Lue keskustelun säännöt.
Uskotko, että hurjasti yleistynyt masennus on kaikilla sairaus, joka vaatii lääketieteellistä hoitoa
28.07.2024 |
Onko paha olo ja mieli matalana luokiteltu masennuksesi, joka vaatii lääkitystä ja Kela-terapiaa?
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei tietenkään mutta eihän tuo nyt mikään sairaus ole jos tulee ero ja on surullinen. Ei siihen mitään masennuslääkettä tarvitse määrätä. Ihan normaali vastoinkäyminen elämässä. Siihen auttaa itku ja aika. Ei mikään ikävä tunne ole masennusta joka pitää lääkitä pois. Se pitää elää ja tuntea pois. Hyvän tähden sentään, miten ihmiset kasvatetaan kun mitään ei saisi tuntea. Tunteillahan me kaikki elämää eletään.
Jaaha. Entäs jos on niin surullinen, että haluaa kuolla? Se pitää vaan tuntea ja antaa mennä, eikä ainakaan lääkkeitä alottaa? Selevä. Muakaan tuskin olisi enää ilman lääkkeitä.
Omiin tunteisiin voi vaikuttaa, ei päästä itseään rypemään vaan hokee että tästä selviän. Ei pidä luovuttaa. Jossain on ain
Voi kuule kun tietäisit mitä elämässäni olen kokenut. Joku ero oli mitätön juttu. Koskaan en ole tarvinnut lääkkeitä turruttamaan tunteita enkä alkoholiin ole sortunut. Koskaan en ole jäänyt itseäni säälimään enkä petiin pyörimään. Tunteita todellakin voi hallita. Olen siitä elävä esimerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masentuneet pitäisi viedä maalitauluiksi armeijalle.
Aloitapa vaikka sitten itse kävelemällä sinne ja näytä esimerkkiä.
ymmärrätkö että jollekin todella masentuneelle ja elämän kolhimalle ihmiselle tällainen kommentti saattaa olla viimeinen pisara? Ei syy, mutta se viimeinen niitti peruuttamattomalle teolle. Tarpeeksi vaikea hetki ja sitten lukee tuon kommentin..
no, olipa tyhmästi muotoiltu kysymys. Et tietenkään ymmärrä, tuskin muuten olisit laukonut jotain noin typerää.
Se joka ei ole uinut noissa syvissä vesissä ei mitenkään voi ymmärtää sitä tuskaa. Joten suu suppuun, jooko?Itsemurha on jokaisen oma päätös. Se ei ole meidän keskustelijoiden eikä tekijän läheisten vastuulla.
Totta kai se on jokaisen omalla vastuulla mut sekö sitten oikeuttaa laukomaan mitä hyvänsä? Masentunut oikeasti uskoo ne oman päänsä sisällä olevat ns äänet. En viittaa esim samanlaisiin ääniin kuin vaikkapa skitsofreniasta kärsivä saattaa kuulla. Masentuneen omat demonit useinkin vääristää kaiken miten ko ihminen itsensä näkee ja siihen päälle kun joku sanoo noinkin rankan asian että masentuneet vaan maalitauluksi ja pyssyn eteen niin avot!
Kukaan tällä palstalla ei tietenkään ole vastuussa jos joku itsellensä jotain tekee mutta kyllä sitä vähän ajattelee että kai nyt ihmisillä on joku filtteri mitä sanoo toisille
mut ei ole . Ihmiset on julmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psyk.polilla käydään lääkärin lähetteellä, kyllä. Mutta mitään psykoterapiaa se ei ole, aivan eri asia.
Ja sinäkö tiedät mitä niillä käyntikerroilla tapahtui? Kävin siellä säännöllisesti melkein joka viikko.
Hoitajan, psykologin tai lääkärin luona käyminen ei ole psykoterapiaa, piste. Psykiatrista hoitoa se on kyllä, olen itsekin käynyt juttelemassa psyk.hoitajan luona säännöllisesti.
