Lue keskustelun säännöt.
Uskotko, että hurjasti yleistynyt masennus on kaikilla sairaus, joka vaatii lääketieteellistä hoitoa
28.07.2024 |
Onko paha olo ja mieli matalana luokiteltu masennuksesi, joka vaatii lääkitystä ja Kela-terapiaa?
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että osa toipuu itsekseen kohtuullisessa ajassa. Eikä kaikki tarvitse kela-terapiaa, osalle riittäisi muu keskusteluapu. Sitten taas on niitä jotka eivät toivu, vaikka tehtäisiin mitä.
Mikä hiton kelaterapia?
Terapia, josta Kela maksaa suuren osan, pitää olla Kelan hyväksymä terapeutti. Terapia on nimittäin pirun kallista, vain hyvin toimeentulevilla on varaa siihen muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko. Ihmisten vain pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni, lopettaa tekosyiden keksiminen ja syödä vähemmän.
Mitä viddua sä syömisestä puhut tässä ketjussa?
Mulla ainakin masennus ja ahdistus oireilee syömättömyytenä. Mitenkä paljon sinne ylipainon puolelle pitäisi mennä? Oman kokemuksen mukaan se ei ole ainakaan auttanut.
Vaikea kuvitella että itsekeskeisyydestä ja fyysisestä tekemättömyydestä aiheutuneet ongelmat korjaantuisi lääkkeillä.
No ei, vähän niinkuin seksi ja internetkin ovat turhia
Masennukseni paranisi heti jos saisin otettua avioeron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräisiin juurisyihin puuttumalla voidaan masennusta kenties lievittää kaikkein helpoimmissa tapauksissa: säännöllinen elämänrytmi, päihteettömyys, terveellinen ruokavalio, riittävästi sosiaalista kanssakäymistä, huomion tietoinen keskittäminen iloisiin ja positiivisiin asioihin, päivittäinen ulkoilu, tarkoituksellisuuden tunteen tuominen elämään esimerkiksi työn, opiskelun, hyväntekeväisyystyön, puutarhanhoidon, kissanhoidon, yms avulla.
Jokainen varmasti ymmärtää, että nämä ohjeet eivät koske sitä vakavasti masentunutta, joka ei meinaa päästä ylös sängystään tai hautoo akuutisti itsemurhaa. Silloin tarvitaan lääkettä ja ammattiapua, pikaisesti.
Anteeksi mutta tämä "säännöllinen rytmi" aina saa näkemään punaista. Itsellä ainakin pahoja uniongelmia ja mä en vaan nuku normaalisti. Mä pysyn rytmissä ainoastaan jos saan nukkua oikealla lääkkeellä, jota ollaan koko ajan ottamassa pois vaikka kokeilluista se on ainoa sivuoireeton joka auttaa ja pitää mut jaksavana.
Sosiaalisuus ja tarkoituksen tunne kytkeytyy mielestäni erittäin vahvasti toisiinsa, ja niin moni on tässä maassa yksinäinen. Eikö yksinäisillä ole elinajan odotekin lyhyempi? Sekin on asia, mille ei välttämättä voi itse mitään vaikka yrittäisi jos ei sovi joukkoon. Ja sanotaanhan sitä, että parempi yksin kuin huonossa seurassa.
Ulos lähteminen voi olla vaikeaa vaikka paniikin ja ahdistusoireiden takia, jotka voi olla lamaannuttavia, niihin ei meinaa tässä maassa saada oikeaa toimivaa lääkettä ja siksi moni ajautuu itsehoitona alkoholiin tai muihin aineisiin.
On niin tosi helppoa kertoa, että pitäis olla tätä, tuota ja sitä, mutta eri asia miten sen saavuttaa jos ei vaan kykene niinkuin muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että osa toipuu itsekseen kohtuullisessa ajassa. Eikä kaikki tarvitse kela-terapiaa, osalle riittäisi muu keskusteluapu. Sitten taas on niitä jotka eivät toivu, vaikka tehtäisiin mitä.
Mikä hiton kelaterapia?
Terapia, josta Kela maksaa suuren osan, pitää olla Kelan hyväksymä terapeutti. Terapia on nimittäin pirun kallista, vain hyvin toimeentulevilla on varaa siihen muuten.
Mä kävin ilmaiseksi psyk.polilla lääkärin lähetteellä. Ei silloin siinä kelaa ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko. Ihmisten vain pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni, lopettaa tekosyiden keksiminen ja syödä vähemmän.
Mitä viddua sä syömisestä puhut tässä ketjussa?
Mulla ainakin masennus ja ahdistus oireilee syömättömyytenä. Mitenkä paljon sinne ylipainon puolelle pitäisi mennä? Oman kokemuksen mukaan se ei ole ainakaan auttanut.
