Miksi miehet pelkäävät eroa?

Kaikki tuntemani erotovat olleet miehen syy. Joko on oltu väkivaltaisia tai käytetty liikaa päihteitä. Ulos joutaa ne pleikkamiehetkin, jotka jättävätnaisen yksin vastuuseen kodista ja lapsista ja hakkaavat pelikonetta ennemmin kuin ovat vaimon ja perheen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

75 % tapauksista nainen on aktiivinen osapuoli joka vaatii eroa. Joten tyypillisesti mies on se joka haluaisi yhteisen taipaleen kestävän.

Tottakai haluaisi, kun on saanut ilmaisen kodinkoneen, lastenhautojan ja tunnehoivaajan. Kuka nyt saavutetuista eduista luopuisi? Siinä sitten herralta unohtuu, että toinenkin on ihminen, joka ei loputtomasti jaksa toisen aikuisen ihmisen hyvinvoinnin eteen tehdä, jos ei saa itse muuta kuin lattialla pyöriviä likasukkia ja arvostelua eteensä kannetun aterian laadusta.

Etuja suhteesta saa siis ainoastaan mies?

Ensin luvataan rakastaa kuolemaan saakka, mutta muutaman vuoden jälkeen ei enää rakastetakkaan. Parisuhteet ovat toisen rakastamista varten, ei oman hyvän tavoittelua.  Onko tämä unohtunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

75 % tapauksista nainen on aktiivinen osapuoli joka vaatii eroa. Joten tyypillisesti mies on se joka haluaisi yhteisen taipaleen kestävän.

Tottakai haluaisi, kun on saanut ilmaisen kodinkoneen, lastenhautojan ja tunnehoivaajan. Kuka nyt saavutetuista eduista luopuisi? Siinä sitten herralta unohtuu, että toinenkin on ihminen, joka ei loputtomasti jaksa toisen aikuisen ihmisen hyvinvoinnin eteen tehdä, jos ei saa itse muuta kuin lattialla pyöriviä likasukkia ja arvostelua eteensä kannetun aterian laadusta.

Minä olen meillä se,  joka tekee suurimman osan kotitöistä sekä palkkatyötä. Eukko nukkuu yli puoleenpäivään ja tuijottaa lastenelokuvia kun olen töissä, koska on työtön. Olisi siis aikaa jotenkin osallistua parisuhteen arkiseen työhön, mutta ei. Siinä sinulle tunnehoivaajaa. M47

Siinä putoaa tyhjänpäälle. Puhtaat vaatteet loppuu ja nälkä kurnii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

75 % tapauksista nainen on aktiivinen osapuoli joka vaatii eroa. Joten tyypillisesti mies on se joka haluaisi yhteisen taipaleen kestävän.

Ja liki 100 % tapauksista nainen on itse masinoinut eroa jo pidemmän aikaa henkisellä väkivallalla kuten nalkuttamisella ja valmistelemalla miehen syyllistämistä uhriutumalla ystävilleen. 100% tapauksista mies leimataan myös syylliseksi naisen toimesta jälkeenpäin.

Aa ookoo, eli miehet ei koskaan valita kavereilleen kuinka nainen vaan nalkuttaa kotona ja ei sitä enää kestä, ihan sama vaikka lähtisi jne. Ja sitten uudelle tyttöystävälle kerrotaan kuinka mielisairas exä oli.

Kymmenien vuosien kokemuksella aikuisen miehen elämästä ja laajalla kaveri- ja tuttavapiirillä sanoisin että ainakin fiksummat miehet valittavat naisistaan kavereilleen todella vähän muuten kuin korkeintaan kliseisellä huumorilla. Yleensä negatiiviset asiat otetaan oikeasti esille korkeintaan sitten kun ero on jo tapahtumassa tai tapahtunut, jos silloinkaan. Suurin osa kantaa helvetisti tuskaa ja surua sisällään ja vaikeat asiat puhutaan kavereille vasta eron jälkeen. Ja yleensä faktapohjaisena analysointina, eikä niinkään leimaamalla ex-nainen yksipuolisesti mielisairaaksi.

