Te jotka ette osta viimeisintä muotia ja elektroniikkaa...

Tasan ketään ei kiinnosta onko mulla viimeisintä muotia tai elektroniikkaa. Ei ole kellään muullakaan ihmisellä ketä oon elämässäni nähnyt. Vtn sekopäistä tollanen.

Ei ole kiinnitetty mitään huomiota. Joskus ehkä vähän ihmetellään, miksi ajan vanhaa auton rämää ja korjauttelen sitä samaan hintaan millä ostaisi äkkiä vähän uudemmankin. Mutta kun sen arvo olisi vaihdossa nolla ja on hyvä ajaa silloin kun ei ole mitään rikki niin en ole raaskinut, menkööt romuttamolle sitten kun ei ole enää yhdellä kohtuullisen hintaisella osanvaihdolla kerrallaan korjattavissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kysymästä. Matkustan työkseni ja muuten aika paljon ja olen muun muassa lähiaikaisilla Burundin- ja Malawin -matkoillani hankkinut Afrikka -kuosisia paitoja niin, että pärjään pitkälle ensi kalenterivuoteen niiden kanssa. Tuorein elektroniikka on vähän nolompi kysymys, koska en ole ollut sen perään koskaan. Pari vuotta sitten aasialaisen ihanan puolisoni ystävät kantoivat meille kotiin airfyerin. Ajattelin ensin, että helvetinpönttö sieltä nyt nyt tuli ja tuhoon jotava alamäki väistämättömästi alkaa. Nyt olen kypsyttänyt sillä pöntöllä illalliseni melkein joka päivä kaksi vuotta ja elämä on jatkunut ja hivenen myös helpottunut..

Minun vanhat pakettiautot menee afrikkaan ja aasiassa pikku lapset purkavat minun vanhaa elektroniikkaa. Kiertoilmauuni on sata kertaa tehokkaampi, kestävämpi ja monipuolisempi kuin tämä järjetön airfryer.

 

Aira fryer on kiertoilma uuni. 

Ei kukaan kommentoi ei-älypuhelintani, jonka ostin elokuussa kymmenen vuotta sitten. Aion käyttää sen loppuun ihan piruuttäni. Itse saatan joskus vitsailla sen puuttuvista ominaisuuksista.

Vaatevarastoni on laaja, ja isku omaan vaatehuoneeseen tuottaa nykylinjan mukaisia lookkeja. Olisin havitellut yhtä merkkipuseroa mutta totesin, että minulla on monia melko lailla sellaisia.

Vaatetuksestani ja tyylistäni saan hyvin usein kehuja. 

Ystäväni tietävät etten ole kiinnostunut elektroniikasta. Pakolliset laitteet on joilla hoidan arkiset asiat mutta muuten ei kiinnosta. Muoti ja vaatteet taas kiinnostaa mutta en omista yhtään merkkilaukkua, merkkivaatteita kylläkin koska pidän tietyistä merkeistä ja kenkiä voisin ostaa loputtomiin. 

Minä en osta elektroniikkaa ja muoti  ei voisi vähemmän kiinnostaa.  Ostan sitä mistä pidän, en sitä mitä joku kulloinkin märää.

Elän ihan täysin omaa elämääni omien valintojeni mukaan, en todellakaan ole kenenkään enkä minkään ohjailtavissa.  Omat tuttavat ja ystävät osatavat mitä tahtovat.  Tosin mitään muodin orjia ei ystäväpiiriini kuulu, sen verran oman tien kulkijoita olemme kaikki. Juuri sellaisia ihmisiä joista pidän.

Ostan kaikki vaatteet kirpparilta tai muuten käytettyinä. Saan tosi usein palautetta tyylikkäistä ja hyvä näköisistä vaatteista. Lähes kaikilla tutuilla on se yksi tietty Marimekon käsilaukku, mulla on ulkomailta parilla kympillä katukaupasta ostettu laukku, jota kehutaan todella usein.

Elektroniikasta en juurikaan välitä. Toki älypuhelin yms on mutta halvempia malleja. Hyvin pärjään eikä kukaan ole asiaa kommentoinut.

Ei kyllä omassa tuttavapiirissä kukaan ole ihmetellyt mitään. Toisaalta juuri säästeliäisyyden ansiosta minulle ei tuota millään tapaa päänvaivaa ostaa joskus sitten se kalliimpi tuote, jos se on mielestäni parempi kuin vastaava halvempi. Olen aina ollut aika "pihi", mutta silloin tällöin kun tarvitsen jotain, kiinnitän huomiota hinta-laatusuhteeseen. Välillä saatan siis panostaa aika paljonkin ja joskus sitten taas vähemmän, ihan riippuen miten arvostan asioita. Saatan ostaa hyväksihavaitun 100% puuvillaisen t-paidan prismasta viidellä eurolla, tai sitten laatuneuleen reilulla sadalla eurolla tai jos puhelin menee rikki, niin ostan uuden tai lähes uuden lippulaivamallistosta.

Minusta kuulostaa joko teini tai sitten "wanna be hyvätuloisen" ihmisen jutuilta, jos alkaa arvostelemaan muiden vaatteita tai elektroniikkaa.

