Uskotko, että hurjasti yleistynyt masennus on kaikilla sairaus, joka vaatii lääketieteellistä hoitoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masentuneet pitäisi viedä maalitauluiksi armeijalle.

Aloitapa vaikka sitten itse kävelemällä sinne ja näytä esimerkkiä.

ymmärrätkö että jollekin todella masentuneelle ja elämän kolhimalle ihmiselle tällainen kommentti saattaa olla viimeinen pisara? Ei syy, mutta se viimeinen niitti peruuttamattomalle teolle. Tarpeeksi vaikea hetki ja sitten lukee tuon kommentin.. 

no, olipa tyhmästi muotoiltu kysymys. Et tietenkään ymmärrä, tuskin muuten olisit laukonut jotain noin typerää. 

Se joka ei ole uinut noissa syvissä vesissä ei mitenkään voi ymmärtää sitä tuskaa. Joten suu suppuun, jooko? 

Itsemurha on jokaisen oma päätös. Se ei ole meidän keskustelijoiden eikä tekijän läheisten vastuulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea kuvitella että itsekeskeisyydestä ja fyysisestä tekemättömyydestä aiheutuneet ongelmat korjaantuisi lääkkeillä. 

Hv.

Meinaatko että itsekeskeisyydestä ja fyysisestä tekemättömyydestä johtuva masennus hoituu lääkkeillä?

Meinaatko että nuo aiheuttavat masennuksen? Ei aiheuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että osa toipuu itsekseen kohtuullisessa ajassa. Eikä kaikki tarvitse kela-terapiaa, osalle riittäisi muu keskusteluapu. Sitten taas on niitä jotka eivät toivu, vaikka tehtäisiin mitä.

Mikä hiton kelaterapia?

Terapia, josta Kela maksaa suuren osan, pitää olla Kelan hyväksymä terapeutti. Terapia on nimittäin pirun kallista, vain hyvin toimeentulevilla on varaa siihen muuten.

Mä kävin ilmaiseksi psyk.polilla lääkärin lähetteellä. Ei silloin siinä kelaa ollut. 

Psyk.polilla käydään lääkärin lähetteellä, kyllä. Mutta mitään psykoterapiaa se ei ole, aivan eri asia.

Ei masennus vaadi kaikilla lääkkeitä. Eikä se vaadi kaikilla hoitoakaan.

Masennus on täysin ylidiagnosoitu vaiva.

Masennus = luulotauti

Vauva-palstan psykiatrian asiantuntijat taas liikenteessä. Ei helvetti😂

No ei tietenkään mutta eihän tuo nyt mikään sairaus ole jos tulee ero ja on surullinen.  Ei siihen mitään masennuslääkettä tarvitse määrätä. Ihan normaali vastoinkäyminen elämässä. Siihen auttaa itku ja aika. Ei mikään ikävä tunne ole masennusta joka pitää lääkitä pois. Se pitää elää ja tuntea pois. Hyvän tähden sentään, miten ihmiset kasvatetaan kun mitään ei saisi tuntea. Tunteillahan me kaikki elämää eletään.

Vierailija kirjoitti:

No ei tietenkään mutta eihän tuo nyt mikään sairaus ole jos tulee ero ja on surullinen.  Ei siihen mitään masennuslääkettä tarvitse määrätä. Ihan normaali vastoinkäyminen elämässä. Siihen auttaa itku ja aika. Ei mikään ikävä tunne ole masennusta joka pitää lääkitä pois. Se pitää elää ja tuntea pois. Hyvän tähden sentään, miten ihmiset kasvatetaan kun mitään ei saisi tuntea. Tunteillahan me kaikki elämää eletään.

Jaaha. Entäs jos on niin surullinen, että haluaa kuolla? Se pitää vaan tuntea ja antaa mennä, eikä ainakaan lääkkeitä alottaa? Selevä. Muakaan tuskin olisi enää ilman lääkkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Masennukseni paranisi heti jos saisin otettua avioeron.