Masennus ei oikeastaan ole sairaus, vaan normaali reaktio epäterveeseen ympäristöön. Jotta masennuksesta voisi toipua, pitää saada ympäristö muutettua.
Nykyinen tilanne, jossa yhä useampi masentuu, kertoo, että ympäristömme on muuttunut epäterveeksi suurelle osalle ihmisiä. Pitäisi katsoa, mikä systeemissä mättää sen sijaan, että lääkitään turhaan ja leimataan ihmisiä jotenkin epäkelvoiksi. Heissä ei ole vikaa, vaan ympäristössä, jonka olemme heille (meille) luoneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko.
En usko minäkään. Sen sijaan uskon, että monella resilienssi on monella aivan olematon ja joskus ihmettelen miksi näin on. Ei kaikki voi olla lumihiutaleita ja erityisherkkiä.
Tämä. Lisäksi elämä on niin helppoa, että on aikaa uupua, masentua ja ahdistua. Kuten eräs mummeli kerran sanoi, niin mitä siitä elämästä olisi tullut aikanaan köyhyydessä, useamman lapsen kanssa ja kaikki piti tehdä käsin, jos "olisi ahdistunut". Ihmisen pitää kestää jotain. Aina ei voi ruikuttaa ja tuntuu, että mitä enemmän aikaa miettiä omaa olotilaa, sitä enemmän aletaan oireilla. Lisää töitä vaan ja tekemistä.
Joskus 30-luvulla masennusta/uupumusta hoidettiin pakkotyöllä. Ajateltiin, että on vaan laiska. Kuulostaa aivan ka
Ennen ei diagnosoitu, mutta luuletko ettei masennusta ollut? Kyllä oli. Viinaan hukkui moni ja itsemurhia tehtiin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei tietenkään mutta eihän tuo nyt mikään sairaus ole jos tulee ero ja on surullinen. Ei siihen mitään masennuslääkettä tarvitse määrätä. Ihan normaali vastoinkäyminen elämässä. Siihen auttaa itku ja aika. Ei mikään ikävä tunne ole masennusta joka pitää lääkitä pois. Se pitää elää ja tuntea pois. Hyvän tähden sentään, miten ihmiset kasvatetaan kun mitään ei saisi tuntea. Tunteillahan me kaikki elämää eletään.
Jaaha. Entäs jos on niin surullinen, että haluaa kuolla? Se pitää vaan tuntea ja antaa mennä, eikä ainakaan lääkkeitä alottaa? Selevä. Muakaan tuskin olisi enää ilman lääkkeitä.
Omiin tunteisiin voi vaikuttaa, ei päästä itseään rypemään vaan hokee että tästä selviän. Ei pidä luovuttaa. Jossain on ain
Älä ole typerä. Mielellä on älytön voima. Omalla mielellä. Ei kukaan muu tee päihdeongelmaisesta raitista, kuin päihdeongelmainen itse. Kukaan ei vitutusta tai masista päästä poista, kuin henkilö itse. Voi joo olla terapeuttia ja sitä sun tätä, mutta ei se terapeutti ketään paranna. Muuten riittäisi yksi käynti ja terapeurtin auktoratiivinen käsky heippojen yhteydessä, että lopeta ja parane.
Sinun pääsi tuottaa ne aivokemkaalisi yhdessä suolistosi kanssa. Niihin ei mikään fakiiritaikuriterapeutti taikatemppuja ja loitsuja tee. Terapia perustuu plasebovaikutukseen. Siihenkin varsin huonolla menestyksellä. Uurtaen aivojen negamuistijäljet "kiveenhakatuiksi".
Ei vaadi kaikilla lääkehoitoa, mutta toki sitä kannattaa hakea jos olo sen tuntuu vaativan.