MGTOW voitti jo ja sen näkee tällä palstalla päivittäin. Naiset pelkäävät sitä kuollakseen!!

Vierailija kirjoitti:

Ei miehellä ole juuri mitään annettavaa parisuhteessa, Ikuisia vauvoja, jotka kaipaavat passaamista ja palvelemista. Eroamalla naiselle jää yksi lapsi vähemmän huolehdittavaksi. 

Keksi jotain vähemmän kliseistä. Tuo "yksi lapsi vähemmän" on niin he*vetin kulunutta skeidaa.

Mielenkiintoinen kysymys. Tiedän tapauksia, joissa mies on hyödyntänyt naista taloudellisesti, käyttänyt nyrkkeilysäkkinä ja pahoilla puheillaan vienyt viimeisetkin itsetunnon rippeet. Sitten raivostuu, kun nainen hakee eroa, uhkailee tätä, mahdollisesti myös lapsia ja eron jälkeen vainoaa. 

Siinäpä tämän miehisen "rakkauden" koko kirjo. Sääli, ettei heihin ole missään vaiheessa lyöty mitään merkkiä, että naiset osaisivat varoa. 

Moni sanoo, että oma vika - kun nainen ei lähtenyt ajoissa, mutta miettiikö kukaan, että useat "ajoissa" lähteneet makaavat nyt mullan alla?

Tämä olisi kiintoisa tutkimuskohde. Miksi niin monet pojat kasvavat miehiksi ilman kasvatusta ja kykyä empatiaan. 

Vierailija kirjoitti:

75 % tapauksista nainen on aktiivinen osapuoli joka vaatii eroa. Joten tyypillisesti mies on se joka haluaisi yhteisen taipaleen kestävän.

Mutta kun se ei ihan noin vain itsestään kestä eikä voi jatkua.  Sitä kun on oltava tahtoa panostaa siihen. Ei voi heittäytyä laakereilleen lepäämään että nyt kun tässä ollaan ja ruoka tulee säännöllisesti ja seksi ja puhtaat vaatteet jne. niin kaikki on mallillaan. Ollaan ja öllöteään. 

Parisuhde on kahden ihmisen välinen suhde.  Niin yksinkertaista mutta kuitenkin niin paljon työtä ja halua sen ylläpitämiseen pitää olla.  Kuka jaksaa olla kodinkone ja seksinukke. Joku joka on hyödyllinen olla siinä että huusholli pyörii. Joku jota voi solvatakin rumin sanoin kavereille, sehän on vain mun muija.  Joku jota ei tarvitse huomioida, ei  sanoa koskaan mitään kaunista ja aidosti sydämestä tulevaa.

Enpä ihmettele että se 75% naisista on aktiivisisa osapuolia erron tullessa.  Totta kai mies haluaa jatkaa, niin se oli meilläkin :kaikkihan on ihan hyvin! No juu, ihan hyvin hänellä kenties jos sellaiseen tyytyy, mutta kuka kysyi oliko minulla hyvin?  No eipä kysynyt, eipä ollut ja eron hain.

Eikö sana PARIsuhde jo sano kaiken oleellisen?  Siinä on kaksi, yksin ei parisuhdetta voi toimivana pitää.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin taloudellisessa mielessä yleensä mies on se osapuoli jolla on enemmän hävittävää erossa. Ei se ole pelkkä vitsi, että ex-vaimo vie puolet omaisuudesta mennessään.

Lähtökohtaisesti, mikäli avioliiton aikana ei ole tehty avioehtoa, molempien puolisoiden nimissä oleva omaisuus lasketaan liiton päättyessä yhteen ja puolitetaan tasan molemmille. Myös niissä tapauksissa, kun toisen puolison omaisuus on merkittävästi suurempi tai pienempi kuin avioliittoa solmittaessa.

Näin sanoo laki, ja tämä on lähtökohta. Avio-oikeuden alainen omaisuus ositetaan, eli jaetaan osapuolten kesken tasan ja avioehdolla avio-oikeuden ulkopuolelle rajattu omaisuus erotellaan saajille. Jos avioliitto on päättynyt eroon, se puoliso, joka omistaa enemmän suorittaa tasinkoa toiselle niin paljon, että avio-oikeuden alainen omaisuus on jaettu tasan.