Ei ylipainon kun alipainon 🤦 45 kiloa ei ainakaan parantanut.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kuvitella että itsekeskeisyydestä ja fyysisestä tekemättömyydestä aiheutuneet ongelmat korjaantuisi lääkkeillä.
Hv.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen jälkeenpäin sitä mieltä ettei minulla diagnosoitu masennus ollut mikään sairaus.
Sain diagnoosin 2008, käyty 3-4 eri lääkärillä ja viimeksi 2015 ollut lääkkeitä käytössä. Kokeiltu 6-7 eri lääkettä, käyty terapiassa eikä mikään tehonnut. Jopa psykiatrilla käyty ja hänkin totesi että keskivaikea masennus.
Lopulta päätin jättää kaikki lääkkeet ja terapiat ja vain hyväksyä että välillä paska elämäntilanne. Eipä ole enää ollut masennusoireita.
Suurin virhe oli koskaan aloiittaa lääkkeitä.
36v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko.
En usko minäkään. Sen sijaan uskon, että monella resilienssi on monella aivan olematon ja joskus ihmettelen miksi näin on. Ei kaikki voi olla lumihiutaleita ja erityisherkkiä.
Tämä. Lisäksi elämä on niin helppoa, että on aikaa uupua, masentua ja ahdistua. Kuten eräs mummeli kerran sanoi, niin mitä siitä elämästä olisi tullut aikanaan köyhyydessä, useamman lapsen kanssa ja kaikki piti tehdä käsin, jos "olisi ahdistunut". Ihmisen pitää kestää jotain. Aina ei voi ruikuttaa ja tuntuu, että mitä enemmän aikaa miettiä omaa olotilaa, sitä enemmän aletaan oireilla. Lisää töitä vaan ja tekemistä.
Joskus 30-luvulla masennusta/uupumusta hoidettiin pakkotyöllä. Ajateltiin, että on vaan laiska. Kuulostaa aivan kamalalta nykynäkökulmasta. Mutta jos alkaa tosissaan miettiä, niin sehän toimi. Moni pääsi takaisin työelämään ja jatkoi elämäänsä. Nykyinen hoivaaminen ja paapominen ei tuota ainakaan yhtään parempaa tulosta. Ihmiset jää loputtomaan sairauskierteeseen vaan. Ei ne tyhmiä silloinkaan ollut. Me aliarvoimme heidän käsitystä ihmisestä ja maailmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä paranin kun masennuksen aiheuttajat poistuivat mun elämästä. Elämässä on ollut myös traumaattisia tapahtumia.
Noo mulla ei ainakaan ole ollut. Mulle masennus on aina ollut lopulta tekijä, joka laittaa arvioimaan omaa elämää uudestaan. Sen pahimman yli päästyä tulee tehtyä aina muutoksia siihen, kuinka oikein elää. Toki ihmiset pitää hulluna kun tekee asioita jotka ei istu yleiseen elämäntyyliin, mutta itse voin paremmin.
Toki en ole ollut tasolla "haluan kuolla", sillon on ehkä parempi ottaa myös lääkkeet käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kuvitella että itsekeskeisyydestä ja fyysisestä tekemättömyydestä aiheutuneet ongelmat korjaantuisi lääkkeillä.
Hv.
Meinaatko että itsekeskeisyydestä ja fyysisestä tekemättömyydestä johtuva masennus hoituu lääkkeillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa "masentuneista" on luusereita joilla ei ole selkärankaa.
Olet idi-ootti. Psyk.sh.
Se on itse, joka sanoo.
Suoraan verrannollinen yhteiskunnallisen kehitykseen. Mitä huonommin yhteiskunta voi sitä huonommin yksilöt sen sisällä ja sitä suuremmat ovat kustannukset.
Perusasioiden eli syömisen, nukkumisen ja liikkumisen laittaminen kuntoon auttaisi monilla mitenkään väheksymättä itse masennusdiagnooseja saaneita.
Masennus ei ole mikään yhtenäinen sairaus, kuten eivät nykyään yleistyneet neuromoninaisuuden ilmentymätkään.
Ihmiset hakevat selitystä pahoinvoinnilleen lääketieteellisistä diagnooseista, vaikka kaikkea ei ole välttämätöntä diagnosoida.
En usko. Sen sijaan uskon, että aika monen kohdalla kyse on väärästä diagnoosista. Masennuksen voi aiheuttaa mm raudanpuute, B tai D- vitamiinin puute, kilpirauhasen vajaatoiminta sekä jotkut lääkkeet.
Nykyään annetaan helposti masennuslääkkeitä vaikka kyse on oireen hoidosta, ei oikean sairauden.