Mä itse olen herkästi masennukseen ja ahdistukseen taipuvainen, voisi ehkä sanoa että OCD on mulla se pahin sairaus joka aiheuttaa masennusta ja ahdistusta, toisinaan jopa lievän paniikkikohtauksen.
Nämä sairaudet ovat mulla joka ikinen päivä. Ja toisinaan se on aika tuskallista.
Mulla auttaa se että käyn joka aamu aamukävelyllä ja otan auringonvaloa ilman aurinkolaseja. Mulla auttaa myös se että syön paljon kasviksia ja kuituja sekä proteiinia että verensokeri ei heittele kovasti. Mulla auttaa myös se että saan nukkua riittävästi ja elää suht stressitöntä ja draamatonta elämää. Jos elämässä tulee suuria muutoksia tai ongelmia niin se järkyttää mua usein niin paljon etten pärjää sitten ilman lääkitystä. Mutta normisti pärjään jotenkuten ilman lääkitystä mm noilla yllämainituilla keinoilla.
Mä olen täysipäiväisesti työssäkäyvä perheenäiti, eikä musta varmasti näe päällepäin että mulla on ahdistusta ja masennusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin kuin joku jo kirjoitti resilienssi puuttuu nykyisin monelta. Syynä pidän sitä, ettei kaikilta lapsilta ja nuorilta vaadita nykyisin mitään, jotta se kasvaisi. Kun saa vaan olla öllötellä tekemättä mitään niin kyllähän se sitten nuorena aikuisena alkaa masentaa kun jotain vaaditaankin, eikä huvittaisi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsemurha on jokaisen oma päätös. Se ei ole meidän keskustelijoiden eikä tekijän läheisten vastuulla.
Totta kai se on jokaisen omalla vastuulla mut sekö sitten oikeuttaa laukomaan mitä hyvänsä? Masentunut oikeasti uskoo ne oman päänsä sisällä olevat ns äänet. En viittaa esim samanlaisiin ääniin kuin vaikkapa skitsofreniasta kärsivä saattaa kuulla. Masentuneen omat demonit useinkin vääristää kaiken miten ko ihminen itsensä näkee ja siihen päälle kun joku sanoo noinkin rankan asian että masentuneet vaan maalitauluksi ja pyssyn eteen niin avot!
Kukaan tällä palstalla ei tietenkään ole vastuussa jos joku itsellensä jotain tekee mutta kyllä sitä vähän ajattelee että kai nyt ihmisillä on joku filtteri mitä sanoo toisille
mut ei ole . Ihmiset on julmia.
Tuon takia saatan täälläkin puhua asiallisesti (lähes) selvälle trollille. En voi olla 100 % varma, että kyse on vitsistä, joten on pienempi paha mennä lankaan kuin tulla tölväisseeksi muutenkin jyrkänteen reunalla seisovaa kanssaihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin kuin joku jo kirjoitti resilienssi puuttuu nykyisin monelta. Syynä pidän sitä, ettei kaikilta lapsilta ja nuorilta vaadita nykyisin mitään, jotta se kasvaisi. Kun saa vaan olla öllötellä tekemättä mitään niin kyllähän se sitten nuorena aikuisena alkaa masentaa kun jotain vaaditaankin, eikä huvittaisi tehdä.
Kyllä se on päinvastoin. Nuorilta vaaditaan täydellistä suoritusta, eikä virheitä sallita. Jos teet esim. ylioppilaskokeissa yhdenkin virheen, se vaikuttaa koko loppuelämääsi. Toista oli vielä parikymmentä vuotta sitten omassa nuoruudessani, jossa yo-kokeella ei ollut yhtä suurta painoarvoa. Tuolloin muutenkin maailma näytti menevän eteenpäin. Nyt se näyttää menevän päin seinää ja lujaa. Ei ihme, että nuoret ahdistuvat ja synkistyvät. Ei vika ole heissä, vaan maailmassa, jonka olemme heille tehneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perusasioiden eli syömisen, nukkumisen ja liikkumisen laittaminen kuntoon auttaisi monilla mitenkään väheksymättä itse masennusdiagnooseja saaneita.
