Oudoin lääkärikeikkasi?

ei uskoisi että ihmiset tekee kaikkea mitä lääkäri käskee. pitäkää puolenne

ja laakari sanoi etta voiko opsikelija olla lasna. Sanoin etta voi olla. No sitten huoneeseen mennessani siella seisoskeli rippikoulukaverini (miespuolinen)... Meinasin kuolla!!! Siina sitten jalat levallaan makasin ja tuo tyyppi kurkki jalkojeni valiin kun laakari naytti hanelle miten homma tehdaan...

ja pyysin saada lainata kävelykeppejä, jos niistä olisi apua noustessa ja kävellessä. Mieslekuri tokaisi, että jos on noin vaikeaa nousta, niin pysy sängyssä. Asuin siis yksin, olin autoton ja minulla oli koira. Antoi lekuri sentään n. kolmen päivän kipulääkityksen, keppejä ei.



Eli, haistapa sinä lekuri siellä edelleenkin kakka. Puoli vuotta sitä iskiasta keski, loppuvaiheessa oli sääri ja muutama varvas puutunut muutaman kuukauden. Vuosia pahimman vaiheen jälkeenkin tunsin vielä joskus viiltävää kipua persuksissani noustessani.



Pelkästään tuon väheksyvän lekurin takia en halunnut hakea enemmän apua, vaan nuoruuden hulluudella ja piruuttani kärsin koko homman ilman sen enempiä kipulääkityksiä.

Kiitos nauruista!

alamahakipujen ja jo jonkin aikaa tulleen ruskehtavan vuodon takia.



Tämä islaminuskoiseksi tietämäni lääkäri (vaimo ja lapset hunnutettuja) tutki aikansa, eikä mielestään löytänyt merkkiäkään tulehduksesta tai rusehtavasta vuodosta.



Diagnoosiksi hän ehdotti sitä, että pyyhin ulostuksen jälkeen pyllyni väärään suuntaan, eli takapuolesta eteenpäin. Hänen mukaansa rusehtava valkovuotoni oli siis kakan värjäämää, koska hän ei havainnut mitään merkkiä ruskehtavasta vuodosta.



Alamahakipuihin hän ei ottanut kantaa, vaan antoi tosiaan tämän pepunpyyhkimiskoulutuksen ainoana käynnin antina.



Tilasin sitten kotiin päästyäni ajan gynelle, ja niinhän sieltä lääkehoitoa vaativa tulehdus sitten löytyikin ja hoitui kuurin myötä pois.



Pyllyni olin osannut pyyhkiä oikeaan suuntaan viisivuotiaasta asti.

Lukion ekaluokan pussauskaveri teki työpaikkalääkärinä minulle työhöntulotarkastusta. Minä ilmeisesti oli ihan kunnossa, vaikka verenpaine oli 201/105, ei ainakaan mitään sanottu korkeasta verenpaineesta.

Ajokorttia varten tarvin lääkäritodistuksen. Lääkäri oli nainen. Käynnillä hän muun muassa tunnusteli vatsani ja rintani...



Toinen kerta oli kun tarvin virkaa varten todistuksen. Tämä kerta oli tosi omituinen...kyllä sitä kans kaikkea tekee ku lääkäri käskee. Hän oli mieslääkäri ja käski muun muassa riisua alusvaatteilleni, piti kävellä pitkin huonetta että hän katseli onko kävely ok, eli onko toinen jalka pitempi tai jotain. Sitten piti kumartua ja laittaa kädet lattiaan ja samalla hän tuli taaksen ja veti yllättäen alushousuni takaapäin alas ja sanoi tarkistavansa onko minulla peräpukamia! Hieman nöyryyttävää!!



Sitten sama lääkäri kehotti menemään tutkimuspöydälle makaamaan ja kuunteli siinä sydämen, siis stetoskoopilla siellä rintojen parissa touhasi aikansa, kauuuuuuuan. Lopuksi sanoi että kuuli mukamas jonkun sivuäänen ja säikähdin kauheasti ja hän vain sanoi että ei se mitään outoa ole, hyvin tavallista vain.



(ei siinä mitään mutta kukaan lääkäri ei hänen jälkeensä ole tuota sivuääntä löytänyt kun olen sitä hermostuneena kysynyt, joku lääkäri jopa väitti, että sitä ei varmasti ole kun hän ei sitä kuule - siksi minua jäi vaivaamaan että oliko se vain tekosyy jolla hän saattoi minua niin kauan tutkia ja hiplata)



Tuo mieslääkärin tutkimus painoi mieltäni kauan, ahdisti ja itkettiin. Olin jo aikeissa kysäistä jostain viralliselta taholta että onko tuo ihan ok tarkastus tuollainen, kun näin lehdessä tämän lääkärin kuolinilmoituksen, hän oli kuollut johonkin pitkäaikaissairauteen. Jätin asian sitten siihen. Hän siis kuoli vähän reilu puolivuotta tuon tapaukseni jälkeen.