Mikä estää? Minäkin paranin ahdistuksesta kun viimein tuli mitta täyteen eksää ja lähdin. Aikamoinen voimaantumisen tunne tuli. Vaikka itketti pitkään. Sai rakentaa omaa mukavaa elämää kenenkään arvostelematta. Opiskelin, tein töitä, matkustelin, harrastin, sain ystäviä, ostin asunnon. Kaikki nuo olis jäänyt kokematta jos olisin jäänyt sen pelkuriluuserin luo. Suosittelen eroamaan heti. Elämä on lyhyt, tee siitä sellainen kuin haluat, on kivempi kiikkustuolissa muistella taaksepäin elettyä elämää. Kyllä sinä uskallat ja pärjäät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei tietenkään mutta eihän tuo nyt mikään sairaus ole jos tulee ero ja on surullinen.  Ei siihen mitään masennuslääkettä tarvitse määrätä. Ihan normaali vastoinkäyminen elämässä. Siihen auttaa itku ja aika. Ei mikään ikävä tunne ole masennusta joka pitää lääkitä pois. Se pitää elää ja tuntea pois. Hyvän tähden sentään, miten ihmiset kasvatetaan kun mitään ei saisi tuntea. Tunteillahan me kaikki elämää eletään.

Jaaha. Entäs jos on niin surullinen, että haluaa kuolla? Se pitää vaan tuntea ja antaa mennä, eikä ainakaan lääkkeitä alottaa? Selevä. Muakaan tuskin olisi enää ilman lääkkeitä.

Omiin tunteisiin voi vaikuttaa, ei päästä itseään rypemään vaan hokee että tästä selviän. Ei pidä luovuttaa. Jossain on aina jotain parempaa tarjolla. 

Masentaa koska en saa pilluu. T: kiltti mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei tietenkään mutta eihän tuo nyt mikään sairaus ole jos tulee ero ja on surullinen.  Ei siihen mitään masennuslääkettä tarvitse määrätä. Ihan normaali vastoinkäyminen elämässä. Siihen auttaa itku ja aika. Ei mikään ikävä tunne ole masennusta joka pitää lääkitä pois. Se pitää elää ja tuntea pois. Hyvän tähden sentään, miten ihmiset kasvatetaan kun mitään ei saisi tuntea. Tunteillahan me kaikki elämää eletään.

Jaaha. Entäs jos on niin surullinen, että haluaa kuolla? Se pitää vaan tuntea ja antaa mennä, eikä ainakaan lääkkeitä alottaa? Selevä. Muakaan tuskin olisi enää ilman lääkkeitä.

Omiin tunteisiin voi vaikuttaa, ei päästä itseään rypemään vaan hokee että tästä selviän. Ei pidä luovuttaa. Jossain on aina jotain parempaa tarjolla. 

No katsos kun se masennus sairautena on just sitä, että siitä tunteesta ei pääse eroon, ei siihen pysty itse vaikuttamaan. Luuletko, että joku haluaa olla niin tuskainen, että harkitsee itsensä tappamista? Ei kannata jaella neuvoja, jos ei tiedä mistä puhuu.

Serotoniiniinin vaikutus mielialaan on vasta HYPOTEESI. Lääketieteelle tosin mieletön keppihevonen voiton tuottamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vauva-palstan psykiatrian asiantuntijat taas liikenteessä. Ei helvetti😂

Älä muuta sano. Harvoin näkee näin paljon paskaa yhdessä ketjussa.

Mekanistinen maailmakuva ja ihmisen olemisen valuminen matemaatikkojen laskuharjoitukseksi tekee lopulta kaikki masentuneeksi, ihmisen ajatteleminen uudelleen on ainoa ratkaisu, ei lääketeollisuuden rahoittaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko. Ihmisten vain pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni, lopettaa tekosyiden keksiminen ja syödä vähemmän.

Mitä viddua sä syömisestä puhut tässä ketjussa?