Liian vähäinen nukkuminen oli ainakin minulle (mahdollisesti raudanpuutteen, erittäin kovien ja pitkäkestoisten kuukautiskipujen sekä todennäköisesti ympäröivien olosuhteiden ohella) iso syy monen vuoden masennukseen teini-iässä. Nyt jos joku tulee sanomaan, miksi et nukkunut enemmän, niin ikävä kyllä vanhempani eivät sallineet sitä. En usko, että minua olisi tuossa tilanteessa mitkään masennuslääkkeet auttaneet enkä usko, että terapiakaan, jossa tunnollisesti kävin, vaikutti. Kun olosuhteet muuttuvat (muutin omaan asuntoon ja sain vihdoin ohjeet käyttää e-pillereitä useita liuskoja putkeen aivan hirveiden kuukautisten vuoksi), tilanne parani melkein kertaheitolla pysyvästi.
Masennus on kuitenkin eri ihmisillä ja eri tilanteissa hyvin erilainen. Ei ole mitään yhtä, kaikille toimivaa tapaa päästä takaisin ns. normaalitilaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kuin joku jo kirjoitti resilienssi puuttuu nykyisin monelta. Syynä pidän sitä, ettei kaikilta lapsilta ja nuorilta vaadita nykyisin mitään, jotta se kasvaisi. Kun saa vaan olla öllötellä tekemättä mitään niin kyllähän se sitten nuorena aikuisena alkaa masentaa kun jotain vaaditaankin, eikä huvittaisi tehdä.
Kyllä se on päinvastoin. Nuorilta vaaditaan täydellistä suoritusta, eikä virheitä sallita. Jos teet esim. ylioppilaskokeissa yhdenkin virheen, se vaikuttaa koko loppuelämääsi. Toista oli vielä parikymmentä vuotta sitten omassa nuoruudessani, jossa yo-kokeella ei ollut yhtä suurta painoarvoa. Tuolloin muutenkin maailma näytti menevän eteenpäin. Nyt se näyttää menevän päin seinää ja lujaa. Ei ihme, että nuoret ahdistuvat ja synkistyvät. Ei vika ole heissä, vaan maailmassa, jonka olemme heille tehneet.
Ei tuokaan kyllä ihan pidä paikkaansa, 90-luvulla kirjoittaneet ovat eläneet jo yhteiskunnassa, jossa on ollut hyvin korkea työttömyys, aivan liian vähän minkään alan työpaikkoja ja minkään alan tai tason opiskelupaikkoja. On vain pitänyt elää vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen miettien, pääseköhään koskaan minnekään. Ei silloinkaan ollut mitään itsestäänselviä urapolkuja, vaan pätkää pätkän perään, jos niitäkään. Ne, jotka ovat saaneet olla 40 vuotta samassa työpaikassa, ovat olleet jo 20 v. eläkkeellä, eikä heidänkään sukupolvesta tietenkään kaikki olleet näin onnekkaita. Näköalattomuus ei siis ole mikään tämän vuosikymmenen keksintö. Ympäristökatastrofeistakin on puhuttu vähintään 70 - luvulta lähtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin kuin joku jo kirjoitti resilienssi puuttuu nykyisin monelta. Syynä pidän sitä, ettei kaikilta lapsilta ja nuorilta vaadita nykyisin mitään, jotta se kasvaisi. Kun saa vaan olla öllötellä tekemättä mitään niin kyllähän se sitten nuorena aikuisena alkaa masentaa kun jotain vaaditaankin, eikä huvittaisi tehdä.
