausi parhaimmillaan.

Mikäli on totta niin ukko luiskaan ja heti. Ei mitään raivoamista vaan sanoisin vaan tyynen rauhallisesti että eropaperit odottaa kotona kun lähdet, heippa ja hauskaa reissua. Mitä sitä riitelemään kun mies on jo valintansa tehnyt. 

Suuttuisin siitä että ei kertonut, mutta en itse matkasta. Oon itsekin reissannu välillä kavereiden kanssa niin ihan ok ois jos mieskin joskus haluaisi mennä kavereidensa kanssa. Ei oo kylläkään vielä koskaan lähtenyt.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmisillä on se käsitys, että puolison voi omistaa?

Keskustelu kumppanin kanssa olisi se, että nainen kieltää miestä lähtemästä olettaen olevansa se, joka saa päättää. Parempi mennä ja pyytää anteeksi kuin jättää menemättä, jos sen miehen elämää ja onnellisuutta ajattelee.

Nainen pärjää varmasti tulevaisuudessa lasten kanssa minimielarien turvin, koska kuka haluaa tehdä ainoasta elämästään vankilan?

Pienten lasten isä ei lähde noin vain asiasta etukäteen sopimatta reissuun.

Vierailija kirjoitti:

On parempi pyytää anteeksiantoa kuin lupaa. Kyllä ap leppyy jossain vaiheessa.

 

M32

Sellainen unelmavävy siellä kinisee.

Onko oletuksesi, että vastaavassa tilanteessa oma äitisi/anoppisisi tulee kyllä apuun?

- En tule, koska käyn töissä minäkin, enkä tuollaista lieromaisuutta siedä enempää omalta pojalta kuin vävyltäkään.

Vierailija kirjoitti:

Outo mies, jos siis olisi totta. Kukaan äiti ei tekisi näin, eli mies töissä ja varaisin tyttöjen reissun miettimättä kuka hoitaa lapset. Jättäisi vielä kertomatta miehelle perusteena että kun se suuttuu kuitenkin.

Ap jättää varmasti kertomatta jotain, esim että olisivat viikko-viikko perusteella lapsista vastuussa. Silloin tuo olisi ymmärrettävää jos omalla viikolla menee kertomatta. Muutoin  tuossa aloituksessa ei olisi järkeä, siis jos totta. 

Vierailija kirjoitti:

On parempi pyytää anteeksiantoa kuin lupaa. Kyllä ap leppyy jossain vaiheessa.

 

M32

Tuo on sen tason moka, että anteeksiantoa on turha odottaa. Ihan käsittämätöntä, että mies jättää naisen noin pahaan pulaan.

Vierailija kirjoitti:

No onko mies oikeassa? Jos hän olisi kertonut etukäteen, niin olisiko reaktiosi ollut sellainen kuin hän olettaa? Oletko siis vihainen matkasta, vai siitä että hän ei siitä itse ajoissa kertonut? Jos suutut siitä että mies lähtee matkalle, ymmärrän miestä. Jos taas suutur siitä, että miehesi salasi sinulta asian näin pitkään, ymmärrän sinua.

Mietin itse asiassa ihan samaa. On jokseenkin erikoista, että yleensäkin miehesi pelkää niin paljon reaktiotasi yhteisestä poikien reissusta, että jättää asiasta keskustelemisen ylipäätään, koska pelkää mitä: huutoa/kieltäytymistä..

Yleensäkin tilanne on erikoinen, ja kertoo siitä, ettei parisuhde voi kovin hyvin, ellei suunnitelmista voida kertoa ennen kuin on ihan pakko, jolloin luonnollisesti salaaminen itsessään tuntuisi kenestä tahansa ikävältä. Kannattaisi kuitenkin miettiä, että miksi tuo salaaminen oli sinulta oli ylipäätään tarpeellista ja miksi hän epäili sinun huutavan..?

