Onko ihmisen "sielu" yhteydessä siihen ketkä on henkilön biologiset vanhemmat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma näkemykseni sieluista on seuraava, joka perustuu omiin muistikuviini.

Sielut ovat energiahippusia, jotka haluavat palata takaisin osaksi status que hin. Suurempas voimaa.

Minulla on muistikuva jossa 'joku' näytti minulle tulevia vanhempiani.

Sanoin suoraa että näille en halua syntyä. Jotenki tulevat vaikeudet oli jo ohjelmoito tossa tilanteessa. Mutta siinä tilanteessa ei ollut mun päätettävissä.

Lapsena tein itselleni enkelin siipiä paperista.Yritin myös tehdä balettitossuja. En ollut nähnyt kolmevuotiaana mitään balettiesityksiä eikä varmasti pahemmin puhuttu enkeleistäkään kotona.

Oli myös vaihe kun luulin olevani poika. Tämä joskus neljävuotiaana. Nimiki oli Pekka.

Kyllä, sieluja voi repiä kehoihin todella väkivaltaisesti, ihan niinkuin naisia voi siittääkin väkivaltaisesti. Tai manipulatiivisesti, joka on länsimaiden

Vaikutat vähän kahjolta. Ei ihme että lapsella on ollut kurjaa, jos äippä voivottelee lapsen kurjaa kohtaloa etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sellainen osa kehoa kuten sieluakin surkastuu, jota ei vahvisteta. Sitä voi ruokkia joko fyysisesti, mutta myös henkinen yhteys on mahdollinen. Tämän vuoksi useat adoptiovanhemmat alkavat pumppaamaan lapseensa kemikaaleja, jotta saataisiin se vieras biovanhemman perimä jotenkin piiloon tai kuriin. Adoptio ei ole jumalan tahdon mukaista. On hirvittävä kohtalo lapselle joutua vieraaseen hoivaan, vaikka hän oppiikin toistelemaan kiitollisuusmantraa selviytyäkseen. Kuten ei ole ehkäisy ja hedelmätön seksikään, jotka heikentävät naisen terveyttä ja hedelmällisyyttä, myrkyttävät tätä hiljaa. Kun seuraa pahaa, päätyy yleensä vaan joka askeleella ojasta allikkoon"

No just joo. Biologinen äiti veti överit kun olin pieni ja biologinen isä joka oli myös moniongelmainen henkilö teki itsemurhan kun olin 3v. Ihan kauheaa, että päädyin ihmisille jotka

No, siittäjäsi on todennäköisesti hyväksikäyttänyt päihdeongelmaista äitiäsi ja sinä olet syntynyt tänne vahingossa. Äitiäsi on manipuloitu vahvoilla huumeilla, jotka ovat 20 000 kertaa vahvempia kuin mitä jumala ja luonto on ihmiselle nautittavaksi tuottanut. Sieluna olisit voinut syntyä jonnekin ihan muualle välittömästi kuolemasi jälkeen. Tai palata ikuiseen valoon. Elämä maan päällä voi olla erilaista, ja elämä ilman ruumista on hyvin paljon kevyempää, kuin ruumiin kanssa. Näin monet viisaat kertovat

Tämä ei tarkoita sitä, että sinun pitäisi nyt heittää elämäsi hukkaan. Meitä on täällä paljon, jotka ovat syntyneet tänne vääristä perusteista ja epäreiluissa olosuhteissa. Mutta elämä ei ole lähtökohtaisesti sen parempi kuin kuolema - ja liiallinen elämä on kärsimystä. Ihmisiä on liikaa, ja siitoskeskeinen kulttuuri tukee tämän kärsimyksen lisääntymistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma näkemykseni sieluista on seuraava, joka perustuu omiin muistikuviini.

Sielut ovat energiahippusia, jotka haluavat palata takaisin osaksi status que hin. Suurempas voimaa.

Minulla on muistikuva jossa 'joku' näytti minulle tulevia vanhempiani.