Kyllä se on päinvastoin. Nuorilta vaaditaan täydellistä suoritusta, eikä virheitä sallita. Jos teet esim. ylioppilaskokeissa yhdenkin virheen, se vaikuttaa koko loppuelämääsi. Toista oli vielä parikymmentä vuotta sitten omassa nuoruudessani, jossa yo-kokeella ei ollut yhtä suurta painoarvoa. Tuolloin muutenkin maailma näytti menevän eteenpäin. Nyt se näyttää menevän päin seinää ja lujaa. Ei ihme, että nuoret ahdistuvat ja synkistyvät. Ei vika ole heissä, vaan maailmassa, jonka olemme heille tehneet.
Kyllä, myös mainitseassasi esimerkissä sallitaan paljonkin virheitä entisaikaan verrattuna. Saa uusia ja uusia. Saa kirjoittaa monella eri kerralla pätkissä, saa uusia kursseja. Saa tukiopetusta ja valmennusta. On hemmetin helppoa ja helpotettua verrattuna aikaisempaan.
Siihen ei pitäisi yhdenkään lumihiutaleen sulaa, jos älylliset resurssit yleensäkään on riittävät ja vähänkään motivaatiota ja ahkeruutta. Jälkimmäiset kantaa vähemmänkin lahjakkaat eteenpäin.
Se on nyt trendikästä olla masentunut niin sen takia joka toinen toini on masentunut
Hyvin muotoiltu otsikko olennaisesta asiasta. Voisikohan ympäristössämme tai elintavoissamme olla jotain tekijää, joka olis saanut masennuksen yleistymään näin hurjasti?
Lääketeollisuuden huijaus koko masennus.
Ainakaan pakkohoitoon ei voi raahata ellei oikeasti ole tilanne missä ei tee mitään perusasioita eli, ei peseydy, ei käy kaupoissa, kohtuu siivous kotona. Makaa sängyssä 24h. Ja ei siellä kodin ulkopuolellakaan ole käytävä joka päivä jotta ei masennus diagnoosia pukkaa.
Jotkut ovat valmis leimaamaan masentuneeksi heti jos ei vaikka käy töissä tai urheile. Hulvatonta!
Tuolloin on kyllä taustalla tahallinen mustamaalaus ja vaino.
Tiedän tapauksen missä erään valehdeltiin olevan joku mt-friikki, mutta eli ihan normaalia työttömän elämäää.
Jaa. Minun puolisoni kärsi masennuskausista hakematta siihen apua 20 vuotta. Välillä oli pirteä ja rykäisi kiinni työjutut, väitöksen ym. Itse olin kovilla, jouduin sietämään vaikka ja mitä. Tukea ei tippunut. Jouduin tekemään useaa työtä, jotta sain pidettyä meidät pinnalla. Hoitamaan lapset, kodin ym.
Myöhemmin stressin taas kasvaessa alkoi masennus muuttua holtittomaksi käytökseksi. Sain vaikeat traumat noista ajoista. Perheeseen tuli tietysti myös syöpä.
Sitten riittävästi töhöiltyään ja selkä seinää vasten mies lääkärille mentyään sai diagnoosin kaksisuuntaisesta.
Kuvittelenko tämänkin?
Itse sairastuin masennukseen vuosien rankan elämäntilanteen vuoksi. Itkin koko lomani sängyn pohjalla. Soitin kunnallisen mielipalveluun ja sieltä sanoivat, että olen liian vaikea tapaus heidän kevyeeseen jutusteluun, että minun pitäisi hakeutua työterveyden kautta terapiaan. Hah, ikään kuin jaksaisin.
Olen vain lumihiutale ja heikko ilmeisesti.
Mun täytyy tähän huudella sivusta, että aikana ennen älypuhelimia ja jatkuvaa netin käyttöä mun keskittymiskykyni on ollut parhaimmillaankin 1 min. Ei koskaan tuota enempää. Nyt se on hyvällä tuurilla 15 s, huonolla vähemmän. Muistikin on paljon huonompi kuin aiemmin.
Tuo minuuttikaan ei riittänyt yhtään mihinkään, ja olenkin taas menossa ADHD-tutkimuksiin.