En ole köyhä, päin vastoin, en usko, että tuttavapiirissäni on ketään, jolla on varallisuutta yhtä paljon. Ja ei kiinnosta. Ostan mitä haluan. En kerro ihmisille siitä, miten paljon meillä on rahaa, ja mistä se on peräisin. En ymmärrä, miksi kukaan haluaisi vaikuttaa varakkaalta. Ja se on niin suhteellista, mihin rahansa käyttää. Olen ihan surutta pistänyt Broadwaylla yhden illan teatterilippuihin 1000 dollaria, mutta silti kivan mekon kohdalla odotan ihan mielelläni, että saan sen puoleen hintaan. 

En ole huomannut, että suhtauduttaisiin mitenkään erityisesti. Sitä joskus ihmetellään, kun puhelimeni on niin vanhaa mallia, mutta se tulee esille lähinnä käytännön hankaluuksien yhteydessä, esim. kun en onnistu avaamaan tekstiviestinä lähetettyä linkkiä, tms.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin, lähipiiri on omillaan toimeentulevaa väkeä joka ei myöskään "juokse trendien perässä".

Juuri näin. Lähipiiri on akateemista porukkaa, jotka arvostaa kestäviä valintoja vaatteissa ja elektroniikassa.

Ja itseä ei kiinnosta pätkääkään, onko kännykkäni uusinta uutta vai pari-kolmevuotta vanhaa.

Sinulla on pinnallisia ystäviä. Kukaan, vieras tai tuttu, ei ole ainakaan koskaan sanonut ääneen mitään siitä, että minulla on 5v vanha (uutena 200 euron) puhelin, joka ei edes ole minun vaan työnantajani, tai siitä, että käytän yhä lähes kolmekymppisenä lukioaikaista koulureppuani, koska se on ergonominen ja tilava eikä ole hajonnut.

Shoppailemassa käyn vain sovittamassa, mikä koko minulle mahtuu tarvitsemastani vaatteesta, ja ostan sen sitten Torista käytettynä halvemmalla. Laadukkaita vaatteita ostan kyllä, koska esim. huonoista kengistä kärsii vain itse. Mutta sittenkään en mieti, onko tuote trendikkään näköinen tai merkkinen, kunhan on ehjä ja sopivan kokoinen ja toimii tarkoitukseensa. Vasta ostin 460 euron Fjällävenin talvitakin 70 eurolla, ja se oli hyvin vähän käytetty. Takille tärkein kriteerini oli, että se on lämmin. Sitä ei olekaan sitten mitään tarvetta vaihtaa uuteen ennen kuin se hajoaa lopullisesti.

Jos joku lähipiiriläinen nyt salaa mielessään köyhäksi luulee, niin ei se minua haittaa. Hyvä vain, eivätpähän ainakaan pyydä minulta rahaa lainaan tai kutsu merkkipäivinä kylään vain siksi, että ajattelisivat, että minulta saa lypsettyä kalliita lahjoja. Ammattini ja sitä kautta oletetut tuloni tietävä saattaisi kummastella, että mitä se käyttämätön raha minua ilahduttaa tilillä. Ilahdutti se viime vuonna esimerkiksi sen verran, että pystyin irtisanoutumaan vaativasta kokoaikaisesta työsuhteesta, muuttamaan Lappiin ja aloittamaan etänä osa-aikaisen helpomman työn samassa firmassa nyt, kun ei ole enää mitään painetta säästää palkasta pahan päivän varalle tai kerryttää eläkettä. Olen viihtynyt. 

Sen voin sanoa, että jos olisin täysi-ikäistymisestä saakka vaihtanut puhelimen, auton ja vaatteet uuteen kalleimpaan malliin säännöllisesti tai käynyt kampaajalla, kynsihuolloissa tai ripsihuolloissa kerran kuussa, minulla ei olisi säästössä tätä nykyistä summaa alle 30-vuotiaana vaan olisin edelleen jumissa vaativassa asiantuntijatyössä maksamassa kallista elämäntyyliäni. Vähän alkupääomaa toki sain vanhemmiltani, mutta kuitenkin vain sen verran, että sen olisi vuodessa pistänyt sileäksi ihan normielämisen kulutukseen, jos en olisi jo kotona oppinut käyttämään rahaa säästellen ja harkiten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut kuulla (usein seläntakaispuheita), että olen köyhä, teknologisesti osaamaton /tietämätön tai  kehityksen jarruttaja. 

Vaihda kaveripiiriä, olet liikaa yhteydessä pintaliitäjiin.

naapureitaan on vaikea vaihtaa, niitä on vain pakko sietää

Kehitys ei esim. kodin elektroniikasta ole usein niin suurta että se päivitys uudempaan kannattaa esim. mulla vuoden vanha TV ja sen jälkeen on tullut uusia malleja mutta se ero uusiin malleihin on niin pieni etten esim. kuvanlaadussa eroa huomaa. Tuolla televisiolla pärjää 5 vuotta ja sen jälkeen katsoo onko kehitys mennyt merkittävästi eteenpäin ja ostanko uuden television.

Edellinen televisio oli mulla 7 vuotta ennenkuin ostin tämän nykyisen ja eron kyllä huomaa kuvalaadussa selkeästi. 

Toiset ostaa uuden puhelimen ym. vain sen takia että tulee uus malli välittämättä yhtään siitä että hyödyttääkö se mitään merkittävästi mutta kukin tyylillään.