Sanoin suoraa että näille en halua syntyä. Jotenki tulevat vaikeudet oli jo ohjelmoito tossa tilanteessa. Mutta siinä tilanteessa ei ollut mun päätettävissä.

Lapsena tein itselleni enkelin siipiä paperista.Yritin myös tehdä balettitossuja. En ollut nähnyt kolmevuotiaana mitään balettiesityksiä eikä varmasti pahemmin puhuttu enkeleistäkään kotona.

Oli myös vaihe kun luulin olevani poika. Tämä joskus neljävuotiaana. Nimiki oli Pekka.

Kyllä, sieluja voi repiä kehoihin todella väkivaltaisesti, ihan niinkuin naisia voi siittääkin väkivaltai

Lapsella oli kurjaa lääkärien pahoinpitelyssä ja siittäjänsä käsittelyssä. Mutta koska siittäjä oli väkivaltainen ja laki suojaa niin vahvasti siittäjän oikeutta lapsiinsa, jouduin valitsemaan oman henkeni ja lapsesta luopumisen välillä. Moni nainen kuolee väkivaltaisen siittäjän kanssa toimiessaan

Vierailija kirjoitti:

Sielun käsite kokee inflaation, kun ulotetaan se koskemaan suht normaaleina syntyneistä sellaisia, jotka ovat syntymästä asti vaikeavammaisia pystymättä edes liikkumaan tai kommunikoimaan. Mikä onkaan se oppimiskokemus näillä sieluilla tuollaisessa elämässä?

Heillä voi olla hyvin kaunis sielu. He voivat olla hyvin syvällisiä, kun he "joutuvat" keskittymään vaikeisiin asioihin, ei voi täyttää päiväänsä kaiken maailman touhuamisella ja kissanristiäisillä. Heillä voi olla paljon syvempi suhde Jumalaan kuin ns. normaaleilla. Se ei ole heidän syntinsä, että he syntyvät vammaisina, he ovat syntisiä syntymänsä jälkeen, kuten kaikki muutkin. En usko, että he miettivät elämäänsä oppimiskokemuksena. 

Myös heille pitää kertoa Jumalan pelastuksesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sielun käsite kokee inflaation, kun ulotetaan se koskemaan suht normaaleina syntyneistä sellaisia, jotka ovat syntymästä asti vaikeavammaisia pystymättä edes liikkumaan tai kommunikoimaan. Mikä onkaan se oppimiskokemus näillä sieluilla tuollaisessa elämässä?

Heillä voi olla hyvin kaunis sielu. He voivat olla hyvin syvällisiä, kun he "joutuvat" keskittymään vaikeisiin asioihin, ei voi täyttää päiväänsä kaiken maailman touhuamisella ja kissanristiäisillä. Heillä voi olla paljon syvempi suhde Jumalaan kuin ns. normaaleilla. Se ei ole heidän syntinsä, että he syntyvät vammaisina, he ovat syntisiä syntymänsä jälkeen, kuten kaikki muutkin. En usko, että he miettivät elämäänsä oppimiskokemuksena. 

Myös heille pitää kertoa Jumalan pelastuksesta

 

Vammaiset tekevät usein kaunista taidetta, värikästä. Se kertoo terveestä tunne-elämästä. Aikuistumisen kynnyksellä monien tunne-elämä synkistyy, harmaantuu. Monilla miehillä se muuttuu mustaksi, punaiseksi ja pornograafiseksi. Synkäksi, aggressiiviseksi ja seksuaaliseksi. Se ei ole kaunista. Aikuinen autistimies piirtää kirkkailla väreillä, eikä tämä piirrä pornoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sielun käsite kokee inflaation, kun ulotetaan se koskemaan suht normaaleina syntyneistä sellaisia, jotka ovat syntymästä asti vaikeavammaisia pystymättä edes liikkumaan tai kommunikoimaan. Mikä onkaan se oppimiskokemus näillä sieluilla tuollaisessa elämässä?