Siis jos haluaa turvata oman avio-oikeuden ulkopuolella olevan omaisuutensa, voi tehdä avioehdon. Siispä jos jotain omistat ennen avioliiton solmimista, vaadi avioehto, näin viisas ihminen tekee.  Turha vinkua sitten kun ollaan aviossa ja ero tulee, ositus tehdään lain mukaan ei kenenkään omien määräysten. Ositusta ei ole pakko tehdä muuten kuin jos toinen asapuoli sitä vaatii.  Voi lähteä liitosta kahta kättä heiluttaen jos haluaa.

Kun avioon menee, täytyy tietää velvollisuutensa siinä kuin oikeutensakin. Oma tyhmyys jos ei asioista huolehdi. 

Koulussa pitäisi opettaan enemmän parisuhde- tunne- ja taloustaitoja. Ei riitö ettö annetaan sek-siopetusta.

Vierailija kirjoitti:

En mä sitä pelkää, mutta en usko ruohon olevan vihreämpää aidan toisella puolella. Samanlaisia ne miehet ja naiset on suhteen ulkopuolellakin. Joo toki alkuun on honeymoon, mutta se ei todellakaan kestä ikuisesti. Mies/nainen ei vaihtamalla parane, se on minun mottoni. Mieluummin selvittelen suhteen ongelmat (niitä on ihan aina) sen nykyisen kanssa, kun käytän saman energian ja paljon enemmänkin jonkun uuden löytämiseen ja häneen tutustumiseen.

Samaistun ja allekirjoitan tätä ihan täysin. Eri asia toki on, jos suhteessa on väkivaltaa tms, joka ehdottomasti puoltaa eroa.

Vierailija kirjoitti:

75 % tapauksista nainen on aktiivinen osapuoli joka vaatii eroa. Joten tyypillisesti mies on se joka haluaisi yhteisen taipaleen kestävän.

Tai pelkää muutosta eikä viitsi erota. 

Vierailija kirjoitti:

Koulussa pitäisi opettaan enemmän parisuhde- tunne- ja taloustaitoja. Ei riitö ettö annetaan sek-siopetusta.

Eiköhän tässäkin se koti ole se tärkein malli ja esimerkki.

Onhan se helppo lastata kaikki päiväkodin ja koulun niskoille, mutta kun tärkeimmät tunne-elämän aakkoset ja taidot opitaan sieltä varhaislapsuudesta, suhteessa omiin vanhempiin ja vanhempien välisestä vuorovaikutuksesta.  Hyvin pieni lapsi vaistoaa jo valtavan hyvin kodin ilmapiirin ja kaksi ensimmäistä ikävuotta on tärkeimmät  turvallisuuden tunteen ja luottamuksen luomisessa.

Jos kotona vanhemmat riitelee ja haukkuu toisiaan, osoittaa halveksuntaa, vähättlee, syyttelee, kuvitteltko että lapsi on siinä jokin puu halko vailla korvia ja älyä?  Malli on siinä vieressä, siitä opitaan, sen jälkeen koulu ja laajeneva maailma ympärillä täydentää asioita. 

Tyypillistä nykyaikaa että vanhempien rooli  ja tehtävät lykätään varhaiskasvatukseen ja kouluun. Sieltä löytyy syy jos ja kun jokin menee pieleen. Ei huomata sitä omaa kaikkein tärkeintä roolia tässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

75 % tapauksista nainen on aktiivinen osapuoli joka vaatii eroa. Joten tyypillisesti mies on se joka haluaisi yhteisen taipaleen kestävän.

Tottakai haluaisi, kun on saanut ilmaisen kodinkoneen, lastenhautojan ja tunnehoivaajan. Kuka nyt saavutetuista eduista luopuisi? Siinä sitten herralta unohtuu, että toinenkin on ihminen, joka ei loputtomasti jaksa toisen aikuisen ihmisen hyvinvoinnin eteen tehdä, jos ei saa itse muuta kuin lattialla pyöriviä likasukkia ja arvostelua eteensä kannetun aterian laadusta.