Moderni neurotiede on todistanut, että suolisto on "toiset aivot". Jo pelkästään siksi, koska välittäjäaineprosessi on osin sinne keskittynyt, ja täysin linkittyneenä saatuun ravintoon ja suoliston aineenvaihduntatuotteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko.

En usko minäkään. Sen sijaan uskon, että monella resilienssi on monella aivan olematon ja joskus ihmettelen miksi näin on. Ei kaikki voi olla lumihiutaleita ja erityisherkkiä.

 

Tämä. Lisäksi elämä on niin helppoa, että on aikaa uupua, masentua ja ahdistua. Kuten eräs mummeli kerran sanoi, niin mitä siitä elämästä olisi tullut aikanaan köyhyydessä, useamman lapsen kanssa ja kaikki piti tehdä käsin, jos "olisi ahdistunut". Ihmisen pitää kestää jotain. Aina ei voi ruikuttaa ja tuntuu, että mitä enemmän aikaa miettiä omaa olotilaa, sitä enemmän aletaan oireilla. Lisää töitä vaan ja tekemistä. 

Joskus 30-luvulla masennusta/uupumusta hoidettiin pakkotyöllä. Ajateltiin, että on vaan laiska. Kuulostaa aivan kamalalta nykynäkökulmasta. Mutta jos alkaa tosissaa

Olen täsmälleen samaa mieltä. Enkä ymmärrä tätä nykyaikaa kun jatkuvasti itseä tutkiskellaan, sanoitetaan tunteita, analysoidaan itseä ja tunteita, kaivellaan menneisyyttä ja traumoja. Oma elämä ainakin ollut niin työtä ja kiirettä täynnä, taistelua joka päivä siitä mistä rahaa jokapäiväisiin menoihin. Ei ollut aikaa jäädä istumaan ja murehtimaan, itseä säälimään. On varmasti tullut kova luonne mutta sillä on selvitty ilman lääkkeitä tai viinanlipitystä. Kannattaa tehdä joka päivä paljon kaikkea, työtä, kodinhoitoa, harrastuksia ym. Paskan lapsuuden traumoineen (on itsellänikin) kun siirtää taakseen ja hyväksyy että kaikki tekivät väärin sinua kohtaan, voi katsoa tulevaisuuteen ja miettiä mitä tekee loppuelämänsä. Oma asenne vaikuttaa ihan valtavasti. Näin sodan kokeneet ihmiset elävät, jopa keskitysleiriltä selvinneet eivät jääneet itseään säälimään. Kova asenne auttaa eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Psyk.polilla käydään lääkärin lähetteellä, kyllä. Mutta mitään psykoterapiaa se ei ole, aivan eri asia.

Ja sinäkö tiedät mitä niillä käyntikerroilla tapahtui? Kävin siellä säännöllisesti melkein joka viikko.

Tunnetusti ja tutkitusti yläkoululaisten keskuudessa sellaisilla luokilla, joilla on joku tyttö "masentunut", tulee nopeasti muillekin "oireita" ja kouluuntulokyvyttömyyttä. Jos ei sitä ensimmäistä ole, ei muillakaan ole ongelmaa. Uskon siis, että myös aikuisilla on jotenkin trendikästä olla niiiiin masentunut, ettei millään kykene työhön ...kun kerran sen salliva järjestelmä on päätetty valloilleen.

Vierailija kirjoitti:

No ei tietenkään mutta eihän tuo nyt mikään sairaus ole jos tulee ero ja on surullinen.  Ei siihen mitään masennuslääkettä tarvitse määrätä. Ihan normaali vastoinkäyminen elämässä. Siihen auttaa itku ja aika. Ei mikään ikävä tunne ole masennusta joka pitää lääkitä pois. Se pitää elää ja tuntea pois. Hyvän tähden sentään, miten ihmiset kasvatetaan kun mitään ei saisi tuntea. Tunteillahan me kaikki elämää eletään.

Mä en ole puhunut erosta. On monia asioita mikä aiheuttaa masennusta.