Heillä voi olla hyvin kaunis sielu. He voivat olla hyvin syvällisiä, kun he "joutuvat" keskittymään vaikeisiin asioihin, ei voi täyttää päiväänsä kaiken maailman touhuamisella ja kissanristiäisillä. Heillä voi olla paljon syvempi suhde Jumalaan kuin ns. normaaleilla. Se ei ole heidän syntinsä, että he syntyvät vammaisina, he ovat syntisiä syntymänsä jälkeen, kuten kaikki muutkin. En usko, että he miettivät elämäänsä oppimiskokemuksena. 

Myös heille pitää kertoa Jumalan pelastuksesta

 

Vammaiset tekevät u

Uskon, että kaikki ihmiset, miehet ja naiset muuttuvat jossain vaiheessa ja se tietty viattomuus häviää. Meidän täytyy tulla lasten kaltaisiksi, jotta tulemme uudestaan viattomiksi. Viaton ei tarkoita naivia.

Se sielu syntyy niihin vanhempiin, joilla sieluilla  on jotain oppiläksyjä elämän suhteen. Ja kukaan ei toki tiedä elämänsä aikana, että mitä ne oppiläksyt koskevat. Me kaikki olemme syntyneet maan päälle vain oppimaan. Eli anteeksianto itselle ja toisille, mikä on se  ehkä vaikein oppiläksy  ja opetella rakastamaan itseään sellaisena kuin on, koska se epätäydellisyys kuuluu elämään, joten tätä kautta opimme niitä läksyjä myös toisilta. Rakkaus kaikkeen on se ehkä vaikein oppiläksy, että rakastaa itseään sellaisena kuin, ja rakastaa myös muita. Ei koskaan tuomitse muita. Koska toisia ei voi ehkä muuttaa koskaan. Joten tähän kysymykseen, että sielu syntyy juuri siihen perheeseen, minkä on tarkoitettu. Mutta siis tähän meidän maan päällä ihmisiin, onhan myös oma isäni raiskannut minua ja hakannut, mutta ehkä mun oppiläksy antaa anteeksi, mutta ei toki niille pahoille tekemisille. Minulle riittäisi se kunhan tietäsin mun isäni historian, että onko häntä hakattu ja raiskattu lapsena. Niin ymmärrän sen, että se kostautuu sitä myötä myös lapsiin. Mutta elämä on niin helvetin sairas näitä lasten raiskaajia kohtaan, että en voi ymmärtää, että minkä vuoksi lapset joutuva tähän? Se ei mielestäni ole enää sielun valinta, vain että ihmiset ovat jotkut todella pahoja ihmisiä!1

Vierailija kirjoitti:

Se sielu syntyy niihin vanhempiin, joilla sieluilla  on jotain oppiläksyjä elämän suhteen. Ja kukaan ei toki tiedä elämänsä aikana, että mitä ne oppiläksyt koskevat. Me kaikki olemme syntyneet maan päälle vain oppimaan. Eli anteeksianto itselle ja toisille, mikä on se  ehkä vaikein oppiläksy  ja opetella rakastamaan itseään sellaisena kuin on, koska se epätäydellisyys kuuluu elämään, joten tätä kautta opimme niitä läksyjä myös toisilta. Rakkaus kaikkeen on se ehkä vaikein oppiläksy, että rakastaa itseään sellaisena kuin, ja rakastaa myös muita. Ei koskaan tuomitse muita. Koska toisia ei voi ehkä muuttaa koskaan. Joten tähän kysymykseen, että sielu syntyy juuri siihen perheeseen, minkä on tarkoitettu. Mutta siis tähän meidän maan päällä ihmisiin, onhan myös oma isäni raiskannut minua ja hakannut, mutta ehkä mun oppiläksy antaa anteeksi, mutta ei toki niille pahoille tekemisille. Minulle riittäisi se kunhan tietäsin mu

Puhutaan kahden valtakunnan kansalaisista. Uskovat elävät täällä maan päällä muiden joukossa pahassa maailmassa ja samalla odottavat taivasten valtakuntaa, että pääsevät sinne kuolemansa jälkeen. Siellä on kaikki hyvin.