Minä olen meillä se,  joka tekee suurimman osan kotitöistä sekä palkkatyötä. Eukko nukkuu yli puoleenpäivään ja tuijottaa lastenelokuvia kun olen töissä, koska on työtön. Olisi siis aikaa jotenkin osallistua parisuhteen arkiseen työhön, mutta ei. Siinä sinulle tunnehoivaajaa. M47

Mitä teillä on tehty asian korjaamiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin taloudellisessa mielessä yleensä mies on se osapuoli jolla on enemmän hävittävää erossa. Ei se ole pelkkä vitsi, että ex-vaimo vie puolet omaisuudesta mennessään.

 

Lähtökohtaisesti, mikäli avioliiton aikana ei ole tehty avioehtoa, molempien puolisoiden nimissä oleva omaisuus lasketaan liiton päättyessä yhteen ja puolitetaan tasan molemmille. Myös niissä tapauksissa, kun toisen puolison omaisuus on merkittävästi suurempi tai pienempi kuin avioliittoa solmittaessa.

Näin sanoo laki, ja tämä on lähtökohta. Avio-oikeuden alainen omaisuus ositetaan, eli jaetaan osapuolten kesken tasan ja avioehdolla avio-oikeuden ulkopuolelle rajattu omaisuus erotellaan saajille. Jos avioliitto on päättynyt eroon, se puoliso, joka omistaa enemmän suorittaa tasinkoa toiselle niin paljon, että avio-oikeuden alainen omaisuus

Jos nainen saa puolet, saa mieskin. Vaikea nähdä, mikä siinä on väärin... tämä sille, jolle vastasit. 

Avioehto on todellakin pieni vaiva ja säästää isommilta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa pitäisi opettaan enemmän parisuhde- tunne- ja taloustaitoja. Ei riitö ettö annetaan sek-siopetusta.

 

Eiköhän tässäkin se koti ole se tärkein malli ja esimerkki.

Onhan se helppo lastata kaikki päiväkodin ja koulun niskoille, mutta kun tärkeimmät tunne-elämän aakkoset ja taidot opitaan sieltä varhaislapsuudesta, suhteessa omiin vanhempiin ja vanhempien välisestä vuorovaikutuksesta.  Hyvin pieni lapsi vaistoaa jo valtavan hyvin kodin ilmapiirin ja kaksi ensimmäistä ikävuotta on tärkeimmät  turvallisuuden tunteen ja luottamuksen luomisessa.

Jos kotona vanhemmat riitelee ja haukkuu toisiaan, osoittaa halveksuntaa, vähättlee, syyttelee, kuvitteltko että lapsi on siinä jokin puu halko vailla korvia ja älyä?  Malli on siinä vieressä, siitä opitaan, sen jälkeen koulu ja laajeneva maailma ympärillä täydentää asioita.&nbs

Tuota vastuuta on palloteltu kodin ja koulun välillä niin kauan kuin muistan. Eli vuosikymmeniä. Oikeasti se kuuluu kaikille. Onneksi on varhaiskasvatus ja neuvolat, ettei vastuu kaadu vain yhden osapuolen päälle. 

Jaa... Edellisessä suhteessani oli homma aivan toisinpäin. Exä pelkäsi eroa ja yksin jäämistä. Raivokohtausten päätteeksi itsesyyllistäminen ja uhriutumisen vaiheessa aina kuuli sanat "et sinäkään minua kauaa enään jaksa ja kuka minut sitten huolii"..

Että temmottis. Turha yleistää. 

En ainakaan minä pelkää, mutta kun on jo "miehen iässä" niin tietää elämästä sen, että ei se eukko vaihtamalla parane. Ja senkin jo tietää, että jokaisessa liitossa on omat ongelmansa. Että vaikka tulisi ero ja uusi nainen, niin ei sekään liitto olisi ongelmaton. Kai se on enemmän siis vain logiikkaa ja järkeilyä, että mieluummin korjataan nykyinen, kun lähdetään hakemaan uutta. Koska se uuden ihmissuhteen rakentaminen on myös hiton pitkä ja työläs prosessi. Sanoisin että usein varmaan jopa työläämpi.