Voisitte kyllä mielestäni molemmat mennä itseenne ja miettiä, että mitä kannattaisi muuttaa itsessä ja miten kommunikoida suunnitelmistaan ja haaveistaan yhdessä puolison kanssa. Keskustelkaa ja kuunnelkaa, suunnitelkaa ja tehkää kompromisseja, ei huutamista, salaamista, toisen kiristämistä ja uhriutumista. Onnistuisiko?

Itse olisin tuossa tilanteessa aika tyytyväinen, koska sitten voisin itsekin varata matkan kaverin kanssa. Mies ei halua, että menen. Mutta normaalissa suhteessa tuo on toki outoa. Oliko miehen kanssa siis sovittu, että hoitaa lapsia tuon viikon? Ovatko lapset minkä ikäisiä?

Tulisin tänne palstalle kysymään asiantuntijoilta vastausta. En keskustelisi miehen kanssa ollenkaan asiasta. 

Aika etäisiä tunnutte olevan,jos ei pysty keskustelemaan etukäteen reissuun lähdöstä. Ehkä mies ei uskalla puhua asioista,kun pelkää sun reaktiota.

Mikä on tilanne nyt, onko päivitystä ap? 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmisillä on se käsitys, että puolison voi omistaa?

Keskustelu kumppanin kanssa olisi se, että nainen kieltää miestä lähtemästä olettaen olevansa se, joka saa päättää. Parempi mennä ja pyytää anteeksi kuin jättää menemättä, jos sen miehen elämää ja onnellisuutta ajattelee.

Nainen pärjää varmasti tulevaisuudessa lasten kanssa minimielarien turvin, koska kuka haluaa tehdä ainoasta elämästään vankilan?

Miten mies voi kuvitella omistavansa vaimonsa ja tämän ajan? Ja miten hän voi kuvitella vanhemman ominaisuudessa lähtevänsä ulkomaille varmistamatta ensin lastensa hoitoa?

Hah hah. Ei halua kertoa pettämisistäkään, koska kuitenkin suutut. Eikä siitä kavalluksesta, tai mitä teki lapsellenne. Tärkeintä on, ettet suutu hänelle, sillä hän ei ole sitä ansainnut. Hyvä mies!

Joo ei jatkoon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onko mies oikeassa? Jos hän olisi kertonut etukäteen, niin olisiko reaktiosi ollut sellainen kuin hän olettaa? Oletko siis vihainen matkasta, vai siitä että hän ei siitä itse ajoissa kertonut? Jos suutut siitä että mies lähtee matkalle, ymmärrän miestä. Jos taas suutur siitä, että miehesi salasi sinulta asian näin pitkään, ymmärrän sinua.

Mietin itse asiassa ihan samaa. On jokseenkin erikoista, että yleensäkin miehesi pelkää niin paljon reaktiotasi yhteisestä poikien reissusta, että jättää asiasta keskustelemisen ylipäätään, koska pelkää mitä: huutoa/kieltäytymistä..

Yleensäkin tilanne on erikoinen, ja kertoo siitä, ettei parisuhde voi kovin hyvin, ellei suunnitelmista voida kertoa ennen kuin on ihan pakko, jolloin luonnollisesti salaaminen itsessään tuntuisi kenestä tahansa ikävältä. Kannattaisi kuitenkin miettiä, että miksi tuo salaaminen oli si

Totta kai epäili oikein ja tiesi tasan tarkkaan mitä teki. Suuttumus aiheellista koska jättää lapsensa ap:lle sopimatta ja häipyy jollekin rellestysmatkalle. Mitäpä itse sanoisit jos lastesi äiti ilmoittaisi lähtevänsä - tai siis ei ilmoittaisi vaan salaisi - greikkaan tyttökamujen kanssa parin viikon päästä? Että pärjäile. Eräs mies jenkeissä oli jättänyt vaimonsa kun lähti SOVITULLE lomalle ja jätti miehen lasten kanssa. Sisko tuli hätiin ja mies otti eron, vaikka vaimo hoitanut lapsia sitä ennen 2v tauotta. Mutta ilmeisesti pitää olla kynnysmatto-orja ja mies tekee mitä mies haluaa, muuten tulee ero ja nainen on itsekäs kusipää :D