Ainakin Raamatun luomiskertomuksen / Johanneksen evankeliumin mukaan Jumalan Sana luo vasta "sielun". Joten biologialla ei ole merkitystä.

Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. 1. Moos. 2:7

Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä. Joh. 6:63

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sielu valitsee ennen syntymää vanhempansa.ja asiat jotka hänen pitää oppia tässä elämässä. Mikään ei tapahdu sattumalta. 

Miksi sitten lapsia syntyy mitä kamalimpiin olosuhteisiin jos kerran ihan itse on valittu?

Sielulla on karmaa edellisestä elämästä. Sen pitää käydä läpi asioita jotta voi kehittyä. Kaikella on tarkoitus. Opiskekaa ihmiset, lukekaa, tietoa löytyy. 

Vierailija kirjoitti:

Se sielu syntyy niihin vanhempiin, joilla sieluilla  on jotain oppiläksyjä elämän suhteen. Ja kukaan ei toki tiedä elämänsä aikana, että mitä ne oppiläksyt koskevat. Me kaikki olemme syntyneet maan päälle vain oppimaan. Eli anteeksianto itselle ja toisille, mikä on se  ehkä vaikein oppiläksy  ja opetella rakastamaan itseään sellaisena kuin on, koska se epätäydellisyys kuuluu elämään, joten tätä kautta opimme niitä läksyjä myös toisilta. Rakkaus kaikkeen on se ehkä vaikein oppiläksy, että rakastaa itseään sellaisena kuin, ja rakastaa myös muita. Ei koskaan tuomitse muita. Koska toisia ei voi ehkä muuttaa koskaan. Joten tähän kysymykseen, että sielu syntyy juuri siihen perheeseen, minkä on tarkoitettu. Mutta siis tähän meidän maan päällä ihmisiin, onhan myös oma isäni raiskannut minua ja hakannut, mutta ehkä mun oppiläksy antaa anteeksi, mutta ei toki niille pahoille tekemisille. Minulle riittäisi se kunhan tietäsin mu

Kannattaa päästää irti siittäjästä. Suuri osa ongelmia juontaa juurensa siihen, että siittäjät kärsivät perheissä hedelmällisten naisten ja vasta kukoistukseensa puhkeavien lasten kanssa, talossa täynnä rakkautta, missä he eivät ole aidosti tervetulleita, vaan keinotekoisia "omistajia" ja hyväksikäyttäjiä

Spoileri teille kaikille kouluttamattomille ja aivopestyille hömpille: Sielua ei ole olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Se joka luulee olevansa Jumala, tulee vastaamaan tähän.

 

Kukaan ei oikeasti tiedä.

Väärin.

Ei ajatella olevamme Jumala.

Miten voisimmekaan.

Itse AJATTELEN, että sukusoluista "tulee mitä tulee", ja sielu ikään kuin valitsee liittyä näihin sukusoluihin.

Olen jo pitkään TUNTENUT, että lapseni (hänen sielunsa) olisi tullut luokseni joka tapauksessa. Olisin sitten tehnyt lapsen Pekan tai Kallen tai Riitan tai Maijan kanssa, riippuen sukupuolestani (jota en nyt aio paljastaa).

Raamatun mukaan keho on osa "sielua" joten on selvä yhteys vanhempiin.

Vierailija kirjoitti:

Spoileri teille kaikille kouluttamattomille ja aivopestyille hömpille: Sielua ei ole olemassa.

Pitää paikkansa jos puhutaan "sielusta" kuten uskovat puhuvat siitä. Raamatun "sielu"-määritelmä on paljon maallisempi. Raamanun "henki" taas on ihan eri asia, ja moni sekoittaa sen "sieluun".

Kyllä ihminen jossain vaiheessa haluaa selvittää biologiset vanhempansa tai sen toisen yleensä isän, juurettomuus vaivannut kun ei tiedä. Sielu ja uskonto on sitten eri asia, kaikkihan eivät usko sieluun ja Jumalaan tai tms.