Jos on, olisit voinut marssia tuo pöksyepisodin jälkeen suoraan polisiin pakeille. Törkeää!

T. 12 jota vieläkin tapaus puistattaa

Lisäsi hetken kuluttua perään, niin imettämistä varten....

ja taisi olla kivulias synnytys. Meinasin kuolla nauruun, kun olisi tehnyt mieli sanoa että ymärsinkin hänen tarkoittaneen työllä synnytystä enkä mitään ansiotyötä.

oli välillä silmät kiinni kun tunnusteli ja meni jopa taakseni ja tunnusteli sieltä käsin, outoa. sen jälkeen en ole ko. gynellä käynyt, anoppi käy kai vieläkin.

Meidän piti tarkistaa lääkäriltä ns. epäselvissä tapauksissa, että otetaanko potilas sisään. Eli jos oli asia, joka ei kuulunut sairaalan päivytyspolille, ohjattiin muualle.

Tapaus a) Mummo, joka ei kovinkaan liikkuvainen työntänyt jotain korvaansa, ja valittaa sitä. Lääkäri ohjaa, että pitää mennä omaan terveyskeskukseen. Ei oteta.

Tapaus b) Nuori nainen tulee valittamaan että säärissä on karvojen poiston vuoksi tullut ihottumaa. Lääkäri käy kurkistamassa ovesta minkänäköinen daami ja ilmoittaa, että otetaan.



-Tasa-arvoista tämä lääkärissä käynti.

Nuori naislääkäri sanoo jalkojeni välistä kauhistuneena, ettei koskaan ole tälläistä nähnyt ja lähetti keskussairaalan polille. Ihan vaan vähän itketti matkalla sinne.

Mulla oli siinä vähän tragikoominen tilanne siis, koska oli juuri tullut keskenmeno ja olin sairaalan gynellä tutkittavana, että tarviiko tehdä kaavintaa. Makasin tutkimuspöydällä koivet levällään ja naislääkäri tutki jollain laitteella sisuksiani pää uppoutuneena jalkojeni väliin, kun lääkärin kännykkä soi. Lääkäri tietty vastasi siihen ja jatkoi iloista rupatteluaan (selvästi joku tuttu soitteli niitä näitä...) ollen koko ajan pää jalkojeni välissä ropeloimassa...



Eihän tuossa kummempaa, mutta mulla tuppasi naurattamaan (vaikka oma tilanteeni varsin traaginen olikin), kun vähän oudoksutti, että joku NOIN luontevasti rupattelee tutulleen mukavia pää jonkun ventovieraan ämmän jalkovälissä... Muutaman kuukauden päästä tuosta tapauksesta tulin uudelleen raskaaksi ja nyt on jo 3 v. poika, joten enpä enää sitä tilannettakaan ajattele niin kauhean traagisena juttuna.

terveyskeskukseen, eikä gyne suostunut ottamaan hiviä, sillä " eihän noin hyvällä koulutustaustalla voi olla hiviä saanut -tilastollisesti mahdotonta" .

Eli kävellään alusvaatteissa pitkin huonetta jne. En ollut kyllä varautunut yhtään sellaiseen.

Lääkäri ei tutkinut millään tavalla, ei kysynyt ruokavaliosta tai muista elämäntavoista, ei myöskään kirjoittanut mitään lääkettä. Sen sijaan sain lähetteen psykiatrille :/ En mennyt.....

joka ei helpottanut hiivalääkkeillä ja oli SIETÄMÄTÖNTÄ. Lääkärinä oli tosi nuori kloppi, joka naama punastellen pyysi mut siihen tutkimuspöydälle makaamaan (olin itse tuolloin 19v). Kun ensin olin neuvonut pojalle mistä tutkimusvalon saa päälle, pyysin häntä katsomaan " näppyjä" emättimen aukon vieressä. Seuraavaksi punastuin jo itsekin, ja sanoi pojalle nolona että " Niin tuota, yksi reikä ylöspäin..." tämä nimittäin tutki peräaukon ympärystää...

valitin vuoden kestäneestä lapsettomuudesta ja pyysin lähetettä julkiselle hoitoihin. Muuten lääkäri oli asiallinen, mutta sitten tuli kommentti:" Niin, joskus voi olla hyväksi vaihtaa miestä. Kaikki ei sovi toisilleen." IHAN JÄRKKYÄ.



Nyt meillä onneksi on ihana yhteinen lapsi.